Pieni asetelma pienellä kameralla

Ostin taannoin valokuvauskirjan, jota voin suositella (Tuck, Kirk: Minimalist Lighting). Tuossa kirjassa on valaisuharjoituksia, joista yhden päätin tehdä, mutta hieman muunneltuna versiona.

Olin juuri hankkinut uuden pokkarikameran, Canon PowerShot S95:n, ja päätinkin tehdä kuvauksen tuolla pokkarilla. Onhan siinä manuaalisäädöt ja se osaa raw-formaatin; ulkoiselle salamalle siinä taas ei ole mitään kytkentää. No, onhan kameran kulmassa pienenpieni oma salama, ja LumoPro LP160 -salamassa taas optinen orjakenno; siinä ratkaisu. Koska en kuitenkaan halunnut kameran oman salaman valaisevan asetelmaa, askartelin foliovuoan palasta suuntaimen salaman eteen. Ideana oli estää valon kulku suoraan eteenpäin ja ohjata se vasemmalle sivulle LumoProon suuntaan. Idea ja sen toteutus toimi hyvin.

Valaisussa minulle haastavinta oli löytää valolle suunta, joka toteuttaisi parhaiten ideani: appelsiinin pyöreä muoto tulisi tulla esiin valoisuuden vaihtelulla, ja halusin irtolohkon kirkkaaksi. Heti alkajaiseksi huomasin, että heijastava varjo antaa liikaa valoa, joten ratkaisu oli läpiampuva varjo. Salamaa en halunnut siirtää kauemmaksi, sillä silloin valon luonne olisi muuttunut. Varjot olisivat siirtyneet, vaalentuneet ja muuttaneet muotoaan liikaa.

Kokeilin valaisua myös etuviistosta, mutta silloin appelsiinin kylki sai mielestäni liikaa valoa, ja appelsiinilohko taasen ei saanut haluamaani määrää valoa taustaansa. Kokeilin myös valaisua suoraan sivulta yläviiston sijaan, mutta appelsiinin muoto ei tällöin tullut minusta yhtä hyvin esiin. Lopullisessa otoksessa on yllä olevan kuvan tilanteen lisäksi pyöröheijastin sateenvarjon ja kameran välissä antamassa valoa appelsiinin leikkauskolon sisäpintaan.

Lopuksi kokeilin vielä kuvata saman asettelun Canon EOS 5D Mark II -järkkärilläni. Salamaksi vaihdoin Canon Speedlite 580 EXII:n, ja ohjaus rapahtui Elinchromen Skyporteilla. Heijastinta en nyt käyttänyt apuna. Halusin näyttää, mitä järjestelmäkameralla saa lisää kuvaan, ja niinpä käytin hyväkseni 50 mm:n f/1.4 -objektiivia täyden kennon kamerassa lyhyen syväterävyyden aikaansaamiseksi kuvaan. Omasta mielestäni asetelma on näin kuvattuna parempi.

Kyllä järjestelmäkameralla kuvaaminen on paljon helpompaa. Pokkarin käyttöä hankaloittaa jo sen pieni koko, ja hyvin pienet, lähekkäin olevat painikkeet. Zoomaus on myös pykälällistä, ja virransäästö kytkeytyessään vetää objektiivin kasaan; sitten saa taas nykytellä zoom-vipua. Pokkarin pieni kenno aikaansaa suuren syvyysterävyyden, mikä tuo rajoituksensa - ja toki joissain tilanteissa etunsa.

Päivän vinkki

RAW-työnkulkuohjelmissa, siis muissa kuin kameravalmistajien omissa, kestää aikansa saada tuki uusille kameroille. Esimerkiksi käyttämäni Bibble Pro 5 ei tue vielä S95:ttä, mutta onneksi löytyy kiertotie. Ilmaisella ExifTool-ohjelmalla voi exif-tietoihin muuttaa kameramallin edeltäjäversioksi, eli tässä tapauksessa S90:ksi, ja nytpä kuvat aukevatkin käsiteltäviksi. Pääteikkunan komentoriville vain käskysarja exiftool -model='Canon PowerShot S90' IMG_0001.CR2.

Sakari Hannula

Minä kokeilin tuota Saken vinkkiä heti Olympus E-5 kameran raakakuviin, joita Lightroom ei vieläkään osaa avata. Laitoin kameran mallinimeksi E-30, ja johan rupesivat kuvat aukenemaan.

Matti

Yhdellä valolla asetelma

Asetelma on ehkä hieman liikaa sanottu tässä tapauksessa, mutta englanninkielisen "still life" nimikkeen alle tämä menisi. Valmistin eräänä päivänä ruokaa, johon käytin noin puolikkaan paprikan, ja käyttämätön puolikas jäi yli. Parin päivän päästä olin vähällä kompostoida yli jääneen puolikkaan, joka oli unohtunut pöydälle, mutta osittain nahistunut vihannes olikin varsin kuvauksellinen. Päätin siis kuvata paprikan ennen sen joutumista luonnon kiertokulkuun.

Tein esimerkin yhdellä valolla, koska monella harrastajalla on käytössään vain yksi valo, mutta haaveissa on useampikin. Yhdellä valolla voi kuitenkin tehdä hienoja valaisuja ja yksi valo on helppo hallita.

Tässä laitoin jalustalle yhden salaman, jonka heijastin Photoflexin 114 cm varjosta. Toin varjon niin lähelle kuin mahdollista, koska halusin pehmeät, mutta jyrkät varjot. Punainen paprika piti tietenkin laittaa tummalle alustalle, joksi kävi hienosti työpöydällä lojunut tuotepakkaus.

Otin useita ruutuja, mutta tämä on mielestäni paras. Paprikan sisällä näkyy juuri sopivasti tekstuuria ja kiillot ovat oikeissa paikoissa. Pidin vasemmalla n. 30 sentin päässä valkoista A4 paperiarkkia heijastimena, jonka tarkoitus oli vaalentaa aivan aavistuksen verran vihanneksen vasenta reunaa. Kuvan sävyt ovat mukavan täyteläiset.

Kuvasin Olympus E-5 kameralla ja 12- 60 mm zoomilla aukolla f/8. Säädin kamerarungosta langattomasti salaman oli täydelle teholle, koska herkkyys oli pienimmällä ISO 100 arvolla. Laitoin kameran valkotasapainon keinovalolle, koska lievästi sinertävä sävy sopi tähän paremmin kuin neutraali päivänvalo. Kuva on kameran jpg ilman mitään jälkikäsittelyä.

Videossa kunnollinen ääni on tärkein osa

Videot ja niiden tekeminen on tämän päivän juttu. Elävää kuvaa pitäisi osata tehdä, vaikka asiakas ei vielä sitä osaisi kysyäkään, sillä kohta se osaa. Videon kuvaaminen on eri tavalla haasteellista kuin valokuvaaminen.

Ei riitä, että kuva on huolella tehty, vaan myös ääni pitää olla kunnolla tallennettu. Ääni onkin videon tärkein yksittäinen osa. Jos vaikka kuvataan yksinkertainen haastattelutilanne, mutta äänitys on kehno, niin kuvaakaan ei voi käyttää. Hyvälaatuisen äänen päälle voi laittaa vaikka sarjan valokuvia, kaavioita, piirroksia tai muuta, jos alkuperäinen videokuva on käyttökelvoton jostain syystä.

Äänen voi tallentaa kameralla, mutta ainakin erillinen mikrofoni on suositeltava. Erillinen audiotallennin on joka tapauksessa hyvä ratkaisu, vaikka kamerallakin ottaisi äänen. Erillisissä tallentimissa on parempi äänen laatu kuin kameroissa, eikä ole huono ajatus tallentaa ääni kahdella eri laitteella varmuuden vuoksi.

Olympus LS-5 ja Sennheiser K6/ME66.

Yksi hyvä äänen tallennin on Olympus LS-5, joka on LS-11:n edullisempi sisarmalli. Erona noissa kahdessa on ainoastaan muistikapasiteetti ja mukana tulevat ohjelmat. Muisti ei ole ongelma, koska laitteessa on SD-korttipaikka, jolla kapasiteettia saa käytännössä rajattomasti. Ohjelmien tarpeellisuuden jokainen ratkaisee itse.

Käyttöliittymä on selkeä ja laitetta voi käyttää jopa lukematta edes ohjetta. Käyttöohje tosin kannattaa lukea, kaikesta huolimatta.

Olympuksessa on erittäin hyvälaatuinen tallennus niin omalla sisäärakennetulla mikrofonilla kuin ulkoisellakin mikrofonilla. Esivahvistin on hyvä, eikä ääni säröile helposti. Äänen tasot voi säätää käsin tai jättää automaatin tehtäväksi. Laite on pieni, jonka ansiosta sen voi laittaa vaikka taskuun, jos käytetään esim. langallista solmiomikrofonia.

Olen käyttänyt Olympusta videoprojekteissa hyvällä menestyksellä ja sen perusteella voin suositella laitetta. Olympus LS-5 maksaa n. 200 euroa, jota ei voi pitää pahana hintana.

Mikrofonina olen käyttänyt Sennheiser K6/ME66 haulikkomikrofonia. K6/ME66 on voimakkaasti suuntaava, josta on hyötyä varsinkin miljöössä, koska taustaäänet vaimenevat. Sennheiser on erittäin hyvälaatuinen mikrofoni ja myös erittäin herkkä. Tästä tulee ongelmia joidenkin kameroiden kanssa, koska ääni saattaa säröillä, kun kameran esivahvistin ei osaa käsitellä näin herkää äänilahdettä.

Nikon D3s ja Nikon D7000 kameroissa mikrofonin herkkyys pitää Sennheiserin kanssa laittaa pienimmilleen, mutta silti ääni saattaa säröillä, jos puhuja korottaa arvaamatta ääntään. Olympus E-5 on tässä suhteessa parempi ja toimii Sennheiserin kanssa Nikonia etevämmin.

Nikonin kamerat on optimoitu Audio Technica Pro24 mikrofonille, jota esim. Bill Frakes sanoi käyttävänsä kameramikrofonina.

Olympus LS-5:n kanssa ei ole ollut ongelmia, vaan ääni tallentuu hienosti, eikä säröile. Sennheiserin äänenlaatu on huippuluokkaa ja lopputuloksena on miellyttävän pehmeä, mutta selkeä ääni.

Audion merkitystä ei voi videokuvauksessa korostaa liikaa, mutta viimeistään yhden tunaroidun äänityksen jälkeen sen kyllä tajuaa.

Rokataan taas!

Pikkusalamoita taas. Tällä kertaa rock and roll teemassa. Halusin tehdä tämän musiikkigenren näköistä kuvaa ja siksi valaisu on kovilla valoilla tehtyä. Salamat ovat siksi ilman mitään valonohjaimia tai -pehmentimiä.

Saimme kuvauksen tehtyä juuri ennen lumisateen alkamista ja jäätävä viima kylmetti sekä kohmetti sormet pikavauhtia. Välillä pitikin käydä sisällä lämmittelemässä, jotta kamera pysyi kuvaajan hyppysissä ja kitaristin sormet kielillä.

Alkutalven iltapäivän valo oli sen verran himmeä, että taivas tummentui helposti lyhentämällä suljinaika 1/500 sekuntiin, vaikka aukko olikin arvolla f/4 eli miltei täysin auki. Salamat, joita oli kolme kappaletta, seisoivat tukevilla jalustoilla. Yleensä käytän keikoilla Manfrotto Nano 5001B jalustoja pikkusalamoiden kanssa, mutta nyt käytin pari numeroa isompia 004B jalustoja, koska pelkäsin, että navakka tuuli saattaa kaataa heppoiset pikkujalustat.

Valaisu oli melko suoraviivainen kolmen valon toteutus. Yksi valo kohteen edestä yläviistosta sekä yksi valo molemmilta sivuilta takaviistosta. Etuvalo on oikeastaan vain täytevalo kasvoihin, sillä pelkät sivuvalot olisivat jättäneet kasvot liian tummiksi. Kokeilin ilman etuvaloa, mutta tulos oli liiankin dramaattinen ja halusin kasvoihin sävyjä.

Alla yksi kuva ilman valoja vertailun vuoksi.

Kuvasin Olympus E-5 kameralla, 12 - 60 mm f/2.8 - 4 objektiivilla ja valaisin kolmella Olympus FL-50R salamalla. Valotus oli siis 1/500 s., f/4 ja ISO 200. Etusalama oli 1/13 teholla ja sivusalamat täydellä teholla, mutta valojen todellista tehosuhdetta ei voi päätellä tästä, koska etuvalo oli lähempänä kohdetta kuin sivuvalot. Salamat välähtivät Olympuksen langattomalla järjestelmällä niin, että E-5 rungon yhdysrakenteinen salama toimi ohjaavana lähettimenä.

Alla lyhyt pätkä videota kuvaustilanteesta.


Lopuksi kaavio valaisusta.

Harjoittelin ruokakuvausta

Harjoittelin ruokakuvausta pari päivää sitten hyvän ystäväni Kari Castrénin kanssa. Olen tehnyt jonkin verran ruokakuvia urani varrella, mutta se ei ole ollenkaan vahvin alueeni. Nyt olen päättänyt harjoitella ja tulla paremmaksi siinä. Kari on kokki korkeamman voiman armosta ja laittaa aivan taivaalliset appeet, kuten Paistinkääntäjiin kuuluvalta hämmentäjältä voi odottaakin.

Me teemme ruuan luomukuvausta, joka tarkoittaa, että kuvaamme syötäväksi tehtyjä ruokia ja annoksia. Kumpikin rakastamme ruokaa ja ruuanlaittoa, joten ruuasta tehtyjen syömäkelvottomien veistosten kuvaaminen sotii ideologiaamme vastaan emmekä siis sellaisia kuvaa, jos saamme itse päättää mitä teemme. Ja nyt me saimme.

Taboule 

Tässä yksi esimerkki, jonka kuvasin Olympus E-5 kameralla ja Olympuksen 50 mm f/2 makro-objektiivilla. Käytin kahta valoa: yksi Olympus FL-50R salama metrisen sateenvarjon läpi ammuttuna annoksen takaa kameraa vastaan ja etuvasemmalta toinen FL-50R salama Honlphoton SpeedGrid hunajakennolla anatamassa hieman täytettä salaatin etupuolelle. Salamat välkkyivät Olympuksen langattomalla järjestelmällä. Tämä on aivan suora Olympuksen jpg-kuva, siis jpg!

Halusin vaalean ja valoisan vaikutelman kuvaan ja esim. annoin haarukan palaa puhki, koska sen muodot näkyvät kuitenkin. Kuvassa olisi hieman parantamista, pari pikku juttua, mutta olen silti melko tyytyväinen.

Kuvassa oleva salaatti on nimeltään taboule, jossa aineksina on bulguuria, persiljaa, punasipulia, tomaattia, oliiviöljyä ja sitruunamehua. On ihan törkeän herkullista. Kaikki syötiin kuvauksen jälkeen.

Alla valaisukaavio. Kamerassa olivat seuraavat asetukset f/2.2, 1/50 s. ja ISO 100. Salamoiden tehot olivat: pääsalama varjon takana 1/2 ja täytevalo 1/50.

Salaman käsisäätö, ohje aloittelijalle

Salaman irroittaminen kamerasta antaa valaisuun lukemattomasti uusia mahdollisuuksia verrattuna kamerassa kiinni olevaan salamaan. Siinä samalla tulee tietenkin lisää valinnan paikkoja, kun vaihtoehdot lisääntyvät.

Mihin sijoitan valon, laitanko sateenvarjon, miten salaman teho säädetään jne.?

Silloin kuin kuvaaja päättää sijoittaa salaman jalustalle, niin kuvaus on jo lähtökohdiltaan edes jotenkin suunniteltu. Kohde on tietyssä paikassa, valo tietyssä ja niin edespäin. Tällaisessa tapauksessa salaman valotehon käsisäätö puolustaa paikkaansa, sillä vaikka automaattivalotus toimii keskimäärin luotettavasti kaikissa kameroissa, niin tulos on siltikin kameran arpoma, eikä välttämättä vastaa kuvaajan näkemystä asiasta. Automaatti saattaa kaiken lisäksi valottaa hieman eri lailla peräkkäisiä ruutuja.

Salaman käsisäätö on kuulemani perusteella yksi vaikea asia salamakuvaajan tiellä aloittelijasta mestariksi. Käsisäätö kannattaa opetella, koska vasta sen hallittuaan voi valaisemalla tehdä juuri sellaisia kuvia kuin itse haluaa.

Himmeninaukko ensin kohdalleen

Tässä perustoimintaohje aloittelijalle. Tämä ohje koskee miljöössä kuvaamista, koska useimmat kuvat tehdään miljöössä, esim. kotona tai kotipihalla. Tätä ohjetta voi tietenkin soveltaa loputtomiin, mutta jostain on alettava. Tämä ohje toimii kaikkien salamoiden ja kaikkien digijärkkäreiden kanssa.

Laita salama jalustalle haluamaasi kohtaan valaisemaan kohdetta, kytke salama päälle ja aseta se käsisäädölle. Valitse tehoksi jotain säätöasteikon puolivälin tienoilta, esim. 1/16. 

Laita kamera käsisäädölle ja päätä millä aukolla haluat kuvata. Yleensä kannattaa valita suurehko aukko, varsinkin sisätiloissa, jotta mahdollinen vallitseva valo saadaan tarvittaessa hyödynnettyä. Alla olevassa esimerkissä valitsin aukon f/2.8. Valitse suljinajaksi käsivarakuvaukseen sopiva valotusaika, esim. 1/60, mutta kuitenkin sellainen aika, että valotus ilman salamaa on alivalotuksen puolella.

Säädä salaman teho sopivaksi valitulle kuvausaukolle. Ota testikuva ja tarkastele kuvaa kameran näytöltä. Jos kuva on aivan liian vaalea, niin pienennä salaman tehoa reilusti, eli ainakin kaksi aukkoväliä. Jos lähtökohta oli 1/16, niin siitä kaksi aukkoväliä pienempi tehoasetus on 1/64 teho. Jos kuva taas aivan liian tumma, niin säädä salamaan lisää tehoa. Kaksi aukkoa 1/16 tehoon lisää olisi 1/4 teho.

Älä muuta mitään asetuksia kamerassa äläkä siirrä salamaa, vaan säädä salaman tehoa suuremmaksi tai pienemmäksi niin kauan, että kuvauskohde on oikein valottunut. Kun testikuva on melkein oikein valottunut, niin säädä salaman tehoa 1/3 aukkoväli kerrallaan joko suuremmaksi tai pienemmäksi sen mukaan onko testikuva liian vaalea vai liian tumma. Useimmissa pikkusalamoissa 1/3 aukon väli on yksi pykälä tai pienin mahdollinen säätöväli.

Valotusaika säätää vallitsevan valon

Jos kuvaat sisätiloissa ja haluat vallitsevaa valoa mukaan kuvaan, niin valotusaikaa säätämällä voit vaikuttaa tähän. Nyrkkisääntö on, että valitulla valotusajalla säädetään vallitsevaa valoa ja salaman teho säädetään valitun himmenninaukon mukaan. Kokeile valotusajan säätämistä vasta sitten, kun olet ensin säätänyt salamavalotuksen oikein kohdalleen. Valotusajan pidentäminen ottaa mukaan enemmän vallitsevaa valoa ja valotusajan lyhentäminen tekee tietenkin päin vastoin.

Alla olevat esimerkit kuvasin aivan äsken. Käytin mallina tyttäreni koiraa, joka on meillä hoidossa pari päivää, koska se antaa aina kuvausluvan. Valitsin siis kuvausaukoksi f/2.8, jolle sopivaksi salaman tehoksi osoittautui parin kokeilun jälkeen 1/64. Yläkuvassa käytin 1/200 s. valotusaikaa ja alakuvassa valotusaika oli 1/20 s. Kohde, eli koira, on samalla tavalla valottunut molemmissa kuvissa, mutta tausta on yläkuvassa tummempi kuin alakuvassa.

Alakuvassa ikkunasta tuleva valo haijastuu pöydän pinnasta ja ikkunakin on ylivalottunut miltei täysin sävyttömäksi. Kumpi on parempi? Se lienee makuasia, mutta alakuva näyttää vähemmän valaistulta.

Lisäsin vielä kaavion valaisusta, jos se selventää tätä tilannetta.

Kuva samasta tilanteesta ilman salamaa olisi tietenkin kuulunut mukaan, mutta kun meikäläinen on niin hajamielinen, että rutiinilla lauoin menemään ja muistin asian vasta, kun kohde ja vallitseva valo olivat jo ihan muualla.

Koko homma kuulostaa aluksi ihan hirveältä säätämiseltä, mutta ei se sitä oikeasti ole. Muutaman harjoittelukuvan jälkeen tulee tuntumaa siitä mille teholle salama kannattaa asettaa valitulla kuvausaukolla ja ennen pitkää koko säätäminen on miltei automaattinen toimenpide, eikä salaman automaattivalostusta enää kaipaakaan.

Kameran herkkyysasetus vaikuttaa lopputulokseen myös, mutta sekavuuden tunnetta vähentääkseni palaan siihen myöhemmin. Esimerkikkuvissa käytin herkkyyttä ISO 400, mutta harjoittelussa käy muukin asetus. Kannattaa kuitenkin pysyä melko matalissa herkkyyksissä. 

Kuvasin esimerkkikuvat Olympus E-5 kameralla, 12 - 60 mm f/2.8 - 4 objektiivilla ja Olympus FL-50R salamalla, jonka heijastin 76 cm sateenvarjosta. Väläytin salamat Olympuksen langattomalla järjestelmällä.

Olympus E-5, muutamia oikeita valokuvia

Tässä nyt joitakin ihan oikeita kuvia Olympus E-5 kameralla, eikä mitään testikuvia. Kamerat on tehty valokuvaamista varten, eikä testaamista varten. Käytännössä Olympus E-5 on todella miellyttävä kamera käytellä, mutta liikkuvien kohteiden tai toiminnan kuvaamiseen on parempiakin vaihtoehtoja.

Kuvasin tänään joitakin kuvia ulkona kauniissa syyssäässä Porvoossa. Kuvat aukeavat täysikokoisina, kun niitä klikkaa. Kuvasin aukon esivalinnalla ja kuviin en ole tehnyt mitään säätöjä kuvauksen jälkeen. Kuvissa on täydet exiffit mukana.

Olympuksen jpg-kuvat ovat mielestäni hienoja. E-5 mallin kennon päällä oleva antialiasing-suodatin lienee melko vaimea, sillä kuvissa on runsaasti yksityiskohtia ja terävyyttä.

Sanoin sen jo kerran, mutta Olympus 150 mm f/2 objektiivi on todella hieno laite, eikä jätä paljon toivomista optisilta ominaisuuksiltaan. 150 millisen lisäksi käytin 12 - 60 mm f/2.8 - 4 ja 50 - 200 mm F/2.8 - 3.5 zoomeja.

Olympus E-5, ISO 6400

En malttanut odottaa huomiseen, vaikka lupasin. Tässä vielä yksi kuvapari herkkyydellä ISO 6400. Toinen kuva on Olympus E-5 kameralla ja toinen Nikon D700 kameralla. Sama herkkyys molemmissa, sama valotus f/8 ja 1/25 s. Kuvissa on täydet exiffit mukana. Kohinanvaimennus on pois päältä.

Huomenna sitten keskitytään muuhun kuin herkkyyksiin, sillä jokainen ei tarvitse ISO 6400 herkkyyttä ja muutenkin suurin osa kuvista otetaan ISO 200 - 1000 herkkyyksillä. Ainakin suurin osa omista kuvistani.

For the possible international visitors some words in English. Both pictures are shot with the same ISO 6400, same exposure f/8 and 1/25 s. Noise reduction is off and there is full exif with the pictures. Click to see full size crop.

Tänään ei kaikki sujunut suunitelmien mukaan

Liikkuvan kohteen tarkennusvertailu E-3 ja E-5 runkojen välillä siirtyy huomiselle. Olen joskus käyttänyt tyttäreni dalmatialaista valokuvamallina vaativan liikkuvan kohteen kuvaamisessa, mutta tänään malli ei halunnut tehdä yhteistyötä, joten kokeilen huomenna taas autoja.

Kuten kuvasta näkyy, niin kohde meni enemmän omien suunnitelmiensa mukaan kuin minun. No, se on vasta reilun vuoden vanha ja ulkona on niin monta kiinnostavaa asiaa.

Vaikka kokeiluni onkin vielä kesken, niin tässä joitakin ajatuksia Olympus E-5 kamerasta.

Olympus E-5 on hyvin tehty runko, jonka säätiivistys on varmaan hintaluokkansa parhaimmistoa. Kennon pölynpoisto on myös Olympuksessa parempi kuin monessa muussa kamerassa. Joillekin jo nämä kaksi ominaisuutta voivat olla ratkaisevia.

Eräs tuttuni, joka on kuvannut E-3:lla sen markkinoilletulosta alkaen kertoi, että kameran kennoa ei ole koskaan tarvinnut puhdistaa, vaikka objektiiveja onkin vaihdettu usein. Omiin Nikoneihini tuppaa pölyä kertymään kennolle, vaikka en usein edes vaihtele objektiiveja. Samanlaisia juttuja kuulen Canonilla kuvaavilta kolleegoilta.

Olympuksen objektiivit ovat kautta linjan laadukkaita edullisimmista kittiputkista alkaen. Jos raha ei ole esteenä, niin Olympuksella on myös hienoja valovoimaisia supertelejä niitä kaipaavalle. Kuvassa runko ja 150 mm f/2 yhdessä.

E-5 runko ei ole pienimmästä päästä, mutta silti rungon ja muutaman objektiivin setti menee kohtuullisen pieneen tilaan. Varsinkin objektiivit ovat maltillisen kokoisia etenkin täyden kennon laseihin verrattuna.

Olympus E-5 on kuitenkin kovin kilpaillussa hintaluokassa. Niin Canonilla kuin Nikonillakin on 1200 - 1600 euron haarukassa todella houkuttelevia kamerarunkoja, jotka tarjoavat hyvän vastineen rahalle. Alle parilla tonnilla saa täyden kennon runkojakin ja hyvää videokuvaa, jos sellaisia haluaa.

Olympus E-5 on järkivalinta jo valmiiksi Olympuksella kuvaavalle varsinkin, jos objektiiveja sekä muita lisävälineitä on tullut hankittua kasapäin. Merkin vaihtaminen tulee yllättävän kalliiksi, eikä sitä kannata tehdä ihan heppoisilla perusteilla.

Huomenna lisää.

Olympus E-5 herkkyysvertailua

Ohessa muutama esimerkki Olympus E-5 kameran kuvanlaadusta korkeilla herkkyyksillä. Kuvasin saman asetelman Olympus E-3 ja E-5 kameroilla sekä Nikon D700 kameralla. Kaikissa kameroissa käytin parasta jpg-laatua ja kaikki kohinanvaimentimet olivat pois päältä. Valkotasapaino oli asetettu keinovalolle.

Jokainen esimerkki on 100% osarajaus yllä olevan kuvan keskeltä. Rajaukset näkyvät täällä: ISO800, ISO1600 ja ISO3200.

In English: The above noise comparison was shot with all noise reduction off in all the cameras. This is only meant to show the noise in this particular situation.

Huomattavaa parannusta on tapahtunut verrattuna E-3 malliin, mutta kyllä Nikon D700 on ihan omalla planeetallaan tässä suhteessa.

Kuvasin tänään E-5:llä liikkuvaa maalia, mutta vertailu E-3:n kanssa meni pipariksi, joten huomenna uudestaan. Tämänpäiväisen perusteella sanoisin kuitenkin, että parempiakin kameroita kuvaajaa kohtitulevan liikkuvan kohteen kuvaamiseen on kuin Olympus E-5.

Kohteena olivat Porvoon moottoritiellä kulkevat autot, joita kuvasin Olympuksen 150 mm f/2 huippuoptiikalla. Tarkennustulokset olivat hieman liian epätasaisia, vaikka mukaan mahtui teräviä ruutujakin runsaasti.

Yllä olevat kuvat ovat sarjan 1. ja 5. kuva. Kuvausaukko oli f/2, valotusaika 1/2500 s. ja ISO 400.

In English: The two pictures of a series show typical results with the E-5. It is not the best camera for moving subjects.

Huomenna yritän päästä kokeilemaan liikkuvaa kohdetta uudestaan vertailukameroiden kanssa.

Olympuksen 150 millinen on muuten tosi hieno lasi.

Olympus E-5 saapui viimeinkin

Sain tänään Olympuksen uuden lippulaivamallin E-5 rungon kokeiluun. Ehdin kuvata vasta aivan muutamia otoksia tänään, joten en vielä sano mistään mitään. Kuten kuvasta näkyy minulla on myös E-3 vertailulaitteena. Koska moni on epäillyt E-5 mallin olevan vain E-3 uudella tarralla varustettuna, niin olen päättänyt katsoa mikä on oikea totuus. Parhaitenhan se käy kuvaamalla rinnakkain uudella ja vanhalla.

Tähän aiheeseen siis palataan viikonlopun aikana.

Nikkor 24 - 120 mm f/4 kokeilu jatkuu

Olen ollut hieman kiireinen, enkä ole kuvannut tarpeeksi uudella Nikkorilla, mutta jotain voin sanoa. Mekaaninen rakenne on tukevan tuntuinen, mutta ei aivan samalla pomminkestävällä tavalla kuin esim. Nikkor 24 - 70 f/2.8, joka on kuvassa kokovertailun vuoksi. Klappia ei ole kuin nimeksi pisimmässä asennossa ja zoomausrengas kääntyy erittäin pehmeän miellyttävästi ja tasaisesti koko matkan. Niin pehmeästi, että tulee zoomailtua ihan huvikseen.

Optinen suorituskyky vaikuttaa hyvältä, mutta siitä tarkemmin, kun olen kuvannut enemmän.

Tässä olevat kuvat on kuvattu 24 - 120 mm Nikkorilla yllä olevaa kuvaa lukuunottamatta, jossa opiska itse esiintyy. Kuvassa objektiivi on kiinni D700 rungossa ja vieressä oikealla on siis 24 - 70 mm f/2.8. Vasemmassa kuvassa molemmat objektiivit ovat lyhimmillään ja oikeassa kuvassa pisimmillään. 24 - 120 millinen on paksuhko, mutta muuten melko kompakti ja painaa vähemmän kuin 24 - 70 millinen.

Lisäsin tänne loppuun  kokeeksi Facebook nappulan.

Olympus E-5, mitä mieltä?

Olen tänään puhunut kahden ihmisen kanssa, jotka ovat kuvanneet paljon Olympus E-3 kameralla ja molemmat ovat olleet pettyneitä E-5 kameraan, ainakin paperilla. Olen saanut lisäksi pari kommenttia, joissa ollaan samoilla linjoilla, että liian laimea uudistus, joka on jo syntyessään vanhentunut.

Minulla ei ole käytännössä mitään kokemusta E-3 kamerasta. Olen toki kuvannut sellaisella muutamia ruutuja, mutta siinä se. En siis voi verrata kokemukseen perustuen uutta ja vanhaa. En myöskään ole vielä valmis tuomitsemaan E-5 runkoa, en ennen kuin olen saanut kuvata sillä.

Toisaalta, jos hinta tulee olemaan jossain 1700 euron tietämillä, niin sillä rahalla saa monta muutakin hienoa kamerarunkoa kuten esim. Canon 7D tai Nikon D300s.

Lienee kuitenkin ilmeistä, että Olympus, ja Panasonic vielä selvemmin, aikovat tulevaisuudessa panostaa vahvasti peilittömään m4/3 järjestelmään. Siinä onkin älyä, koska microjärjestelmässä pienehkön 4/3 kennon paras puoli pääsee oikeuksiinsa. Kamerat voidaan tehdä pieniksi.

Olympus E-5, odotettu uutuus

Moni Olympukselle vannoutunut merkkiuskollinen kuvaaja oli jo miltei luopunut toivosta nähdä uusi ammattitason peilikamera. Tehdas kun on panostanut merkittävästi ja näkyvästi peilittömään m4/3 standardiin viime aikoina.

Tänään odotus on palkittu, sillä Olympuksen uusi ammattirunko malliltaan E-5 on esitelty. Tärkeimmät tekniset yksityiskohdta ovat tässä:

Uusi Live MOS kenno 12,3 Mp
TruePic V+ prosessori
3 tuumainen kääntyvä näyttö VGA resoluutiolla 921000 pikseliä
Lyhin siljinaika 1/8000 s.
Suurin herkkyys ISO 6400
Sarjakuvaus 5 kuvaa / s.
11 ristikkäistä tarkennuspistettä
Magnesuimvalurunko
Erittäin hyvä tiivistys pölyä ja vettä vastaan
SD- ja CF korttipaikat
100% iso etsinkuva
Kuvanvakaaja rungossa
Päällekkäisvalotus
Langaton salama
HD video 720P / 30 ruutua sekunnissa
Liitin stereomikrofonille

Kävin Olympuksella viime viikolla tutustumassa E-5 runkoon, jonka saan toivottavasti kokeiluun mahdollisimman pian. Ensivaikutelmat Olympus E-5 rungosta tässä.

Muotoilu ja tukevuus muistuttaa lähinnä sotilaskäyttöön tehtyä kojetta. Runko tuntuu erittäin jämäkältä, mutta on myös melko kookas. Valinnainen pystykahva mahdollistaa kahden akun käyttämisen. Olympus E-5 muistuttaa kovasti edeltäjäänsä E-3 mallia muotoilultaan, joka on kulmikas ja hyvin tarkoituksenmukainen. Kuvausote on hyvä.

Tarkennus tuntui toimivan vauhdikkaasti ja epäröimättä, mutta koekuvaus vahvistaa tämän käytännössä. Etsinkuva on iso ja kirkas. Kaikki 11 tarkennuspistettä ovat käytännöllisesti sijoitetut kuva-alalle.

Olympus on viimeinkin luopunut xD muistikortista ja tilalla on paikat suosituille SD- ja CF-korteille. Tämä on hyvä asia.

Olympus E-5 tuntuu hyvältä kameralta, mutta hyvä sen pitääkin olla, sillä kilpailu on kova. Joka tapauksessa tämä on näyttö siitä, että Olympus ei ole luopunut peilikameroista ja niiden kehittämisestä.

Tämä kamera tulee kokeiluun ja sitten katsotaan onko se ollut odotusten arvoinen.

Kauppoihin Olympus E-5 tulee lokakuussa 2010.