Olen aina ollut sitä mieltä, että kuvaustulokseen vaikuttaa paljon enemmän kuvaaja kuin kamera. Jos esim. liikkuvan kohteen kuvaaminen ei onnistu, niin kuvaaja tekee jotain väärin tai hänellä täysin epärealistiset odotukset kuvaustilannetta ja kameran automattitoimintoja ajatellen.
Kuvasin muutaman sarjan tyttäreni koirasta juoksemassa niityllä. Koiraa paljon nopeampia kohteitakin toki on, mutta on tämä ihan kohtalaisen haastava kohde kuitenkin. Vaikeutta lisää se, että koira ei aina juokse ihan kuvaajan haluamaan suuntaan.
Käytin Nikon D40 runkoa ja edellämainittua 55 - 300 mm zoomia, joka ei papereiden mukaan ole mikään nopeiden tilanteiden supersysteemi. Paketti toimi tosi hyvin ja suurin osa kuvista on tarkkoja ja teräviä. Asetin tarkennuksen jatkuvalle, tarkennuspisteen valinnan automaatille, kameran sarjatulelle ja valotuksen ajan esivalinnalle valotusajalla 1/1000 s.
Sarjatuli on D40 tapauksessa hieman liioiteltua, koska raakakuvia voi ottaa vain n. kolme tai neljä peräkkäin, joka tuntui hassulta, koska yleensä kuvaan liikettä D700 rungolla. Epäteräviäkin kuvia tuli, tottakai, mutta niistäkin osa oli omaa syytäni.
Tähän varmasti tulee kommentteja, joissa kerrotaan kuinka laskeutuvan suihkukoneen, lentävän linnun tai täysillä kulkevan formula ykkösen kuvaaminen ei ainakaan onnistu tällaisella yhdistelmällä. Tietylle kamera - objektiivi yhdistelmälle liian vaativia tilanteita varmasti on, mutta siltikin lopputulos on paljon enemmän kiinni kuvaajasta kuin laitteista.
Yllä yksi kuva, jonka valitsin ihan vain siksi, että koiralla on melkoisen hullukurinen ilme naamalla. Jos nyt ilmeestä voidaan puhua.
Kuvan valotus on aukolla f/5.6, ajalla 1/1000 s. ja herkkyydellä ISO 360. Polttoväli on 300 mm, joka vastaa täyden koon 450 millisen kuvakulmaa. Kuvassa on exif-tiedot mukana, jos joku haluaa lähemmin niitä tutkia.
