Videossa kunnollinen ääni on tärkein osa

Videot ja niiden tekeminen on tämän päivän juttu. Elävää kuvaa pitäisi osata tehdä, vaikka asiakas ei vielä sitä osaisi kysyäkään, sillä kohta se osaa. Videon kuvaaminen on eri tavalla haasteellista kuin valokuvaaminen.

Ei riitä, että kuva on huolella tehty, vaan myös ääni pitää olla kunnolla tallennettu. Ääni onkin videon tärkein yksittäinen osa. Jos vaikka kuvataan yksinkertainen haastattelutilanne, mutta äänitys on kehno, niin kuvaakaan ei voi käyttää. Hyvälaatuisen äänen päälle voi laittaa vaikka sarjan valokuvia, kaavioita, piirroksia tai muuta, jos alkuperäinen videokuva on käyttökelvoton jostain syystä.

Äänen voi tallentaa kameralla, mutta ainakin erillinen mikrofoni on suositeltava. Erillinen audiotallennin on joka tapauksessa hyvä ratkaisu, vaikka kamerallakin ottaisi äänen. Erillisissä tallentimissa on parempi äänen laatu kuin kameroissa, eikä ole huono ajatus tallentaa ääni kahdella eri laitteella varmuuden vuoksi.

Olympus LS-5 ja Sennheiser K6/ME66.

Yksi hyvä äänen tallennin on Olympus LS-5, joka on LS-11:n edullisempi sisarmalli. Erona noissa kahdessa on ainoastaan muistikapasiteetti ja mukana tulevat ohjelmat. Muisti ei ole ongelma, koska laitteessa on SD-korttipaikka, jolla kapasiteettia saa käytännössä rajattomasti. Ohjelmien tarpeellisuuden jokainen ratkaisee itse.

Käyttöliittymä on selkeä ja laitetta voi käyttää jopa lukematta edes ohjetta. Käyttöohje tosin kannattaa lukea, kaikesta huolimatta.

Olympuksessa on erittäin hyvälaatuinen tallennus niin omalla sisäärakennetulla mikrofonilla kuin ulkoisellakin mikrofonilla. Esivahvistin on hyvä, eikä ääni säröile helposti. Äänen tasot voi säätää käsin tai jättää automaatin tehtäväksi. Laite on pieni, jonka ansiosta sen voi laittaa vaikka taskuun, jos käytetään esim. langallista solmiomikrofonia.

Olen käyttänyt Olympusta videoprojekteissa hyvällä menestyksellä ja sen perusteella voin suositella laitetta. Olympus LS-5 maksaa n. 200 euroa, jota ei voi pitää pahana hintana.

Mikrofonina olen käyttänyt Sennheiser K6/ME66 haulikkomikrofonia. K6/ME66 on voimakkaasti suuntaava, josta on hyötyä varsinkin miljöössä, koska taustaäänet vaimenevat. Sennheiser on erittäin hyvälaatuinen mikrofoni ja myös erittäin herkkä. Tästä tulee ongelmia joidenkin kameroiden kanssa, koska ääni saattaa säröillä, kun kameran esivahvistin ei osaa käsitellä näin herkää äänilahdettä.

Nikon D3s ja Nikon D7000 kameroissa mikrofonin herkkyys pitää Sennheiserin kanssa laittaa pienimmilleen, mutta silti ääni saattaa säröillä, jos puhuja korottaa arvaamatta ääntään. Olympus E-5 on tässä suhteessa parempi ja toimii Sennheiserin kanssa Nikonia etevämmin.

Nikonin kamerat on optimoitu Audio Technica Pro24 mikrofonille, jota esim. Bill Frakes sanoi käyttävänsä kameramikrofonina.

Olympus LS-5:n kanssa ei ole ollut ongelmia, vaan ääni tallentuu hienosti, eikä säröile. Sennheiserin äänenlaatu on huippuluokkaa ja lopputuloksena on miellyttävän pehmeä, mutta selkeä ääni.

Audion merkitystä ei voi videokuvauksessa korostaa liikaa, mutta viimeistään yhden tunaroidun äänityksen jälkeen sen kyllä tajuaa.

Panasonic G2, kädessä pitäen

Panasonic G1 oli esittelynsä aikaan ensimmäinen kamera Micro 4/3 järjestelmään, joka on lyhyen historiansa aikana vakiinnuttanut asemansa ja vahvistaa sitä kaiken aikaa. Tämän kuun alussa Panasonic esitteli G2 mallin, joka on suora seuraaja G1:lle.

Panasonic Lumix G2 on monessa suhteessa samankaltainen kuin G1, mutta hienosäätöä on tehty ja tärkeimmät uudet ominaisuudet ovat kosketusnäyttö ja videokuvaus. Samassa yhteydessä esiteltiin myös Lumix G10, joka on Panasonicin alkaen malli Micro 4/3 järjestelmään. Lumix G10 on ominaisuuksiltaan hieman riisuttu, mutta valokuvauksen kannalta tärkeät asiat ovat samat kuin kalliimmissakin malleissa.

Sain tänään hieman kokeilla Lumix G2 kameralla kuvaamista, mutta kamera oli esituotantokappale sanan oikeassa merkityksessä, eivätkä kaikki ominaisuudet toimineet. Se ei tahtia haitannut ja kosketusnäytön käytöstä sai hyvän ensikokemuksen.

Lumix G2 on kädessä sopivan tuntuinen, mutta kuitenkin pieni ja kevyt. Peruskäytön säätimet ovat hyvin sormilla ja sähköinen etsin on todella hyvä.

Varsinkin tarkennuspisteen valinta näyttöä koskettamalla on hyvältä tuntuva ominaisuus ja sitä käytinkin eniten. Tämä ominaisuus toimii myös videokuvauksen aikana. Kosketustuntuma oli miellyttävä ja ainakin ensi alkuun näytön toteutus tuntui onnistuneelta.

Tässä muutama kuva Lumix G2 kameralla ja Panasonic 20 mm f/1.7 objektiivilla. Kamera oli siis esituotantolaite, eikä kuvan tekninen laatu välttämättä ole tuotantolaitteiden tasolla. Sitähän ei näistä pienennetyistä kuvista huomaa, mutta minä lupasin kertoa sen. Tuotekuvat otin Nikon D3s kameralla.

Kun Suomeen saapuu Panasonic Lumix G2 tuotantokappaleita, niin suoritan hieman tämän päiväistä perusteellisemman kokeilun.

Pimeysmasennusta vastaan, Nikon D3s

Nikon oli ensimmäinen valmistaja, joka ilmoitti kameransa herkkyydeksi yli 100 000 ISO. Nikon D3s uutuuden suurin herkkyys on samalla suurin muutos vanhaan D3 malliin, vaikka muitakin muutoksia on.

Kokeilin Nikon D3s kameraa erittäin pikaisesti yhdessä uuden 70 - 200 f/2.8 VRII zoomin kanssa. Koska kokeilu oli varsin lyhyt, niin kerron tässä niistä asioista, jotka jäivät päällimmäisenä mieleen. Minulla ei ollut aikaa tehdä tarkkoja vertailuja eri kameroiden välillä, mutta kuvasin samoja kohteita myös Nikon D700 kameralla.

Olen sitä mieltä, että kameroiden herkkyysominaisuuksia korostetaan liiaksi nykyään. Kohinasta kohistaan ihan liikaa ja herkkyys ei tunnu riittävän millään, vaikka mitä olisi tarjolla. Kun kuvasin Nikon D3s:llä, niin on pakko myöntää, että kyllä se suun hymyyn veti, kun miltei pimeässä saatoin kuvia napsia.

Valovoimaisella objektiivilla varustettuna Nikon D3s mahdollistaa hämärissä oloissa kuvaamisen ennen kokemattomalla tavalla. Suurin herkkyys ISO 102400 on kelvollinen silloin, kun kuvan saamiselle ei ole vaihtoehtoja, sillä kohinaa on jonkin verran, mutta värit toistuvat ihmeen hyvin.

Herkkyydellä ISO 25600 sen sijaan kuvaisin epäröimättä esim. sanoma- tai aikakauslehtiin, jos kohteena olisi toimintaa vähässä valossa. Kohinaa on tässäkin vielä jonkin verran, mutta värit ja terävyys ovat hyvällä mallilla. Tästä alaspäin, siis ISO 12800 ja alle, kohina ei näyttele merkittävää osaa.

Muilta ominaisuuksiltaan D3s on aito työkalu, laadukas sellainen. Kameran reagointi seurailee lähes tulkoon kuvaajan ajatuksia, eikä kuvaajan tarvitse odotella kameraa missään tilanteessa. Tarkennus toimii hämärässäkin vauhdikkaasti ja heti D3s:n jälkeen D700 tuntui ihan toivottomalta. Ero näiden kahden välillä on huomattava, eikä D700 ole ollenkaan huono tarkentamaan.

Uudella 70 - 200 mm zoomilla varustettuna D3s on melko mojova paketti, sillä uuden zoomin tehokas vakaaja sallii kuvaamisen huomattavan pitkillä valotusajoilla, kunhan kohde pysyy paikallaan. Tarkennus on esimerkillisen täsmällinen ja napsahtaa kohdalleen hankalissakin olosuhteissa luotettavasti ilman haparointia. Tällaisella yhdistelmällä kuvaamisen jälkeen kaikki muut kuvauskalut tuntuvat jotenkin vajavaisilta.

Zoomin suorituskyky ei lyhyen kokeilun aikana jättänyt paljon toivomisen varaa ja miksi olisi? Nikon on niin halutessaan osannut tehdä hyviä objektiiveja jo vuosikymmeniä. Vanhan 70 - 200 mm zoomin ominaisuuksissa oli selvä korjaamisen paikka ja Nikon on vuosien mittaan harjoitellut useaankin kertaan tällaisen zoomin tekoa. Tässä tapauksessa hinnallakaan ei tarvitse kilpailla, joten mitään keskinkertaista kompromissia ei kai kukaan odottanutkaan.

Kuvat eivät parane kameraa vaihtamalla, mutta hyvillä kameroilla on mukava tehdä kuvia, kunhan tietää mitä tekee. Nikon D3s on työkalu kovaan käyttöön ja ominaisuudet ovat sen mukaiset. Ok, onhan se iso, painava, kallis jne. sanoi kettu pihjalanmarjoista.

Olen kuvannut oheiset kuvat raakana ja kehittänyt Lightroomin versiolla 2.6. Kuvat ovat suoraan kamerasta, en ole tehnyt mitään säätöjä kuviin jälkeenpäin ja kohinanvaimennus on LR:n oletusarvoissa.

Kuvasin nämä kuvat melko hämärässä, sillä esim. tuon keskimmäisen lyhtykuvan valotusaika herkkyydellä ISO 800 olisi ollut 1/2 sekuntia aukolla f/1.4.