Päivän kuva

Tänään meni näin myöhään, joten laitetaan yksi kuva esille. Kuvasin tämän viime viikolla omalla Nikon D700 kamerallani, jossa objektiivina oli Nikkor 300 mm f/2.8 + 1,7 kertainen telejatke. Tehollinen polttoväli oli siis 510 mm, suljinaika 1/250, aukko f/5.6 ja herkkyys ISO 200.

Piipahdan pikaisesti Euroopan suurimmilla valokuvaustarvikemarkkinoilla Saksassa Kölnissä ja teen oman pienen Photokina raporttini keskiviikkona ja torstaina. Siihen mennessä tärkeimmät uutuudet on jo käyty läpi, koska tänään maanantaina ovet olivat auki tiedotusvälineille, mutta katsotaan saanko vielä jotain puristettua irti keskiviikkona.

Huomenna kirjoittelen lisää Nikon P7000 kamerasta, joten pysy kanavalla.

Ammatilaiskameralla ammattilaisnyrkkeilyä - Canon 1D Mark IV

Olin menossa kuvaamaan ammattilaisnyrkkeilyä Boxing Night - Helsinki Rumble -tapahtumaan Töölön Kisahalliin syyskuun alussa, ja tämä olikin mitä oivallisin tilaisuus kokeilla Canon EOS 1D Mark IV -kameraa. Lainakameran mukana tuli myös uusi Canon EF 70-200mm F2.8 IS USM II -objektiivi, josta lyhyet kokemukset jutun lopussa.

HUOM! Kokeilemani kamera oli esisarjaa, joten se ei välttämättä vastannut kaikin osin nyt myynnissä olevia malleja. Mahdollisia eroja en tiedä, mutta tämäkin yksilö toimi täysin ongelmitta.

Etukäteistunnelmat

Olin kuvannut omalla Canon EOS 5D Mark II -kamerallani maaliskuun Boxing Night -tapahtuman samassa paikassa sekä toukokuussa Amin Asikaisen sparrausta Kirkkonummella, ja oma kamerani oli nytkin mukana verrokkina. Tästä eteenpäin kamerat ovat lyhyesti vain 1D ja 5D, ja seuraavassa kerron pääasiassa kokemuksiani ammattilaisnyrkeilyä kuvatessa verraten myös kameroita keskenään.

Objektiiveina käytin sekä edellä mainittua uutta 70-200 -putkea että omaa ja hyväksi havaittua Sigma DG EX 50mm 1/1.4 HSM -lasia. Kehän reunalla kuvaamista - missä sai olla - oli maaliskuiseen tapahtumaan verrattuna rajoitettu, ja 50-millinen osoittautui siksi tällä kertaa käyttökelpoisemmaksi. Pidemmällä putkella kehän köydet tuntuivat aina olevan edessä. Salaman käyttö on kielletty nyrkkeilyotteluissa ja kuvat pitää tehdä vallitsevassa valossa.

Käsissä 1D tuntui miellyttävältä ja sangen tutun oloiselta; Canon mikä Canon. 1D on aika saman kokoinen kui 5D akkukahvalla varustettuna 1D:n ollessa muutaman millin suurempi suuntaansa. 1D akun ja hihnan kanssa painaa n. 1,41 kg, ja 5D on akkukahvan, 2 akun ja hihnan kera 70 grammaa kevyempi. Akkujen tehokapasiteetit ovat tällöin melko samat: 1D:ssä 2300 mAh 11,1 V eli n. 25,5 Wh, 5D 2 x 1800 mAh 7,2 V on 25,9 Wh, ja kuvamääräarviot tällöin 1D 1500 ja 5D 1700 kuvaa.

Sitä voi säätää!

Sain 1D:n juuri ennen kuvausta, enkä sitä ehtinyt pahemmin kokeilemaan ennen otteluja. Tässä kamerassa on mahdollisuus tehdä valtava määrä säätöjä valikon ns. valinnaisissa toiminnoissa (Canon-valikkolyhenteillä C.Fn): 62 säätökohtaa 4 valikossa vs. 5D:ssä 25 säätökohtaa 4 valikossa...

Etukäteen ehdin onneksi kahlata läpi 48 A4-sivua käsittävän suomenkielisen opuksen "Opas jatkuvan tarkennuksen valinnaisten toimintojen ja ISO-herkkyysasetusten käyttöön". Sen perusteella tein seuraavat asetukset: AI-servon seurantaherkyys puolihitaalle (2/5) estämään välitön uudelleentarkennus, jos kohde siirtyilee edestakaisin tai tuomari kulkee kuva-alan ohi; AF-pistealueen laajennus ympäröivillä pisteillä, jotta rajauksen pysyessä samana tarkennus pysyy ottelijassa vaikka tämä vähän liikkuisikin; nuo pisteet valitsin ympäröiviksi (olisi voinut valita myös vain sivusuuntaiset), koska ottelija voi myös kyykistyä vaikkapa väistöissään; AI-servotarkennuksen seurantatavaksi jatkuva tarkennus ensisijaiseksi, jotta eteen tuleva kohde ei aiheuta uudelleentarkennusta kohdetta seuratessa; AI-servon painotus 1. kuvassa ja 2. kuvasta eteenpäin -kohdassa valitsin molempiin seurantapainotuksen kuvausnopeuden sijaan; otin käyttöön automaattisen ISO-herkkyyden, jotta aika ja aukko voivat pysyä samana, mutta valaisun hieman muuttuessa tapahtuu tasapainotus automaattisesti ISO-arvoilla.

Jospa otettaisiin niitä kuvia

Tarkennuksen asetuksien toimivuuden myös huomasi käytännössä, sillä tarkennus pysyi hyvin juuri siinä, missä sen halusikin olevan vaikka tuomari kulki edestäni tai ottelija liikkui hieman sivusuunnassa edestakaisin. Tarkennus oli myös nopeaa ja ennen kaikkea luotettavaa. Tässä näkyi ja tuntui se suurin ero 1D:n hyväksi, sillä 5D:n antiikkisella tarkennuksella nyrkkeilyn kuvaaminen ei ole kovin helppoa.

1D:llä tapahtuneet tarkennusvirheet olivat siis ihan omia kämmejä! Aluksi oli vaikea muistaa, että vaikka käytössä oli jatkuva tarkennus, ei tarkennus muuttunutkaan heti siirtäessäni tarkennuspisteen toiseen ottelijaan - olinhan valinnut asetuksista monin tavoin, että tarkennus pysyisi alkuperäisessä kohteessaan mahdollisimman pitkään. Pian kuitenkin muistin liikuttaa sormeani laukaisimelta ja takaisin tarkennuksen "resetoimiseksi".

1D:n 45 tarkennuspistettä mahdollistavat myös sen, että yhtä tarkennuspistettä käyttäessä sitä voi nopeasti siirtää joystick-säätimellä (eli Canonin kielellä Monivalitsimella) eri kohtiin rajauksen pysyessä samana. 5D:ssä on "peräti" 9 tarkennuspistettä, jotka ovat aivan liian harvassa tähän tarkoitukseen ainakin nyrkkeilyä kuvatessa.

Käytettyä tarkennuspistettä voi hyödyntää myös kuvan toistossa suurennettaessa, sillä asetuksista voi valita kuvan suurentuvan aina sen tarkennuspisteessään.

Kuvaustaajuus eli sarjatuli on 1D:ssä 10 kuvaa sekunnissa, 5D:ssä 3,9, ja sen kuulee äänestä: klikklikklik vs. Klak - Klak. 1D:n raw-puskuri on valmistajan mukaan 26 kuvaa, nopealla kortilla jopa 28. Lainassa olleella 16 magatavun SanDisk CF Extreme Pro 90 MB/s -kortilla puskuri täyttyi kuitenkin vasta 29 kuvan jälkeen, ja Kehä I:llä arviolta 80 km/h ajanutta kuorma-autoa kuvatessa tarkennus toimi koko tuon ajan virheettä. Kokeilin 70-200 -millisen sekä ykkös- että kakkosversiolla, ja en havainnut niissä eroa tarkennuksen seurannassa.

Tunnelmat

Jenkkifutista ja rugbya kuvatessani en juurikaan ole kaipaillut ammattilaiskameraa, mutta nyrkkeilyssä kylläkin. Ero tuntuu tarkennuksessa - miten se pysyy hetkittäisisä häiriöistä huolimatta luotettavasti mukana juuri siinä ottelijassa, jota haluan seurata.

Ostanko siis 1D Mark IV:n? En. Kameran hinta on niin paljon korkeampi kuin 5D Mark II:n, että minun pitäisi kuvata urheilua - ja ehkäpä vain urheilua - todella paljon, jotta kamera maksaisi itsensä. Nautinto sillä kyllä oli kuvata nyrkkeilyä!!!

Hitaammin liikkuvia kohteita kuvaa 5D:lläkin ihan mielellään.

Harmaata laatua -  Canon EF 70-200mm F2.8 IS USM II

Vertasin pikaisesti sekä omaa ykkösversion EF 70-200mm F2.8 IS USM:ää että lainassa ollutta kakkosversiota sekä 1D:ssä että 5D:ssä. Uudessa versiossa sääsuojausta on parannettu, tarkennusrengas kumipintoineen on leveämpi ja tarkennukseen sekä kuvanvakaukseen liittyvät kytkimet ovat upotettu syvemmälle. Kerrotaan myös tarkennuksen nopeutuneen sekä kuvanvakaimen ja kuvan terävyyden parantuneen.

Erilaisissa netin kamera- ja objektiivitestisaiteilla olen tutustunut uuden mallin testeihin, ja niissä sen tuottama kuva on ollut terävämpi kuin vanhan version. Itse kuvasin käsivaralta isoimmalla aukolla muutaman otoksen, ja 100 % suurennoksesta en pysty sokkotestissä sanomaan, kumpi on uusi tai kumpi vanha (vasemmalla vanhempi versio ja oikella uudempi).

Ei vanhaa versiota koskaan ole huonoksi sanottukaan, ja mielestäni pitääkin olla hyvin erityinen kuvaustarve, jotta vanhan uuteen päivittäisi. Tarkennuksen suhteenkaan en havainnut objektiivien välillä aistinvaraisesti havaittavia eroja kummassakaan kamerassa - kameroiden välillä kylläkin nopeudessa 1D:n eduksi. Vasemmalla jälleen vanha ja oikella uusi versio.

Sakari Hannula

Liikkuva kohde onnistuu

Kokeilin Nikonin uutta edullista telezoomia DX 55 - 300 mm f/4.5 - 5.6 liikkuvaan kohteeseen, koska halusin selvittää voiko tällaisella, sanoisinko vaatimattomalla objektiivilla kuvata nopeaa liikettä. Toinen syy kokeiluun oli se, että kovin usein kuulen valitusta siitä kuinka vaikeaa nopean liikkeen kuvaaminen on edillisilla kameroilla. Yleisin valituksen aihe on tarkennuksen ja sarjakuvauksen hitaus.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kuvaustulokseen vaikuttaa paljon enemmän kuvaaja kuin kamera. Jos esim. liikkuvan kohteen kuvaaminen ei onnistu, niin kuvaaja tekee jotain väärin tai hänellä täysin epärealistiset odotukset kuvaustilannetta ja kameran automattitoimintoja ajatellen.

Kuvasin muutaman sarjan tyttäreni koirasta juoksemassa niityllä. Koiraa paljon nopeampia kohteitakin toki on, mutta on tämä ihan kohtalaisen haastava kohde kuitenkin. Vaikeutta lisää se, että koira ei aina juokse ihan kuvaajan haluamaan suuntaan. 

Käytin Nikon D40 runkoa ja edellämainittua 55 - 300 mm zoomia, joka ei papereiden mukaan ole mikään nopeiden tilanteiden supersysteemi. Paketti toimi tosi hyvin ja suurin osa kuvista on tarkkoja ja teräviä. Asetin tarkennuksen jatkuvalle, tarkennuspisteen valinnan automaatille, kameran sarjatulelle ja valotuksen ajan esivalinnalle valotusajalla 1/1000 s.

Sarjatuli on D40 tapauksessa hieman liioiteltua, koska raakakuvia voi ottaa vain n. kolme tai neljä peräkkäin, joka tuntui hassulta, koska yleensä kuvaan liikettä D700 rungolla. Epäteräviäkin kuvia tuli, tottakai, mutta niistäkin osa oli omaa syytäni. 

Tähän varmasti tulee kommentteja, joissa kerrotaan kuinka laskeutuvan suihkukoneen, lentävän linnun tai täysillä kulkevan formula ykkösen kuvaaminen ei ainakaan onnistu tällaisella yhdistelmällä. Tietylle kamera - objektiivi yhdistelmälle liian vaativia tilanteita varmasti on, mutta siltikin lopputulos on paljon enemmän kiinni kuvaajasta kuin laitteista.

Yllä yksi kuva, jonka valitsin ihan vain siksi, että koiralla on melkoisen hullukurinen ilme naamalla. Jos nyt ilmeestä voidaan puhua. 

Kuvan valotus on aukolla f/5.6, ajalla 1/1000 s. ja herkkyydellä ISO 360. Polttoväli on 300 mm, joka vastaa täyden koon 450 millisen kuvakulmaa. Kuvassa on exif-tiedot mukana, jos joku haluaa lähemmin niitä tutkia.

Ralliauto salamalla valaistuna

Silläkin uhalla, että nyt on kesä tulossa julkaisen talvisen kuvan, jonka sain valokuvaaja Janne Mäeltä.

Janne kertoo kuvauksesta näin.

Olen kuullut CLS:stä paljon hyvää ja paljon negatiivistä palautetta. Itse sitä olen kuitenkin käyttänyt jokapäiväisessä kuvaamisessa ja valaisussa monta vuotta. Tammikuussa oli isompi projekti valaista ralliauto pimenevässä illassa. Kaikki keiden kanssa juttelin aiheesta tyrmäsivät suunnitelmani täysin. Otin kuitenkin setin salamoita matkaan tuonne Artic Ralliin Rovaniemelle ja viritin ne sopivaan paikkaan aiemmin suunnittelemani kaavan mukaan jolloin syntyi yllä oleva kuva.


Salamoita on kuvassa kolme, yksi vasemmalta, yksi edestä oikealta ja yksi takana valaisemassa lippua. Kaikki salamat on laukaistu CLS:llä. Tarkoituksena on vain osoittaa, että järjestelmä toimii isommassakin mittakaavassa loistavasti. 


Jannen saitilla on enemmänkin samalla tavalla tehtyjä kuvia.

Nopean täsmäyksen salama ja liike

Nimimerkki Heikkipekka kommentoi langaton salama juttua ja kertoi, että nopeilla suljinajoilla käytetty FP-salama tulee ongelmaksi liikettä kuvatessa. Mitä ihmettä, en ole koskaan kuullutkaan moisesta? En tosin guuglannut, joten voihan aiheesta olla paljonkin juttua.

No sehän selviää kokeilemalla, että kuinka isoksi ongelmaksi nopea suljinaika ja FP-salama tulee. Ulos tihkusateeseen kamera, pari salamaa jalustoineen ja tennispallo mukaan. Jalustat pystyyn, kamera jalustalle ja pallo ilmaan.

Pudotin pallon n. parin metrin korkeudelta ja otin kuvia suunnilleen korkeudella 1 - 1,5 m. Suljinaika oli 1/2000 s. ja salamat luonnollisesti FP-tilassa käsisäädöllä. Tarkennuksen asetin metriin ja aukolla f/7.1 syväterävyys hoiti loput.

Tässä pikakokeessa en huomannut muuta ongelmaa kuin tihkusateen. Pallo on aivan terävä, kuten yllä oleva osasuurennos kertoo. Salaman suljinaika on tavallista pitempi FP-tilassa, koska välähdyksen pitää kestää niin kauan, että suljin ehtii liikkua koko matkan. Jos kuitenkin käytetään lyhyttä valotusaikaa, niin pelkkä aikahan jo pysäyttää liikkeen.

FP-salama voi ehkä joissakin erikoistapauksissa aiheuttaa liike-epäterävyyttä liikkuvassa kohteessa, mutta nyrkkisääntönä voitaneen pitää, että jos kameran suljinaika pysäyttää liikkeen, niin FP-salamakin sen tekee. Ainakin näin pikaisen kokeilun perusteella sanoisin, että mikään yleisluontoinen ongelma tämä ei ole liikettä kuvatessa.

Jos joku lukijoistani on kohdannut liikekuvauksessa ongelmia FP-salaman kanssa, niin postia vaan tännepäin. Olisi mielenkiintoista kuulla.

Vauhtia jääradalla

Uusimmassa, tällä viikolla ilmestyneessä Tuulilasi-lehdessä on meikäläisen kuvittama klassikkojuttu Lancia Integralesta. Ok, on siinä jutussä muutama rallikuva Marko Mäkisen arkistoista myös.

Kyseessä on ralliauton katuversio 80-luvulta, Subaru WRXien sun muiden edeltäjä, joten halusimme kuvata teemaan liittyvät kuvat. Merkkikerhon ratapäivät tarjosivat puitteet, mutta valitettavasti sää oli pilvinen. Aina ei voi voittaa, ei edes valokuvaajana.

Ylempi kuva on kuvattu toisesta autosta Canon 5D kameralla ja 35 mm f/2 objektiivilla. Aivan, juuri sillä, jossa on hirveä bokeh ja kertakaikkisen surkea automaattitarkennus, mutta minulla kävi tuuri, sillä juuri tässä kuvassa kumpikaan objektiivin ominaisuus ei pääse tärvelemään kuvaa.

Vauhtia ei ole kuvassa kuin muutama kymppi tunnissa, mutta se riittää liikevaikutelman saamiseksi. Kari taitavana kuskina piti Lancia sivuluisussa aivan kuvausauton tuntumassa, mutta ei kuitenkaan kosketusetäisyydellä. Radalla oli pari hyvää mutkaa joissa olosuhteet kuvaamiselle olivat erityisen otolliset.

Kuvasin aukolla f/8 ja ajalla 1/40 s. Ongelmana tässä oli lumipölyn kerääntyminen kameran linssiin ja taisi sitä kerääntyä kuvaajan silmiinkin. Liikkuvan kohteen kuvaaminen liikkuvasta kuvauspaikasta on aina hieman haastavaa pitkällä valotusajalla, koska liikkuvia osia on liikaa. Epäteräviä kuvia tulee väkisinkin, kun liikkeen suunta ei aina osu yksiin kameran ja kohteen kesken. Tässäkin kuvassa on hieman liike-epäterävyyttä, mutta sitä on melko sopivasti suhteessa terävään osaan.

Alempi kuva on 70 - 200 mm f/2.8 zoomilla penkalla seisten kuvattu ja perinteiseen tyyliin panoroitu pitkähköllä valotusajalla. Jouduin himmentämään aukolle f/10, jotta sain ajaksi vauhtia korostavan 1/80 s.

Päivän kuva, liikettä pokkarilla

Kuka sanoo, että liikkuvaa kohdetta ei voi kunnolla kuvata pokkarilla? Yllä ihan hyvä panorointi liikkuvasta autosta. Ei ehkä mestarilaukaus, mutta ihan hauska muistokuva. Kamera oli Canon S90 täysautomaatilla ja pisimmällä polttovälillä 22,5 mm eli 105 mm kinarimittakaavassa. Kamera arpoi aukoksi f/4.9 ja ajaksi 1/160 s. Hieman pidempi aika olisi tietenkin korostanut liikettä paremmin, mutta kuvaajaa laiskotti...

Päivän maastoajokuva

Hyvä ystäväni Tomi Karrinaho johtaa Land Rover Experience Finland-maastoajokoulua, jossa järjestetään maastoajoelämyksiä ja maastoajokoulutusta. Yrityksen uudenkarheat nettisivut ovat kuvitusta vailla ja Tomi pyysi minua tekemään tuoreita kuvia, joilla sivuille saadaan tunnelmaa.

Tässä yksi kuva sarjasta, jonka toimitin LRE:n käyttöön. Aurinko oli jo laskemassa ja hämärä painoi päälle, mutta muutama kuva piti vielä saada aikaan. Tämän kuvasin omalla Nikonillani ja 24 - 70 f/2.8 zoomilla polttovälillä 28 mm. Käytin aukkoa f/7.1, jolla valotusajaksi tuli 1/13 s. ISO arvolla 2000. Pitkällä valotusajalla sain kuvaan vauhdin tuntua panoroimalla auton kulkusuunnan mukaan.

Näin etuviistosta laajakulmalla panoroinnissa koko autoa ei oikein saa teräväksi, mutta tärkeintä olisi, että autossa tai kohteessa olisi edes jokin kohta terävä. Tässä kuvassa terävää löytyy a-pilarin ja tuulilasin alareunan kohdalta.