Pocket Wizard Mini TTL

Fennian toimitusjohtaja kuvattu perussetillä. Yksi pikkusalama sellaisenaan Antti Kuljukan etupuolella. Varsinkin ylhäältäpäin kuvatessa infrapunaohjauksessa on usein ongelmia saada riittävä yhteys orjasalaman kennoon. 400 ASA, 1/250 sekuntia ja f 2,8

Nikonin Creative Light System, suomeksi vaikkapa monisalama-ohjaus, on hieno ominaisuus jolla voidaan rungosta tai pääsalamasta säätää jopa kymmenien orjasalamoiden tehoa kolmessa eri ryhmässä. Ohjaus toimii infrapunalla ja edellyttää  suoraa näköyhteyttä ohjaavasta salamasta jokaisen orjan kennoon. Joissain tapauksissa se aiheuttaa ongelmia. Varsinkin ulkona kuvattaessa sekä varjojen ja softboxien kanssa.

Pocket Wizard on tuonut markkinoille radiojärjestelmän, joka hyödyntää kaikki Nikon CLS ominaisuudet aina nopeiden suljinaikojen salamatäsmäystä myöten. Kaikkien orjaryhmien tehonsäädöt tehdään toisistaan riippumatta käsin. Eli samalla tavalla kuin studiovaloissa. Wizardin radioilla voidaan myös käyttää sekaisin studio- ja pikkuflässejä, mutta silloin tehonsäätö lähettimestä käsin ei toimi, vaan ainoastaan salamoiden laukaisu.

Lähetin ja vastaanottimet ovat järkevän kokoiset. Vastaanottimet voi pitää koko ajan kiinni salamoissa, ja mahtuvat kuitenkin kameralaukkuun.

Järjestelmä koostuu AC3 säätöyksiköstä, MiniTT1 lähettimestä ja FlexTT5 vastaanottimesta. AC3 kiinnitetään lähettimeen, jolloin salamoiden tehoja voi säätää langattomasti. AC3 ohjain on selkeä ja helppokäyttöinen. Tehot saa säädettyä 1/3 pykälin säätökiekkoa pyörittämällä. Ei monimutkaisia valikkoja. 


Aikaisemmin olen ohjannut orjia yhdellä kameraan kiinnitetyllä Nikon SB-900 salamalla, jota olen samalla käyttänyt tasoitusvalona kameran suunnasta. Pocket Wizardien kanssa kanssa se ei valitettavasti ole mahdollista.

Outokummun toimitusjohtaja Timo Kohtamäki kuvattuna Finlandia-talon tunnelityömaalla. Yksi salama sellaisenaan, lämmityksenä ½ CTO kääntösuodin joka tuo salaman ja vallitsevan valon lämpötilan lähemmäs toisiaan. 1600 ASA, 1/25 sekuntia ja  f 2,8.

Mikäli salamoiden tehot halutaan säätää AC3:sta, täytyy jokaisessa orjasalamassa olla vastaanotin. Kilpailijan Radio-Poppereissa on kaikki samat toiminnot, mutta orjat voivat olla joko radiolla tai infrapunalla. Rahaa säästyy, kun vastaanottimia ei tarvitse ostaa jokaiseen orjaan.

Albert Kuqi Talin jalkapallohallissa. Taas yksi salama vasemmalla puolella sellaisenaan ½ CTO kääntösuotimella, joka antoi hallin valoille miellyttävämmän sävyn kuin salaman kylmä valo. Säädin kameran valkotasapainon täytyy päävalona olleen lämmitetyn salaman mukaan. Tasoitusvaloa kameran suunnasta on liikaa. Keskityin palloon ja tein valaisun perusvirheen. 1000 ASA, 1/80 sekuntia ja f 2,8. 

Salamat laitetaan MiniTT1 vastaanottimen salamakenkään. Sivussa on selkeät liukukytkimet kanaville ja ryhmille. Käyttö sujuu ilman mitään ohjekirjoja. Ainoa yllätys oli, että salamat täytyy laittaa TTL-asentoon, vaikka niitä ohjataan käsisäädöllä. MiniTT1:n pohjassa on jalustakierre ja salamakenkä, joten setin saa helposti vaikka suoraan tilt-headiin.

Lähettimen, ohjaimen ja kahden vastaanottimen setti maksaa kaupan hyllyltä melkein tuhat euroa. Pikkusalamoita työkseen käyttävälle CLS-kuvaajalle käyttömukavuus ja toimivuus tuntuu parinkymmenen keikan jälkeen kuitenkin  hintansa arvoiselta. 

Pocket Wizardeja tuo Suomeen Fimeko Oy.


Jyrki Vesa

Kuvauskeikalla, henkilökuva ulkona miljöössä

Olin parisen viikkoa sitten kuvaamassa Ekokem Oy:n ongelmajätteidenkäsittelylaitoksella Riihimäellä. Kuvasimme jätteidenkäsittelyyn liittyviä työvaiheita ja oheinen kuva on yksi sarjasta.

Nikon D700 + Nikkor AFS 50 mm f/1.4 @ f/2.8, 1/2000 s. ja ISO 200.

Ulkona oli mitä hienoin päivä, aurinko paistoi täysillä, mutta aiheutti samalla pieniä haasteita kuvaajalle. Tämä kohde on kuvattu lastauslaiturilla, jossa on katos päällä. Olimme siis varjossa ja taustalla paistoi aurinko. Tämä olikin hyvä, koska nyt minun piti vain tasapainottaa kohteen valo taustan valon kanssa.

Varjossa ainoa konsti oli valaista kohdetta salamalla ja näin välttää taustan täydellinen ylivalottuminen. Käytin 50 mm objektiivia ja halusin kuvata kohtalaisen suurella f/2.8 aukolla, jotta taustasta tulisi mukavasti epäterävä. Kirkas auringonvalo ja aukko f/2.8 johtivat 1/2000 s. valotusaikaan, mutta onneksi Nikonin salamoilla mikä tahansa valotusaika toimii.

Asetin kaksi Nikon SB-900 salamaa eri jalustoille ja molempiin vielä Photoflexin 76 cm heijastavat varjot. Käytin kahta salamaa, koska yhden salaman teho ei ollut aivan tarpeeksi lyhyen valotusajan vuoksi. Lyhyen valotusjan täsmäys pienentää salaman ohjelukua ja siksi melko lyhyelläkin valaisuetäisyydellä pitää käyttää täyttä salaman tehoa. Tässä tapauksessa heijastava varjo verotti vielä osansa. Toinen syy oli se, että kahdella salamalla pystyin tekemään ikään kuin isomman valaisimen.

Toisen valon laitoin n. 1,5 metrin korkeudelle ja toisen laitoin hieman alemmaksi, koska muuten kuvassa olevan henkilön pitämän työkalun varjo olisi osunut kasvoihin. Nyt varjo osuu kypärään. Molemmat salamat olivat täydellä teholla ja väläytin ne käyttämällä Nikonin langatonta järjestelmää. Ohjaavana salamana oli Nikon D700 rungon yhdysrakenteinen salama.

Lopputulos on kohtalaisen toimiva. Terävyysalue rajoittuu henkilöön ja kuvassa on hyvä värikontrasti. Etualalla punakeltaista ja taustalla sinertävää. Lisäksi kuvassa on rajausvaraa ja tasaista pintaa, jotka joissakin tilanteissa helpottavat kuvan käyttöä julkaisuissa.

Alla vielä valaisukaavio.

Nikon D700 + Nikkor AFS 50 mm f/1.4 @ f/2.8, 1/1250 s. ja ISO 200.

Lisäsin tähän loppuun vielä yhden kuvan, jonka otin kokeeksi ennen kuin laitoin valot paikalleen. Tästä näkee hyvin valaisun vaikutuksen. Tässä kuvassa käytin 1/1250 s. valotusaikaa, jolla tausta jäi hieman liian vaaleaksi ja siksi lyhensin aikaa 1/2000 sekuntiin, kun aloin kuvaamaan niitä oikeita kuvia.

Keikalla tuumailtua ja turailtua

Nikon D700 + 24 - 70 mm f/2.8 @ f/8, 1/640 s. ja ISO 640.

Olin eilen kuvaamassa henkilökuvia miljöössä eräälle asiakkaalleni. Kuvaus kesti koko päivän ja olin varautunut siihen mm. lataamalla kaikki kameroideni akut täyteen. Minulla on Nikon D700 kameroihin yhteensä neljä akkua, kaksi kumpaankin runkoon.

Kuvausta edeltävänä päivänä latasin kaksi akkua täyteen ja laitoin kameroihin. Kaksi muuta akkua jätin yöksi latautumaan. Kuvaus sujui kaikin puolin hyvin, eikä akkuja tarvinnut vaihtaa päivän aikana. Hyvä olikin, ettei tarvinnut. Huomasin nimittäin kuvauksesta palattuani, että vara-akut olivat edelleen latureissa kiinni.

Käytin pitkästä aikaa hieman tavallisesta poikkeavia objektiiveja kuvauksessa. Yleensä kuvaan kahdella lasilla 24 - 70 mm zoomilla ja 70 - 200 mm zoomilla, mutta nyt jätin lyhyen zoomin kotiin ja korvasin sen 24 mm ja 50 mm kiinteillä objektiiveilla.

Toisessa D700:ssa oli kiinni 24 mm f/1.4 ja toisessa 50 mm f/1.4. Varmuuden vuoksi kiinnitin D7000 runkoon pitkän zoomin, koska en mielelläni vaihtele objektiiveja kesken kuvauksen. Minä tiedän, se on hullu tapa, mutta se helpottaa kuvaamistani.

Päivän päätteeksi kun tarkastelin kuviani, niin havaitsin, että olin kuvannut suurimman osan kahdella kiinteällä objektiivilla ja olisin selvinnyt koko päivästä ilman 70 - 200 millistä, jos vain olisin uskaltanut jättää sen kotiin. Tuo Nikkor 24 mm f/1.4 on aivan mahtava linssi, sen kontrastintoisto saa parhaankin zoomin näyttämään tuhruiselta.

Huomasin jälleen kerran, että ilmaisia lounaita ei todellakaan ole. Nikon D7000 on erinomainen runko, jonka hinta - laatusuhde on loistava, mutta ei sen tarkennus aivan yhtä luotettava ole kuin D700:n. Tarkennus on erittäin hyvä ja monipuolinen, mutta sillä tulee silloin tällöin huteja, joita D700:lla ei juuri tule, ellei kuvaaja itse törttöile. Enemmällä rahalla saa siis parempaa.

Sellainenkin ihme sattui eilen ensi kertaa, että Nikonin langaton järjestelmä ei toiminutkaan kunnolla. Ulkona kuvatessani ei salama välkkynyt, kun aurinko paistoi suoraan salaman infrapunasilmään. Olen kuullut, että näin voi käydä, mutta tämä oli ensi kerta minulle. Onneksi pystyin siirtämään salaman varjoon, jolloin kaikki pelasi moitteettomasti.

Tällaista sekalaista tänään. Seuraava blogipäivitys saattaa tulla ihan ulkomailta asti, sillä olen muutaman päivän reissussa.

Yllä oleva kuva ei liitty tähän juttuun mitenkään. Se on reilun kahden viikon takaa, kun olin kuvaamassa offroadlaitteita. Tämän kuvauksen satoa voi nähdä Tuulilasi-lehdessä lähitulevaisuudessa.

Kuvauskeikalla, henkilö miljöössä

Tässä erään kuvaustehtävän selostus, pitkästä aikaa. Tarkoituksena oli kuvata miljööpotretti, jossa henkilö on pienenä osana isoa maisemaa. Maisema tässä tapauksessa tarkoitti kehäradan työmaata Vantaalla aivan lentokentän vieressä.

Sää oli tammikuun viimeisenä päivänä pilvinen ja valo lattea, joten olin päättänyt käyttää salamaa antamaan suuntaa valolle. Kun saavuimme työmaalle, niin heti alkuun maisema näytti hyvältä montun reunalta alas katsottuna. Päätin tehdä kuvan siinä ja niin teinkin, mutta lopputulos ei kuitenkaan ollut aivan sitä mitä olin etsimässä.

f/6.3, 1/160 s. ja ISO 200.

Salama on vasemmalla juuri kuvan ulkopuolella. Valotin vallitsevan mukaan ja laitoin salamaan sen verran tehoja, että mitään tehostemaista valoa ei tullut.

Koska tuo kuva ei toiminut, niin päätin sittenkin kävellä montun pohjalle. Aloitin kuvaamalla lähikuvia ja sen jälkeen huomasin kivikasan, joka näytti kiinnostavalta. Kävelin kivikasan päälle ja siinä näytti olevan juuri etsimäni maisema kuvaa varten.

Pyysin malliani seisomaan kivikon keskellä ja laitoin salaman kuvan oikelta puolelta. Käytin Nikon SB-900 salamaa ilman mitään lisäkkeitä, mutta suuntasin valon niin, että valaisee vain mallia, eikä missään tapauksessa maata tai kiviä.

Säädin vallitsevan valon valotuksen niin, että taustan maisemassa näkyvät kaikki sävyt ja taivas erottuu selvästi horisontin kohdalla. Se oli tosin aika helppoa tässä tapauksessa, koska valkoinen lumi sattui olemaan taivasta vaaleampaa. Taustaan sai mukavasti tasaista pintaa jutun otsikkoa ja ingressiä varten.

f/5.6, 1/160 s. ja ISO200

Sitten säädin salamaan sen verran tehoa, että valolle tuli suunta ja malli erottuu hyvin taustasta. En halunnut tästäkään korostetusti salamakuvaa. Halusin vain antaa valolle suuntaa ja erottaa mallin taustasta. En valitettavasti muista salaman valotehoa, mutta se lienee ollut jossain 1/16 tienoilla.

Salama oli siis käsisäädöllä ja välähti Nikonin langattomalla järjestelmällä. Ohjaavana salamana oli Nikon D700:n oma yhdysrakenteinen salama. Objektiivina käytin Nikonin 24 - 70 mm f/2.8 zoomia. Himmensin melko runsaasti, koska kaipasin syväterävyyttä tähän kuvaan. Yleensä kuvaan henkilökuvat f/1.4 - 2.8 aukolla, jos ei ole hyvää syytä tehdä muuta.

Alla vielä kuva Talouselämässä. Kuvan sommittelu on tehty aukeman kuvaa varten ja silloin pitää muistaa, ettei laita pääkohdetta taitteen päälle.

Mihin tätä oikein tarvitaan?

Sain anonyymin kommentin, jossa ihmetellään, että mihin pari päivää sitten julkaisemassani saapaskuvassa oiken tarvittiin Nikonin langatonta salamajärjestelmää? Anonyyminä pysyttelevä ihmettelijä on sitä mieltä, että koska salamat olivat käsisäädöllä, niin olisihan tavallinen optisilla orjillakin toteutettu valaisu toiminut.

Anonyymi on aivan oikeassa. Nikonin langatonta salamajärjestelmää ei tarvittu yhtään mihinkään tässä kuvassa valaisun kannalta, ja sama pätee oikeastaan lähes kaikkiin maailman salamakuviin, joissa tämän kaltaista järjestelmää on käytetty.

Nykyaikaisissa kameroissa ja niiden lisävälineissä on paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat tarpeettomia valokuvaamisen kannalta: automaattitarkennus, automaattivalotus, digitaalisuus, zoomit, ISO 102400 jne.

Ilman noita kaikkia herkkuja on mahdollista tehdä valokuvia, jopa hienoja tunteisiisn vetoavia valokuvia. Nuo kaikki herkut ovat mukavuusvarusteita, jotka tekevät valokuvauksesta mukavampaa. Aivan kuten monet autoissa olevat herkut, joita ilmankin matka taittuu, tekevät ajamisesta mukavampaa: ilmastointi, vakionopeussäädin, automaattivaihteisto, nahkapenkit, sähköikkunat, 240 kW, 510 Nm jne.

Nikonin langaton salamajärjestelmä, ja muutkin vastaavat, tekevät salamakuvauksesta mukavampaa. Voin säätää valotehot kamerasta käsin, eikä minun tarvitse kävellä hiusvalona kolmen metrin korkuisen jalustan päässä olevan salaman luokse, laskea tarkoin suuntaamani salama alas, säätää sitä käsin, nostaa salama uudelleen kolmeen metriin, suunnata se uudelleeen, kävellä takaisin kuvauspaikalle ja mitata valo mittarilla tai ottaa testikuva.

Yllä mainitun sijasta näpyttelen kamerani valikosta 2/3 aukkoa tehoa pois hiusvalosta ja jatkan kuvaamista.

Nikonin langaton salamajärjestelmä, ja muutkin vastaavat, ovat aina mukana, jos salamatkin ovat mukana. Mitään ylimääräisiä lisälaitteita ei tarvita. Ei sellaisia, joista voi paristo tai akku tyhjentyä. Ei sellaisia, jotka voi unohtaa kotiin tai studiolle, jos kuvaus on miljöössä.

Minä pidän mukavuudesta ja siksi käytän omassa salamakuvaamisessani Nikonin langatonta järjestelmää, vaikka en asetankin aina salamoiden tehot käsin. Jos kuvaisin muun merkkisellä kameralla, niin käyttäisin sen kameramerkin langatonta salamjärjestelmää. En ostaisi sellaista kameraa, ainakaan ainoaksi työkameraksi, josta puuttuisi tämä mukavuusvaruste.

A:B = valaisu, Nikonin valomatematiikkaa

Nikonin uudessa SB-700 salamassa on yksi uusi ominaisuus langattomaan salamakuvaukseen, nimittäin valotehon suhteellinen säätömahdollisuus A- ja B-ryhmien välillä silloin, kun SB-700 toimii ohjaavana "Masterina". Canonilla on myös tällainen ominaisuus joissakin salamalaitteissaan, mutta Nikonin versio on käytettävyydeltään muutaman ison askelen Canonia edellä.

Tämä ominaisuus antaa mahdollisuuden automaattisalamalla kuvatessa säätää kätevästi kahden salamaryhmän tehoja yhdellä kertaa. Pyörittämällä SB-700:n säätökiekkoa valosuhde muuttuu lähes portaattomasti ryhmien A ja B välillä. Salaman näytöllä valosuhde näkyy havainnollisena pylväsdiagrammina sekä numeroina, kuten kuvassa 1:4. Kätevää.

Siis kätevää, mutta ei sovi minulle, koska haluan säätää valon tai ryhmän kerrallaan ja haluan voida säätää jokaista valoa tai ryhmää täysin toisistaan riippumatta. Oikeaoppisesti valaistus rakennetaan siten, että laitetaan päävalo kohdalleeen ja sopivalle teholle. Sitten laitetaan mahdollinen tasoitusvalo kohdalleen ja sopivalle teholle. Sitten laitetaan mahdollinen taustavalo kohdalleen jne. Lopuksi pitää ehkä tehdä hienosäätöä, kun kaikki valot ovat kohdallaan, jotta valaistus saadaan hiottua juuri niin täydelliseksi kuin halutaan.

Automaattivalotus ei siis sovi silloin, kun halutaan tehdä valaistus kunnolla, mutta moni kokee automaatin helpoksi. Ja tottahan näin saakin vaivattomasti tehtyä valaistuksia, jotka menevät ihan täydestä monessakin tilanteessa. Niille, jotka haluavat kuvata automaattisalamalla, Nikonin SB-700 antaa erittäin miellyttävän tavan säätää valosuhdetta kahden valon tai valoryhmän välillä. Säätö toimii hienosti ja sitä on nopea käytellä kuvauksessa.

Suosittelen kuitenkin kaikille salamakuvauksesta kiinnostuneelle opettelemaan valojen käsisäädöt, koska vain niin voi valaista juuri niin kuin itse haluaa.

Nikon SB-700 kokeilussa

Nikonin uusin salamalaite SB-700 on tervetullut uutuus ja tuo isoveljestä SB-900:sta tutun erinomaisen käyttöliittymän huomattavasti edullisemmassa paketissa.

SB-700 ja SB-900 asetettuna ohjaaviksi "Master" salamoiksi.

SB-700 on täysin uusi salamalaite, eikä mikään facelift päivitys vanhaan. Käyttöliittymä on samankaltainen kuin SB-900 mallissa, jonka omistaja ei tarvitse edes käyttöohjetta SB-700:n kanssa. Uudessa mallissa on tingitty jättämällä pc-synkkapistoke pois, mutta muuten ysisatasen kaikki hyvät ominaisuudet on jätetty aina optista orjaa myöten. Langattomassa salamajärjestelmässä SB-700 osaa ohjata itsensä lisäksi kahta salamaryhmää, kun SB-900 osaa ohjata kolmea.

Mites ne tehot? No, aika mukavat. Laitoin vierekkäin SB-700:n ja SB-900:n jalustoille, molempiin samat asetukset, tehot täysille ja väläyttelin. Minoltan salamamittarin mukaan SB-700 antoi vajaan aukon verran vähemmän valoa kuin SB-900. Siis ei huono, eikä mikään pilipalisalama tehojen puolesta.

Nikon SB-700 vahvistaa ja monipuolistaa mukavasti Nikonin salamajärjestelmää, joka on kiistatta markkinoiden paras.

Palaan vielä yksityiskohtaisemmin SB-700:n käyttöön, mutta tässä yksi kuva, jonka valaisussa käytin ohjaavana salamana SB-700:aa. Molemmilta puolilta takaviistosta valaisevat salamat tekevät bootsien reunoille kiillot ja ikään kuin ääriviivat. Edestä valaisevan salaman tarkoituksena on nostaa etupuolen varjoista hieman yksityiskohtia ja antaa pientä kiiltoa etupuolelle. Halusin pitää kuvan alasävyisenä ja siksi edestä tuleva täytevalo on hyvin pienellä teholla. Tässäkin riitti hyvin kaksi ryhmää, vaikka valoja oli kolme. SB-700 ei osallistunut valaisuun, vaan toimi ainoastaan ohjaavana "Masterina" muille salamoille. Alla kaavio valoista.

Aina pitää yrittää

Haastattelukuvaukset voivat olla hankalia tilanteita, jos kuvaaminen pitää tehdä samaan aikaan, kun toimittaja jututtaa kohdetta. Yleensä haluan hetken kahden haastateltavan / kuvattavan kanssa, jotta voin tehdä rauhassa työni, mutta aina se ei onnistu.

Viime viikolla kuvasin Finnairin toimitusjohtajaa Talouselämään haastattelun yhteydessä. Toimittajalla ja minulla oli tunti aikaa hoitaa homma, mutta mitä nopsemmin sen parempi, koska Vehviläisellä oli sattuneesta syystä kysyntää muuallakin. Tilauksena oli yksi iso kuva haastatteluun.

Olisihan se ollut kiva mennä vaikka lentoasemalle tai jotain, mutta haastattelu tehtiin toimitusjohtajan työhuoneessa. Yritin siis ottaa kaikki irti tästä tilanteesta. Kerroin aluksi mihin halusin toimittajan ja haastateltavan istuvan, jotta minulla olisi paras mahdollinen kuvaussuunta. Sitten laitoin yhden salaman metrisestä varjosta heijastettuna kuvattavan etupuolelle. Halusin sellaisen valon, jota minun ei tarvitsisi siirrellä, vaikka liikkuisin eri puolella huonetta kameran kanssa.

Huoneessa oli loisteputket ja joitain muita valoja, joten päätin laittaa salamaan kääntösuotimen, jotta välttyisin pahemmilta sekavaloilta. Kääntösuodin ( CTO ) tekee salaman valosta keinovalon väristä, eli suunnilleen saman väristä kuin huoneen vallitseva valo.

Kuvasin muutaman kuvan ja sitten päätin, että laitan toisenkin valon haastateltavan taakse antamaan hieman lisäpotkua. Tähän valoon laiton Honlphoton hunajakennon, koska halusin rajata valon vain pienelle alueelle. Ajattelin, että kuvissa on ainakin kunnollinen valo, jos ei muuta. Näillä sitten mentiin haastattelun loppuun. Kuvasin eri puolilta, ylhäältä, alhaalta, tiukkaa ja väljää.

Olosuhteet huomioiden selvisin kunnialla, mutta ei näissä tilanteissa yleensä mitään ihmeitä tehdä. Onhan noissa joissakin hieman sinivalkoista tunnelmaa. Onneksi Vehviläinen elehti jonkin verran puhuessaan, sillä puujumalan tavoin paikallaan olevat puhujat ovat painajainen kuvaajalle. Voisi ottaa kolme kuvaa ja sitten häipyä, koska mikään ei muutu.

Käytin kuvaukseen Nikon D700 kameroita sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm objektiiveja. Valaisun tein kahdella Nikon SB-900 salamalla, jotka olivat jalustoilla. Kääntösuodatin sisältyy Honlphoton sarjaan.

Valotus oli kaikissa kuvissa f/2.8, 1/250 s. ja ISO 800. Photoflexin varjosta heijastettu pääsalama oli 1/16 teholla ja takavalo oli 1/128 teholla. Salamat olivat käsisäädöllä ja niiden ohjaus tapahtui Nikonin langattomalla järjestelmällä. Ohjaava salama oli D700:n oma yhdysrakenteinen välkky.

Alla vielä suuntaa antava kaavio valaisusta.

Työpajassa tehtyä

Olin viikonloppuna tutustumassa Kameraseurojen liiton valokuvatyöpajaan Hangossa. Tutustumisen ohella päädyin opettamaan kahdelle henkilölle salamakuvauksen alkeita. Pirkko ja Tuula olivatkin hyviä oppilaita, koska halu oppia uutta oli kova ja he vieläpä kuuntelivat huolella mitä selitin. Ainakin osa puheestani taisi mennä jakeluun, sillä saimme aikaan ihan kelpo kuvia, joista tässä pari näytettä. Ei ollenkaan hullumpaa, kun muistaa, että kummallakaan ei ollut aikaisempaa kokemusta salamavalon käytöstä.

Yllä olevassa kuvassa täydensimme salamalla puiden välistä pilkistävää auringonvaloa. Valona on yksi Nikon SB-900 sateenvarjosta heijastettuna.

Tässä harjoittelimme vasten aurinkoa kuvaamista ja varjopuolen valaisua salamalla. Tässä valona on kaksi SB-900 salamaa heijastettuna sateenvarjosta. Kahdella salamalla saimme aukon enemmän valoa yhteen salamaan verrattuna. Tässä on käytössä Nikonin langaton nopean valotusajan salamatäsmäys, jota voi ohjata kameran yhdysrakenteisella salamalla toisin kuin joillakin muilla kameramerkeillä.

Pieni asetelma pienellä kameralla

Ostin taannoin valokuvauskirjan, jota voin suositella (Tuck, Kirk: Minimalist Lighting). Tuossa kirjassa on valaisuharjoituksia, joista yhden päätin tehdä, mutta hieman muunneltuna versiona.

Olin juuri hankkinut uuden pokkarikameran, Canon PowerShot S95:n, ja päätinkin tehdä kuvauksen tuolla pokkarilla. Onhan siinä manuaalisäädöt ja se osaa raw-formaatin; ulkoiselle salamalle siinä taas ei ole mitään kytkentää. No, onhan kameran kulmassa pienenpieni oma salama, ja LumoPro LP160 -salamassa taas optinen orjakenno; siinä ratkaisu. Koska en kuitenkaan halunnut kameran oman salaman valaisevan asetelmaa, askartelin foliovuoan palasta suuntaimen salaman eteen. Ideana oli estää valon kulku suoraan eteenpäin ja ohjata se vasemmalle sivulle LumoProon suuntaan. Idea ja sen toteutus toimi hyvin.

Valaisussa minulle haastavinta oli löytää valolle suunta, joka toteuttaisi parhaiten ideani: appelsiinin pyöreä muoto tulisi tulla esiin valoisuuden vaihtelulla, ja halusin irtolohkon kirkkaaksi. Heti alkajaiseksi huomasin, että heijastava varjo antaa liikaa valoa, joten ratkaisu oli läpiampuva varjo. Salamaa en halunnut siirtää kauemmaksi, sillä silloin valon luonne olisi muuttunut. Varjot olisivat siirtyneet, vaalentuneet ja muuttaneet muotoaan liikaa.

Kokeilin valaisua myös etuviistosta, mutta silloin appelsiinin kylki sai mielestäni liikaa valoa, ja appelsiinilohko taasen ei saanut haluamaani määrää valoa taustaansa. Kokeilin myös valaisua suoraan sivulta yläviiston sijaan, mutta appelsiinin muoto ei tällöin tullut minusta yhtä hyvin esiin. Lopullisessa otoksessa on yllä olevan kuvan tilanteen lisäksi pyöröheijastin sateenvarjon ja kameran välissä antamassa valoa appelsiinin leikkauskolon sisäpintaan.

Lopuksi kokeilin vielä kuvata saman asettelun Canon EOS 5D Mark II -järkkärilläni. Salamaksi vaihdoin Canon Speedlite 580 EXII:n, ja ohjaus rapahtui Elinchromen Skyporteilla. Heijastinta en nyt käyttänyt apuna. Halusin näyttää, mitä järjestelmäkameralla saa lisää kuvaan, ja niinpä käytin hyväkseni 50 mm:n f/1.4 -objektiivia täyden kennon kamerassa lyhyen syväterävyyden aikaansaamiseksi kuvaan. Omasta mielestäni asetelma on näin kuvattuna parempi.

Kyllä järjestelmäkameralla kuvaaminen on paljon helpompaa. Pokkarin käyttöä hankaloittaa jo sen pieni koko, ja hyvin pienet, lähekkäin olevat painikkeet. Zoomaus on myös pykälällistä, ja virransäästö kytkeytyessään vetää objektiivin kasaan; sitten saa taas nykytellä zoom-vipua. Pokkarin pieni kenno aikaansaa suuren syvyysterävyyden, mikä tuo rajoituksensa - ja toki joissain tilanteissa etunsa.

Päivän vinkki

RAW-työnkulkuohjelmissa, siis muissa kuin kameravalmistajien omissa, kestää aikansa saada tuki uusille kameroille. Esimerkiksi käyttämäni Bibble Pro 5 ei tue vielä S95:ttä, mutta onneksi löytyy kiertotie. Ilmaisella ExifTool-ohjelmalla voi exif-tietoihin muuttaa kameramallin edeltäjäversioksi, eli tässä tapauksessa S90:ksi, ja nytpä kuvat aukevatkin käsiteltäviksi. Pääteikkunan komentoriville vain käskysarja exiftool -model='Canon PowerShot S90' IMG_0001.CR2.

Sakari Hannula

Minä kokeilin tuota Saken vinkkiä heti Olympus E-5 kameran raakakuviin, joita Lightroom ei vieläkään osaa avata. Laitoin kameran mallinimeksi E-30, ja johan rupesivat kuvat aukenemaan.

Matti

Penta K-5 kokeilussa

Tätä on pyydetty ja kyselty. Nyt se on Sulantoblogissa. Sain tänään Pentax K-5:n kokeiluun. Pentaxin uutuus on aiheuttanut lievää kuhinaa niin netti- kuin muissakin keskusteluissa, koska DxO rankkasi K-5:n sarjansa parhaaksi kennon suorituskyvyn osalta.

Pentax K-5 ja SMC Pentax-DA 1:4 17 - 70 mm AL (IF).

DxO ei ole täysin väärässä ainakaan Pentaxin teknisen kuvanlaadun suhteen, sillä pikainen kokeilu äsken osoitti, että K-5:n kuva korkeilla herkkyyksillä on suorastaan erinomainen. Tuo ei kuitenkaan ole koko totuus kamerasta, mistään kamerasta, sillä käytettävyys ja muu toimivuus merkitsevät käytännössä enemmän. Kaikki uudet kamerat ovat teknisessä mielessä hyviä ja on kuvaajasta kiinni millaisia kuvista tulee.

Käytännön kuvaaminen paljastaa ja selvittää onko Pentax K-5 muiltakin ominaisuuksiltaan luokkansa huippu.

Yllä olevan tuotekuvan kuvasin Pentax K-r kameralla ja valaisin Pentaxin langattomalla järjestelmällä. Valoina käytin kahta Metz 58 AF-2 salamaa. Valaisun hallinta Pentaxin järjestelmällä on vielä hieman etsinnässä, mutta kyllä tuostakin selvää saa.

Palataan siis Pentaxiin.

Yhdellä valolla asetelma

Asetelma on ehkä hieman liikaa sanottu tässä tapauksessa, mutta englanninkielisen "still life" nimikkeen alle tämä menisi. Valmistin eräänä päivänä ruokaa, johon käytin noin puolikkaan paprikan, ja käyttämätön puolikas jäi yli. Parin päivän päästä olin vähällä kompostoida yli jääneen puolikkaan, joka oli unohtunut pöydälle, mutta osittain nahistunut vihannes olikin varsin kuvauksellinen. Päätin siis kuvata paprikan ennen sen joutumista luonnon kiertokulkuun.

Tein esimerkin yhdellä valolla, koska monella harrastajalla on käytössään vain yksi valo, mutta haaveissa on useampikin. Yhdellä valolla voi kuitenkin tehdä hienoja valaisuja ja yksi valo on helppo hallita.

Tässä laitoin jalustalle yhden salaman, jonka heijastin Photoflexin 114 cm varjosta. Toin varjon niin lähelle kuin mahdollista, koska halusin pehmeät, mutta jyrkät varjot. Punainen paprika piti tietenkin laittaa tummalle alustalle, joksi kävi hienosti työpöydällä lojunut tuotepakkaus.

Otin useita ruutuja, mutta tämä on mielestäni paras. Paprikan sisällä näkyy juuri sopivasti tekstuuria ja kiillot ovat oikeissa paikoissa. Pidin vasemmalla n. 30 sentin päässä valkoista A4 paperiarkkia heijastimena, jonka tarkoitus oli vaalentaa aivan aavistuksen verran vihanneksen vasenta reunaa. Kuvan sävyt ovat mukavan täyteläiset.

Kuvasin Olympus E-5 kameralla ja 12- 60 mm zoomilla aukolla f/8. Säädin kamerarungosta langattomasti salaman oli täydelle teholle, koska herkkyys oli pienimmällä ISO 100 arvolla. Laitoin kameran valkotasapainon keinovalolle, koska lievästi sinertävä sävy sopi tähän paremmin kuin neutraali päivänvalo. Kuva on kameran jpg ilman mitään jälkikäsittelyä.

Rokataan taas!

Pikkusalamoita taas. Tällä kertaa rock and roll teemassa. Halusin tehdä tämän musiikkigenren näköistä kuvaa ja siksi valaisu on kovilla valoilla tehtyä. Salamat ovat siksi ilman mitään valonohjaimia tai -pehmentimiä.

Saimme kuvauksen tehtyä juuri ennen lumisateen alkamista ja jäätävä viima kylmetti sekä kohmetti sormet pikavauhtia. Välillä pitikin käydä sisällä lämmittelemässä, jotta kamera pysyi kuvaajan hyppysissä ja kitaristin sormet kielillä.

Alkutalven iltapäivän valo oli sen verran himmeä, että taivas tummentui helposti lyhentämällä suljinaika 1/500 sekuntiin, vaikka aukko olikin arvolla f/4 eli miltei täysin auki. Salamat, joita oli kolme kappaletta, seisoivat tukevilla jalustoilla. Yleensä käytän keikoilla Manfrotto Nano 5001B jalustoja pikkusalamoiden kanssa, mutta nyt käytin pari numeroa isompia 004B jalustoja, koska pelkäsin, että navakka tuuli saattaa kaataa heppoiset pikkujalustat.

Valaisu oli melko suoraviivainen kolmen valon toteutus. Yksi valo kohteen edestä yläviistosta sekä yksi valo molemmilta sivuilta takaviistosta. Etuvalo on oikeastaan vain täytevalo kasvoihin, sillä pelkät sivuvalot olisivat jättäneet kasvot liian tummiksi. Kokeilin ilman etuvaloa, mutta tulos oli liiankin dramaattinen ja halusin kasvoihin sävyjä.

Alla yksi kuva ilman valoja vertailun vuoksi.

Kuvasin Olympus E-5 kameralla, 12 - 60 mm f/2.8 - 4 objektiivilla ja valaisin kolmella Olympus FL-50R salamalla. Valotus oli siis 1/500 s., f/4 ja ISO 200. Etusalama oli 1/13 teholla ja sivusalamat täydellä teholla, mutta valojen todellista tehosuhdetta ei voi päätellä tästä, koska etuvalo oli lähempänä kohdetta kuin sivuvalot. Salamat välähtivät Olympuksen langattomalla järjestelmällä niin, että E-5 rungon yhdysrakenteinen salama toimi ohjaavana lähettimenä.

Alla lyhyt pätkä videota kuvaustilanteesta.


Lopuksi kaavio valaisusta.

Terveisiä Saharasta

Valokuvaaja Jyrki Vesa pakeni räntäsadetta, ainakin hetkeksi, Tunisiaan, mutta muisti meitä kuitenkin kuvalla. Alla Jyrkin kuva ja hieman taustaa kuvalle tekstin muodossa.

Nikon D3, 1 s., f/5 ja ISO 1600.

PIKKUSALAMOILLA ISOSSA SAHARASSA

Tein kuvituskuvan kolmen miehen ryhmästä Saharassa. Käytin ensimmäistä kertaa keikalla Manfrotton 5001B jalustaa salamassa. Se on kooltaan niin pieni, että menee matkalaukun sisään, mutta korkeus riittää silti seisovan ihmisen valaisuun. Useimmiten kevyet jalustat ovat niin matalia, että perinteinen muotokuvavalo, eli 45 astetta ylhäältä ja 45 astetta edestä, ei onnistu. Se ei ole ainoa oikea valaisu, mutta perusvarma. 


Valojalustassa on Manfrotton 482 kuulapää, johon salama on kiinnitetty Nikonin omalla pöytätelineellä. Kuulapää mahdollistaa orjan kennon suuntamisessa pääsalamaan paremmin kuin tavallinen tilt-head. Kuulaan ei saa sateenvarjoa kiinni, mutta 5001B on niin kevyt, että varsinkaan ulkona varjoa ei voi käyttää, ellei joku sivullinen pitele jalustaa paikallaan. 


Minulta on kysytty usein, mistä pikkusalamasälää voi ostaa. Netistä löytyy paljon edullisia ostopaikkoja. Käytän kuitenkin Studiovarustamoa, koska haluan nähdä ja kokeilla varsinkin uudet palikat ennen ostamista.

Nuotiokuvassa on taas ainoa osaamani valaisusetti, eli rungossa ohjaavana salamana Nikon SB-900 ja orjina SB-800:t.

Päävalo vasemmalta ja miesten takana piilossa takavalo, jonka suunta ja korkeus ei ole aivan niin kuin olisin halunnut. Olimme hiekkadyynillä, ja valot oli sijoitettava maaston ehdoilla. Kuvasin hehkulamppuvalkotasapainolla, koska halusin korostaa tunnelmaa ja sinistä pukua kylmällä salaman valolla. Raakana kuvatessa valkotasapaino voidaan vaihtaa, mikäli ajatus ei käytännössä toimikaan. 


Jouduin keskeyttämään miesten tanssiesityksen kuvanottoa varten ja pyytämään miehet alas nuotion viereen. Koska ei ollut yhteistä kieltä, ei mallinohjauksesta ole hajuakaan. Ilman kameran ohjaavaa pääsalamaa täytevalona, tummat vaatteet olisivat menneet umpimustiksi. Sen vuoksi käytän ohjaavana lähettimenä salamaa, enkä infralähetintä.

Kolmen valon setti, joka kulkee repussa, on tämän tyyppiseen kuvaukseen mielestäni järkevin.

Jyrki Vesa

Harjoittelin ruokakuvausta

Harjoittelin ruokakuvausta pari päivää sitten hyvän ystäväni Kari Castrénin kanssa. Olen tehnyt jonkin verran ruokakuvia urani varrella, mutta se ei ole ollenkaan vahvin alueeni. Nyt olen päättänyt harjoitella ja tulla paremmaksi siinä. Kari on kokki korkeamman voiman armosta ja laittaa aivan taivaalliset appeet, kuten Paistinkääntäjiin kuuluvalta hämmentäjältä voi odottaakin.

Me teemme ruuan luomukuvausta, joka tarkoittaa, että kuvaamme syötäväksi tehtyjä ruokia ja annoksia. Kumpikin rakastamme ruokaa ja ruuanlaittoa, joten ruuasta tehtyjen syömäkelvottomien veistosten kuvaaminen sotii ideologiaamme vastaan emmekä siis sellaisia kuvaa, jos saamme itse päättää mitä teemme. Ja nyt me saimme.

Taboule 

Tässä yksi esimerkki, jonka kuvasin Olympus E-5 kameralla ja Olympuksen 50 mm f/2 makro-objektiivilla. Käytin kahta valoa: yksi Olympus FL-50R salama metrisen sateenvarjon läpi ammuttuna annoksen takaa kameraa vastaan ja etuvasemmalta toinen FL-50R salama Honlphoton SpeedGrid hunajakennolla anatamassa hieman täytettä salaatin etupuolelle. Salamat välkkyivät Olympuksen langattomalla järjestelmällä. Tämä on aivan suora Olympuksen jpg-kuva, siis jpg!

Halusin vaalean ja valoisan vaikutelman kuvaan ja esim. annoin haarukan palaa puhki, koska sen muodot näkyvät kuitenkin. Kuvassa olisi hieman parantamista, pari pikku juttua, mutta olen silti melko tyytyväinen.

Kuvassa oleva salaatti on nimeltään taboule, jossa aineksina on bulguuria, persiljaa, punasipulia, tomaattia, oliiviöljyä ja sitruunamehua. On ihan törkeän herkullista. Kaikki syötiin kuvauksen jälkeen.

Alla valaisukaavio. Kamerassa olivat seuraavat asetukset f/2.2, 1/50 s. ja ISO 100. Salamoiden tehot olivat: pääsalama varjon takana 1/2 ja täytevalo 1/50.

Henkilökuva miljöössä

Tässä jälleen valokuvaaja Jyrki Vesan taidonnäyte miljöössä valaisusta ja nopeasta työskentelystä.

Teen suurimman osan lehtikuvauksistani asiakkaiden luona ja nopeasti. Ensimmäinen tehtävä on löytää joku tolkullinen tausta kuvaan. Koska lehdet eivät halua passikuvia, otetaan ympäristöä ainakin jossain määrin mukaan. Joskus on pakko tyytyä johonkin rauhalliseen taustaan. 

Kamerana tässä on Nikon D3 ja rungossa ohjaavana salamana SB-900. Orjina 2 kpl SB-800 salamoita. Takavalossa sininen filtteri korostamassa seinän sinistä väriä. Nikonin langaton infrapunaohjaus on käytössä ja orjien tehonsäätö pääsalamasta. Kamera ja salamat käsisäädöllä. Kuvauksen kesto kaikkineen kymmenen minuuttia. Pysty- ja vaakaversiot, kasvo- ja puolikuvat. Ei taidetta, mutta tunnistettava henkilökuva yhden kuvan uutiseen.


Jyrki Vesa

Salaman käsisäätö, ohje aloittelijalle

Salaman irroittaminen kamerasta antaa valaisuun lukemattomasti uusia mahdollisuuksia verrattuna kamerassa kiinni olevaan salamaan. Siinä samalla tulee tietenkin lisää valinnan paikkoja, kun vaihtoehdot lisääntyvät.

Mihin sijoitan valon, laitanko sateenvarjon, miten salaman teho säädetään jne.?

Silloin kuin kuvaaja päättää sijoittaa salaman jalustalle, niin kuvaus on jo lähtökohdiltaan edes jotenkin suunniteltu. Kohde on tietyssä paikassa, valo tietyssä ja niin edespäin. Tällaisessa tapauksessa salaman valotehon käsisäätö puolustaa paikkaansa, sillä vaikka automaattivalotus toimii keskimäärin luotettavasti kaikissa kameroissa, niin tulos on siltikin kameran arpoma, eikä välttämättä vastaa kuvaajan näkemystä asiasta. Automaatti saattaa kaiken lisäksi valottaa hieman eri lailla peräkkäisiä ruutuja.

Salaman käsisäätö on kuulemani perusteella yksi vaikea asia salamakuvaajan tiellä aloittelijasta mestariksi. Käsisäätö kannattaa opetella, koska vasta sen hallittuaan voi valaisemalla tehdä juuri sellaisia kuvia kuin itse haluaa.

Himmeninaukko ensin kohdalleen

Tässä perustoimintaohje aloittelijalle. Tämä ohje koskee miljöössä kuvaamista, koska useimmat kuvat tehdään miljöössä, esim. kotona tai kotipihalla. Tätä ohjetta voi tietenkin soveltaa loputtomiin, mutta jostain on alettava. Tämä ohje toimii kaikkien salamoiden ja kaikkien digijärkkäreiden kanssa.

Laita salama jalustalle haluamaasi kohtaan valaisemaan kohdetta, kytke salama päälle ja aseta se käsisäädölle. Valitse tehoksi jotain säätöasteikon puolivälin tienoilta, esim. 1/16. 

Laita kamera käsisäädölle ja päätä millä aukolla haluat kuvata. Yleensä kannattaa valita suurehko aukko, varsinkin sisätiloissa, jotta mahdollinen vallitseva valo saadaan tarvittaessa hyödynnettyä. Alla olevassa esimerkissä valitsin aukon f/2.8. Valitse suljinajaksi käsivarakuvaukseen sopiva valotusaika, esim. 1/60, mutta kuitenkin sellainen aika, että valotus ilman salamaa on alivalotuksen puolella.

Säädä salaman teho sopivaksi valitulle kuvausaukolle. Ota testikuva ja tarkastele kuvaa kameran näytöltä. Jos kuva on aivan liian vaalea, niin pienennä salaman tehoa reilusti, eli ainakin kaksi aukkoväliä. Jos lähtökohta oli 1/16, niin siitä kaksi aukkoväliä pienempi tehoasetus on 1/64 teho. Jos kuva taas aivan liian tumma, niin säädä salamaan lisää tehoa. Kaksi aukkoa 1/16 tehoon lisää olisi 1/4 teho.

Älä muuta mitään asetuksia kamerassa äläkä siirrä salamaa, vaan säädä salaman tehoa suuremmaksi tai pienemmäksi niin kauan, että kuvauskohde on oikein valottunut. Kun testikuva on melkein oikein valottunut, niin säädä salaman tehoa 1/3 aukkoväli kerrallaan joko suuremmaksi tai pienemmäksi sen mukaan onko testikuva liian vaalea vai liian tumma. Useimmissa pikkusalamoissa 1/3 aukon väli on yksi pykälä tai pienin mahdollinen säätöväli.

Valotusaika säätää vallitsevan valon

Jos kuvaat sisätiloissa ja haluat vallitsevaa valoa mukaan kuvaan, niin valotusaikaa säätämällä voit vaikuttaa tähän. Nyrkkisääntö on, että valitulla valotusajalla säädetään vallitsevaa valoa ja salaman teho säädetään valitun himmenninaukon mukaan. Kokeile valotusajan säätämistä vasta sitten, kun olet ensin säätänyt salamavalotuksen oikein kohdalleen. Valotusajan pidentäminen ottaa mukaan enemmän vallitsevaa valoa ja valotusajan lyhentäminen tekee tietenkin päin vastoin.

Alla olevat esimerkit kuvasin aivan äsken. Käytin mallina tyttäreni koiraa, joka on meillä hoidossa pari päivää, koska se antaa aina kuvausluvan. Valitsin siis kuvausaukoksi f/2.8, jolle sopivaksi salaman tehoksi osoittautui parin kokeilun jälkeen 1/64. Yläkuvassa käytin 1/200 s. valotusaikaa ja alakuvassa valotusaika oli 1/20 s. Kohde, eli koira, on samalla tavalla valottunut molemmissa kuvissa, mutta tausta on yläkuvassa tummempi kuin alakuvassa.

Alakuvassa ikkunasta tuleva valo haijastuu pöydän pinnasta ja ikkunakin on ylivalottunut miltei täysin sävyttömäksi. Kumpi on parempi? Se lienee makuasia, mutta alakuva näyttää vähemmän valaistulta.

Lisäsin vielä kaavion valaisusta, jos se selventää tätä tilannetta.

Kuva samasta tilanteesta ilman salamaa olisi tietenkin kuulunut mukaan, mutta kun meikäläinen on niin hajamielinen, että rutiinilla lauoin menemään ja muistin asian vasta, kun kohde ja vallitseva valo olivat jo ihan muualla.

Koko homma kuulostaa aluksi ihan hirveältä säätämiseltä, mutta ei se sitä oikeasti ole. Muutaman harjoittelukuvan jälkeen tulee tuntumaa siitä mille teholle salama kannattaa asettaa valitulla kuvausaukolla ja ennen pitkää koko säätäminen on miltei automaattinen toimenpide, eikä salaman automaattivalostusta enää kaipaakaan.

Kameran herkkyysasetus vaikuttaa lopputulokseen myös, mutta sekavuuden tunnetta vähentääkseni palaan siihen myöhemmin. Esimerkikkuvissa käytin herkkyyttä ISO 400, mutta harjoittelussa käy muukin asetus. Kannattaa kuitenkin pysyä melko matalissa herkkyyksissä. 

Kuvasin esimerkkikuvat Olympus E-5 kameralla, 12 - 60 mm f/2.8 - 4 objektiivilla ja Olympus FL-50R salamalla, jonka heijastin 76 cm sateenvarjosta. Väläytin salamat Olympuksen langattomalla järjestelmällä.

Vesa kuvasi Veskua

Kolleegani Jyrki Vesa kuvasi Vesa-Matti Loiria Iltalehteen. Alla Jyrki kertoo lyhyesti tämän tapaisista kuvauksista ja tämän kuvauksen valaisusta.

1/100 s., f/3.2 ja ISO 640

Lehdillä on usein määrätyt juttutyypit, jolloin kuvien formaatti on etukäteen määrätty. Kuvien päälle saatetaan laittaa teksti, ja kuvaajalta  odotetaan kuvaa, jossa on epäterävä ja samansävyinen tausta.

1/160 s., f/2.8 ja ISO 640

Arkistoa varten tai lisäkuviksi halutaan erityyppisiä kuvia. Kuvaukseen varattu aika on usein muutamasta minuutista varttiin. Kuitenkin pitäisi saada kuvattua pystyä ja vaakaa sekä yleiskuvaa ja lähistä. 

Veskun sisäkuvissa on viisi minuuttia eroa. Sama paikka, mutta kuvattu eri kulmista. Lisäksi kuvasin ulko-ovella sisään mennessä sarjan lähikuvia vallitsevalla valolla.

Valaisu tehty yhdellä Nikon SB-800 salamalla ja heijastavalla varjolla. Kamerassa masterina eli ohjaavana salamana oli SB-900. Vallitsevan valon, eli ikkunaverhojen ja seinävalaisimien tummuuden säädin suljinajalla ja salaman tehon valitun aukon mukaan. Kaikki manuaalisesti.

Ammattirunkojen etuna on hieno kuvanlaatu isoillakin herkkyyksillä. Tonnin herkkyys ei näy kuvassa mitenkään huonontavasti, mutta se antaa hyvin pelivaraa vallitsevan valon hallintaan. Suljinajat saa pidettyä niin lyhyinä, ettei tule liike-epäterävyyttä pitkälläkään putkella. Pitää muistaa, että salamasta huolimatta voi tulla tärähtäneitä kuvia, jos vallitsevan valon ja salaman teho lähellä toisiaan ja kuvataan käsivaralta pitkällä suljinajalla.
Jyrki Vesa


Jyrki ei erikseen mainitse, mutta näyttäisi siltä, että alakuvassa kamerassa kiinni ollut salama on osallistunut valaisuun täytevalona.
Kuulen myös jo kysymyksen, että miksi päävalona on ollut SB-800 ja ohjaavana salamana SB-900? Eikö SB-900 ole parempi ja tehokkaampi kuin SB-800?
Vastaan Jyrkin puolesta ja luulen, että olen oikeilla jäljillä. Jyrkillä on kassillinen SB-800 salamoita, joten päävalona on mitä luultavimmin ollut siksi juuri SB-800. Ohjaavana salamana taas on järkevää käyttää ysisatasta, koska sen käyttöliittymä on ylivertainen mihin tahansa pikkusalamaan verrattuna.
Matti

Saab 95, salamalla ja ilman

Tänään ilmestyneessä Tuulilasi-lehdessä on Saab 95 koeajo, johon tein kuvat n. kuukausi sitten. Yllä olevasta kuvasta on pienellä rajauksella tehty jutun avauskuva, ja sehän toimii ihan kohtalaisesti.

Teimme Saken kanssa avauskuvia hienossa alkuillan valossa, mutta kun seuraavana päivänä kuvasin sisäkuvia ja yksityiskohtia, niin tein hommia tihkusateessa. Sellaisessa kaiken kastelevassa, todella ärsyttävässä tihkusateessa.

Kuvat auton sisustasta valaisin salamalla, koska näin sain valaistuksen tihkusateessa edes lähelle sitä mitä halusin. En voinut kuvata kovin kaukaa, auton ulkopuolelta, koska vesipisarat olisivat pilanneet kuvat.

Miksi en kuvannut jossain sisällä? No, kun aloin kuvata, niin ei satanut. Sade alkoi juuri sen jälkeen, kun olin saanut työkalut levälleen. Sitten ajattelin, että eihän tässä kovin paljon sada ja eihän tässä enää niin paljon ole kuvattavaa jne.

Tihkusateessa ei huvittanut seisoskella yhtään turhan paljon, joten työskentelin niin nopeasti kuin osasin. Sisäkuvista otin tähän esimerkiksi ohjaamon, jota yritin ensin valaista yhdellä salamalla, joka oli suunnattu matkustajan ikkunasta sisään viistosti kojelautaa kohti. Ajatuksenani oli salamalla vain tuoda kojelaudan muodot esiin ja antaa vallitsevan valon hoitaa loput. Kuvasin aukolla f/5, ajalla 1/25 s. ja herkkyydellä ISO 800. Lopputulos on alla. Varjot ovat aivan liian tummia ja varsinkin mittariston tienoo tukossa. Ei hyvä, jotain piti tehdä.

Ensin ajattelin, että heijastan auton sisäkaton kautta toisen valon avaamaan varjoja, mutta koska minulla oli jo toinenkin valo valmiina jalustalla auton ulkopuolella, niin päätin kokeilla toisella tavalla. Ensimmäisen valon jätin paikalleen, mutta laitoin toisen valon valaisemaan avoimesta ovesta sisään n. metrin korkeudelta. Tämä toimikin yllättävän hyvin ja kuva oli siinä. Lopputulos, joka on alla, voisi olla hienostellumpikin valaisun suhteen, mutta ei se huonokaan ole ja pelaa lehdessä mainioisti. Jos ei olisi tihuttanut, niin olisin saattanut hieroa valaistusta vielä hieman.

Alla vielä upea kaavio valaisusta. En valitettavasti muista salamoiden tehoja, mutta vasen salama lienee ollut minimitehoilla ja oikea n. 1/40 teholla. Valotus oli molemmissa kuvissa sama f/5, 1/25 s. ja ISO 800. Salamat väläyttelin tuttuun tapaan Nikonin omalla langattomalla järjestelmällä, joka pelasi jälleen hienosti.