Showing posts with label nikon d700. Show all posts
Showing posts with label nikon d700. Show all posts

Arvailun vastaus

Tarkoitukseni ei ollut mitenkään tahallaan pitkittää jännitystä, mutta saavuin kuvauskeikalta vasta aivan äsken kotiin.

Oikea vastaus 85 mm objektiiveilla kuvattujen kuvien arvoitukseen on:

Sigma
Canon
Nikkor

Taisi siellä joku täysin oikeakin arvaus olla, mutta ei noista kukaan pysty varmasti sanomaan. Eräs kolleegani, joka omistaa Canonin 85 mm f/1.2 L:n oli arvannut väärin, vaikka hän kuvaa tuolla objektiivilla usein. Olivat Nikonin Suomen toimistolla arvailleet myös, mutta eivät pystyneet sanomaan mikä on Nikkor.

Sen verran tuossa oli manipulaatiota, että olin tehnyt kaikista kuvista saman kokoisia, koska koko olisi heti paljastanut Nikkorin. Käytin Canon 5D mk2 ja Nikon D3x kameroita.

Kiitos paljon kaikille kommentoijille.

Oppia ikä kaikki

Olen nyt kuvannut Nikon D700:lla miltei kaksi vuotta, mutta tänään kuvauskeikalla huomasin erään todella kätevän toiminnon, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään. Se on varmaan kyllä käyttöohjeessa.

Kun painan monivalintasäätimen keskellä olevaa nappia kuvien katselutilassa, niin kuva suurenee yhdellä painalluksella käytetyn tarkennuspisteen kohdalle niin, että voin nähdä onko tarkennus oikein. Toisella saman napin painalluksella kuva pienenee. Siis, jos olen tarkentanut ihmisen kasvoihin, niin näen yhdellä painalluksella onko nassu terävä. Hienoa!

Toinen oivallus, jonka tein jokin aika sitten liittyy Nikonin oman valikon näkymiseen. Minulla on salamoiden tehosäätö oman valikon ensimmäisenä, jotta se on helposti saatavilla. Jos olen viimeksi käyttänyt omaa valikkoa, niin silloin salamoiden säätö on vain parin painalluksen päässä. Jos taas olenkin käyttänyt viimeksi jotain muuta valikkoa, niin joudun ehkä navigoimaan hetken ennen kuin olen oman valikon ensimmäisessä kohdassa. Tämä on joskus kiusallista kesken nopean kuvaussession.

No, nyt siihenkin ongelmaan on löytynyt ratkaisu. Tai ratkaisu on ollut olemassa kaiken aikaa, mutta en ole vain älynnyt sitä käyttää. Nikonissa voi nimittäin kameran etupuolella olevan Fn-napin ohjelmoida niin, että nappia painaessa oman valikon ensimmäinen kohta tulee takanäytölle. Näin salamoiden tehosäätö tulee näkyviin yhdellä painalluksella aina ja joka kerta. Hienoa!

Olen ohjelmoinut Nikon D7000:n samalla tavalla oman valikon osalta, mutta siinä tuo kätevä kuvan suurentaminen ei toimi.

Turistikuvia Burmasta

Hyvä ystäväni valokuvaaja Kimmo Haimi kävi sukeltelemassa Burman vesillä ja oli kuulemma ollut tosi hauskaa. Hyvä niin, että edes joku pääsee pois tämän lumen ja jään keskeltä hetkeksi.

Sukeltelun ohessa Kimmo näppäili muutamia potretteja paikallisista ja varsin kelpo potretteja näppäilikin. Hienoja vailla turhaa kikkailua. Minä pidän tällaisesta. Muutama esimerkki alla.

Tekniikasta kiinnostuneille kerrottakoon, että Kimmo käytti Nikon D700 kameraa ja Nikkor 24 - 70 mm f/2.8 objektiivia. Kuvissa näyttää olevan exiffit mukana, elleivät ne ole kadonneet matkalla blogiin.




Tamron SP 70 - 300 mm f/4 - 5.6 Di VC USD

Tamronilta on tullut uusi edullinen telezoom, jonka piirtoympyrä kattaa täyden kennon ja joka sopii siis kaikille digijärkkäreille kennon koosta riippumatta. Kokeilin Nikoniin sopivaa versiota, joka toimii kaikissa Nikonin rungoissa tarkennusmoottorin ansiosta.
Nikon D700 @ 240 mm, f/5.6, 1/125 s. ja ISO 800
Tamron on muovirakenteinen, mutta tuntuu kohtalaisen tukevalta, eikä helise tai hölsky. Bajonetti on metallia, kuten kuuluukin. Kakkula ei paina paljoa, joka on käytön ja kuljetuksen kannalta hyvä asia, niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin kevyt paino antaa turhaa rimpulavaikutelmaa. Hieman painavampana Tamron olisi vakavammin otettavan tuntuinen. Tarkennus- ja zoomausrenkaat kiertyvät pehmeästi ja asiallinen vastavalosuoja kuuluu hintaan.

Kuvasin koekuvani Nikon D700 ja D7000 rungoilla.
Nikon D700 @ 300 mm, f/5.6, 1/1000s ja ISO 400
Tamronin optinen suorituskyky vakuuttaa. Piirto ja kontrasti ovat parhaimmillaan 70 mm asennossa, mutta pysyvät hyvällä tasolla myös pisimmällä 300 mm polttovälillä. Kokeilukappale oli lievästi pehmeä vasemmasta reunasta 300 mm polttovälillä, mutta ainakin minun mielestäni täysin käyttökelpoinen. Parempaa terävyyttä on saatavissa, mutta silloin euroja pitää kaupan tiskille pinota aika paljon enemmän.
Nikon D700 @ 70 mm, f/13, 1/1600 s. ja ISO 400
Vastavalo ei aiheuttanut pahoja ongelmia, enkä yrittämisestä huolimatta saanut aikaan kuin pieniä heijastumia kuviin. Vinjetointi on niin ikään hyvin hallinassa, eikä aiheuta käytännössä ongelmia. Täyden kennon kamerassa vääristymät ovat nähtävissä, jos kuvassa on suoria linjoja, mutta Tamron ei ole tässä suhteessa sen pahempi kuin muutkaan. Selkeät tyyny- ja tynnyrivääristymät on helppo korjailla jälkeenpäin.
Nikon D700 @ 300 mm, f/13, 1/125 s. ja ISO 400
Tarkennus ei ole huippunopea, mutta riittävän nopea ja äänetön. Kun kokeilin Tamronin 70 - 200 mm f/2.8 zoomia, niin minulla oli ongelmia tarkennuksen kanssa, mutta 70 - 300 millinen toimi hienosti. Kaikki kuvat tarkentuivat niin kuin pitikin.

Tuntumalta sanoisin, että kuvanvakaaja ei ole yhtä tehokas kuin 70 - 200 mm f/2.8 VRII Nikkorissa, mutta toimiva kuitenkin ja auttaa silloin kun suljinajat uhkaavat venyä. Vakaajankin kanssa pitää olla huolellinen ja tukea kameraa mahdollisimman hyvin, niin kuvaustulokset paranevat.
Nikon D700 @ 300 mm, f/5.6, 1/2000 s. ja ISO 400
Tamronin hinta liikkuu hieman päälle 400 euron tuntumassa, joka ei ole paljon. Kokeiluni perusteella voin suositella Tamron 70 - 300 mm f/4 - 5.6 zoomia edullista pitkää putkea etsivälle. Optiikka on hyvä, tarkennus täsmällinen, paino pieni ja hintakin pieni. Mitä muuta voi haluta?

Aina pitää yrittää

Haastattelukuvaukset voivat olla hankalia tilanteita, jos kuvaaminen pitää tehdä samaan aikaan, kun toimittaja jututtaa kohdetta. Yleensä haluan hetken kahden haastateltavan / kuvattavan kanssa, jotta voin tehdä rauhassa työni, mutta aina se ei onnistu.

Viime viikolla kuvasin Finnairin toimitusjohtajaa Talouselämään haastattelun yhteydessä. Toimittajalla ja minulla oli tunti aikaa hoitaa homma, mutta mitä nopsemmin sen parempi, koska Vehviläisellä oli sattuneesta syystä kysyntää muuallakin. Tilauksena oli yksi iso kuva haastatteluun.

Olisihan se ollut kiva mennä vaikka lentoasemalle tai jotain, mutta haastattelu tehtiin toimitusjohtajan työhuoneessa. Yritin siis ottaa kaikki irti tästä tilanteesta. Kerroin aluksi mihin halusin toimittajan ja haastateltavan istuvan, jotta minulla olisi paras mahdollinen kuvaussuunta. Sitten laitoin yhden salaman metrisestä varjosta heijastettuna kuvattavan etupuolelle. Halusin sellaisen valon, jota minun ei tarvitsisi siirrellä, vaikka liikkuisin eri puolella huonetta kameran kanssa.

Huoneessa oli loisteputket ja joitain muita valoja, joten päätin laittaa salamaan kääntösuotimen, jotta välttyisin pahemmilta sekavaloilta. Kääntösuodin ( CTO ) tekee salaman valosta keinovalon väristä, eli suunnilleen saman väristä kuin huoneen vallitseva valo.

Kuvasin muutaman kuvan ja sitten päätin, että laitan toisenkin valon haastateltavan taakse antamaan hieman lisäpotkua. Tähän valoon laiton Honlphoton hunajakennon, koska halusin rajata valon vain pienelle alueelle. Ajattelin, että kuvissa on ainakin kunnollinen valo, jos ei muuta. Näillä sitten mentiin haastattelun loppuun. Kuvasin eri puolilta, ylhäältä, alhaalta, tiukkaa ja väljää.

Olosuhteet huomioiden selvisin kunnialla, mutta ei näissä tilanteissa yleensä mitään ihmeitä tehdä. Onhan noissa joissakin hieman sinivalkoista tunnelmaa. Onneksi Vehviläinen elehti jonkin verran puhuessaan, sillä puujumalan tavoin paikallaan olevat puhujat ovat painajainen kuvaajalle. Voisi ottaa kolme kuvaa ja sitten häipyä, koska mikään ei muutu.

Käytin kuvaukseen Nikon D700 kameroita sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm objektiiveja. Valaisun tein kahdella Nikon SB-900 salamalla, jotka olivat jalustoilla. Kääntösuodatin sisältyy Honlphoton sarjaan.

Valotus oli kaikissa kuvissa f/2.8, 1/250 s. ja ISO 800. Photoflexin varjosta heijastettu pääsalama oli 1/16 teholla ja takavalo oli 1/128 teholla. Salamat olivat käsisäädöllä ja niiden ohjaus tapahtui Nikonin langattomalla järjestelmällä. Ohjaava salama oli D700:n oma yhdysrakenteinen välkky.

Alla vielä suuntaa antava kaavio valaisusta.

Herkkyyttä vielä lisää hieman

Posti toi tänään Canon 60D:n, enkä malttanut olla laittamatta sen kanssa vierekkäin Pentax K-5 ja Nikon D700 kameroita pieneen herkkyysvertailuun.

Tämä herkkyyshomma on mielenkiintoinen asia, mutta vain pieni osa kokonaisuutta. Se on hyvä muistaa. Joka tapauksessa on hämmästyttävää kuinka paljon kennoteknologia ja prosessointi on parantunut. Pikkukennot ovat kehittyneet samalle tasolle kuin täyden koon kennot olivat kolmisen vuotta sitten.

Pentax K-5 on käytännössä yhtä hyvä herkkyydessä kuin Nikon D700. Nikon kohisee ehkä aavistuksen vähemmän, mutta Pentaxin kuva pitää ryhtinsä paremmin. Värit toistuvat tarkemmin. Canon on myös erittäin hyvä, eikä canonisteilla ole mitään syytä huoleen tässä suhteessa.

Kuvasin kaikki kuvat samoilla valotuksilla, mutta Pentaxin kuva on kaikista tummin, Canon on hieman vaaleampi ja Nikonin kuva kaikista vaalein. Tästä voisi äkkiä tehdä johtopäätöksen, että Nikonin kenno on herkempi kuin muut kaksi tai sitten Adoben kameraprofiili tekee jotain tai sitten... Kaikissa kameroissa oli samantyyppinen objektiivi: normaalizoom.

Kaikki kuvat on raakana kuvattu ja avattu Lightroomin oletusasetuksilla, jonka jälkeen tallenettu jpg-muotoon. Yritin asettaa valkotasapainon mahdollisimman samaksi kaikissa, mutta se on älyttömän vaikeaa eri merkkisten kameroiden välillä.

Lopetan hetkeksi tämän herkkyystirkistelyn, koska sitä on ollut nyt ihan tarpeeksi. Jos saan Nikon D7000:n jostakin, niin saatan tehdä vielä yhden vertailun.

Hauskaa tässä on, että pikkuinen Pentax pistää varmasti vipinää isojen poikien, niin Canonin kuin Nikoninkin, tuotekehittelyosastoille.

Nikon D7000 vastaan D700 herkkyysvertailu


Minulla siis on Nikon D7000 kokeiltavana, ja aloitan esittelemällä pienen vertailun Nikonin uuden 16 megapikselisen herkkupalan kuvanlaadusta isoilla ISOilla. Vertailukohtana käytin Nikon D700 kameraa, joka on tunnettu erinomaisesta kuvanlaadustaan korkeillakin herkkyyksillä.

Kuvasin molemmilla kameroilla yllä olevan asetelman, joka oli melkoisen hämärässä, sillä ISO 6400 herkkyydellä valotusaika oli 1/6 s. aukolla f/5.6. Kuvasta aukeaa keskeltä rajattu osa täydessä koossa seuraavasti: Nikon D7000, ISO6400, ISO3200, ISO1600 ja ISO800. Nikon D700, ISO6400, ISO3200, ISO1600 ja ISO800.

Kuvien rajaus on hieman erilainen kameroiden välillä, koska kuvasin eri polttoväleillä, mutta älä anna sen häiritä. Kuvasin raakana ja avasin kuvat Lightroom 3.3 ohjelmalla sen oletusarvoilla. En tehnyt mitään käsittelyä kuville, ainoastaan tallentin jpg-muotoon. Kuvissa on EXIFfit mukana.

Jokainen muodostakoon mielipiteensä ihan itse, mutta minusta tuo näyttää aika hyvältä tämän perusteella. Käytännön kuvaaminen toki varmistaa asian, mutta tässä jotakin tähysteltävää illan ratoksi.

Olympus E-5, ISO 6400

En malttanut odottaa huomiseen, vaikka lupasin. Tässä vielä yksi kuvapari herkkyydellä ISO 6400. Toinen kuva on Olympus E-5 kameralla ja toinen Nikon D700 kameralla. Sama herkkyys molemmissa, sama valotus f/8 ja 1/25 s. Kuvissa on täydet exiffit mukana. Kohinanvaimennus on pois päältä.

Huomenna sitten keskitytään muuhun kuin herkkyyksiin, sillä jokainen ei tarvitse ISO 6400 herkkyyttä ja muutenkin suurin osa kuvista otetaan ISO 200 - 1000 herkkyyksillä. Ainakin suurin osa omista kuvistani.


For the possible international visitors some words in English. Both pictures are shot with the same ISO 6400, same exposure f/8 and 1/25 s. Noise reduction is off and there is full exif with the pictures. Click to see full size crop.

Olympus E-5 herkkyysvertailua

Ohessa muutama esimerkki Olympus E-5 kameran kuvanlaadusta korkeilla herkkyyksillä. Kuvasin saman asetelman Olympus E-3 ja E-5 kameroilla sekä Nikon D700 kameralla. Kaikissa kameroissa käytin parasta jpg-laatua ja kaikki kohinanvaimentimet olivat pois päältä. Valkotasapaino oli asetettu keinovalolle.

Jokainen esimerkki on 100% osarajaus yllä olevan kuvan keskeltä. Rajaukset näkyvät täällä: ISO800, ISO1600 ja ISO3200.

In English: The above noise comparison was shot with all noise reduction off in all the cameras. This is only meant to show the noise in this particular situation.

Huomattavaa parannusta on tapahtunut verrattuna E-3 malliin, mutta kyllä Nikon D700 on ihan omalla planeetallaan tässä suhteessa.

Kuvasin tänään E-5:llä liikkuvaa maalia, mutta vertailu E-3:n kanssa meni pipariksi, joten huomenna uudestaan. Tämänpäiväisen perusteella sanoisin kuitenkin, että parempiakin kameroita kuvaajaa kohtitulevan liikkuvan kohteen kuvaamiseen on kuin Olympus E-5.

Kohteena olivat Porvoon moottoritiellä kulkevat autot, joita kuvasin Olympuksen 150 mm f/2 huippuoptiikalla. Tarkennustulokset olivat hieman liian epätasaisia, vaikka mukaan mahtui teräviä ruutujakin runsaasti.


Yllä olevat kuvat ovat sarjan 1. ja 5. kuva. Kuvausaukko oli f/2, valotusaika 1/2500 s. ja ISO 400.

In English: The two pictures of a series show typical results with the E-5. It is not the best camera for moving subjects.

Huomenna yritän päästä kokeilemaan liikkuvaa kohdetta uudestaan vertailukameroiden kanssa.

Olympuksen 150 millinen on muuten tosi hieno lasi.

Päivän kuva


Tänään meni näin myöhään, joten laitetaan yksi kuva esille. Kuvasin tämän viime viikolla omalla Nikon D700 kamerallani, jossa objektiivina oli Nikkor 300 mm f/2.8 + 1,7 kertainen telejatke. Tehollinen polttoväli oli siis 510 mm, suljinaika 1/250, aukko f/5.6 ja herkkyys ISO 200.

Piipahdan pikaisesti Euroopan suurimmilla valokuvaustarvikemarkkinoilla Saksassa Kölnissä ja teen oman pienen Photokina raporttini keskiviikkona ja torstaina. Siihen mennessä tärkeimmät uutuudet on jo käyty läpi, koska tänään maanantaina ovet olivat auki tiedotusvälineille, mutta katsotaan saanko vielä jotain puristettua irti keskiviikkona.

Huomenna kirjoittelen lisää Nikon P7000 kamerasta, joten pysy kanavalla.

Nikkor 24 mm f/1.4, hyvää kannattaa odottaa


Nikonilta on pitkään puuttunut valikoimista valovoimaiset kiinteäpolttoväliset objektiivit supertelejä lukuunottamatta. Toki mallistossa on ollut joitakin vanhoja, optisesti hyviä laseja, mutta varsinkin niiden tarkennusmekanismi ei ole ollut ajan tasalla enää pitkään aikaan.

Puutteita on vieläkin, mutta helpotusta on tullut hieman. Viime vuonna saimme 50 mm f/1.4 normaalista uuden version ja tänä vuonna Nikonkuvaajille aivan uuden objektiivin 24 mm f/1.4. Tällainen supervalovoimainen laajakulma on löytynyt Canonin valikoimista jo iät ajat ja Nikonistiti ovat vain voineet uneksia moisesta. Muihin peilikameroihin tällaista ei taida olla saatavana.

Nikkor 24 mm f/1.4 on rakenteeltaan ammattitasoa. Ulkokuori on muovia, mutta rakenne on erittäin tukeva ja kestänee kovaakin käyttöä. Mukana tulee vastavalosuoja, joka on asiallinen. Kokoa ja painoa on kertynyt, mutta tällaiseksi Nikkor on jopa kevyen tuntuinen ja huomattavasti köykäisempi kuin nopeat ammattizoomit. Nikon D700 rungon kanssa 24 millinen muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden.

Tarkennus on äänetön, nopea ja tarkka. Käsin tarkentaminen on juhlaa, koska etsinkuva on kirkas hyvän valovoiman ansiosta.

Ennen vanhaan, kun kuvattiin filmille ja tarkennettiin käsin, niin valovoimaa tarvittiin hämärässä kuvaamisen lisäksi tarkentamiseen. Valovoima tekee etsimestä kirkkaan ja syväterävyysalueesta lyhyen, jotka molemmat helpottavat käsin tarkentamista paljon.

Nykyään automaatti hoitaa tarkennuksen ja valovoiman merkitys siinä ei ole läheskään niin iso kuin silloin ennen vanhaan. Nykyään zoomit ovat valovoimaisia ja niiden optinen laatu on hyvä. Valovoimaa ostava haluaa sellaisen objektiivin, jolla voi kuvata suuremmalla aukolla kuin zoomeilla on mahdollista. Yleensä se tarkoittaa suurempaa aukkoa kuin f/2.8.

Aukolla f/1.4 Nikkorin kuva on terävä kaikkialta, mutta kontrasti on hieman loiva ja loivenee reunoja kohti. Kirkkaat valopisteet ja kontrastikkaat ääriviivat leviävät hieman kuvan reunoilla, mutta kaikkiaan kuvan laatu on erinomainen näin valovoimaiselle optiikalle. Täydellä aukolla kuvatuissa henkilökuvissa on erittäin miellyttävä, sanotaan vaikka ilme, kun en parempaa sanaa keksi.

Kromaattista aberraatiota esiintyy, mutta se on hyvälaatuista ja helppo poistaa esim. Lightroomin säätimillä. Pitkittäistä kromaattista aberraatiota näkyy myös, eli kirkkaiden alueiden reunoilla voi havaita vihertävää reunusta terävyystason takana ja vastaavasti magentaa reunusta terävyystason etupuolella. En kokenut tätäkään häiritsevänä, eikä se edes näy läheskään kaikissa kuvissa.

Valovoimainen laajakulma vinjetoi jonkin verran, mutta parin aukon himmennys vaalentaa kuvan nurkat muun kuva-alan tasolle. Täydellä aukollakaan vinjetointi ei häirinnyt kuvaamistani, eikä sekään edes näy läheskään kaikissa kuvissa. Vastavaloa kannattaa tarkkailla, varsinkin jos esim. aurinko on juuri kuvan ulkopuolella, sillä silloin kuviin saattaa tulla pieniä heijastuksia. En kuitenkaan sanoisi Nikkoria erityisen herkäksi vastavalolle.

Himmennettynä Nikkor 24 mm f/1.4 on erittäin terävä ja kontrastikas kuvan nurkkiin asti. Paras terävyys tulee noin aukoilla f/5.6 - f/8, mutta jo aukolla f/2.8 suurin osa kuvasta on viiltävän terävä. En tehnyt suoranaista vertailua omaan 24 - 70 mm zoomiini, mutta minusta tuntuu, että 24 millinen on terävämpi kuin zoomi samoilla aukoilla. Nikkorissa on lievä tynnyrivääristymä, mutta zoomeihin verrattuna se on lähes olematon.

Nikkor 24 mm f/1.4 on optisesti erittäin hieno ja kuva pitää komeasti ryhtinsä kaikilla aukoilla. Kontrasti ja terävyys kasvavat himmentämällä, mutta tämä laajakulma on käyttökelpoinen täydellä aukolla missä olosuhteissa tahansa.

Kokonaisuutena uusin Nikkor on aivan mahtava objektiivi, enkä voi kovasti moittia sitä oikeastaan mistään, vaikka perehdyin siihen hieman normaalia kriittisemmin. Mikään ei ole täydellistä, ei edes Nikkor 24 mm f/1.4, mutta hiton hyvä objektiivi se on.

Hyvästä saa maksaa ja kieltämättä Nikkor 24 mm f/1.4 on kallis miettipä asiaa miltä kantilta tahansa, sillä hintaa on kertynyt reilusti yli 2000 euroa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä objektiivi on hintansa arvoinen.

Tässä joitakin pääsiäisen aikoihin kuvaamiani kuvia. Kaikki nämä kuvat on kuvattu aukolla f/1.4 tuotekuvaa lukuunottamatta. Laitan myöhemmin joitakin kuvia ladattavaksi täydessä koossa, jos kiinnostusta ilmenee.

Keikalla, henkilöitä miljöössä

Keikkakertomuksia on pyydetty ja niitä tulee aina, kun kertomuksen arvoinen kuvaus on tehty ja kuvien maksaja antaa minun kertoa. Tällä viikolla olin kuvaamassa B+Tech Oy nimisessä yrityksessä Helsingissä. Tehtävänä oli kuvata henkilökuvia miljöössä. Ihmisten piti näyttää positiivista asennetta kuvissa ja sitä, että he pitävät työstään. Tavoitteena oli saada noin 6 - 8 valmista kuvaa.

Menimme tiimini ( minä, apulainen ja meikkaaja ) kanssa kuvauskohteeseen ja tutkimme paikat. Päämiljöö oli laboratorio ja jos aikaa jäisi, niin kuvaisimme ehkä muuallakin.

Tämä kuvaus piti tehdä tehokkaasti, sillä aikaa oli vain puoli päivää, joten olin päättänyt käyttää hyväksi havaittua reseptiä. Käytetään vallitsevaa valoa, mutta tuunataan sitä tarpeen mukaan sopivaksi. Tarkoitukseni oli valaista kuvat kahdella Nikon SB-900 salamalla, mutta otin mukaan myös neljä Elinchrome studiosalamaa kaiken varalta.

Meikkaaja Satu Arvo alkoi laittaamaan porukkaa kuvauskuntoon, kun minä ja apulaiseni Sakari Hannula laitoimme valot ja kuvauskaluston valmiiksi. Olin jättänyt kannettavan tietokoneen kotiin, mutta se pitäisi aina ottaa mukaan kuvien arviointia varten. Kameran näytöltä päättelin, että salamoiden eteen kannattaa laittaa kääntösuodatin, jotta kaikki valonlähteet kuvassa olisivat edes lähellä toisiaan värilämpötilan puolesta.

Loisteputkivalaistus on joskus tosi hankala, koska putket välkkyvät. Välke on niin nopeaa, että silmä ei sitä huomaa, mutta kamera sen sijaan kyllä. Suhteellisen lyhyillä valotusajoilla samassa paikassa kuvatut peräkkäiset kuvat saattavat olla eri värisiä keskenään. Väri riippuu siitä missä loisteputken välähdyksen vaiheessa kuva on otettu. Tästä aiheutuu toisinaan ylimääräistä työtä kuvankäsittelyn muodossa.

Vallitsevaa valoa oli huoneessa yllättävän paljon ja saatoin pitää kameran herkkyyden melko matalalla, eli alle ISO 800 koko kuvauksen ajan. Salamat olivat käsisäädöllä ja kuvasin nyt ensimmäisen kerran näinkin ison kuvauksen kokonaan Nikonin langatonta salamaa käyttäen. Tekniikka pelasi moitteetta koko kuvauksen ajan. Elinchromeja ei tarvittu, vaan pärjäsimme kahdella Nikonin salamalla.

Aikanaan Canon EOS3 kamerassa oli langattoman salaman käyttömahdollisuus, mutta järjestelmä ei toiminut kovin hyvin tai luotettavasti. Yritin silloin, filmikuvauksen viimeisinä aikoina, hyödyntää pikkusalamoita tämän kaltaisissa kuvauksissa, mutta huonolla menestyksellä. Tuosta minulle on jäänyt lievä kammo kameroiden langattomia salamajärjestelmiä kohtaan, mutta tänä päivänä laitteiden toimintavarmuus on aivan toisella tasolla kuin yli kymmenen vuotta sitten.

Kuvasin kahdella Nikon D700 kameralla sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm zoomeilla. Valotin kaikki kuvat täydellä aukolla f/2.8, koska halusin mahdollisimman pienen terävyysalueen. Suuri aukko auttoi myös pitämään valotusajan riittävän lyhyenä.

Tällaisessa kuvauksessa on ensiarvoisen tärkeää tuntea niin kuvaustekniikka kuin kuvauskalustokin omia taskujaan paremmin. Kaikki liikenevä energia pitää voida käyttää kuvien sisältöön ja mallien ohjaamiseen. Kameran säätöjen opettelu vie keskittymisen heti pois pääasiasta. Tärkeää on tehdä kuvaustilanteessa mahdollismman valmista jälkeä, sillä kuvankäsittelyyn saa pahimassa tapauksessa kulumaan paljon enemmän aikaa kuin itse kuvaukseen, kun kuvia on paljon.

Tällä kertaa mallit olivat erittäin yhteistyökykyisiä, vaikka olivatkin tässä hommassa amatöörejä. Saimme hyviä kuvia enemmän kuin uskalsin toivoa ja kuvaukseen käytetty aika oli siis vaivan arvoinen. Tässä muutama otos. Tilannekuvat ovat apulaiseni Saken napsimia.

Kuvauskeikalla

Tehtävänä oli kuvata potretti muutamasta autoharrastajasta Talouselämä-lehteen. Auto piti näkyä kuvissa, mutta kyseessä oli kuitenkin potretti. Ihminenkin piti siis erottua kuvasta. Tässä kaksi tätä juttua varten kuvaamaani kuvaa.

Tämä kuva oli jutun avauskuvana aukeman kokoisena viime viikon Talouselämässä.

Koska auto oli työn alla, niin päätimme omistajan kanssa, että lavastamme remonttikuvan. Kuvattava laittoi haalarit päälle ja ryömi auton alle sillä välin, kun minä laitoin kuvauskaluston valmiiksi.

Autotallissa oli remonttihenkeen ja miljööseen sopiva valaistus, mutta halusin hieman muokata sitä. Laitoin Nikon SB-900 salaman jalustalle ja heijastin valon sateenvarjon kautta. Halusin kuvattavan kasvoille hyvän valon ja halusin myös, että katse kiinnittyy heti kuvassa olevaan ihmiseen.

Salamalla sain kohdistettua kuvattavaan valoa hieman ympäristöä enemmän ja näin pääkohde nousee juuri sopivasti esiin. Käytin jälleen kerran salaman edessä oranssia lämmittävää värikalvoa, jolla vältyin sekavalotilanteelta. Salaman valo on nyt kutakuinkin saman väristä autotallin loisteputkien kanssa. Jätin kuvan tarkoituksella hieman lämpimän sävyiseksi, koska näin se vastaa tallin tunnelmaa.

Salama on oikealla juuri kuvan ulkopuolella reilun metrin korkeudella lattiasta. Salama oli käsisäädöllä, mutta en muista mikä tehoasetusta käytin. Todennäköisesti 1/32 tai sinne päin. Valotin kuvan seuraavasti: f/4.5, 1/30 s. ja ISO 1000. Kamera oli Nikon D700 ja objektiivi Nikkor 24 - 70 f/2.8 zoomi.

Keltainen Ford avolava ei ollut remontissa ja sen olisi voinut ajaa uloskin, mutta halusin kuvata sisällä, että kaikissa kuvissa olisi sama tyyli. 1955-mallinen Ford F-100 on klassikko, jonka sivuprofiili on mallille tunnusomainen ja siksi päätin kuvata auton sivusta. Kuvattava henkilö sopisi hyvin istumaan lavan reunalle.

Päävaloksi laiton ison sateenvarjon kautta Elinchromen 300 Ws salaman ja taustaa valaisemaan samanlaisen, mutta ilman heijastinta, koska halusin valon leviävän tasaisesti ympäristöön. Päävalo on miltei suoraan kameran yläpuolelta, kuten varjoista voi nähdä. Taustavalo on auton takana ja osoittaa taakse yläviistoon. Kokeilin kuvata myös ilman taustavaloa, mutta tumma tausta ei näyttänyt hyvältä.

Ensimmäiset ruudut olivat heti lähes kelvollisia, mutta jotain puuttui. Autotallin lattia näytti hieman tylsältä ja päätimme kastella sen. Kastelu auttoikin, sillä kuvauskohde heijastuu märästä lattiasta hienosti.

Kamerakalusto oli sama kuin edellisessäkin kuvassa, mutta valotus näin: f/7.1, 1/160 s. ja ISO 400.

Päivän yökuva


Hevonen shakkilaudalla puistossa. Tähän kuvaan käytin omaa kameraani, Nikon D700 ja Nikkor 50 mm f/1.4 AFS objektiivia. Kuvasin miltei maan tasosta etsimeen katsomatta. Valotus aukolla f/1.4, 1/60 s. ja ISO 3200.

Päivän kuva



Jouluvalo, jonka kuvasin Nikon D700 kameralla, jossa oli kiinni vanha käsitarkenteinen Nikkor 50 mm f/2 objektiivi. Kuvasin aukolla f/11 ja valotusaika oli 1/160 s.

Nikon D300s, parhaimmistoa tämäkin



Nikon D300 on saanut seuraajan, jossa joitakin jo erittäin hyvän kameran ominaisuuksia on parannettu entisestään. Seuraajan mallimerkintä on D300s.

Minulle D300s on helppo kamera, koska omakin kamerani on Nikon ja käyttöliittymä on siksi tuttu. Nikon ei ole s-mallissa muuttanut liikoja hyväksi havaittua ja napit sekä säätöpyörät toimivat kuten ennenkin. D300-malliin verrattuna takaseinän leiska on muuttunut hieman ja nyt se on käytännössä samanlainen kuin D700-mallissakin.


Nikon D300s:n käytettävyys on, sanon tämän puolueelliselta kuulostamisen uhallakin, kenties paras omassa sarjassaan. En tarkoita, että Nikon olisi täydellinen, mutta paras kuitenkin.

Perustele heti, kuuluu kommentti. No, nappulat ovat hyvillä paikoilla eikä niitä voi vahingossa käännellä vääriin asentoihin. Kaikki kuvaamisen kannalta oleellisen säätämisen voi tehdä napeilla, eikä valikoihin tarvitse kajota. Ainoastaan herkkyyden säätö voisi olla hieman paremmin toteutettu, josta enemmän alempana.


Esimerkiksi automaattitarkennuksen asetusten valitseminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin Canonissa ja sama koskee valonmittauksen alueiden valintaa.

Valikot ovat selkeät ja luvattoman pitkät, mutta kun niitä valintoja pitää olla. Onneksi kuvaaja voi tehdä oman valikon, jossa on koottuna tarpeelliset asiat ytimekkäästi. Nikonin asetukset voi muistikortin avulla siirtää kamerasta toiseen, joka on aivan ehdoton juttu, jos sattuu omistamaan useamman samanlaisen rungon. Pitää kyllä ihmetellä miksi tätä ei voi tehdä Nikonin softalla usb-kaapelin välityksellä, mutta mikään ei ole täydellistä.


Kyllä kummallisuuksia löytyy Nikonistakin, sillä ISO asetukset ovat hieman erikoiset. Ensinnäkin automaattinen herkkyysasetus toimii päällä ollessaan aina myös käsisäädöllä. Käsisäätö ei ole mikään käsisäätö, jos kamera muuttelee herkkyyttä omaan tahtiinsa, vaan silloin kyseessä on herkkyyttä säätävä automaattivalotus.

Automaattinen herkkyydensäätö pitäisi voida kytkeä myös niin, että se olisi automaattivalotuksella päällä, mutta käsisäädöllä pois päältä. Näin kuvaaja voisi siirtyä automaattivalotuksesta aitoon  käsisäätöön nopeasti ja helposti. Tilannetta hankaloittaa se, että Nikonin automaattiherkkyyden voi kytkeä päälle ja pois ainoastaan valikosta. Esim. Canon on tässä suhteessa helpompi, sillä siinä automaattiasento on herkkyyssäätimellä asetettavissa.


Toinen erikoisuus on Nikonin tapa ilmoittaa asetuksissa matalimmat ja korkeimmat herkkyydet. On jokseenkin sekavaa, kun kameran näytöllä lukee vaikkapa "HI 1.0" sen sijaan, että siinä lukisi selvästi "6400". Nikonilla perustellaan tuota sillä, että nämä tehosteherkkyydet eivät välttämättä ole valmistajan tarkkojen toleranssien puitteissa ja siksi ilmoitustapa on tuollainen. Selitys onnahtelee hieman, sillä EXIF-tiedoissa herkkyysasetus kuitenkin lukee selväkielisesti numeroilla ja markkinointi käyttää sitä myös estotta myynninedistämieen.

Kuvaaminen Nikon D300 ässällä on erittäin sujuvaa eikä kameraa tai sen käyttämistä tarvitse aktiivisesti ajatella, joka mahdollistaa kuvaajan korvien välisen prosessointitehon parhaan hyödyntämisen kuvallisen sisällön tuotantoon.

Etsinkuva näyttää kaiken mitä kuvaan tulee ja on kookas ja kirkas, täysikennoisten alapuolella parhaita Canon 7D:n ohella. Etsimeen saa halutessaan näkyviin ruudukon, joka ainakin minulla on aina päällä, koska se helpottaa sommittelua.


Tarkennus toimii erittäin luotettavasti ja 51 tarkennuspistettä varmistavat, että kohde on lähes aina tarkennuksen ulottuvilla. Tarkennuspisteen valinta käsipelillä kuvauksen aikana on yllättävän sujuvaa, vaikka pisteitä on paljon. Tarkennusta voi mukauttaa oman mielensä mukaan valikoista. Tässäkin Nikonissa on kasvojentunnistus, joka saattaa kuulostaa hassulta, mutta se toimii melko hyvin.

Nikonin valotusmittari on luotettava ja monilohkomittaus antaa lähes aina sopivan valotuksen. Tarkkustyöhön voi valita pistemittarin, jolla osaava kuvaaja poimii käsin oikeat lukemat hankalastakin aiheesta.

Nikon D300s on vankkaa tekoa, jonka voi tuntea, kun kameran ottaa omaan käteen. Kaikki toimii täsmällisesti ja varmasti. Laite reagoi herkästi ja kuvausnopeus on riittävä. Kaksi korttipaikkaa voi ohjelmoida lähes miten vaan, mutta molemmat paikat eivät ole samanlaiselle kortille. Tilanpuute ilmeisesti estää kahden CF-kortin käytön, mutta kaksi paikkaa ovat hyvä asia joka tapauksessa.

Nikon D300s ja Nikon D700 ovat hyvin lähellä toisiaan ominaisuuksiltaan ja olemukseltaan, mutta D300s tuntuu käytössä paljon isoveljeään pienemmältä. Paljon enemmän kuin ero paperilla antaisi olettaa. Tämä pitää tulkita positiivisena huomiona.

Matkustelevalle kuvaajalle Nikonissa on eräs erittäin hyvä ominaisuus. Nikoniin saa GPS-vastaanottimen suoraan johdolla kiinni, siis sellaisen laitteen, joka kirjoittaa koordinaatit kuvatiedostoihin reaaliajassa. Nikoniin sopivia laitteita valmistavat muutkin kuin Nikon ja ihan kohtuuhinnalla. Kaikenlaiset muut GPS-viritelmät ovat enemmän tai vähemmän epäkäytännölisiä ja edellyttävät ylimääräisiä työvaiheita kuvauksen jälkeen.


Kuvan tekninen laatu ei jätä toivomisen varaa. Nikonissa on "vain" 12 megapikseliä, mutta ne kaikki ovat täysillä mukana tekemässä terävää ja sävykästä jälkeä. Korkeilla herkkyyksillä parempaa kohinasuhdetta pitää hakea Nikonin täyden kennon malleista ja tämä onkin ainoa paikka, jossa esim. D700 on selvästi parempi.

On helppo ymmärtää miksi ammattilaiset suosivat kahta merkkiä kameravalinnoissa. Canon 7D ja Nikon D300s ovat ainoat pikkukennoiset kamerat, jotka oikeasti sopivat ammattikäyttöön kunnolla. On muitakin kameroita, joissa on hyviä ammattimaisia ominaisuuksia, mutta kokonaisuutena Canon ja Nikon ovat omassa sarjassaan.

Hyviä kuvia voi tehdä kaikilla kameroilla, mutta tositilanteessa ammattikuvaajalla tuppaa olemaan kaikenlaisia ongelmia ratkottavanaan, jotta hyvä kuva syntyy ja silloin kameran mahdollisimman jouhea toiminta nousee omaan arvoonsa.

Minä siis pidin Nikon D300s kamerasta, mutta ei kai se yllätys ollut kenellekään, enkä ole ainoa tätä mieltä oleva.

Ohessa vielä muutama kuva Nikon D300 ässällä ja Nikkor 35mm f/1.8 DX objektiivilla.
 
Bloggers Team