Lehdessä julkaistua

Viime viikolla ilmestyneessä Tuulilasissa on peräti kaksi kuvittamaani juttua. Klassikko Aston Martin V8, joka on päätynyt kansikuvaan asti ja offroad kilpuri, jonka kuvaa on käytetty sisällysluettelon pohjana. Kuvia on tietenkin myös jutuissa, jotka molemmat ovat kolmen aukeaman pituisia.

Nikon D700 + Nikkor 400 mm f/2.8 @ f/4, 1/640 s. ja ISO 200.

Nikon D700 + Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 @ f/5.6, 1/1600 s. ja ISO 800.

Päivän kuva

Nikon D700 + Nikkor 300 mm f/2.8 VRII @ f/3.5, 1/3200 s. ja ISO 200.

Tänään oli taas raskas työpäivä, ihan piti töitä tehdä. Siis lapiotöitä, kun olin maastoautoja kuvaamassa ja yksi kuvattava auto ajettiin jumiin, josta irroittaminen kesti vajaat kolme tuntia. Siinä sai kuvaajakin lapioida. Palasin vasta hetki sitten kuvauksesta ja väsyttää hieman. Tässä yksi hassu kuva tältä päivältä. Huomenna lisää asiaa.

Kiitos kaikille kuvakisaan osallistuneille!

Tänään on kuvapäivä

Selailin arkistoja ja löysin muutamia vahnoja työkuvia, jotka haluan näyttää. Toivottavasti en ole aikaisemmin täällä blogissa näitä julkaissut.

Alla olevat kaksi kuvaa ovat Venäjän maasturisafarilta vuoden 2006 keväällä.

Nämä kaksi kuvaa taas ovat matkalta Goodwood Revival tapahtumaan Englantiin vuonna 2005. Kaikenlaisilla kotteroilla sitä on pitänyt työmatkaa taittaa :)

Tässä ovat kaikki Mazda MX5 avoauton sukupolvet samassa kuvassa vuonna 2006.

Alla päästelee ruotsalainen Koenigsegg superauto kotimaisissa maisemissa.

Saab 95, salamalla ja ilman

Tänään ilmestyneessä Tuulilasi-lehdessä on Saab 95 koeajo, johon tein kuvat n. kuukausi sitten. Yllä olevasta kuvasta on pienellä rajauksella tehty jutun avauskuva, ja sehän toimii ihan kohtalaisesti.

Teimme Saken kanssa avauskuvia hienossa alkuillan valossa, mutta kun seuraavana päivänä kuvasin sisäkuvia ja yksityiskohtia, niin tein hommia tihkusateessa. Sellaisessa kaiken kastelevassa, todella ärsyttävässä tihkusateessa.

Kuvat auton sisustasta valaisin salamalla, koska näin sain valaistuksen tihkusateessa edes lähelle sitä mitä halusin. En voinut kuvata kovin kaukaa, auton ulkopuolelta, koska vesipisarat olisivat pilanneet kuvat.

Miksi en kuvannut jossain sisällä? No, kun aloin kuvata, niin ei satanut. Sade alkoi juuri sen jälkeen, kun olin saanut työkalut levälleen. Sitten ajattelin, että eihän tässä kovin paljon sada ja eihän tässä enää niin paljon ole kuvattavaa jne.

Tihkusateessa ei huvittanut seisoskella yhtään turhan paljon, joten työskentelin niin nopeasti kuin osasin. Sisäkuvista otin tähän esimerkiksi ohjaamon, jota yritin ensin valaista yhdellä salamalla, joka oli suunnattu matkustajan ikkunasta sisään viistosti kojelautaa kohti. Ajatuksenani oli salamalla vain tuoda kojelaudan muodot esiin ja antaa vallitsevan valon hoitaa loput. Kuvasin aukolla f/5, ajalla 1/25 s. ja herkkyydellä ISO 800. Lopputulos on alla. Varjot ovat aivan liian tummia ja varsinkin mittariston tienoo tukossa. Ei hyvä, jotain piti tehdä.

Ensin ajattelin, että heijastan auton sisäkaton kautta toisen valon avaamaan varjoja, mutta koska minulla oli jo toinenkin valo valmiina jalustalla auton ulkopuolella, niin päätin kokeilla toisella tavalla. Ensimmäisen valon jätin paikalleen, mutta laitoin toisen valon valaisemaan avoimesta ovesta sisään n. metrin korkeudelta. Tämä toimikin yllättävän hyvin ja kuva oli siinä. Lopputulos, joka on alla, voisi olla hienostellumpikin valaisun suhteen, mutta ei se huonokaan ole ja pelaa lehdessä mainioisti. Jos ei olisi tihuttanut, niin olisin saattanut hieroa valaistusta vielä hieman.

Alla vielä upea kaavio valaisusta. En valitettavasti muista salamoiden tehoja, mutta vasen salama lienee ollut minimitehoilla ja oikea n. 1/40 teholla. Valotus oli molemmissa kuvissa sama f/5, 1/25 s. ja ISO 800. Salamat väläyttelin tuttuun tapaan Nikonin omalla langattomalla järjestelmällä, joka pelasi jälleen hienosti.

Päivän kuva

Tänään meni näin myöhään, joten laitetaan yksi kuva esille. Kuvasin tämän viime viikolla omalla Nikon D700 kamerallani, jossa objektiivina oli Nikkor 300 mm f/2.8 + 1,7 kertainen telejatke. Tehollinen polttoväli oli siis 510 mm, suljinaika 1/250, aukko f/5.6 ja herkkyys ISO 200.

Piipahdan pikaisesti Euroopan suurimmilla valokuvaustarvikemarkkinoilla Saksassa Kölnissä ja teen oman pienen Photokina raporttini keskiviikkona ja torstaina. Siihen mennessä tärkeimmät uutuudet on jo käyty läpi, koska tänään maanantaina ovet olivat auki tiedotusvälineille, mutta katsotaan saanko vielä jotain puristettua irti keskiviikkona.

Huomenna kirjoittelen lisää Nikon P7000 kamerasta, joten pysy kanavalla.

Ralliauto salamalla valaistuna

Silläkin uhalla, että nyt on kesä tulossa julkaisen talvisen kuvan, jonka sain valokuvaaja Janne Mäeltä.

Janne kertoo kuvauksesta näin.

Olen kuullut CLS:stä paljon hyvää ja paljon negatiivistä palautetta. Itse sitä olen kuitenkin käyttänyt jokapäiväisessä kuvaamisessa ja valaisussa monta vuotta. Tammikuussa oli isompi projekti valaista ralliauto pimenevässä illassa. Kaikki keiden kanssa juttelin aiheesta tyrmäsivät suunnitelmani täysin. Otin kuitenkin setin salamoita matkaan tuonne Artic Ralliin Rovaniemelle ja viritin ne sopivaan paikkaan aiemmin suunnittelemani kaavan mukaan jolloin syntyi yllä oleva kuva.


Salamoita on kuvassa kolme, yksi vasemmalta, yksi edestä oikealta ja yksi takana valaisemassa lippua. Kaikki salamat on laukaistu CLS:llä. Tarkoituksena on vain osoittaa, että järjestelmä toimii isommassakin mittakaavassa loistavasti. 


Jannen saitilla on enemmänkin samalla tavalla tehtyjä kuvia.

Vauhtia jääradalla

Uusimmassa, tällä viikolla ilmestyneessä Tuulilasi-lehdessä on meikäläisen kuvittama klassikkojuttu Lancia Integralesta. Ok, on siinä jutussä muutama rallikuva Marko Mäkisen arkistoista myös.

Kyseessä on ralliauton katuversio 80-luvulta, Subaru WRXien sun muiden edeltäjä, joten halusimme kuvata teemaan liittyvät kuvat. Merkkikerhon ratapäivät tarjosivat puitteet, mutta valitettavasti sää oli pilvinen. Aina ei voi voittaa, ei edes valokuvaajana.

Ylempi kuva on kuvattu toisesta autosta Canon 5D kameralla ja 35 mm f/2 objektiivilla. Aivan, juuri sillä, jossa on hirveä bokeh ja kertakaikkisen surkea automaattitarkennus, mutta minulla kävi tuuri, sillä juuri tässä kuvassa kumpikaan objektiivin ominaisuus ei pääse tärvelemään kuvaa.

Vauhtia ei ole kuvassa kuin muutama kymppi tunnissa, mutta se riittää liikevaikutelman saamiseksi. Kari taitavana kuskina piti Lancia sivuluisussa aivan kuvausauton tuntumassa, mutta ei kuitenkaan kosketusetäisyydellä. Radalla oli pari hyvää mutkaa joissa olosuhteet kuvaamiselle olivat erityisen otolliset.

Kuvasin aukolla f/8 ja ajalla 1/40 s. Ongelmana tässä oli lumipölyn kerääntyminen kameran linssiin ja taisi sitä kerääntyä kuvaajan silmiinkin. Liikkuvan kohteen kuvaaminen liikkuvasta kuvauspaikasta on aina hieman haastavaa pitkällä valotusajalla, koska liikkuvia osia on liikaa. Epäteräviä kuvia tulee väkisinkin, kun liikkeen suunta ei aina osu yksiin kameran ja kohteen kesken. Tässäkin kuvassa on hieman liike-epäterävyyttä, mutta sitä on melko sopivasti suhteessa terävään osaan.

Alempi kuva on 70 - 200 mm f/2.8 zoomilla penkalla seisten kuvattu ja perinteiseen tyyliin panoroitu pitkähköllä valotusajalla. Jouduin himmentämään aukolle f/10, jotta sain ajaksi vauhtia korostavan 1/80 s.

Päivän kuva, liikettä pokkarilla

Kuka sanoo, että liikkuvaa kohdetta ei voi kunnolla kuvata pokkarilla? Yllä ihan hyvä panorointi liikkuvasta autosta. Ei ehkä mestarilaukaus, mutta ihan hauska muistokuva. Kamera oli Canon S90 täysautomaatilla ja pisimmällä polttovälillä 22,5 mm eli 105 mm kinarimittakaavassa. Kamera arpoi aukoksi f/4.9 ja ajaksi 1/160 s. Hieman pidempi aika olisi tietenkin korostanut liikettä paremmin, mutta kuvaajaa laiskotti...

Keikalla, miten homma menee?

Viime viikolla ilmestynessä Tuulilasi-lehdessä on meikäläisen kuvittamia juttuja enemmän kuin yksi. Käy ainakin selaamassa lehti, jos et ole tilaaja tai et halua ostaa.

Tässä yhden jutun suunnittelusta ja toteutuksesta hieman. Nämä ohjeet toimivat hyvin kaikessa kuvaamisessa, jossa pitää esittää jokin kokonaisuus, tapahtuma tai tilanne.

Kuvataan ensin muutama hyvä yleiskuva ja edetään pikkuhiljaa pienempiin yksityiskohtiin. Tämä on vanha ja koettu resepti repparityylisiin kuvauksiin. Tavoitteena on näyttää kattavasti kokonaisuus, mutta myös tiivistää niin, että lopullinen kuvamäärä pysyy kohtuullisena. Tässä minulla oli tavoitteena n. 20 valmista kuvaa.

Kohteena oli kaksi autoa, samanmerkkiset, mutta ikäeroa tasan 40 vuotta. Tiesin, että tämä juttu saa lehdessä hyvin tilaa, todennäköisesti jopa kuusi sivua eli kolme aukeamaa. Minulla oli vapaat kädet tehdä kuvat, kunhan lopputulos on näyttävä.

Juttuun kuin juttun pitää saada hyvä avauskuva, koska sen pitää kiinnittää lukijan huomio ja pysäyttää lukemaan koko juttu. Kun kohteena oli kaksi autoa, niin päätin tehdä perinteisen, mutta aina yhtä näyttävän avauksen. Kuvasin Mustangit vauhdissa edestä päin niin, että vanhempi poni laukkaa edellä.

Tiesin myös sen, että avauskuva tulee aukeaman yli, jolloin taitos piti huomioida kuvatessa ja sommittelussa. Tässä pyrin sommittelemaan niin, että taite tulisi edes jotenkin autojen väliin. Liian tiukka rajaus ei ole sekään hyvä, sillä kinoruudun ( täyden kennon ) muoto ei ole sama kuin lehden aukeaman ja graafikolle pitää myös jäädä hieman työvaraa.

Jutun avauksessa on toivottavaa, että kuvassa on tilaa otsikolle ja ingressille. Pitäisi siis olla tasaista pintaa, jonka päällä teksti näkyy ja erottuu hyvin.

Kuvasimme avauskuvan pienlentokentällä, jossa saatoimme ajaa ja kuvata turvallisesti. Kuvasin 24 mm polttovälillä ja jouduin himmentämään aukolle f/18, että saisin suljinajaksi 1/50 s. Pitkähköllä valotusajalla sain kuvaan vauhdin tuntua.

Lievästi sivuvastainen valo toimii hienosti ja taivaskin on lähes täydellinen muutaman pilven täplittämänä. Vastavalo on suosikkini monessa tapauksessa. Kuvasimme myös toiseen suuntaan, mutta myötävalo oli niin lattean näköinen, että suunnan valinta ei ollut vaikea.

Seuraavaksi piti saada muutamia hyviä ja vauhdikkaita ajokuvia, joita kutsun ohivetokuviksi. Kutsumanimi tulee siitä, että kuvaan ajoradan varrelta, kun auto ohittaa minut. Näitä kuvia varten menimme tällä kertaa läheiselle mikroautoradalle, jossa pystyin kuvaamaan ihan niin kuin halusin.

Kuvasin muutamassa eri kohdassa radan varrella ja kokeilin eri valotusajoilla sekä polttoväleillä. Annoin myös ohjeita kuljettajille siitä miten haluan autojen olevan kuvassa. Tällaisessa kuvauksessa on erittäin tärkeää, että autojen kuljettajat osaavat ajaa tarkasti juuri niin kuin kuvaaja haluaa. Kuvien kannalta esim. autojen välinen etäisyys pitää usein olla todella pieni, mutta kolhuja ei saisi tulla, koska varsinkin klassikkoautot ovat monesti hyvinkin harvinaisia.

Kuvissa esiintyvän vanhemman 1967 mallisen Shelby 500 GT:n hinnat pyörivät 100000 - 200000 euron välillä, eikä niitä voi mennä mistä tahansa autokaupasta ostamaan.

Ajokuvien jälkeen halusin molemmista autoista kunnolliset kuvat paikallaan ja sen jälkeen vielä yksityiskohtia mahdollisimman runsaasti. Yksityikohtakuvilla graafikko voi elävöittää jutun taittoa kätevästi ja siksi pitää aina muistaa yksityiskohdat.

Käytin kuvauksessa kahta Nikon D700 kameraa ja 24 - 70 mm sekä 70 - 200 mm zoomeja. Salamaa en käyttänyt, koska halusin pitää kuvien tyylin yhtenäisenä kautta linjan. Kuvasin yhteensä 530 ruutua, joista valitsin 28 parasta lehteen. Avauskuva oli tällä kertaa melko selvä tapaus ja ehdotukseni siitä hyväksyttiin helposti.

Minä en kuvaa keikoilla yleensä kovin isoja kuvamääriä, joka johtunee menneisyydestäni filmikuvaajana. Tässä tapauksessa kuvamäärää kasvoi, koska kahden liikkuvan auton kuvaaminen yhteen kuvaan niin, että kaikki on kohdallaan ei ole helppoa.

Tässä vielä kuvaaja työssään. Kiitti vaan Karille kuvasta, näitä ei kovin paljon ole, vaikka ne ovatkin hauskoja muistoja.

Päivän maastoajokuva

Hyvä ystäväni Tomi Karrinaho johtaa Land Rover Experience Finland-maastoajokoulua, jossa järjestetään maastoajoelämyksiä ja maastoajokoulutusta. Yrityksen uudenkarheat nettisivut ovat kuvitusta vailla ja Tomi pyysi minua tekemään tuoreita kuvia, joilla sivuille saadaan tunnelmaa.

Tässä yksi kuva sarjasta, jonka toimitin LRE:n käyttöön. Aurinko oli jo laskemassa ja hämärä painoi päälle, mutta muutama kuva piti vielä saada aikaan. Tämän kuvasin omalla Nikonillani ja 24 - 70 f/2.8 zoomilla polttovälillä 28 mm. Käytin aukkoa f/7.1, jolla valotusajaksi tuli 1/13 s. ISO arvolla 2000. Pitkällä valotusajalla sain kuvaan vauhdin tuntua panoroimalla auton kulkusuunnan mukaan.

Näin etuviistosta laajakulmalla panoroinnissa koko autoa ei oikein saa teräväksi, mutta tärkeintä olisi, että autossa tai kohteessa olisi edes jokin kohta terävä. Tässä kuvassa terävää löytyy a-pilarin ja tuulilasin alareunan kohdalta.