Langaton salama onnistuu myös Nikon D40 rungolla

Ok, ok, myönnetään, että otsikko on hieman liioiteltu, mutta totta kuitenkin. Nikon D40 rungolla ja miksei muillakin D90-mallin alapuolella mallistossa olevilla voi kuvata langattomalla salamalla käyttämällä perinteistä orjasalamaa.

Niin, ja onnistuuhan tämä tietenkin lähes millä tahansa kameralla malliin ja merkkiin katsomatta, kunhan valotuksen käsisäätö on mahdollista. Kamerarungon yhdysrakenteinen salama yksinkertaistaa hommaa, mutta ei ole välttämätön. Yhdysrakenteisen salaman sijasta voi käyttää salamakenkään kiinnitettyä erillissalamaa.

Salamaksi, siis orjaksi, käy mikä tahansa orjakennolla varustettu salama, mutta kaikki orjakennot eivät toimi luotettavasti ulkona auringonpaisteessa. Tässä esimerkissä käytin kahta Nikon SB-900 salamaa, koska minulla sattuu sellaiset olemaan, enkä omista muunlaisia akku- tai paristokäyttöisiä salamavaloja. Nikonin orjakenno toimii kaiken lisäksi kohtalaisen luotettavasti.

Nikonilla joku insinööri on salamoita miettiessään älynnyt perinteisen orjakennon hyödyllisyyden kaiken infrapunalangattomuuden keskelläkin. Perinteisellä orjakennolla tarkoitan salamassa olevaa valokennoa, jolla salama välähtää "nähdessään" toisen välähdyksen. Orjakennon avulla salamaa voi käyttää minkä tahansa toisen salaman kanssa yhdessä. Orjasalamoita voi olla teoriassa ääretön määrä.

Aivan kuten langattomalla infrapunaohjauksellakin, niin orjasalaman kenno kannattaa suunnata ohjaavaa salamaa kohti, jotta toiminta olisi mahdollisimman luotettavaa. Huomaa kuitenkin, että infrapunaohjauksen kenno Nikon SB-900 salamassa ei ole sama kuin orjakenno.

Nikon SB-900 laitetaan niin sanottuun SU-4 tilaan, kun orja kytketään päälle. En tiedä mistä tuo SU-4 tulee tai mitä se tarkoittaa, mutta selvemminkin tämän voisi ilmaista. Ensin salama kytketään päälle on-asentoon, jonka jälkeen ok-nappia pidetään pohjassa niin kauan, että asetusvalikko tulee näkyviin. Säätökeikkoa pyörittelemällä mennään SU-4 kohtaan ja painetaan ok. Sitten valitaan kiekolla "on" ja kuitataan ok-napilla. "Exit"-tekstin alapuolella olevaa nappia painamalla päästään pois asetusvalikosta.

Sitten laitetaan virtakytkin "remote"-asentoon ja valitaan "mode"-napilla joko automaatti- tai käsisäätö. Suosittelen käsisäätöä, koska tämä automaatti ei ole objektiivin läpi mittaava, eikä mikään automaatti muutenkaan ole luotettava tapa salamavalaisuun silloin, kun salama on kamerasta erillään.

Käsisäädöllä teho säädetään painamalla M-kirjaimen alapuolella olevaa nappia ja sitten pyörittämällä kiekkoa. Lopuksi valittu teho kuitataan ok-napilla.

Tässä esimerkissä käytin siis kahta SB-900 salamaa, jotka olivat täydellä teholla. Valotusaika oli 1/500 s. ja aukko f/5.6 herkkyydellä ISO 200. Nikon D40 rungossa lyhin salamatäsmäysaika on tuo 1/500 s., joka on n. aukon verran lyhyempi kuin yleensä verhosuljinkameroissa. Väläytin orjat D40:n omalla salamalla, joka oli käsisäädöllä pienimmällä 1/32 teholla. Salamoissa oli oranssi kääntösuodin puolittain välähdysikkunan edessä.

Tällä tavalla kuvatessa ei tietenkään voi säätää jalustoilla olevien salamoiden tehoja kamerasta käsin, mutta kuvaaminen onnistuu kuitenkin. Valokennoon perustuva orjakenno ei ole merkkisidonnainen ja tässä käyttämäni Nikonin salamat tällä tavalla käytettynä välähtävät minkä tahansa toisen salaman ohjaamana.

Liikkuva kohde onnistuu

Kokeilin Nikonin uutta edullista telezoomia DX 55 - 300 mm f/4.5 - 5.6 liikkuvaan kohteeseen, koska halusin selvittää voiko tällaisella, sanoisinko vaatimattomalla objektiivilla kuvata nopeaa liikettä. Toinen syy kokeiluun oli se, että kovin usein kuulen valitusta siitä kuinka vaikeaa nopean liikkeen kuvaaminen on edillisilla kameroilla. Yleisin valituksen aihe on tarkennuksen ja sarjakuvauksen hitaus.

Olen aina ollut sitä mieltä, että kuvaustulokseen vaikuttaa paljon enemmän kuvaaja kuin kamera. Jos esim. liikkuvan kohteen kuvaaminen ei onnistu, niin kuvaaja tekee jotain väärin tai hänellä täysin epärealistiset odotukset kuvaustilannetta ja kameran automattitoimintoja ajatellen.

Kuvasin muutaman sarjan tyttäreni koirasta juoksemassa niityllä. Koiraa paljon nopeampia kohteitakin toki on, mutta on tämä ihan kohtalaisen haastava kohde kuitenkin. Vaikeutta lisää se, että koira ei aina juokse ihan kuvaajan haluamaan suuntaan. 

Käytin Nikon D40 runkoa ja edellämainittua 55 - 300 mm zoomia, joka ei papereiden mukaan ole mikään nopeiden tilanteiden supersysteemi. Paketti toimi tosi hyvin ja suurin osa kuvista on tarkkoja ja teräviä. Asetin tarkennuksen jatkuvalle, tarkennuspisteen valinnan automaatille, kameran sarjatulelle ja valotuksen ajan esivalinnalle valotusajalla 1/1000 s.

Sarjatuli on D40 tapauksessa hieman liioiteltua, koska raakakuvia voi ottaa vain n. kolme tai neljä peräkkäin, joka tuntui hassulta, koska yleensä kuvaan liikettä D700 rungolla. Epäteräviäkin kuvia tuli, tottakai, mutta niistäkin osa oli omaa syytäni. 

Tähän varmasti tulee kommentteja, joissa kerrotaan kuinka laskeutuvan suihkukoneen, lentävän linnun tai täysillä kulkevan formula ykkösen kuvaaminen ei ainakaan onnistu tällaisella yhdistelmällä. Tietylle kamera - objektiivi yhdistelmälle liian vaativia tilanteita varmasti on, mutta siltikin lopputulos on paljon enemmän kiinni kuvaajasta kuin laitteista.

Yllä yksi kuva, jonka valitsin ihan vain siksi, että koiralla on melkoisen hullukurinen ilme naamalla. Jos nyt ilmeestä voidaan puhua. 

Kuvan valotus on aukolla f/5.6, ajalla 1/1000 s. ja herkkyydellä ISO 360. Polttoväli on 300 mm, joka vastaa täyden koon 450 millisen kuvakulmaa. Kuvassa on exif-tiedot mukana, jos joku haluaa lähemmin niitä tutkia.

Nikon D40 kuvanlaatu

Edellinen juttuni herätti jälleen kysymyksiä, että onko jonkin kameran kuva parempi kuin toisen? Siis teknisessä mielessä. Erojahan on, mutta monessakin tilanteessa voi olla vaikea noita eroja nähdä, varsinkin, jos kuva on tulostettu paperille. Netissä taas kuvat ovat monesti niin pieniä, että eroja eri kameroiden välillä ei pysty näkemään.

Silloin, kun kuvan sisältö herättää tunteita katsojassa, niin tekniset seikat tuppaavat jäämään taka-alalle. Katsoja keskittyy kuvan sisältöön, eikä mieti terävyyttä, pikseleitä tai muita tekniikoita.

Jotkut kamerat voivat tuoda kuvaajalle mukavuutta työhönsä enemmän kuin toiset kamerat, mutta sanon tämän taas kerran: kaikilla kameroilla voi tehdä hyviä ja tunteita herättäviä kuvia.

Luin myynti-ilmoituksen eräällä forumilla. Ilmoituksessa oli kuvia liitteenä ja myyjä mainitsi, että osa kuvista oli kuvattu järkkärillä ja osa kännykällä, jonka huomaa selvästi. Minä katselin kuvia moneen kertaan ja kyllä minäkin eron kameralla ja puhelimella kuvattujen välillä huomasin. Ero kuvien teknisessä laadussa n. 500 pikseliä leveänä ei ollut minun mielestäni läheskään niin selvä kuin myyjän mielestä. Sanoisin jopa, että en olisi ajatellut koko asiaa, jos myyjä ei olisi siitä erikseen maininnut.

Joku valitteli Nikon D40 ergonomiaa, joka taas minun ei mielestäni ole ollenkaan kehno. Herkkyydelle, valkotasapainolle sun muille ei ole omia nappeja, mutta oikeastaan niitä ei edes tarvita. Valotuksen korjailu on hyvin käsillä, ja se onkin tärkeää.

Minä kuvaan Nikon D40:llä joko aukon esivalinnalla ( A ) tai pöljisautomaatilla ( P ). Herkkyys on automaatilla niin, että pisin suljinaika on 1/30 s., jonka jälkeen herkkyys alkaa nousta. Valkotasapaino on automaatilla, mutta koska kuvaan raakana, niin voin aina muuttaa automaatin kuvaustilanteessa tekemää valintaa jälkeenpäin.

Menut olen kutistanut minimiin, joten minun on helppo nopeasti löytää etsimäni kohta, kun valikoima rajoittuu vain muutamaan. Kortin alustus onkin oikeastaan ainoa valikon kohta, johon menen säännöllisesti.

Onko vanhassa vara parempi?

Tekeekö mieli järjestelmäkameraa, mutta jopa edullisimmat pakettitarjoukset tuntuvat liian tyyriiltä? Osta käytetty. Kameraharrastajat myyvät uuden veroisia kameroita pois, koska haluavat ostaa uudemman tilalle. Tämä on valokuvauksen harrastajalle hyvä tilaisuus.

Ostin juuri kaksi käytettyä Nikon D40 kamerarunkoa. Ostin ne käytettynä, koska uusia ei saa, mutta olisin ostanut uusiakin, jos olisin voinut. Nikon D40 on niin hyvä kamera, että minulla on niitä jo kolme. Toisesta käytetystä maksoin akkukahvan kera postikuluineen 154 euroa ja toisesta rungosta maksoin 133 euroa postikuluineen. Kalliimpi on laukaistu n. 5000 ja halvempi n. 3900 kertaa, joten kumpaakaan on tuskin sisäänajettu. Pakettina peruskittizoomin kanssa käytetty D40 vaihtaa omistajaa 200 euron tuntumassa. Ensimmäisen D40:n ostin uutena silloin, kun niitä vielä uutena sai.

Nikon D40 on digiajassa vanha malli, mutta siitä huolimatta se tekee kaikki perusasiat oikein. Valotus toimii luotettavasti ja niin tekee tarkennuskin. Automaatti tähtäilee kolmen tarkennuspisteen valikoimalla, mutta sehän riittää hyvin suurimpaan osaan kuvaustilanteista, jos kuvaaja osaa hommansa.

Nikon D40 on pieni ja kevyt, mutta sopii siitä huolimatta käteen tosi hyvin. Erinomainen kamera vaikkapa reissulle.

Pikseleitä on uusiin kameroihin verrattuna surkeat kuusi miljoonaa, mutta tuosta vähäisestä lukemasta on paljon enemmän hyötyä kuin haittaa. Neljän gigan muistikortille mahtuu yli 500 raakakuvaa ja toista tuhatta parhaan laadun jpgtä. Kuusi miljoonaa pikseliä suhteellisen isolla alueella eivät stressaa objektiiveja viimeisilleen, jonka ansioista oikeastaan kaikki lasit piirtävät vähintään tarpeeksi hyvin.

Suhteellisen isojen pikseleiden ansiosta kohina herkkyysalueen yläpäässä ei ole hairitsevää ja ISO 1600 on käyttökelpoinen milloin vain. Suurin herkkyys ISO 3200 on sekin käyttökelpoinen, mutta totuuden nimissä kohina alkaa näkyä hieman.

Kuusi megapikseliä riittävät erittäin hyvin ainakin A3 kokoiseen suurennokseen. Muistan hyvin kun tuo pikselimäärä oli keskikoon kameroita lukuunottamatta huippua parhaissa ammattikameroissa, kuten Nikon D1x. Kuvasin D1 äxällä lukuisat lehden kansikuvat ja monet aukeaman kokoiset lähtökuvat.

Omalla D40 kameralla kuvaamia otoksiani olen Epson 3880:lla tulostanut A3 ja jopa A2 kokoon ilman ongelmia.

Jos kuvaaminen edullisella ja hyvällä järjestelmäkameralla kiinnostaa, niin suosittelen käytettyä Nikon D40 runkoa, jonka lisäksi voi hankkia vaikkapa edullisen erinomaisen Nikkor 35 mm f/1.8 tai sitten 18 - 55 mm kittizomin. Minulla toisessa rungossa on tällä hetkellä Nikonin superzoomi 18 - 200 mm ja toisessa tuo mainittu 35 millinen. Kolmatta runkoa en ole nähnyt aikoihin, koska tyttäreni on ominut sen.

Ohessa muutama kuva Nikon D40 kameralla ja Nikkor AF-S 35 mm f/1.8 objektiivilla.