Showing posts with label video. Show all posts
Showing posts with label video. Show all posts
Nikon D3100 video
Tein pienen lyhytelokuvan Nikonin edullisimmalla, D3100 järkkärillä. Kuvasin 720p kokoon ja video on myös katsottavissa samassa koossa.
Panasonic GH2 testivideo
Minulla oli Panasonic GH2 lyhyessä kokeilussa. GH2 eroaa G2:sta erityisesti video-ominaisuuksiensa puolesta ja koska aikaa oli vähän, niin keskityin ainoastaan videoon.
GH2:ssa on kosketusnäyttö, joka on valokuvauksessa melko turha, mutta videokuvauksessa erinomainen. Esim. tarkennuspisteen valinta koskettamalla näyttöä sopii videokuvaukseen täydellisesti ja toiminnan kruunaa todella nopeasti toimiva tarkennus.
Kääntyvä takanäyttö on luonnollisesti hyödyksi videokuvauksessa, mutta taas kerran oli pakko äimistellä Panan sähköisen etsimen hienoa kuvaa.
Panasonic GH2:ssa on videokuvaukseen paljon säätöjä ja vaihtoehtoja, joihin kannattaa perehtyä huolella. Aloin kuvata videota ja olin laittanut kameran päällä olevalla säätimellä kertatarkennuksen toimintaan, mutta silti kamera tarkensi jatkuvasti. Hetken ihmettelyn jälkeen selvisi, että videovalikossa on erillinen määrittely tarkennukselle videokuvauksen aikana.
Panassa on täydelliset käsisäädöt videon valotukselle. Kuvaaja voi valita aukon, ajan ja herkkyyden mielensä mukaan. Tämä onkin miltei välttämätöntä, kun tehdään jotain edes puoliammattilaistuotantoa tai vastaavaa.
Videokuvan laatu näytti mielestäni todella hyvältä ainakin ISO 3200 herkkyydelle asti. 14 - 140 millinen kittizoomi sopii erinomaisesti yleislasiksi videolle, ja tarvittaessa m4/3 järjestelmään saa miltei minkä tahansa objektiivin kiinni, jos haetaan vaikka valovoimaa tai muuta erityispiirrettä.
Panasonicin pitkä osaaminen videopuolella näkyy GH2:ssa, mutta ei se hullumpi valokuvakamerakaan ole. Ok, ei GH2 täydellinen ole, esim. takasenän nuolinapit ovat aika pienet ja kuvaustavan valintakiekossa kameran päällä on tarpeettoman monta vaihtoehtoa, jotakin epätäydellistä mainitakseni.
Kokonaisuutena Panasonic GH2 on kuitenkin harkittu, ja hyvä kompromissi valokuvaus- ja videokameran väliltä. Ehkä jopa paras sellainen tällä hetkellä.
Tässä tärkeimmät mieleen jääneet seikat lyhyen kokeiluni ajalta. Jos haluat lukea perusteellisemmin Panasta, niin eräs jopa uuvuttavan yksityiskohtainen testi löytyy täältä.
Yllä olevan kokeiluvideon kuvauksessa käytin 14 - 140 mm kittizoomin lisäksi uutta 100 - 300 millistä zoomia.
Videossa kunnollinen ääni on tärkein osa
Videot ja niiden tekeminen on tämän päivän juttu. Elävää kuvaa pitäisi osata tehdä, vaikka asiakas ei vielä sitä osaisi kysyäkään, sillä kohta se osaa. Videon kuvaaminen on eri tavalla haasteellista kuin valokuvaaminen.
Ei riitä, että kuva on huolella tehty, vaan myös ääni pitää olla kunnolla tallennettu. Ääni onkin videon tärkein yksittäinen osa. Jos vaikka kuvataan yksinkertainen haastattelutilanne, mutta äänitys on kehno, niin kuvaakaan ei voi käyttää. Hyvälaatuisen äänen päälle voi laittaa vaikka sarjan valokuvia, kaavioita, piirroksia tai muuta, jos alkuperäinen videokuva on käyttökelvoton jostain syystä.
Äänen voi tallentaa kameralla, mutta ainakin erillinen mikrofoni on suositeltava. Erillinen audiotallennin on joka tapauksessa hyvä ratkaisu, vaikka kamerallakin ottaisi äänen. Erillisissä tallentimissa on parempi äänen laatu kuin kameroissa, eikä ole huono ajatus tallentaa ääni kahdella eri laitteella varmuuden vuoksi.
Yksi hyvä äänen tallennin on Olympus LS-5, joka on LS-11:n edullisempi sisarmalli. Erona noissa kahdessa on ainoastaan muistikapasiteetti ja mukana tulevat ohjelmat. Muisti ei ole ongelma, koska laitteessa on SD-korttipaikka, jolla kapasiteettia saa käytännössä rajattomasti. Ohjelmien tarpeellisuuden jokainen ratkaisee itse.
Käyttöliittymä on selkeä ja laitetta voi käyttää jopa lukematta edes ohjetta. Käyttöohje tosin kannattaa lukea, kaikesta huolimatta.
Olympuksessa on erittäin hyvälaatuinen tallennus niin omalla sisäärakennetulla mikrofonilla kuin ulkoisellakin mikrofonilla. Esivahvistin on hyvä, eikä ääni säröile helposti. Äänen tasot voi säätää käsin tai jättää automaatin tehtäväksi. Laite on pieni, jonka ansiosta sen voi laittaa vaikka taskuun, jos käytetään esim. langallista solmiomikrofonia.
Olen käyttänyt Olympusta videoprojekteissa hyvällä menestyksellä ja sen perusteella voin suositella laitetta. Olympus LS-5 maksaa n. 200 euroa, jota ei voi pitää pahana hintana.
Mikrofonina olen käyttänyt Sennheiser K6/ME66 haulikkomikrofonia. K6/ME66 on voimakkaasti suuntaava, josta on hyötyä varsinkin miljöössä, koska taustaäänet vaimenevat. Sennheiser on erittäin hyvälaatuinen mikrofoni ja myös erittäin herkkä. Tästä tulee ongelmia joidenkin kameroiden kanssa, koska ääni saattaa säröillä, kun kameran esivahvistin ei osaa käsitellä näin herkää äänilahdettä.
Nikon D3s ja Nikon D7000 kameroissa mikrofonin herkkyys pitää Sennheiserin kanssa laittaa pienimmilleen, mutta silti ääni saattaa säröillä, jos puhuja korottaa arvaamatta ääntään. Olympus E-5 on tässä suhteessa parempi ja toimii Sennheiserin kanssa Nikonia etevämmin.
Nikonin kamerat on optimoitu Audio Technica Pro24 mikrofonille, jota esim. Bill Frakes sanoi käyttävänsä kameramikrofonina.
Olympus LS-5:n kanssa ei ole ollut ongelmia, vaan ääni tallentuu hienosti, eikä säröile. Sennheiserin äänenlaatu on huippuluokkaa ja lopputuloksena on miellyttävän pehmeä, mutta selkeä ääni.
Audion merkitystä ei voi videokuvauksessa korostaa liikaa, mutta viimeistään yhden tunaroidun äänityksen jälkeen sen kyllä tajuaa.
Ei riitä, että kuva on huolella tehty, vaan myös ääni pitää olla kunnolla tallennettu. Ääni onkin videon tärkein yksittäinen osa. Jos vaikka kuvataan yksinkertainen haastattelutilanne, mutta äänitys on kehno, niin kuvaakaan ei voi käyttää. Hyvälaatuisen äänen päälle voi laittaa vaikka sarjan valokuvia, kaavioita, piirroksia tai muuta, jos alkuperäinen videokuva on käyttökelvoton jostain syystä.
Äänen voi tallentaa kameralla, mutta ainakin erillinen mikrofoni on suositeltava. Erillinen audiotallennin on joka tapauksessa hyvä ratkaisu, vaikka kamerallakin ottaisi äänen. Erillisissä tallentimissa on parempi äänen laatu kuin kameroissa, eikä ole huono ajatus tallentaa ääni kahdella eri laitteella varmuuden vuoksi.
 |
| Olympus LS-5 ja Sennheiser K6/ME66. |
Käyttöliittymä on selkeä ja laitetta voi käyttää jopa lukematta edes ohjetta. Käyttöohje tosin kannattaa lukea, kaikesta huolimatta.
Olympuksessa on erittäin hyvälaatuinen tallennus niin omalla sisäärakennetulla mikrofonilla kuin ulkoisellakin mikrofonilla. Esivahvistin on hyvä, eikä ääni säröile helposti. Äänen tasot voi säätää käsin tai jättää automaatin tehtäväksi. Laite on pieni, jonka ansiosta sen voi laittaa vaikka taskuun, jos käytetään esim. langallista solmiomikrofonia.
Olen käyttänyt Olympusta videoprojekteissa hyvällä menestyksellä ja sen perusteella voin suositella laitetta. Olympus LS-5 maksaa n. 200 euroa, jota ei voi pitää pahana hintana.
Mikrofonina olen käyttänyt Sennheiser K6/ME66 haulikkomikrofonia. K6/ME66 on voimakkaasti suuntaava, josta on hyötyä varsinkin miljöössä, koska taustaäänet vaimenevat. Sennheiser on erittäin hyvälaatuinen mikrofoni ja myös erittäin herkkä. Tästä tulee ongelmia joidenkin kameroiden kanssa, koska ääni saattaa säröillä, kun kameran esivahvistin ei osaa käsitellä näin herkää äänilahdettä.
Nikon D3s ja Nikon D7000 kameroissa mikrofonin herkkyys pitää Sennheiserin kanssa laittaa pienimmilleen, mutta silti ääni saattaa säröillä, jos puhuja korottaa arvaamatta ääntään. Olympus E-5 on tässä suhteessa parempi ja toimii Sennheiserin kanssa Nikonia etevämmin.
Nikonin kamerat on optimoitu Audio Technica Pro24 mikrofonille, jota esim. Bill Frakes sanoi käyttävänsä kameramikrofonina.
Olympus LS-5:n kanssa ei ole ollut ongelmia, vaan ääni tallentuu hienosti, eikä säröile. Sennheiserin äänenlaatu on huippuluokkaa ja lopputuloksena on miellyttävän pehmeä, mutta selkeä ääni.
Audion merkitystä ei voi videokuvauksessa korostaa liikaa, mutta viimeistään yhden tunaroidun äänityksen jälkeen sen kyllä tajuaa.
Videohaastattelussa Bill Frakes
Amerikkalainen valokuvaaja Bill Frakes on käymässä Suomessa ja hän eilen esitelmöi omista kuvausmenetelmistään yhteistyökumppaninsa Laura Healdin kanssa Hartwall Areenalla Helsingissä.
Bill on tunnettu monikameratyöskentelystään sekä videon ja valokuvien yhdistämisestä. Billin ja Lauran tuotantoa voi nähdä Sports Illustrated nettisaitilla ja heidän omalla saitillaan.
Eilinen tilaisuus oli mahdollinen vain pienelle kuvaajajoukolle, siksi päivän päätteeksi pyysin Bill Frakesia kertomaan videon välityksellä jotakin myös Sulantoblogin lukijoille. Katso video.
Bill on tunnettu monikameratyöskentelystään sekä videon ja valokuvien yhdistämisestä. Billin ja Lauran tuotantoa voi nähdä Sports Illustrated nettisaitilla ja heidän omalla saitillaan.
Eilinen tilaisuus oli mahdollinen vain pienelle kuvaajajoukolle, siksi päivän päätteeksi pyysin Bill Frakesia kertomaan videon välityksellä jotakin myös Sulantoblogin lukijoille. Katso video.
Paketissa voi tulla pask... eiku, muoviobjektiivi
Videobloggaus jatkuu. Katso miten minulle kävi muovisen kittilasin kanssa.
Nikon D7000, lyhyt esittely ja ensikommentit videona
Nyt kokeillaan tässä blogissa ihan uutta, nimittäin videobloggausta. Tuossa lyhyet selostukset Nikon D7000 kamerasta. Jos tämä osoittautuu suosituksi, niin jatkan näitä. Kommentoi mitä mieltä olet tällaisesta.
Nikon D7000 esittely from sulantoblog on Vimeo.
Nikon D7000 esittely from sulantoblog on Vimeo.
Sony A55
Kuvailin Sonyn uutuudella ja tässä viimein joitakin käytännön kokemuksia.
Mekaaninen rakenne on hyvää harrastajatasoa. Muovinen, mutta tukeva. Sony A55 tuntui käsissä paremmalta kuin kesällä kokeilemani A390 sekä laadultaan että ergonomialtaan, vaikka säätimet ovat samalla tavalla sijoitetut. A55 tuntuu todellista pienemmältä hyvällä tavalla.
Puoliläpäisevällä peilillä toteutettu rakenne ja sähköinen etsin mahdollistavat jatkuvan tarkennuksen kaiken aikaa, jopa valotuksen aikana. Rakenne mahdollistaa myös huiman 10 kuvaa sekunnissa nopeuden valokuvauksessa, kun peilin liikkeen hitaus ei ole esteenä.
Sonyn peili ei ole pölytiivis ja kennolle saattaa päästä roskia. Puhdistusta varten peilin voi kääntää sivuun.
Sony A55 peili päästää suurimman osan valosta kennolle ja loput tarkennussensorille. Koska kaikki valo ei mene kennolle, niin sen herkkyys käytännössä laskee hieman. Sony ei kerro täsmällistä valohäviötä, mutta kun samanlainen rakenne oli aikoinaan käytössä Canonin nopeissa filmirungoissa, niin valohäviö oli n. 1/3 aukkoa. Käytännössä tämä ei näy tai haittaa mitenkään, sillä Sonyn kenno toimii melko hyvin korkeillakin herkkyyksillä.
Sonyn A55 kuvanlaatu on erinomainen ja mielestäni selvästi parempi kuin esim. Sony A390 mallissa, vaikka siinäkään ei ole mitään vikaa. Myös valotus toimi luotettavasti ja ainakin minun makuuni oikein.
Tarkennus toimii sekin nopeasti ja luotettavasti. Sarjakuvauksessa kokeilin kuvata kameraa lähestyvää autoa ja tarkennus pysyi yllättävän hyvin mukana jopa 10 kuvaa sekunnissa vauhdilla. Kaikki kuvat eivät olleen aivan oikein tarkennettuja, mutta käyttökelvottomia tai täysin pielessä olleita ei tullut. Käytin 100 millistä makro-objektiivia, joka ei ole ehkä paras toimintaobjektiivi, mutta se oli paras saatavilla oleva.
Tarkennuksen 15 pistettä ovat mukavasti sijoitetut ja miltei joka tilanteeseen löytyy sopivassa paikassa oleva piste. Pisteistä kolme on ristikkäisiä.
Pelkkien jpg-kuvien kanssa kameran puskurimuisti tyhjenee riittävän nopeasti, mutta raakakuvat viipyvät liian kauan puskurissa. Jos raakakuvat täyttävät puskurin, niin kuluu kymmeniä sekunteja ennen kuin puskuri tyhjenee. Nopeimmalla sarjatulella saa kuvattua n. 20 raakakuvaa, kunnes puskuri täyttyy.
Etsinkuva on hyvä ja kuvatessa miltei unohtaa katsovansa sähköiseen etsimeen. Pikkukennoisten edullisten kameroiden optiset etsimet ovat lähes kaikki surkeita tai surkeampia, joten Sonyn isoa etsinkuvaa katselee mielellään. Sähköinen etsin voi näyttää kaikkea kivaa, kuten vaikka vesivaaka etsinkuvan keskellä niin haluttaessa.
Hämärässä huonovalovoimasella ( f/5.6 ) objektiivilla etsinkuva suttaantuu, mutta kyllä huono optinenkin etsin on melko tumma samoissa olosuhteissa.
Luulen, että optinen etsin katoaa edullisista kameroista, koska sähköinen on edullisempi valmistaa ja antaa enemmän mahdollisuuksia.
Sonyn takanäyttö on hyvälaatuinen, mutta alareunastaan saranoituna sopii huonosti jalustakuvaukseen, joka on videon kanssa ongelma.
Videokuvauksessa tarkennus toimii erittäin nopeasti ja seuraa liikkuvaa kohdetta vaivattomasti. Tarkennus on videokuvauksessa aina jatkuvalla, joka ei ole pelkästään hyvä asia. Tarkennus saattaa toisinaan hötkyillä paikallaankin olevan kohteen kanssa ja tämä ei tietenkään ole toivottavaa. Olisi kätevää, jos videollekin voisi valita kertatarkennuksen. Käsitarkennus on tietenkin mahdollista, mutta kun se automaatti toimii niin hyvin.
Mainittakoon vielä, että automaattitarkennus toimii ainoastaan täydellä aukolla. Kaikki vaihe-eroon perustuvat tarkennukset toimivat näin, mutta videolla ei ole mahdollista himmentää ennen "kuvanottoa", kuten valokuvissa.
Sonylla voi tallentaa AVCHD videota 29 minuuttia yhtäjaksoisesti, joten esim. vihkimisen tallennus kokonaisuudessaan onnistuu.
Kuvasin testivideoni mp4 muodossa, koska en saanut auki AVCHD videoita. Joissakin kuvissa liike on hieman nykivää, mutta en tiedä mistä se johtuu. Sonyn videokuvaa on kiitelty muualla netissä. Minulla oli kuvanvakaaja päällä ja kamera jalustalla, joten voisiko vakaaja aiheuttaa nykimistä? Siinä vaiheessa, kun huomasin nykimisen, niin olin jo palauttanut kameran. Sonyn videokuva on muuten hyvännäköistä ja sävykästä.
Sony A55 on mielenkiintoinen uutuus, joka vaikuttaa hyvältä ja mietityltä tuotteelta, vaikka onkin valmistajansa ensimmäinen laatuaan. Kuvanlaatu on hyvä ja jos joku tuntee tarvetta kuvata 10 kuvaa sekunnissa, niin Sony tekee sen ainoana tässä hintaluokassa ja vieläpä melko hyvin. Sonyn hinta 18 - 55 mm kittilasilla jää alle 900 euron.
Ohessa muutama kuva Sonylla. Hieman lähikuvapainotteista, mutta se 100 mm f/2.8 makro on niin hieno optiikka.
Lisäys:
Unohdin kokonaan mainita, että Sony A55 sisältää myös GPS-paikantimen, jolla koordinaatit tulevat kuvatiedostoihin automaattisesti. Tämä ominaisuus saisi tulla pikkuhiljaa muihinkin järjestelmäkameroihin.
Mekaaninen rakenne on hyvää harrastajatasoa. Muovinen, mutta tukeva. Sony A55 tuntui käsissä paremmalta kuin kesällä kokeilemani A390 sekä laadultaan että ergonomialtaan, vaikka säätimet ovat samalla tavalla sijoitetut. A55 tuntuu todellista pienemmältä hyvällä tavalla.
Puoliläpäisevällä peilillä toteutettu rakenne ja sähköinen etsin mahdollistavat jatkuvan tarkennuksen kaiken aikaa, jopa valotuksen aikana. Rakenne mahdollistaa myös huiman 10 kuvaa sekunnissa nopeuden valokuvauksessa, kun peilin liikkeen hitaus ei ole esteenä.
Sonyn peili ei ole pölytiivis ja kennolle saattaa päästä roskia. Puhdistusta varten peilin voi kääntää sivuun.
Sony A55 peili päästää suurimman osan valosta kennolle ja loput tarkennussensorille. Koska kaikki valo ei mene kennolle, niin sen herkkyys käytännössä laskee hieman. Sony ei kerro täsmällistä valohäviötä, mutta kun samanlainen rakenne oli aikoinaan käytössä Canonin nopeissa filmirungoissa, niin valohäviö oli n. 1/3 aukkoa. Käytännössä tämä ei näy tai haittaa mitenkään, sillä Sonyn kenno toimii melko hyvin korkeillakin herkkyyksillä.
Sonyn A55 kuvanlaatu on erinomainen ja mielestäni selvästi parempi kuin esim. Sony A390 mallissa, vaikka siinäkään ei ole mitään vikaa. Myös valotus toimi luotettavasti ja ainakin minun makuuni oikein.
Tarkennus toimii sekin nopeasti ja luotettavasti. Sarjakuvauksessa kokeilin kuvata kameraa lähestyvää autoa ja tarkennus pysyi yllättävän hyvin mukana jopa 10 kuvaa sekunnissa vauhdilla. Kaikki kuvat eivät olleen aivan oikein tarkennettuja, mutta käyttökelvottomia tai täysin pielessä olleita ei tullut. Käytin 100 millistä makro-objektiivia, joka ei ole ehkä paras toimintaobjektiivi, mutta se oli paras saatavilla oleva.
Tarkennuksen 15 pistettä ovat mukavasti sijoitetut ja miltei joka tilanteeseen löytyy sopivassa paikassa oleva piste. Pisteistä kolme on ristikkäisiä.
Pelkkien jpg-kuvien kanssa kameran puskurimuisti tyhjenee riittävän nopeasti, mutta raakakuvat viipyvät liian kauan puskurissa. Jos raakakuvat täyttävät puskurin, niin kuluu kymmeniä sekunteja ennen kuin puskuri tyhjenee. Nopeimmalla sarjatulella saa kuvattua n. 20 raakakuvaa, kunnes puskuri täyttyy.
Etsinkuva on hyvä ja kuvatessa miltei unohtaa katsovansa sähköiseen etsimeen. Pikkukennoisten edullisten kameroiden optiset etsimet ovat lähes kaikki surkeita tai surkeampia, joten Sonyn isoa etsinkuvaa katselee mielellään. Sähköinen etsin voi näyttää kaikkea kivaa, kuten vaikka vesivaaka etsinkuvan keskellä niin haluttaessa.
Hämärässä huonovalovoimasella ( f/5.6 ) objektiivilla etsinkuva suttaantuu, mutta kyllä huono optinenkin etsin on melko tumma samoissa olosuhteissa.
Luulen, että optinen etsin katoaa edullisista kameroista, koska sähköinen on edullisempi valmistaa ja antaa enemmän mahdollisuuksia.
Sonyn takanäyttö on hyvälaatuinen, mutta alareunastaan saranoituna sopii huonosti jalustakuvaukseen, joka on videon kanssa ongelma.
Videokuvauksessa tarkennus toimii erittäin nopeasti ja seuraa liikkuvaa kohdetta vaivattomasti. Tarkennus on videokuvauksessa aina jatkuvalla, joka ei ole pelkästään hyvä asia. Tarkennus saattaa toisinaan hötkyillä paikallaankin olevan kohteen kanssa ja tämä ei tietenkään ole toivottavaa. Olisi kätevää, jos videollekin voisi valita kertatarkennuksen. Käsitarkennus on tietenkin mahdollista, mutta kun se automaatti toimii niin hyvin.
Mainittakoon vielä, että automaattitarkennus toimii ainoastaan täydellä aukolla. Kaikki vaihe-eroon perustuvat tarkennukset toimivat näin, mutta videolla ei ole mahdollista himmentää ennen "kuvanottoa", kuten valokuvissa.
Sonylla voi tallentaa AVCHD videota 29 minuuttia yhtäjaksoisesti, joten esim. vihkimisen tallennus kokonaisuudessaan onnistuu.
Kuvasin testivideoni mp4 muodossa, koska en saanut auki AVCHD videoita. Joissakin kuvissa liike on hieman nykivää, mutta en tiedä mistä se johtuu. Sonyn videokuvaa on kiitelty muualla netissä. Minulla oli kuvanvakaaja päällä ja kamera jalustalla, joten voisiko vakaaja aiheuttaa nykimistä? Siinä vaiheessa, kun huomasin nykimisen, niin olin jo palauttanut kameran. Sonyn videokuva on muuten hyvännäköistä ja sävykästä.
Sony A55 on mielenkiintoinen uutuus, joka vaikuttaa hyvältä ja mietityltä tuotteelta, vaikka onkin valmistajansa ensimmäinen laatuaan. Kuvanlaatu on hyvä ja jos joku tuntee tarvetta kuvata 10 kuvaa sekunnissa, niin Sony tekee sen ainoana tässä hintaluokassa ja vieläpä melko hyvin. Sonyn hinta 18 - 55 mm kittilasilla jää alle 900 euron.
Ohessa muutama kuva Sonylla. Hieman lähikuvapainotteista, mutta se 100 mm f/2.8 makro on niin hieno optiikka.
Lisäys:
Unohdin kokonaan mainita, että Sony A55 sisältää myös GPS-paikantimen, jolla koordinaatit tulevat kuvatiedostoihin automaattisesti. Tämä ominaisuus saisi tulla pikkuhiljaa muihinkin järjestelmäkameroihin.
Video Sony A55 kameralla
Tässä alkupaloiksi lyhytelokuva eli siis testivideo, jonka kuvasin Sony A55 kameralla. Käytin automaattitarkennusta ja - valotusta sekä kuvanvakaajaa koko kuvauksen ajan. Video on suoraan kamerasta, mutta koko on pienennetty, otoksia leikelty ja musiikki lisätty taustalle.
Sony A55 testielokuva from sulantoblog on Vimeo.
Sony A55 testielokuva from sulantoblog on Vimeo.
Teknoporno jatkuu, Sony A55 kokeilussa
Näin Photokinan alla uutuuksia tulee liukuhihnalta. Tänään viimeksi Canon esitteli uusia objektiiveja ja kamerarungon. Muutama päivä sitten Sony esitteli uutuuksia, joissa on uutta tekniikkaa. Tai oikeastaan ainakin osittain vanhaa tekniikkaa uudelleen sovellettuna.
Netissä on ollut jo muutamakin käyttökokemus Sony A55 kamerasta, mutta Sulantoblog tekee omansa. Minulla on Sony A55 käsissäni tällä hetkellä ja kuvaan sillä lähipäivät, jotta voin kertoa lukijoilleni millainen kone on kyseessä.
Sonyssa on perinteisen peilin tilalla puoliläpäisevä peili, joka ei liiku ollenkaan. Näin Sonyssa on voitu yhdistää sähköinen etsin ja vaiheeseen perustuva tarkennus, jollainen on peilikameroissa. Osa objektiivin läpi tulevasta valosta ohjataan tarkennussensoreille, mutta samalla osa menee suoraan kennolle.
Tuo järjestely mahdollistaa erittäin nopean tarkennuksen videokuvauksessa ja sähköisen etsimen kanssa. Lisäbonuksena tulee nopea sarjakuvaus, koska peili ei liikkeensä hitaudella rajoita kuvausnopeutta. Sony lupaa peräti 10 kuvaa sekunnissa sarjatulinopeutta.
Puoliläpäisevä peili kameroissa ei ole uutta, sillä ainakin Canon on käyttänyt sitä jo ajat sitten nopeissa filmirungoissaan, joilla niilläkin taisi sarjatulinopeus olla n. 10 kuvaa sekunnissa.
Kerron lisää kamerasta ja sen käyttämisestä, kun olen ehtinyt laitetta oikeasti käyttää. Kuvasin äsken pienen videopätkän, joka näyttää hyvin miten tarkennus toimii. Siis hyvin ja nopeasti.
SonyA55 from sulantoblog on Vimeo.
Elokuva on kuvattu käsivaralta, joten kuva heiluu hieman. Kuvasin hieman parempaakin pätkää, mutta en saa AVCHD videoita auki. Yllä oleva on kuvattu mp4-muodossa.
Tuo AVCHD on muuten ihan syvältä, koska se ei ole standardi, vaan jokainen kamera tekee omanlaisensa. Siksi AVCHD vaatii aina jonkin lisäohjelman, päivityksen tai jotain muuta, jotta sen saa auki. Tai sitten en ole ymmärtänyt jotakin.
Netissä on ollut jo muutamakin käyttökokemus Sony A55 kamerasta, mutta Sulantoblog tekee omansa. Minulla on Sony A55 käsissäni tällä hetkellä ja kuvaan sillä lähipäivät, jotta voin kertoa lukijoilleni millainen kone on kyseessä.
Sonyssa on perinteisen peilin tilalla puoliläpäisevä peili, joka ei liiku ollenkaan. Näin Sonyssa on voitu yhdistää sähköinen etsin ja vaiheeseen perustuva tarkennus, jollainen on peilikameroissa. Osa objektiivin läpi tulevasta valosta ohjataan tarkennussensoreille, mutta samalla osa menee suoraan kennolle.
Tuo järjestely mahdollistaa erittäin nopean tarkennuksen videokuvauksessa ja sähköisen etsimen kanssa. Lisäbonuksena tulee nopea sarjakuvaus, koska peili ei liikkeensä hitaudella rajoita kuvausnopeutta. Sony lupaa peräti 10 kuvaa sekunnissa sarjatulinopeutta.
Puoliläpäisevä peili kameroissa ei ole uutta, sillä ainakin Canon on käyttänyt sitä jo ajat sitten nopeissa filmirungoissaan, joilla niilläkin taisi sarjatulinopeus olla n. 10 kuvaa sekunnissa.
Kerron lisää kamerasta ja sen käyttämisestä, kun olen ehtinyt laitetta oikeasti käyttää. Kuvasin äsken pienen videopätkän, joka näyttää hyvin miten tarkennus toimii. Siis hyvin ja nopeasti.
SonyA55 from sulantoblog on Vimeo.
Elokuva on kuvattu käsivaralta, joten kuva heiluu hieman. Kuvasin hieman parempaakin pätkää, mutta en saa AVCHD videoita auki. Yllä oleva on kuvattu mp4-muodossa.
Tuo AVCHD on muuten ihan syvältä, koska se ei ole standardi, vaan jokainen kamera tekee omanlaisensa. Siksi AVCHD vaatii aina jonkin lisäohjelman, päivityksen tai jotain muuta, jotta sen saa auki. Tai sitten en ole ymmärtänyt jotakin.
Panasonicilta ensimmäinen 3D videokamera
Kolmiulotteisuus tekee kovasti tuloaan kotikäyttöön tai niin laitevalmistajat ainakin haluaisivat. Panasonic julkisti tänään ensimmäisen kuluttajakäyttöön tarkoitetun 3D videokameran SDT750.
Panasonic SDT750 on oikeastaan miltei tavallinen HD videokamera, jonka objektiivin eteen ruuvataan 3D linssi. Ero normikameraan on prosessorissa, joka osaa sitten yhdistää kahdesta kuvasta yhden 3D kuvan. 3D toimii tässä tapauksessa niin, että kamera kuvaa kennon oikealle ja vasemmalle puolelle erilliset kuvat 3D lisäkkeen avulla. Sen jälkeen kuvat yhdistetään kameran prosessorilla ja lopputuloksena on täyden HD tarkkuuden 3D elokuva. Kolmiulotteista kuvaa voi sitten katsella tietyillä Panasonicin televisioilla, ja lisäksi pitää olla 3D lasit silmillä.
Tallennusresoluutio on 3D kuvauksessa kummallekin puolelle 960 x 1080, koska käytössä on vain puolikas kennon pinta-alasta. Objetiivin kuvakulma kapenee vastaavasti, kun 3D lisäke on käytössä.
Tänään Panasonic on näköjään julkistanut kehittävänsä samalla tekniikalla toimivan 3D objektiivin Micro4/3 järjestelmään.
Tämän kuun alussa kävin Tukholmassa katselemassa Panasonicin 3D kuvaa, joka näyttää 3D lasien läpi katsottuna hyvin kolmiulotteiselta, mutta minulle jäi hieman synteettinen ja pelimäinen vaikutelma. Videopelien käyttäjät ovat varmasti innoissaan 3D teknologiasta, koska luulen, että juuri peleissä vaikutelma on parhaimmillaan.
Varmasti elokuvissakin voidaan tehdä vaikuttavia asioita 3D tekniikalla, mutta ensin pitää päästä alkuinnostuksen ohi. Kaikki tähän mennessä näkemäni 3D elokuvat tai elokuvien pätkät näyttävät siltä, että ne on tehty 3D tehosteiden ehdoilla. Kuvan sommittelussa on haettu ainoastaan tehokkainta 3D vaikutelmaa ja kaikki muu on sivuutettu.
Panasonic SDT750 mahdollistaa joka tapauksessa kotivideoiden kolmannen ulottuvuuden. Kamera tuntui tavalliselta videokameralta hyvällä tavalla, mutta 3D lisäke kasvattaa laitteen kokoa jonkin verran. Objektiivin eteen tuleva lisäosa kooltaan puolet kameran koosta, mutta ei onneksi kovin painava.
Panasonic SDT750 tulee kauppoihin lokakuussa, mutta hinnasta ei ole vielä tietoa.
Panasonic SDT750 on oikeastaan miltei tavallinen HD videokamera, jonka objektiivin eteen ruuvataan 3D linssi. Ero normikameraan on prosessorissa, joka osaa sitten yhdistää kahdesta kuvasta yhden 3D kuvan. 3D toimii tässä tapauksessa niin, että kamera kuvaa kennon oikealle ja vasemmalle puolelle erilliset kuvat 3D lisäkkeen avulla. Sen jälkeen kuvat yhdistetään kameran prosessorilla ja lopputuloksena on täyden HD tarkkuuden 3D elokuva. Kolmiulotteista kuvaa voi sitten katsella tietyillä Panasonicin televisioilla, ja lisäksi pitää olla 3D lasit silmillä.
Tallennusresoluutio on 3D kuvauksessa kummallekin puolelle 960 x 1080, koska käytössä on vain puolikas kennon pinta-alasta. Objetiivin kuvakulma kapenee vastaavasti, kun 3D lisäke on käytössä.
Tänään Panasonic on näköjään julkistanut kehittävänsä samalla tekniikalla toimivan 3D objektiivin Micro4/3 järjestelmään.
Tämän kuun alussa kävin Tukholmassa katselemassa Panasonicin 3D kuvaa, joka näyttää 3D lasien läpi katsottuna hyvin kolmiulotteiselta, mutta minulle jäi hieman synteettinen ja pelimäinen vaikutelma. Videopelien käyttäjät ovat varmasti innoissaan 3D teknologiasta, koska luulen, että juuri peleissä vaikutelma on parhaimmillaan.
Varmasti elokuvissakin voidaan tehdä vaikuttavia asioita 3D tekniikalla, mutta ensin pitää päästä alkuinnostuksen ohi. Kaikki tähän mennessä näkemäni 3D elokuvat tai elokuvien pätkät näyttävät siltä, että ne on tehty 3D tehosteiden ehdoilla. Kuvan sommittelussa on haettu ainoastaan tehokkainta 3D vaikutelmaa ja kaikki muu on sivuutettu.
Panasonic SDT750 mahdollistaa joka tapauksessa kotivideoiden kolmannen ulottuvuuden. Kamera tuntui tavalliselta videokameralta hyvällä tavalla, mutta 3D lisäke kasvattaa laitteen kokoa jonkin verran. Objektiivin eteen tuleva lisäosa kooltaan puolet kameran koosta, mutta ei onneksi kovin painava.
Panasonic SDT750 tulee kauppoihin lokakuussa, mutta hinnasta ei ole vielä tietoa.
Olympus Pen E-PL1, videokokeilu
En ole tähän mennessä pahemmin keskittynyt kameroiden video-ominaisuuksiin, mutta tämä asia tulee yhä useammin esille jo töissäkin. Videon esittäminen täydessä koossa netin kautta on hieman hankalaa, koska tiedostot ovat isoja. Tässä kuitenkin pieni pätkä kuvattuna Olympus E-PL1 kameralla. Videon koko on n. 11 megaa, joten odottele rauhassa, jos ihan heti ei tapahdu mitään. Video on wmv-muodossa ja toivottavasti se näkyy niin macilla kuin peeceelläkin.
Päivitys.
Ilmeisesti tuo video ei kuitenkaan näy pc:llä jostain kumman syystä, joten olen poistanut sen. Katsotaan nyt viitsinkö jatkossa koko videoon paneutua blogissa, koska vaikuttaa siltä, että videoiden näyttäminen on liian vaikeaa. Menee hermo...
Päivitys.
Ilmeisesti tuo video ei kuitenkaan näy pc:llä jostain kumman syystä, joten olen poistanut sen. Katsotaan nyt viitsinkö jatkossa koko videoon paneutua blogissa, koska vaikuttaa siltä, että videoiden näyttäminen on liian vaikeaa. Menee hermo...
Musiikkivideo
Tammikuussa kerroin blogissani Sports Illustrated-lehden valokuvaajan Bill Frakesin ja hänen apulaisensa Laura Healdin vierailusta Suomeen. Vierailunsa aikana he kuvasivat musiikkivideon ruotsalaiselle Backyard Babies bändille. Video kuvattiin Nikon D3s kameroilla. Musavideo on ollut valmiina jo jonkin aikaa, mutta useimmat blogini lukijat eivät videota ehkä ole nähneet ja minähän lupasin laittaa linkin videoon. Se on tässä, viimeinkin.
Backyard Babies - Abandon from Straw Hat Visuals on Vimeo.
Backyard Babies - Abandon from Straw Hat Visuals on Vimeo.
Subscribe to:
Posts (Atom)
