Lehdessä julkaistua

Viime viikolla ilmestyneessä Tuulilasissa on peräti kaksi kuvittamaani juttua. Klassikko Aston Martin V8, joka on päätynyt kansikuvaan asti ja offroad kilpuri, jonka kuvaa on käytetty sisällysluettelon pohjana. Kuvia on tietenkin myös jutuissa, jotka molemmat ovat kolmen aukeaman pituisia.

Nikon D700 + Nikkor 400 mm f/2.8 @ f/4, 1/640 s. ja ISO 200.

Nikon D700 + Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 @ f/5.6, 1/1600 s. ja ISO 800.

Potretti

Taas on vierähtänyt monta päivää ilman bloggausta. Minulla on ollut kiireitä ja aika on suorastaan lentänyt. On ollut kuvauksia ja messuillakin tuli oltua. Kiitos vaan kaikille, jotka seurasivat Sannan ja minun esitystä.

Tässä yksi potretti, jonka kuvasin asiakkaalle viime kuun alkupuolella. Olen tehnyt samassa paikassa samalla tavalla ennenkin potretteja, mutta kertaus on hyvästä.

Kuva on valaistu neljällä salamalla, päävalo vasemmalta, tasoitusvalo kameran suunnasta, korkovalo takavasemmalta ja taustavalo.

Päävalona on Elinchrom 600 Ws studiosalama 114 cm Photoflex varjosta heijastettuna ja tasoitusvalona on aivan samalainen kokonaisuus. Tasoitusvalon heijastimeen laitoin kuitenkin hunajakennon, koska muuten en saanut tehoja tarpeeksi alas. Halusin tasoituksen kolme aukkoa päävalon alle ja koska päävalo oli jo miltei pienimmällä teholla, niin jollain piti saada tasoitus sitäkin pienemmälle. Hunajakenno pienentää valotehoa n. 1 - 2 aukkoa kennosta riippuen. Harmaasuodatin olisi tehnyt saman asian, mutta hunajakenno oli helpompi laittaa paikalleen.

Korkovalona on 300 Ws Elinchrom salama hunajakennolla varustettuna ja taustavalona  on samanlainen salama, mutta ilman hunajakennoa katosta heijastettuna. Korkovalo on hyvin pienellä teholla niin, että sen juuri huomaa.

Kuvasin Nikon D700 kameralla ja Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 VRII objektiivilla. Kuvausaukko on f/2.8, suljinaika 1/160 s. ja herkkyys ISO 200. Salamat väläytin Multiblitz radiolla.

Päivän kuva

Nikon D700 + Nikkor 300 mm f/2.8 VRII @ f/3.5, 1/3200 s. ja ISO 200.

Tänään oli taas raskas työpäivä, ihan piti töitä tehdä. Siis lapiotöitä, kun olin maastoautoja kuvaamassa ja yksi kuvattava auto ajettiin jumiin, josta irroittaminen kesti vajaat kolme tuntia. Siinä sai kuvaajakin lapioida. Palasin vasta hetki sitten kuvauksesta ja väsyttää hieman. Tässä yksi hassu kuva tältä päivältä. Huomenna lisää asiaa.

Kiitos kaikille kuvakisaan osallistuneille!

Täydellinen ajoitus, kerrankin!

Lupasin ottaa uudelleen kokeiluun, yleisön pyynnöstä, Nikonin superzoomin 18 - 200 mm f/3.5 - 5.6, koska moni haluaa tietää miten tuo lasi käyttäytyy Nikon D7000 rungon kanssa. Minä jo Nikkorin sainkin, mutta kokeilu siirtyy kuitenkin parilla viikolla. Tarjoan tilalle jotain vähintään yhtä kiinnostavaa.

Fuji X100 on herättänyt kiinnostusta kaikkialla, eikä vähiten siksi, että koko kameraa ei ole moni edes nähnyt kuin kuvissa. Nyt on vielä ilmoitettu, että Fujia valmistava tehdas Japanissa on osittain kiinni maanjärisyksen ja sen jälkivaikutusten vuoksi. Minäkin jo ajattelin, että Fuji X100 taitaa olla Sulantoblogissa aikaisintaan ensi syksynä.

Japanista ehti kuitenkin lähteä pohjolaa ja Suomea kohti 10 kpl erä Fuji X100 kameroita ennen maanjäristystä ja minulla on nyt yksi niistä. Nikkorin kokeilu saa jäädä tuonnemmaksi, koska Fuji menee sen ohi tärkeysjärjestyksessä.

Olen toki ennenkin kokeillut useita laitteita samaan aikaan, mutta nyt en voi. Lähden nimittäin huomenna noin viikoksi työmatkalle, enkä yksinkertaisesti kykene rahtaamaan kaikkia kameroita mukanani. Kuvausten luonne reissulla on sellainen, että joudun ottamaan mukaani tavallista enemmän kalustoa jo ihan töiden vuoksi.

Fuji X100 sopii mukaan, jos jätän Nikon D7000:n kotiin. Mikäpä olisikaan parempi reissukamera kuin Fuji, se on pieni ja siinä vaikuttaa olevan kuvan tekninen laatu aika lailla kohdallaan. Tänään käsiin saamani Fuji X100 saapui siis lähes täydellisellä ajoituksella, juuri ennen matkaani.

Laitan reissun päältä kuvia ja tekstiäkin blogiin niin usein kuin se on mahdollista.

Pocket Wizard Mini TTL

Fennian toimitusjohtaja kuvattu perussetillä. Yksi pikkusalama sellaisenaan Antti Kuljukan etupuolella. Varsinkin ylhäältäpäin kuvatessa infrapunaohjauksessa on usein ongelmia saada riittävä yhteys orjasalaman kennoon. 400 ASA, 1/250 sekuntia ja f 2,8

Nikonin Creative Light System, suomeksi vaikkapa monisalama-ohjaus, on hieno ominaisuus jolla voidaan rungosta tai pääsalamasta säätää jopa kymmenien orjasalamoiden tehoa kolmessa eri ryhmässä. Ohjaus toimii infrapunalla ja edellyttää  suoraa näköyhteyttä ohjaavasta salamasta jokaisen orjan kennoon. Joissain tapauksissa se aiheuttaa ongelmia. Varsinkin ulkona kuvattaessa sekä varjojen ja softboxien kanssa.

Pocket Wizard on tuonut markkinoille radiojärjestelmän, joka hyödyntää kaikki Nikon CLS ominaisuudet aina nopeiden suljinaikojen salamatäsmäystä myöten. Kaikkien orjaryhmien tehonsäädöt tehdään toisistaan riippumatta käsin. Eli samalla tavalla kuin studiovaloissa. Wizardin radioilla voidaan myös käyttää sekaisin studio- ja pikkuflässejä, mutta silloin tehonsäätö lähettimestä käsin ei toimi, vaan ainoastaan salamoiden laukaisu.

Lähetin ja vastaanottimet ovat järkevän kokoiset. Vastaanottimet voi pitää koko ajan kiinni salamoissa, ja mahtuvat kuitenkin kameralaukkuun.

Järjestelmä koostuu AC3 säätöyksiköstä, MiniTT1 lähettimestä ja FlexTT5 vastaanottimesta. AC3 kiinnitetään lähettimeen, jolloin salamoiden tehoja voi säätää langattomasti. AC3 ohjain on selkeä ja helppokäyttöinen. Tehot saa säädettyä 1/3 pykälin säätökiekkoa pyörittämällä. Ei monimutkaisia valikkoja. 


Aikaisemmin olen ohjannut orjia yhdellä kameraan kiinnitetyllä Nikon SB-900 salamalla, jota olen samalla käyttänyt tasoitusvalona kameran suunnasta. Pocket Wizardien kanssa kanssa se ei valitettavasti ole mahdollista.

Outokummun toimitusjohtaja Timo Kohtamäki kuvattuna Finlandia-talon tunnelityömaalla. Yksi salama sellaisenaan, lämmityksenä ½ CTO kääntösuodin joka tuo salaman ja vallitsevan valon lämpötilan lähemmäs toisiaan. 1600 ASA, 1/25 sekuntia ja  f 2,8.

Mikäli salamoiden tehot halutaan säätää AC3:sta, täytyy jokaisessa orjasalamassa olla vastaanotin. Kilpailijan Radio-Poppereissa on kaikki samat toiminnot, mutta orjat voivat olla joko radiolla tai infrapunalla. Rahaa säästyy, kun vastaanottimia ei tarvitse ostaa jokaiseen orjaan.

Albert Kuqi Talin jalkapallohallissa. Taas yksi salama vasemmalla puolella sellaisenaan ½ CTO kääntösuotimella, joka antoi hallin valoille miellyttävämmän sävyn kuin salaman kylmä valo. Säädin kameran valkotasapainon täytyy päävalona olleen lämmitetyn salaman mukaan. Tasoitusvaloa kameran suunnasta on liikaa. Keskityin palloon ja tein valaisun perusvirheen. 1000 ASA, 1/80 sekuntia ja f 2,8. 

Salamat laitetaan MiniTT1 vastaanottimen salamakenkään. Sivussa on selkeät liukukytkimet kanaville ja ryhmille. Käyttö sujuu ilman mitään ohjekirjoja. Ainoa yllätys oli, että salamat täytyy laittaa TTL-asentoon, vaikka niitä ohjataan käsisäädöllä. MiniTT1:n pohjassa on jalustakierre ja salamakenkä, joten setin saa helposti vaikka suoraan tilt-headiin.

Lähettimen, ohjaimen ja kahden vastaanottimen setti maksaa kaupan hyllyltä melkein tuhat euroa. Pikkusalamoita työkseen käyttävälle CLS-kuvaajalle käyttömukavuus ja toimivuus tuntuu parinkymmenen keikan jälkeen kuitenkin  hintansa arvoiselta. 

Pocket Wizardeja tuo Suomeen Fimeko Oy.


Jyrki Vesa

Sitä sun tätä

Tämä viikko on ollut kiireinen kuvausten kanssa ja vapaa-ajalla olen yrittänyt parannella flunssaa, joka on onneksi hellittämässä. Bloggaaminen on siksi ollut olematonta, mutta hyvää on tulossa.

Matti ihmettelee, että toimiiko valaisu.

Ensi viikolla käynnistyy Sulantoblogin ensimmäinen valokuvakisa, mutta pidetään jännitystä yllä maanantaihin asti ja sitten kerron mistä on kyse.

Olen saanut superzoomkokeiluni jälkeen joitakin pyyntöjä, että kokeilisin Nikkor 18 - 200 mm VRII zoomia yhdessä Nikon D7000 rungon kanssa. Tämä on ollut mielessä itsellänikin ja ensi viikolla otan tuon monia kiinnostavan superzoomin kokeiluun. Olen kuvannut Nikkorilla yhdessä D40 rungon kanssa, mutta on kiinnostavaa nähdä miten zoomi toimii D7000:ssa. Esimerkkikuvat eivät tule olemaan Porvoon maisemia, vaan jotain ihan muuta.

Leica S2 on kokeiltu, mutta mitä mieltä olin Solmisin vermeestä? Sitä pitää odotella vielä muutama päivä.

Akut ja laturit


Eräs lukija kyseli millaisia akkuja ja latureita käytän kameroissa ja muissa sähköllä toimivissa laitteissa.

Normaalisti minulla kaksi kamerarunkoa mukana ja yhteensä neljä akkua. Kaksi akkua on Nikonin alkuperäisiä ja kaksi tarvikeakkuja. En ole huomannut mitään eroa alkuperäisten ja tarvikkeiden välillä. Latureina käytän kahta Pixo C2+ yleislaturia, jotka ovat etenkin matkoilla kätevät, koska niillä latautuvat kaikki akut.

Nikonin SB-900 salamoissa käytän ReCyko 2100 mAh sormiakkuja, joita minulla kuusi sarjaa. Kahdet akut joka salamaan. Nämä akut ovat toimineet hyvin ja ainakin minun kuvaustyylilläni niiden virta riittää paremmin kuin hyvin. En juuri koskaan vaihda salamoiden akkuja kesken kuvauspäivän siksi, että sähkö loppuisi kesken.

Jos kuvaan sellaisia kohteita, joissa tarvitsen paljon välähdyksiä ja paljon tehoja, niin käytän studiosalamoita.

Toimistolla lataan sormiakut pienoismallikäyttöön tarkoitetulla Graupner Ultra Duo Plus 30 laturilla, joka toimii todella hienosti. Graupner toimii 12 voltilla ja siksi se tarvitsee myös virtalähteen. Myös tällä voi ladata lähes kaikkia akkuja, vaikka auton akun, jos tarve tulee. Laturilla voi ladata kahta akkusarjaa kerrallaan, joista toisessa voi olla 1 - 30 ja toisessa 4 - 8 sormiakkua sarjassa. Latausvirran voi säätää halutessaan käsin tai jättää automaatille.

Matkoilla lataan sormiakut Pixoilla, mutta kuuden akkupaketin avulla selviän yleensä useamman päivän ilman latauksia.

Myös kameroiden akut kestävät nykyään tosi pitkään, enkä parin päivän reissuilla tarvitse laturia, vaikka otan Pixot tietenkin aina mukaan.

Muista kääntösuodatin salamassa

Salamakuvissa sekavalo usein pilaa tunnelman, vaikka valaisu olisi muuten ihan kohtalainen. Jos kuvaat keinovalossa salamalla, mutta haluat mukaan myös vallitsevaa valoa, niin laita salamaan CTO kääntösuodatin. CTO muuttaa salaman valon keinovalon väriseksi, eikä salaman valaisema osa kuvasta näytä enää siniseltä. Tämä toimii myös suoralla salamalla ja pokkareissakin. Kameran valkotasapaino pitää tietenkin laittaa keinovaloasentoon, sillä muuten kuvat voivat olla liian keltaisia.

Joskus kääntösuodattimia pitää olla monta päällekkäin. Olin kuvaamassa varastossa, jota valaisivat sellaiset erittäin keltaiset lamput. Sellaiset, joita näkee usein teollisuustiloissa. Säädin kameran valkotasapainon käsin 2500 kelviniin, joka oli alin mahdollinen arvo Nikon D700 kamerassa, mutta se ei riittänyt. Jouduin jälkeenpäin vielä Lightroomissa säätämään valkotasapainoa n. 200 kelviniä alemmaksi.

Salaman väri piti saada suunnilleen samalle tasolle ja niinpä laitoin pinon kääntösuodattimia päällekkäin salamoiden eteen. Testikuvan perusteella tämä oli sopiva ja tällä kuvasin.

Kuvauskeikalla, henkilökuva ulkona miljöössä

Olin parisen viikkoa sitten kuvaamassa Ekokem Oy:n ongelmajätteidenkäsittelylaitoksella Riihimäellä. Kuvasimme jätteidenkäsittelyyn liittyviä työvaiheita ja oheinen kuva on yksi sarjasta.

Nikon D700 + Nikkor AFS 50 mm f/1.4 @ f/2.8, 1/2000 s. ja ISO 200.

Ulkona oli mitä hienoin päivä, aurinko paistoi täysillä, mutta aiheutti samalla pieniä haasteita kuvaajalle. Tämä kohde on kuvattu lastauslaiturilla, jossa on katos päällä. Olimme siis varjossa ja taustalla paistoi aurinko. Tämä olikin hyvä, koska nyt minun piti vain tasapainottaa kohteen valo taustan valon kanssa.

Varjossa ainoa konsti oli valaista kohdetta salamalla ja näin välttää taustan täydellinen ylivalottuminen. Käytin 50 mm objektiivia ja halusin kuvata kohtalaisen suurella f/2.8 aukolla, jotta taustasta tulisi mukavasti epäterävä. Kirkas auringonvalo ja aukko f/2.8 johtivat 1/2000 s. valotusaikaan, mutta onneksi Nikonin salamoilla mikä tahansa valotusaika toimii.

Asetin kaksi Nikon SB-900 salamaa eri jalustoille ja molempiin vielä Photoflexin 76 cm heijastavat varjot. Käytin kahta salamaa, koska yhden salaman teho ei ollut aivan tarpeeksi lyhyen valotusajan vuoksi. Lyhyen valotusjan täsmäys pienentää salaman ohjelukua ja siksi melko lyhyelläkin valaisuetäisyydellä pitää käyttää täyttä salaman tehoa. Tässä tapauksessa heijastava varjo verotti vielä osansa. Toinen syy oli se, että kahdella salamalla pystyin tekemään ikään kuin isomman valaisimen.

Toisen valon laitoin n. 1,5 metrin korkeudelle ja toisen laitoin hieman alemmaksi, koska muuten kuvassa olevan henkilön pitämän työkalun varjo olisi osunut kasvoihin. Nyt varjo osuu kypärään. Molemmat salamat olivat täydellä teholla ja väläytin ne käyttämällä Nikonin langatonta järjestelmää. Ohjaavana salamana oli Nikon D700 rungon yhdysrakenteinen salama.

Lopputulos on kohtalaisen toimiva. Terävyysalue rajoittuu henkilöön ja kuvassa on hyvä värikontrasti. Etualalla punakeltaista ja taustalla sinertävää. Lisäksi kuvassa on rajausvaraa ja tasaista pintaa, jotka joissakin tilanteissa helpottavat kuvan käyttöä julkaisuissa.

Alla vielä valaisukaavio.

Nikon D700 + Nikkor AFS 50 mm f/1.4 @ f/2.8, 1/1250 s. ja ISO 200.

Lisäsin tähän loppuun vielä yhden kuvan, jonka otin kokeeksi ennen kuin laitoin valot paikalleen. Tästä näkee hyvin valaisun vaikutuksen. Tässä kuvassa käytin 1/1250 s. valotusaikaa, jolla tausta jäi hieman liian vaaleaksi ja siksi lyhensin aikaa 1/2000 sekuntiin, kun aloin kuvaamaan niitä oikeita kuvia.

Keikalla tuumailtua ja turailtua

Nikon D700 + 24 - 70 mm f/2.8 @ f/8, 1/640 s. ja ISO 640.

Olin eilen kuvaamassa henkilökuvia miljöössä eräälle asiakkaalleni. Kuvaus kesti koko päivän ja olin varautunut siihen mm. lataamalla kaikki kameroideni akut täyteen. Minulla on Nikon D700 kameroihin yhteensä neljä akkua, kaksi kumpaankin runkoon.

Kuvausta edeltävänä päivänä latasin kaksi akkua täyteen ja laitoin kameroihin. Kaksi muuta akkua jätin yöksi latautumaan. Kuvaus sujui kaikin puolin hyvin, eikä akkuja tarvinnut vaihtaa päivän aikana. Hyvä olikin, ettei tarvinnut. Huomasin nimittäin kuvauksesta palattuani, että vara-akut olivat edelleen latureissa kiinni.

Käytin pitkästä aikaa hieman tavallisesta poikkeavia objektiiveja kuvauksessa. Yleensä kuvaan kahdella lasilla 24 - 70 mm zoomilla ja 70 - 200 mm zoomilla, mutta nyt jätin lyhyen zoomin kotiin ja korvasin sen 24 mm ja 50 mm kiinteillä objektiiveilla.

Toisessa D700:ssa oli kiinni 24 mm f/1.4 ja toisessa 50 mm f/1.4. Varmuuden vuoksi kiinnitin D7000 runkoon pitkän zoomin, koska en mielelläni vaihtele objektiiveja kesken kuvauksen. Minä tiedän, se on hullu tapa, mutta se helpottaa kuvaamistani.

Päivän päätteeksi kun tarkastelin kuviani, niin havaitsin, että olin kuvannut suurimman osan kahdella kiinteällä objektiivilla ja olisin selvinnyt koko päivästä ilman 70 - 200 millistä, jos vain olisin uskaltanut jättää sen kotiin. Tuo Nikkor 24 mm f/1.4 on aivan mahtava linssi, sen kontrastintoisto saa parhaankin zoomin näyttämään tuhruiselta.

Huomasin jälleen kerran, että ilmaisia lounaita ei todellakaan ole. Nikon D7000 on erinomainen runko, jonka hinta - laatusuhde on loistava, mutta ei sen tarkennus aivan yhtä luotettava ole kuin D700:n. Tarkennus on erittäin hyvä ja monipuolinen, mutta sillä tulee silloin tällöin huteja, joita D700:lla ei juuri tule, ellei kuvaaja itse törttöile. Enemmällä rahalla saa siis parempaa.

Sellainenkin ihme sattui eilen ensi kertaa, että Nikonin langaton järjestelmä ei toiminutkaan kunnolla. Ulkona kuvatessani ei salama välkkynyt, kun aurinko paistoi suoraan salaman infrapunasilmään. Olen kuullut, että näin voi käydä, mutta tämä oli ensi kerta minulle. Onneksi pystyin siirtämään salaman varjoon, jolloin kaikki pelasi moitteettomasti.

Tällaista sekalaista tänään. Seuraava blogipäivitys saattaa tulla ihan ulkomailta asti, sillä olen muutaman päivän reissussa.

Yllä oleva kuva ei liitty tähän juttuun mitenkään. Se on reilun kahden viikon takaa, kun olin kuvaamassa offroadlaitteita. Tämän kuvauksen satoa voi nähdä Tuulilasi-lehdessä lähitulevaisuudessa.

Kuvauskeikalla, henkilö miljöössä

Tässä erään kuvaustehtävän selostus, pitkästä aikaa. Tarkoituksena oli kuvata miljööpotretti, jossa henkilö on pienenä osana isoa maisemaa. Maisema tässä tapauksessa tarkoitti kehäradan työmaata Vantaalla aivan lentokentän vieressä.

Sää oli tammikuun viimeisenä päivänä pilvinen ja valo lattea, joten olin päättänyt käyttää salamaa antamaan suuntaa valolle. Kun saavuimme työmaalle, niin heti alkuun maisema näytti hyvältä montun reunalta alas katsottuna. Päätin tehdä kuvan siinä ja niin teinkin, mutta lopputulos ei kuitenkaan ollut aivan sitä mitä olin etsimässä.

f/6.3, 1/160 s. ja ISO 200.

Salama on vasemmalla juuri kuvan ulkopuolella. Valotin vallitsevan mukaan ja laitoin salamaan sen verran tehoja, että mitään tehostemaista valoa ei tullut.

Koska tuo kuva ei toiminut, niin päätin sittenkin kävellä montun pohjalle. Aloitin kuvaamalla lähikuvia ja sen jälkeen huomasin kivikasan, joka näytti kiinnostavalta. Kävelin kivikasan päälle ja siinä näytti olevan juuri etsimäni maisema kuvaa varten.

Pyysin malliani seisomaan kivikon keskellä ja laitoin salaman kuvan oikelta puolelta. Käytin Nikon SB-900 salamaa ilman mitään lisäkkeitä, mutta suuntasin valon niin, että valaisee vain mallia, eikä missään tapauksessa maata tai kiviä.

Säädin vallitsevan valon valotuksen niin, että taustan maisemassa näkyvät kaikki sävyt ja taivas erottuu selvästi horisontin kohdalla. Se oli tosin aika helppoa tässä tapauksessa, koska valkoinen lumi sattui olemaan taivasta vaaleampaa. Taustaan sai mukavasti tasaista pintaa jutun otsikkoa ja ingressiä varten.

f/5.6, 1/160 s. ja ISO200

Sitten säädin salamaan sen verran tehoa, että valolle tuli suunta ja malli erottuu hyvin taustasta. En halunnut tästäkään korostetusti salamakuvaa. Halusin vain antaa valolle suuntaa ja erottaa mallin taustasta. En valitettavasti muista salaman valotehoa, mutta se lienee ollut jossain 1/16 tienoilla.

Salama oli siis käsisäädöllä ja välähti Nikonin langattomalla järjestelmällä. Ohjaavana salamana oli Nikon D700:n oma yhdysrakenteinen salama. Objektiivina käytin Nikonin 24 - 70 mm f/2.8 zoomia. Himmensin melko runsaasti, koska kaipasin syväterävyyttä tähän kuvaan. Yleensä kuvaan henkilökuvat f/1.4 - 2.8 aukolla, jos ei ole hyvää syytä tehdä muuta.

Alla vielä kuva Talouselämässä. Kuvan sommittelu on tehty aukeman kuvaa varten ja silloin pitää muistaa, ettei laita pääkohdetta taitteen päälle.

Päivän kuva, Sigma 85 mm f/1.4

Canon 5D mk2 ja Sigma 85 mm f/1.4 @ f/1.4, 1/80 s. ja ISO 1600.

Sulantoblogin toimituksen pöytä on väärällään objektiiveja kokeilua varten. Moni lujika on toivonut, että kokeilisin Sigma 70 - 200 mm f/2.8 APO DG HSM uusinta kuvanavakaajalla varustettua mallia. Sellainen on nyt edessäni, kuten myös Sigma 85 mm f/1.4, josta olen myös saanut lukijoilta kokeilupyyntöjä.

Tarkoitukseni on Sulantoblogin käytännönläheiseen tyyliin verrata Sigman 85 millistä Canon 85 f/1.2L ja Nikkor 85 mm f/1.4 AFS laseihin. Sigma varmasti houkuttaa monia, koska sen hinta on n. 900 euroa, kun taas Nikkor maksaa vajaat 1500 ja Canon astronomiset n. 2200 euroa.

Sain kokeiltavaksi myös pari pikkukenoisille tarkoitettua Sigmaa: 10 - 20 mm f/3.5 ja 17 - 50 mm f/2.8. Näistäkin voit lukea käyttökokemuksia lähiaikoina täältä Sulantoblogista.

Ylinnä aivan ensimmäinen kuvani Sigman 85 millisellä. Tyttäreni koirineen pistäytyi kylässä ja mikäs sen helpompaa kuin hyödyntää eläinkunnan edustajaa taas kerran. Superlyhyt terävyysalue sopii joihinkin kuviin tooodella hyvin.

Turistikuvia Burmasta

Hyvä ystäväni valokuvaaja Kimmo Haimi kävi sukeltelemassa Burman vesillä ja oli kuulemma ollut tosi hauskaa. Hyvä niin, että edes joku pääsee pois tämän lumen ja jään keskeltä hetkeksi.

Sukeltelun ohessa Kimmo näppäili muutamia potretteja paikallisista ja varsin kelpo potretteja näppäilikin. Hienoja vailla turhaa kikkailua. Minä pidän tällaisesta. Muutama esimerkki alla.

Tekniikasta kiinnostuneille kerrottakoon, että Kimmo käytti Nikon D700 kameraa ja Nikkor 24 - 70 mm f/2.8 objektiivia. Kuvissa näyttää olevan exiffit mukana, elleivät ne ole kadonneet matkalla blogiin.

Onko salamoiden sekakäyttö sopivaa?

Lukija lähestyi minua kysymyksellä, joka koski erilaisten salamalaitteiden käyttöä yhdessä saman kuvauksen aikana. Kysyjä vielä pelkäsi kyselevänsä ihan tyhmiä, mutta se ei ole totta. Kysymys on hyvä.

Canon 5D, 24 - 70 mm f/2.8 @ f/11, 3,2 s. ja ISO 100.
2 kpl Elinchrom 600 S, 2 kpl Elinchrom 300 S ja 1 kpl Canon 580EX.

Tässä tapauksessa on kyseessä Elinchrom RX-sarjan kompaktisalamat ja Nikon SB-900. Lyhyt vastaus on, että kyllä niitä voi käyttää samaan aikaan samassa kuvauksessa.

Pidempi vastaus on tässä. Kun käytössä on samanlaisia valoja, niin valaisun hallinta on hieman helpompaa kuin sekalaisilla valoilla. Kahdesta samanlaisesta valosta tulee sama määrä valoa, kun säätimet ovat samoissa asennoissa. Samanlaiset valot antavat muutekin samanlaista valoa, johon käytettävä heijastin tietenkin vaikuttaa. Ehkä paremmin ( tai sekavammin ) sanottuna samanlaisilla valoilla on sama fiilis.

Vaikka valot olisivat eri tehoiset, mutta saman tyyppiset, niin silloinkin valaisun rakentaminen ja hallitseminen on melko yksinkertaista. Esim. Elinchrom RX 600 ja RX 300 ovat muuten samanlaiset, mutta 600 antaa kaksinkertaisen määrän valoa verrattuna 300:een.

Samanlaisilla tai samantyyppisillä salamoilla valaisu on siis mukavuutta, mutta muuten ei ole mitään estettä käyttää sekaisin erilaisia salamalaitteita. Nikonin SB-700 ja SB-900 sopivat teknisessä mielessä hyvin mihin tahansa valaisuun, koska Nikoneissa on optinen orjakenno. Mitään lisälaitteita ei tarvita, jotta salamasynkka toimisi.

Nikon, tai muu vastaava pikkusalama, sopii erityisen hyvin tilanteisiin, joissa valo pitää saada pieneen tilaan, eikä isoa studiosalamaa voi käyttää. Pikkusalaman voi sijoittaa vapaammin myös siksi, että virtajohtoa ei ole.

Ongelmia voi tulla kuvauksissa, joissa paukutetaan isoilla tehoilla paljon kuvia. Silloin tehokkaatkin pikkusalamat tuppavat hyytymään. Niistä ei tule tarpeeksi valoa, varautumisaika venyy ja saattaapa ylikuumeneminenkin yllättää.

Yllä olevassa kitarakuvassa käytin neljää Elinchrom kompaktisalamaa ja viidentenä valona Canon 580EX pikkusalamaa. Canon valaisi Cadillacin jalkatilaa, jonne se oli suhteellisen helppo piilottaa. Canonissa oli kiinni orjakenno, jonka avulla väläytys hoitui, ja valoteho oli tietenkin käsin asetettu.

Siitä vaan kokeilemaan.

Nikon D3100 video

Tein pienen lyhytelokuvan Nikonin edullisimmalla, D3100 järkkärillä. Kuvasin 720p kokoon ja video on myös katsottavissa samassa koossa.

Kuula kireällä

Minulla on n. 30 vuotta vanha Gitzo kamerajalusta, jonka mallia en enää muista, eikä jalustassa lue mitään. Se on kuitenkin tukeva ja siksi myös melko iso, eikä sitä kevyeksikään voi moittia. Se oli kallis, kuten Gitzot tänäkin päivänä, mutta se on vieläkin hyvässä käyttökunnossa. Naarmuja ja käytön jälkiä on pinnassa, mutta Gitzo on ollut moneen kertaan kovan hintansa arvoinen, vaikka en jalustaa päivittäin käytäkään. Tämä Gitzo ei kulu loppuun minun käytössäni.

Ostin Gitzooni myös kuulapään, mutta sen kanssa pihtailin, enkä oikein koskaan ollut tyytyväinen siihen. Minun olisi pitänyt ostaa silloin 30 vuotta sitten kuulapää, joka on samaa sarjaa Gitzon kanssa. Kuula hajosi muutama kuukausi sitten ja piti alkaa etsimään uutta. Päätin kokeilla onko kiinalaisista Benron kuulapäistä mihinkään.

Vasemmalta Benro B-4, B-0 ja B-2

Benron paremman sarjan kuulat ovat kopioita kalliista, mutta hyvästä Arca Swiss kuulapäästä, jota pidetään yhtenä parhaista lajissaan. Ulkoisesti Benrot ovat hienon näköisiä ja viimeistely on hyvä, melkein kuin alkuperäisessä.

Kuulapään pitää liikkua pehmeästi, jotta kameran suuntaaminen on helppoa ja kuulan pitää pysyä paikallaan, kun se kiristetään. Benrot ovat kaikki melko samanlaisia tässä suhteessa.

Pienin kokeilemani, B-0, liikkuu pehmeästi ja lukittuu tukevasti paikoilleen. Kitkan hienosäätöruuvi on liian löysä ja liikkuu miltei itsekseen. Ruuvissa saisi olla sen verran jähmetyttä, että säätö pysyisi paikoillaan.

Kuula siis lukittuu tukevasti, mutta kiristettäessä kameran asento muuttuu jonkin verran. Jalustaa käytetään yleensä silloin, kun kameran halutaan pysyvän paikallaaan, mutta samalla halutaan myös rajata tarkkaaan. Siksi on sitä parempi mitä tarkemmin kameran asento pysyy, kun kuula kiristetään.

B-0 on pieni, mutta kiristettynä se jaksaa pitää esim. Nikon D700:n kokoisen kameran hyvin paikallaan. Jos käytössä on normaalipolttoväliä pidempiä putkia, niin silloin suosittelen isompaa kuulaa D700:n tai vastaavan kanssa, mutta pienempien kameroiden kanssa pidempikin objektiivi on suhteellisen vakaa.

Vasen pienempi ruuvi on kitkan hienosäätö ja oikea isompi on varsinainen kiristysruuvi.

Benro B-2 on käytössä hyvin samanlainen kuin pikkuveli B-0, mutta jaksaa pitää hieman isomman kuorman paikoillaan tukevasti. Nikon D700 ja 24 - 70 mm f/2.8 pysyivät erittäin tukevasti aloillaan, mutta tässäkin häiritsi kameran asennon muutos kiristyksen aikana. Kitkan hienosäätöruuvi oli samalla tavalla löysä kuin B-0:ssa.

B-4 on huomattavan isokokoinen, ja tukeva kiristettynä, mutta painava teleobjektiivi saattaa tönäisystä liikahtaa. Kitka kiristettynä oli aavistuksen pehmeä ja kuulaa saattoi käsivoimin vääntää. Normaalissa kuvauksessa tästä tuskin on haittaa, mutta odotin jämäkämpää otetta näinkin isolta kuulalta.

Kitkan hienosäätöruuvi on B-4:ssä jäykkä ja säädetty asetus pysyy paikoillaan. Myös B-4 liikkui hieman kiristettäessä. Liike pitää huomioida ja joskus voi joutua kohdistamaan kameran useamman kerran ennen kuin kohdistus on haluttu. Mistään isosta liikkeestä ei ole kyse, mutta kuitenkin sellaisesta, joka häiritsee ja hidastaa työskentelyä joissakin tilanteissa.

Benro B-4 ja Samsung EX-1.

Kameran kiinnitys jalustaan tehdään kaikissa Benroissa pikakiinnityslevyllä, joka ruuvataan kameran jalustakierteeseen. Benron pikakiinnityslevyn ruuvin kannassa olevan hahlo voisi olla pikkuisen leveämpi, jotta siihen sopisi kolikko.

Pikakiinnityslevy lukitaan kuulaan ruuvilla, mutta minä pidän enemmän pikakiinnityksestä. Tämä on henkilökohtaista ja joku toinen saattaa pitää enemmän Benron ruuvikiinnityksestä. Kamera pysyi kaikissa kuulissa tukevan tuntuisesti paikallaan, kun pikakiinnityksen ruuvi oli kiristetty.

Kokonaisuutena Benron B-0, B-2 ja B-4 ovat hintaansa nähden kohtalaisen hyviä ja monelle satunnaisesti jalustaa käyttävälle harrastajalle varmasti toimiva ratkaisu. Ammattikäyttöön en voi Benroja suositella, en ainakaan, jos jalustalle on paljon käyttöä.

B-2 on näistä kolmesta peruskuvaajalle paras vaihtoehto kokonsa puolesta. Se ei ole liian iso tai painava, mutta kannattelee yleisimmät kamerayhdistelmät vaivatta.

Kulutuskestävyydestä en voi sanoa mitään, koska muutaman viikon kokeilu ei siihen riitä. Satunnaista käyttöä Benrot luultavasti kestävät pitkään.

Vaivattomasti langattomasti Eye-Fi muistikortilla

Langaton tiedonsiirto on nykyään arkipäivää ja yhä useammin mukavuuden lisäksi myös välttämätön jonkin asian suorittamiseksi. Langaton tiedonsiirto on valokuvaajallekin mukavuutta ja ainakin lehtikuvaajille monessa tilanteessa välttämätön, jotta kuvat siirtyisivät nykyajan hetimitenkaikkivalmista yhteiskunnan vaatimusten mukaan julkaistavaksi välittömästi kuvauksen jälkeen.

Canonilla ja Nikonilla on kovaan ammattikäyttöön langattomat lähettimet, jotka sopivat tiettyihin kameroihin ja jotka on hinnoiteltu kovan ammattikäytön mukaan. Ovat siis kalliita.

Langattoman verkkokortin sisältävällä muistikortilla voi lähes minkä tahansa kameran kuvat saada liitelemään ilmojen halki haluttuun kohteeseen. Ostin viime vuoden lopulla Eye-Fi muistikortin kokeillakseni antaako langattomuus uusia ulottuvuuksia kuvaamiseeni.

Eye-Fi on, tietenkin, aivan saman kokoinen kuin muutkin SD-kortit.

Eye-Fi kortteja on neljä eri mallia, kaksi 4 gigan ja kaksi 8 gigan korttia. Valmistaja on halunnut keinotekoisesti tehdä eri kohderyhmille erilaisia ja eri hintaisia kortteja, sillä vain kalleimmassa 8 gigan mallissa on raakakuvien lähetysmahdollisuus. Raakakuvat ovat dataa siinä kuin jpg-kuvatkin, joten kyse on siis vain rahastuksesta. Kaikki kortit ovat SD-mallia.

Paras ja kallein kortti osaa myös muodostaa Ad Hoc yhteyden suoraan esim. kannettavalle tietokoneelle, jossa on langaton verkkokortti, kun muut kortit osaavat ainoastaan yhdistää langattomaan verkkoon ja sitä kautta haluttuun kohteeseen.

Ostin juuri tuon kalleimman mallin, koska halusin käyttööni kaikkien kuvien siirtomahdollisuuden. Kortti maksoi suomalaisessa verkkokaupassa 149.90 euroa ja hintaan sisältyy kortinlukija.

Kuten niin monen muunkin tuotteen kohdalla nykyään, niin myös Eye-Fi muistikortin käyttöohjeet ovat surkeat, mutta valmistajan englanninkielisiltä nettisivuilta etsivä kyllä löytää tarvitsemansa tiedon.

Kun homman juoni on selvinnyt, niin kortin käyttäminen on melko yksinkertaista. Omalle tietokoneelle asennetaan ohjelma, sitten luodaan oma käyttäjätili ja sitten päästään siirtämään kuvia. Kortti laitetaan tietokoneeseen liitettyyn lukijaan ja äsken asennetun ohjelman avulla määritellään mihin verkkoon kortti on yhteydessä. Kaikki kortin toimintaan liittyvät asetukset tehdään tässä vaiheessa. Kamerassa voi korkeintaan kytkeä lähetyksen päälle tai pois, eikä useimmissa kameroissa sitäkään.

Eye-Fi kortti toimi 13 tuumaisen MacBook Pron sisäänrakennetussa kortinlukijassa, mutta esim. Sandiskin Extreme USB lukija ei tunnistanut koko korttia. Mukana tuleva kortinlukija kannattaa siis pitää tallessa.

Kuvien siirtokohde voi olla joko oma tietokone, Flickr tai vastaava palvelu tai vaikka ftp-palvelin. Myös videoiden siirto on mahdollista. Siirtotapoja on useita kortista riippuen. Kuvaaja voi valita esim. että vain kamerassa lukitut kuvat siirtyvät, jolloin kuvat siirtyvät sitä mukaan kuin kuvaaja valitsee ja lukitsee niitä. Muuten kuvat siirtyvät jatkuvasti heti kuvan ottamisen jälkeen.

Käytössä kortti toimii tähän astisen kokemukseni mukaan luotettavasti, mutta kantama ei ole kovin pitkä. Olosuhteista riippuen kannattaa pysytellä alle 10 metrin päässä langattomasta tukiasemasta. Kameraa pitävä käsi, joka on muistikortin ympärillä huonontaa siirtonopeutta.

Sisätiloissa kantama ei ole paha ongelma, ja liikkuvan kuvaajan kannattaa käyttää akuilla toimivaa langatonta reititintä, joka voi olla vaikka taskussa ja siirtää kuvia mobiilivarkossa eteenpäin.

Joskus ensimmäisen kuvan siirtyminen kestää hieman liian kauan, mutta yleensä ja keskimäärin kuvat siirtyvät ripeästi. Jos kuvan siirto katkeaa tai jää jostain syystä kesken, niin Eye-Fi osaa jatkaa siitä mihin jäi, kun yhteys palautuu. Kameran virransäästö kannattaa kytkeä melko pitkälle ajalle, jotta kuvien siirto ei katkea kesken. Laitoin esim. Nikon 40D:ssa ajaksi 30 min.

Jos kuvaaja kuvaa Eye-Fi kortille langattoman verkon ulkopuolella, niin kuvien siirto alkaa, kun kuvaaja tulee kameroineen Eye-Fi:lle asetetun langattoman verkon alueelle.

Eye-Fi käyttää osansa kameran akun kapasiteetista, mutta en ole tehnyt tieteellistä mittauksia tai kokeita siitä kuinka paljon akun käyttöaika lyhenee. Vara-akku voi olla hyvä varuste, jos aikomuksena on lähetellä paljonkin kuvia.

Eye-Fi ProX2 solahtamassa Panasonic GH2:n sisälle.

Eye-Fi toimii useimmissa kameroissa. Olen kokeillut ja toimivaksi havainnut oman korttini seuraavissa kameroissa: Canon A460, Canon 60D, Canon S95, Olympus E-PL1, Olympus E-PL2, Olympus E-5, Panasonic LX3, Panasonic GH2, Nikon D40, Nikon P7000 ja Nikon D7000.

Joissakin kameroissa Eye-Fi tai sen toiminta ei näy mitenkään valikoissa tai näytöllä, mutta joissakin on kortille oma valikko. Kokeilluista kameroista monipuolisin valikko oli Canon 60D:ssa, joka näytti verkon, johon kortti on yhteydessä ja lisäksi valikosta saattoi kytkeä kortin lähetyksen päälle tai pois.

Eye-Fi ei sen sijaan toiminut seuraavissa: Pentax K-r, Pentax K-5 ja Samsung EX-1. Nämä kamerat ilmoittivat muistikorttivirhettä, kun Eye-Fi oli sisällä.

Valmistajalla on kattava lista yhteensopivista kameroista. Panasonic GH2 näyttää puuttuvan listalta, mutta kortti toimi siinä.

Eye-Fi korteissa on yksi varsinainen huono puoli: kortteja saa vain SD-kokoisina. SD-korteille on sovittimia, joiden avulla niitä voi käyttää CF-kortin tilalla, mutta sovittimien toimivuudesta kamerakäytössä liikkuu kaikenlaisia huhuja, joista osa lienee tottakin. Minulla ei ole kokemusta sovittimista, enkä ottaisi mitään riskejä sen suhteen, että tallentuvatko kuvat vai eivät.

Eye-Fi on kohtuuhintainen tapa saada langaton kuvien siirto omaan kameraan. Eye-Fi toimii useimmissa kameroissa, eikä se ole varsinainen lisälaite, koska joku muistikortti kamerassa pitää kuitenkin olla. Se ei siis ole jälleen yksi katoava tai tilaa vievä lisätarvike, jonka akut pitää muistaa ladata.

Jos langaton kuvien siirto kiinnostaa tai on tarpeellinen, niin kannattaa tutustua Eye-Fi muistikortteihin, joista valitettavasti vain kallein malli on suositeltava, koska se osaa raakakuvien siirron ja Ad Hoc yhteydet.

Mihin tätä oikein tarvitaan?

Sain anonyymin kommentin, jossa ihmetellään, että mihin pari päivää sitten julkaisemassani saapaskuvassa oiken tarvittiin Nikonin langatonta salamajärjestelmää? Anonyyminä pysyttelevä ihmettelijä on sitä mieltä, että koska salamat olivat käsisäädöllä, niin olisihan tavallinen optisilla orjillakin toteutettu valaisu toiminut.

Anonyymi on aivan oikeassa. Nikonin langatonta salamajärjestelmää ei tarvittu yhtään mihinkään tässä kuvassa valaisun kannalta, ja sama pätee oikeastaan lähes kaikkiin maailman salamakuviin, joissa tämän kaltaista järjestelmää on käytetty.

Nykyaikaisissa kameroissa ja niiden lisävälineissä on paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat tarpeettomia valokuvaamisen kannalta: automaattitarkennus, automaattivalotus, digitaalisuus, zoomit, ISO 102400 jne.

Ilman noita kaikkia herkkuja on mahdollista tehdä valokuvia, jopa hienoja tunteisiisn vetoavia valokuvia. Nuo kaikki herkut ovat mukavuusvarusteita, jotka tekevät valokuvauksesta mukavampaa. Aivan kuten monet autoissa olevat herkut, joita ilmankin matka taittuu, tekevät ajamisesta mukavampaa: ilmastointi, vakionopeussäädin, automaattivaihteisto, nahkapenkit, sähköikkunat, 240 kW, 510 Nm jne.

Nikonin langaton salamajärjestelmä, ja muutkin vastaavat, tekevät salamakuvauksesta mukavampaa. Voin säätää valotehot kamerasta käsin, eikä minun tarvitse kävellä hiusvalona kolmen metrin korkuisen jalustan päässä olevan salaman luokse, laskea tarkoin suuntaamani salama alas, säätää sitä käsin, nostaa salama uudelleen kolmeen metriin, suunnata se uudelleeen, kävellä takaisin kuvauspaikalle ja mitata valo mittarilla tai ottaa testikuva.

Yllä mainitun sijasta näpyttelen kamerani valikosta 2/3 aukkoa tehoa pois hiusvalosta ja jatkan kuvaamista.

Nikonin langaton salamajärjestelmä, ja muutkin vastaavat, ovat aina mukana, jos salamatkin ovat mukana. Mitään ylimääräisiä lisälaitteita ei tarvita. Ei sellaisia, joista voi paristo tai akku tyhjentyä. Ei sellaisia, jotka voi unohtaa kotiin tai studiolle, jos kuvaus on miljöössä.

Minä pidän mukavuudesta ja siksi käytän omassa salamakuvaamisessani Nikonin langatonta järjestelmää, vaikka en asetankin aina salamoiden tehot käsin. Jos kuvaisin muun merkkisellä kameralla, niin käyttäisin sen kameramerkin langatonta salamjärjestelmää. En ostaisi sellaista kameraa, ainakaan ainoaksi työkameraksi, josta puuttuisi tämä mukavuusvaruste.

Aina pitää yrittää

Haastattelukuvaukset voivat olla hankalia tilanteita, jos kuvaaminen pitää tehdä samaan aikaan, kun toimittaja jututtaa kohdetta. Yleensä haluan hetken kahden haastateltavan / kuvattavan kanssa, jotta voin tehdä rauhassa työni, mutta aina se ei onnistu.

Viime viikolla kuvasin Finnairin toimitusjohtajaa Talouselämään haastattelun yhteydessä. Toimittajalla ja minulla oli tunti aikaa hoitaa homma, mutta mitä nopsemmin sen parempi, koska Vehviläisellä oli sattuneesta syystä kysyntää muuallakin. Tilauksena oli yksi iso kuva haastatteluun.

Olisihan se ollut kiva mennä vaikka lentoasemalle tai jotain, mutta haastattelu tehtiin toimitusjohtajan työhuoneessa. Yritin siis ottaa kaikki irti tästä tilanteesta. Kerroin aluksi mihin halusin toimittajan ja haastateltavan istuvan, jotta minulla olisi paras mahdollinen kuvaussuunta. Sitten laitoin yhden salaman metrisestä varjosta heijastettuna kuvattavan etupuolelle. Halusin sellaisen valon, jota minun ei tarvitsisi siirrellä, vaikka liikkuisin eri puolella huonetta kameran kanssa.

Huoneessa oli loisteputket ja joitain muita valoja, joten päätin laittaa salamaan kääntösuotimen, jotta välttyisin pahemmilta sekavaloilta. Kääntösuodin ( CTO ) tekee salaman valosta keinovalon väristä, eli suunnilleen saman väristä kuin huoneen vallitseva valo.

Kuvasin muutaman kuvan ja sitten päätin, että laitan toisenkin valon haastateltavan taakse antamaan hieman lisäpotkua. Tähän valoon laiton Honlphoton hunajakennon, koska halusin rajata valon vain pienelle alueelle. Ajattelin, että kuvissa on ainakin kunnollinen valo, jos ei muuta. Näillä sitten mentiin haastattelun loppuun. Kuvasin eri puolilta, ylhäältä, alhaalta, tiukkaa ja väljää.

Olosuhteet huomioiden selvisin kunnialla, mutta ei näissä tilanteissa yleensä mitään ihmeitä tehdä. Onhan noissa joissakin hieman sinivalkoista tunnelmaa. Onneksi Vehviläinen elehti jonkin verran puhuessaan, sillä puujumalan tavoin paikallaan olevat puhujat ovat painajainen kuvaajalle. Voisi ottaa kolme kuvaa ja sitten häipyä, koska mikään ei muutu.

Käytin kuvaukseen Nikon D700 kameroita sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm objektiiveja. Valaisun tein kahdella Nikon SB-900 salamalla, jotka olivat jalustoilla. Kääntösuodatin sisältyy Honlphoton sarjaan.

Valotus oli kaikissa kuvissa f/2.8, 1/250 s. ja ISO 800. Photoflexin varjosta heijastettu pääsalama oli 1/16 teholla ja takavalo oli 1/128 teholla. Salamat olivat käsisäädöllä ja niiden ohjaus tapahtui Nikonin langattomalla järjestelmällä. Ohjaava salama oli D700:n oma yhdysrakenteinen välkky.

Alla vielä suuntaa antava kaavio valaisusta.

Onko valovoima hintansa arvoista?

Nikon D700 + Nikkor AF-S 35 mm f/1.4 @ f/1.4, 1/50 s. ja ISO 200.

Olen muutamat viime päivät kokeillut Nikonin uusinta objektiivia, f/1.4 valovoimaista 35 millistä, jonka hinta on n. 1850 euroa. Valovoima maksaa ja olen aina ollut sitä mieltä, että se on hintansa arvoista, mutta onko se oikeasti?

Jonkinlainen todiste saattaa löytyä tilastosta eli metadatasta, jota esim. Lightroom ylläpitää. Katsoin metadataa omasta tämänhetkisestä Lightroomin työkirjastostani, jossa ovat siis asiakkailleni kuvaamani kuvat tietyltä ajalta.

Kirjastossa on reilut 23000 kuvaa, joista lähes kolmanneksen olen kuvannut aukolla f/2.8 ( 7310 kpl ). Seuraavaksi eniten olen kuvannut aukolla f/4 ( 3079 kpl ) ja kolmanneksi eniten aukolla f/8 ( 2300 kpl ). Aukot f/5.6 ja f/11 ovat seuraavina n. 1800 kuvan osuudella. Olen siis käyttänyt aukkoa f/2.8 ylivoimaisesti eniten.

Yllä olevasta voisi päätellä, että ainakin minulle kaksi eniten töissä käyttämääni objektiivia, 24 - 70 mm f/2.8 ja 70 - 200 mm f/2.8, ovat olleet hintansa arvoiset. Johtopäätös: minun kannattaa jatkossakin ostaa valovoimaa.

Työpajassa tehtyä

Olin viikonloppuna tutustumassa Kameraseurojen liiton valokuvatyöpajaan Hangossa. Tutustumisen ohella päädyin opettamaan kahdelle henkilölle salamakuvauksen alkeita. Pirkko ja Tuula olivatkin hyviä oppilaita, koska halu oppia uutta oli kova ja he vieläpä kuuntelivat huolella mitä selitin. Ainakin osa puheestani taisi mennä jakeluun, sillä saimme aikaan ihan kelpo kuvia, joista tässä pari näytettä. Ei ollenkaan hullumpaa, kun muistaa, että kummallakaan ei ollut aikaisempaa kokemusta salamavalon käytöstä.

Yllä olevassa kuvassa täydensimme salamalla puiden välistä pilkistävää auringonvaloa. Valona on yksi Nikon SB-900 sateenvarjosta heijastettuna.

Tässä harjoittelimme vasten aurinkoa kuvaamista ja varjopuolen valaisua salamalla. Tässä valona on kaksi SB-900 salamaa heijastettuna sateenvarjosta. Kahdella salamalla saimme aukon enemmän valoa yhteen salamaan verrattuna. Tässä on käytössä Nikonin langaton nopean valotusajan salamatäsmäys, jota voi ohjata kameran yhdysrakenteisella salamalla toisin kuin joillakin muilla kameramerkeillä.

Saab 95, salamalla ja ilman

Tänään ilmestyneessä Tuulilasi-lehdessä on Saab 95 koeajo, johon tein kuvat n. kuukausi sitten. Yllä olevasta kuvasta on pienellä rajauksella tehty jutun avauskuva, ja sehän toimii ihan kohtalaisesti.

Teimme Saken kanssa avauskuvia hienossa alkuillan valossa, mutta kun seuraavana päivänä kuvasin sisäkuvia ja yksityiskohtia, niin tein hommia tihkusateessa. Sellaisessa kaiken kastelevassa, todella ärsyttävässä tihkusateessa.

Kuvat auton sisustasta valaisin salamalla, koska näin sain valaistuksen tihkusateessa edes lähelle sitä mitä halusin. En voinut kuvata kovin kaukaa, auton ulkopuolelta, koska vesipisarat olisivat pilanneet kuvat.

Miksi en kuvannut jossain sisällä? No, kun aloin kuvata, niin ei satanut. Sade alkoi juuri sen jälkeen, kun olin saanut työkalut levälleen. Sitten ajattelin, että eihän tässä kovin paljon sada ja eihän tässä enää niin paljon ole kuvattavaa jne.

Tihkusateessa ei huvittanut seisoskella yhtään turhan paljon, joten työskentelin niin nopeasti kuin osasin. Sisäkuvista otin tähän esimerkiksi ohjaamon, jota yritin ensin valaista yhdellä salamalla, joka oli suunnattu matkustajan ikkunasta sisään viistosti kojelautaa kohti. Ajatuksenani oli salamalla vain tuoda kojelaudan muodot esiin ja antaa vallitsevan valon hoitaa loput. Kuvasin aukolla f/5, ajalla 1/25 s. ja herkkyydellä ISO 800. Lopputulos on alla. Varjot ovat aivan liian tummia ja varsinkin mittariston tienoo tukossa. Ei hyvä, jotain piti tehdä.

Ensin ajattelin, että heijastan auton sisäkaton kautta toisen valon avaamaan varjoja, mutta koska minulla oli jo toinenkin valo valmiina jalustalla auton ulkopuolella, niin päätin kokeilla toisella tavalla. Ensimmäisen valon jätin paikalleen, mutta laitoin toisen valon valaisemaan avoimesta ovesta sisään n. metrin korkeudelta. Tämä toimikin yllättävän hyvin ja kuva oli siinä. Lopputulos, joka on alla, voisi olla hienostellumpikin valaisun suhteen, mutta ei se huonokaan ole ja pelaa lehdessä mainioisti. Jos ei olisi tihuttanut, niin olisin saattanut hieroa valaistusta vielä hieman.

Alla vielä upea kaavio valaisusta. En valitettavasti muista salamoiden tehoja, mutta vasen salama lienee ollut minimitehoilla ja oikea n. 1/40 teholla. Valotus oli molemmissa kuvissa sama f/5, 1/25 s. ja ISO 800. Salamat väläyttelin tuttuun tapaan Nikonin omalla langattomalla järjestelmällä, joka pelasi jälleen hienosti.