Potretti

Taas on vierähtänyt monta päivää ilman bloggausta. Minulla on ollut kiireitä ja aika on suorastaan lentänyt. On ollut kuvauksia ja messuillakin tuli oltua. Kiitos vaan kaikille, jotka seurasivat Sannan ja minun esitystä.

Tässä yksi potretti, jonka kuvasin asiakkaalle viime kuun alkupuolella. Olen tehnyt samassa paikassa samalla tavalla ennenkin potretteja, mutta kertaus on hyvästä.

Kuva on valaistu neljällä salamalla, päävalo vasemmalta, tasoitusvalo kameran suunnasta, korkovalo takavasemmalta ja taustavalo.

Päävalona on Elinchrom 600 Ws studiosalama 114 cm Photoflex varjosta heijastettuna ja tasoitusvalona on aivan samalainen kokonaisuus. Tasoitusvalon heijastimeen laitoin kuitenkin hunajakennon, koska muuten en saanut tehoja tarpeeksi alas. Halusin tasoituksen kolme aukkoa päävalon alle ja koska päävalo oli jo miltei pienimmällä teholla, niin jollain piti saada tasoitus sitäkin pienemmälle. Hunajakenno pienentää valotehoa n. 1 - 2 aukkoa kennosta riippuen. Harmaasuodatin olisi tehnyt saman asian, mutta hunajakenno oli helpompi laittaa paikalleen.

Korkovalona on 300 Ws Elinchrom salama hunajakennolla varustettuna ja taustavalona  on samanlainen salama, mutta ilman hunajakennoa katosta heijastettuna. Korkovalo on hyvin pienellä teholla niin, että sen juuri huomaa.

Kuvasin Nikon D700 kameralla ja Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 VRII objektiivilla. Kuvausaukko on f/2.8, suljinaika 1/160 s. ja herkkyys ISO 200. Salamat väläytin Multiblitz radiolla.

Pocket Wizard Mini TTL

Fennian toimitusjohtaja kuvattu perussetillä. Yksi pikkusalama sellaisenaan Antti Kuljukan etupuolella. Varsinkin ylhäältäpäin kuvatessa infrapunaohjauksessa on usein ongelmia saada riittävä yhteys orjasalaman kennoon. 400 ASA, 1/250 sekuntia ja f 2,8

Nikonin Creative Light System, suomeksi vaikkapa monisalama-ohjaus, on hieno ominaisuus jolla voidaan rungosta tai pääsalamasta säätää jopa kymmenien orjasalamoiden tehoa kolmessa eri ryhmässä. Ohjaus toimii infrapunalla ja edellyttää  suoraa näköyhteyttä ohjaavasta salamasta jokaisen orjan kennoon. Joissain tapauksissa se aiheuttaa ongelmia. Varsinkin ulkona kuvattaessa sekä varjojen ja softboxien kanssa.

Pocket Wizard on tuonut markkinoille radiojärjestelmän, joka hyödyntää kaikki Nikon CLS ominaisuudet aina nopeiden suljinaikojen salamatäsmäystä myöten. Kaikkien orjaryhmien tehonsäädöt tehdään toisistaan riippumatta käsin. Eli samalla tavalla kuin studiovaloissa. Wizardin radioilla voidaan myös käyttää sekaisin studio- ja pikkuflässejä, mutta silloin tehonsäätö lähettimestä käsin ei toimi, vaan ainoastaan salamoiden laukaisu.

Lähetin ja vastaanottimet ovat järkevän kokoiset. Vastaanottimet voi pitää koko ajan kiinni salamoissa, ja mahtuvat kuitenkin kameralaukkuun.

Järjestelmä koostuu AC3 säätöyksiköstä, MiniTT1 lähettimestä ja FlexTT5 vastaanottimesta. AC3 kiinnitetään lähettimeen, jolloin salamoiden tehoja voi säätää langattomasti. AC3 ohjain on selkeä ja helppokäyttöinen. Tehot saa säädettyä 1/3 pykälin säätökiekkoa pyörittämällä. Ei monimutkaisia valikkoja. 


Aikaisemmin olen ohjannut orjia yhdellä kameraan kiinnitetyllä Nikon SB-900 salamalla, jota olen samalla käyttänyt tasoitusvalona kameran suunnasta. Pocket Wizardien kanssa kanssa se ei valitettavasti ole mahdollista.

Outokummun toimitusjohtaja Timo Kohtamäki kuvattuna Finlandia-talon tunnelityömaalla. Yksi salama sellaisenaan, lämmityksenä ½ CTO kääntösuodin joka tuo salaman ja vallitsevan valon lämpötilan lähemmäs toisiaan. 1600 ASA, 1/25 sekuntia ja  f 2,8.

Mikäli salamoiden tehot halutaan säätää AC3:sta, täytyy jokaisessa orjasalamassa olla vastaanotin. Kilpailijan Radio-Poppereissa on kaikki samat toiminnot, mutta orjat voivat olla joko radiolla tai infrapunalla. Rahaa säästyy, kun vastaanottimia ei tarvitse ostaa jokaiseen orjaan.

Albert Kuqi Talin jalkapallohallissa. Taas yksi salama vasemmalla puolella sellaisenaan ½ CTO kääntösuotimella, joka antoi hallin valoille miellyttävämmän sävyn kuin salaman kylmä valo. Säädin kameran valkotasapainon täytyy päävalona olleen lämmitetyn salaman mukaan. Tasoitusvaloa kameran suunnasta on liikaa. Keskityin palloon ja tein valaisun perusvirheen. 1000 ASA, 1/80 sekuntia ja f 2,8. 

Salamat laitetaan MiniTT1 vastaanottimen salamakenkään. Sivussa on selkeät liukukytkimet kanaville ja ryhmille. Käyttö sujuu ilman mitään ohjekirjoja. Ainoa yllätys oli, että salamat täytyy laittaa TTL-asentoon, vaikka niitä ohjataan käsisäädöllä. MiniTT1:n pohjassa on jalustakierre ja salamakenkä, joten setin saa helposti vaikka suoraan tilt-headiin.

Lähettimen, ohjaimen ja kahden vastaanottimen setti maksaa kaupan hyllyltä melkein tuhat euroa. Pikkusalamoita työkseen käyttävälle CLS-kuvaajalle käyttömukavuus ja toimivuus tuntuu parinkymmenen keikan jälkeen kuitenkin  hintansa arvoiselta. 

Pocket Wizardeja tuo Suomeen Fimeko Oy.


Jyrki Vesa

Sitä sun tätä

Tämä viikko on ollut kiireinen kuvausten kanssa ja vapaa-ajalla olen yrittänyt parannella flunssaa, joka on onneksi hellittämässä. Bloggaaminen on siksi ollut olematonta, mutta hyvää on tulossa.

Matti ihmettelee, että toimiiko valaisu.

Ensi viikolla käynnistyy Sulantoblogin ensimmäinen valokuvakisa, mutta pidetään jännitystä yllä maanantaihin asti ja sitten kerron mistä on kyse.

Olen saanut superzoomkokeiluni jälkeen joitakin pyyntöjä, että kokeilisin Nikkor 18 - 200 mm VRII zoomia yhdessä Nikon D7000 rungon kanssa. Tämä on ollut mielessä itsellänikin ja ensi viikolla otan tuon monia kiinnostavan superzoomin kokeiluun. Olen kuvannut Nikkorilla yhdessä D40 rungon kanssa, mutta on kiinnostavaa nähdä miten zoomi toimii D7000:ssa. Esimerkkikuvat eivät tule olemaan Porvoon maisemia, vaan jotain ihan muuta.

Leica S2 on kokeiltu, mutta mitä mieltä olin Solmisin vermeestä? Sitä pitää odotella vielä muutama päivä.

Akut ja laturit


Eräs lukija kyseli millaisia akkuja ja latureita käytän kameroissa ja muissa sähköllä toimivissa laitteissa.

Normaalisti minulla kaksi kamerarunkoa mukana ja yhteensä neljä akkua. Kaksi akkua on Nikonin alkuperäisiä ja kaksi tarvikeakkuja. En ole huomannut mitään eroa alkuperäisten ja tarvikkeiden välillä. Latureina käytän kahta Pixo C2+ yleislaturia, jotka ovat etenkin matkoilla kätevät, koska niillä latautuvat kaikki akut.

Nikonin SB-900 salamoissa käytän ReCyko 2100 mAh sormiakkuja, joita minulla kuusi sarjaa. Kahdet akut joka salamaan. Nämä akut ovat toimineet hyvin ja ainakin minun kuvaustyylilläni niiden virta riittää paremmin kuin hyvin. En juuri koskaan vaihda salamoiden akkuja kesken kuvauspäivän siksi, että sähkö loppuisi kesken.

Jos kuvaan sellaisia kohteita, joissa tarvitsen paljon välähdyksiä ja paljon tehoja, niin käytän studiosalamoita.

Toimistolla lataan sormiakut pienoismallikäyttöön tarkoitetulla Graupner Ultra Duo Plus 30 laturilla, joka toimii todella hienosti. Graupner toimii 12 voltilla ja siksi se tarvitsee myös virtalähteen. Myös tällä voi ladata lähes kaikkia akkuja, vaikka auton akun, jos tarve tulee. Laturilla voi ladata kahta akkusarjaa kerrallaan, joista toisessa voi olla 1 - 30 ja toisessa 4 - 8 sormiakkua sarjassa. Latausvirran voi säätää halutessaan käsin tai jättää automaatille.

Matkoilla lataan sormiakut Pixoilla, mutta kuuden akkupaketin avulla selviän yleensä useamman päivän ilman latauksia.

Myös kameroiden akut kestävät nykyään tosi pitkään, enkä parin päivän reissuilla tarvitse laturia, vaikka otan Pixot tietenkin aina mukaan.

Muista kääntösuodatin salamassa

Salamakuvissa sekavalo usein pilaa tunnelman, vaikka valaisu olisi muuten ihan kohtalainen. Jos kuvaat keinovalossa salamalla, mutta haluat mukaan myös vallitsevaa valoa, niin laita salamaan CTO kääntösuodatin. CTO muuttaa salaman valon keinovalon väriseksi, eikä salaman valaisema osa kuvasta näytä enää siniseltä. Tämä toimii myös suoralla salamalla ja pokkareissakin. Kameran valkotasapaino pitää tietenkin laittaa keinovaloasentoon, sillä muuten kuvat voivat olla liian keltaisia.

Joskus kääntösuodattimia pitää olla monta päällekkäin. Olin kuvaamassa varastossa, jota valaisivat sellaiset erittäin keltaiset lamput. Sellaiset, joita näkee usein teollisuustiloissa. Säädin kameran valkotasapainon käsin 2500 kelviniin, joka oli alin mahdollinen arvo Nikon D700 kamerassa, mutta se ei riittänyt. Jouduin jälkeenpäin vielä Lightroomissa säätämään valkotasapainoa n. 200 kelviniä alemmaksi.

Salaman väri piti saada suunnilleen samalle tasolle ja niinpä laitoin pinon kääntösuodattimia päällekkäin salamoiden eteen. Testikuvan perusteella tämä oli sopiva ja tällä kuvasin.

Kuvauskeikalla, henkilökuva ulkona miljöössä

Olin parisen viikkoa sitten kuvaamassa Ekokem Oy:n ongelmajätteidenkäsittelylaitoksella Riihimäellä. Kuvasimme jätteidenkäsittelyyn liittyviä työvaiheita ja oheinen kuva on yksi sarjasta.

Nikon D700 + Nikkor AFS 50 mm f/1.4 @ f/2.8, 1/2000 s. ja ISO 200.

Ulkona oli mitä hienoin päivä, aurinko paistoi täysillä, mutta aiheutti samalla pieniä haasteita kuvaajalle. Tämä kohde on kuvattu lastauslaiturilla, jossa on katos päällä. Olimme siis varjossa ja taustalla paistoi aurinko. Tämä olikin hyvä, koska nyt minun piti vain tasapainottaa kohteen valo taustan valon kanssa.

Varjossa ainoa konsti oli valaista kohdetta salamalla ja näin välttää taustan täydellinen ylivalottuminen. Käytin 50 mm objektiivia ja halusin kuvata kohtalaisen suurella f/2.8 aukolla, jotta taustasta tulisi mukavasti epäterävä. Kirkas auringonvalo ja aukko f/2.8 johtivat 1/2000 s. valotusaikaan, mutta onneksi Nikonin salamoilla mikä tahansa valotusaika toimii.

Asetin kaksi Nikon SB-900 salamaa eri jalustoille ja molempiin vielä Photoflexin 76 cm heijastavat varjot. Käytin kahta salamaa, koska yhden salaman teho ei ollut aivan tarpeeksi lyhyen valotusajan vuoksi. Lyhyen valotusjan täsmäys pienentää salaman ohjelukua ja siksi melko lyhyelläkin valaisuetäisyydellä pitää käyttää täyttä salaman tehoa. Tässä tapauksessa heijastava varjo verotti vielä osansa. Toinen syy oli se, että kahdella salamalla pystyin tekemään ikään kuin isomman valaisimen.

Toisen valon laitoin n. 1,5 metrin korkeudelle ja toisen laitoin hieman alemmaksi, koska muuten kuvassa olevan henkilön pitämän työkalun varjo olisi osunut kasvoihin. Nyt varjo osuu kypärään. Molemmat salamat olivat täydellä teholla ja väläytin ne käyttämällä Nikonin langatonta järjestelmää. Ohjaavana salamana oli Nikon D700 rungon yhdysrakenteinen salama.

Lopputulos on kohtalaisen toimiva. Terävyysalue rajoittuu henkilöön ja kuvassa on hyvä värikontrasti. Etualalla punakeltaista ja taustalla sinertävää. Lisäksi kuvassa on rajausvaraa ja tasaista pintaa, jotka joissakin tilanteissa helpottavat kuvan käyttöä julkaisuissa.

Alla vielä valaisukaavio.

Nikon D700 + Nikkor AFS 50 mm f/1.4 @ f/2.8, 1/1250 s. ja ISO 200.

Lisäsin tähän loppuun vielä yhden kuvan, jonka otin kokeeksi ennen kuin laitoin valot paikalleen. Tästä näkee hyvin valaisun vaikutuksen. Tässä kuvassa käytin 1/1250 s. valotusaikaa, jolla tausta jäi hieman liian vaaleaksi ja siksi lyhensin aikaa 1/2000 sekuntiin, kun aloin kuvaamaan niitä oikeita kuvia.

Keikalla tuumailtua ja turailtua

Nikon D700 + 24 - 70 mm f/2.8 @ f/8, 1/640 s. ja ISO 640.

Olin eilen kuvaamassa henkilökuvia miljöössä eräälle asiakkaalleni. Kuvaus kesti koko päivän ja olin varautunut siihen mm. lataamalla kaikki kameroideni akut täyteen. Minulla on Nikon D700 kameroihin yhteensä neljä akkua, kaksi kumpaankin runkoon.

Kuvausta edeltävänä päivänä latasin kaksi akkua täyteen ja laitoin kameroihin. Kaksi muuta akkua jätin yöksi latautumaan. Kuvaus sujui kaikin puolin hyvin, eikä akkuja tarvinnut vaihtaa päivän aikana. Hyvä olikin, ettei tarvinnut. Huomasin nimittäin kuvauksesta palattuani, että vara-akut olivat edelleen latureissa kiinni.

Käytin pitkästä aikaa hieman tavallisesta poikkeavia objektiiveja kuvauksessa. Yleensä kuvaan kahdella lasilla 24 - 70 mm zoomilla ja 70 - 200 mm zoomilla, mutta nyt jätin lyhyen zoomin kotiin ja korvasin sen 24 mm ja 50 mm kiinteillä objektiiveilla.

Toisessa D700:ssa oli kiinni 24 mm f/1.4 ja toisessa 50 mm f/1.4. Varmuuden vuoksi kiinnitin D7000 runkoon pitkän zoomin, koska en mielelläni vaihtele objektiiveja kesken kuvauksen. Minä tiedän, se on hullu tapa, mutta se helpottaa kuvaamistani.

Päivän päätteeksi kun tarkastelin kuviani, niin havaitsin, että olin kuvannut suurimman osan kahdella kiinteällä objektiivilla ja olisin selvinnyt koko päivästä ilman 70 - 200 millistä, jos vain olisin uskaltanut jättää sen kotiin. Tuo Nikkor 24 mm f/1.4 on aivan mahtava linssi, sen kontrastintoisto saa parhaankin zoomin näyttämään tuhruiselta.

Huomasin jälleen kerran, että ilmaisia lounaita ei todellakaan ole. Nikon D7000 on erinomainen runko, jonka hinta - laatusuhde on loistava, mutta ei sen tarkennus aivan yhtä luotettava ole kuin D700:n. Tarkennus on erittäin hyvä ja monipuolinen, mutta sillä tulee silloin tällöin huteja, joita D700:lla ei juuri tule, ellei kuvaaja itse törttöile. Enemmällä rahalla saa siis parempaa.

Sellainenkin ihme sattui eilen ensi kertaa, että Nikonin langaton järjestelmä ei toiminutkaan kunnolla. Ulkona kuvatessani ei salama välkkynyt, kun aurinko paistoi suoraan salaman infrapunasilmään. Olen kuullut, että näin voi käydä, mutta tämä oli ensi kerta minulle. Onneksi pystyin siirtämään salaman varjoon, jolloin kaikki pelasi moitteettomasti.

Tällaista sekalaista tänään. Seuraava blogipäivitys saattaa tulla ihan ulkomailta asti, sillä olen muutaman päivän reissussa.

Yllä oleva kuva ei liitty tähän juttuun mitenkään. Se on reilun kahden viikon takaa, kun olin kuvaamassa offroadlaitteita. Tämän kuvauksen satoa voi nähdä Tuulilasi-lehdessä lähitulevaisuudessa.

Kuvauskeikalla, henkilö miljöössä

Tässä erään kuvaustehtävän selostus, pitkästä aikaa. Tarkoituksena oli kuvata miljööpotretti, jossa henkilö on pienenä osana isoa maisemaa. Maisema tässä tapauksessa tarkoitti kehäradan työmaata Vantaalla aivan lentokentän vieressä.

Sää oli tammikuun viimeisenä päivänä pilvinen ja valo lattea, joten olin päättänyt käyttää salamaa antamaan suuntaa valolle. Kun saavuimme työmaalle, niin heti alkuun maisema näytti hyvältä montun reunalta alas katsottuna. Päätin tehdä kuvan siinä ja niin teinkin, mutta lopputulos ei kuitenkaan ollut aivan sitä mitä olin etsimässä.

f/6.3, 1/160 s. ja ISO 200.

Salama on vasemmalla juuri kuvan ulkopuolella. Valotin vallitsevan mukaan ja laitoin salamaan sen verran tehoja, että mitään tehostemaista valoa ei tullut.

Koska tuo kuva ei toiminut, niin päätin sittenkin kävellä montun pohjalle. Aloitin kuvaamalla lähikuvia ja sen jälkeen huomasin kivikasan, joka näytti kiinnostavalta. Kävelin kivikasan päälle ja siinä näytti olevan juuri etsimäni maisema kuvaa varten.

Pyysin malliani seisomaan kivikon keskellä ja laitoin salaman kuvan oikelta puolelta. Käytin Nikon SB-900 salamaa ilman mitään lisäkkeitä, mutta suuntasin valon niin, että valaisee vain mallia, eikä missään tapauksessa maata tai kiviä.

Säädin vallitsevan valon valotuksen niin, että taustan maisemassa näkyvät kaikki sävyt ja taivas erottuu selvästi horisontin kohdalla. Se oli tosin aika helppoa tässä tapauksessa, koska valkoinen lumi sattui olemaan taivasta vaaleampaa. Taustaan sai mukavasti tasaista pintaa jutun otsikkoa ja ingressiä varten.

f/5.6, 1/160 s. ja ISO200

Sitten säädin salamaan sen verran tehoa, että valolle tuli suunta ja malli erottuu hyvin taustasta. En halunnut tästäkään korostetusti salamakuvaa. Halusin vain antaa valolle suuntaa ja erottaa mallin taustasta. En valitettavasti muista salaman valotehoa, mutta se lienee ollut jossain 1/16 tienoilla.

Salama oli siis käsisäädöllä ja välähti Nikonin langattomalla järjestelmällä. Ohjaavana salamana oli Nikon D700:n oma yhdysrakenteinen salama. Objektiivina käytin Nikonin 24 - 70 mm f/2.8 zoomia. Himmensin melko runsaasti, koska kaipasin syväterävyyttä tähän kuvaan. Yleensä kuvaan henkilökuvat f/1.4 - 2.8 aukolla, jos ei ole hyvää syytä tehdä muuta.

Alla vielä kuva Talouselämässä. Kuvan sommittelu on tehty aukeman kuvaa varten ja silloin pitää muistaa, ettei laita pääkohdetta taitteen päälle.

Onko salamoiden sekakäyttö sopivaa?

Lukija lähestyi minua kysymyksellä, joka koski erilaisten salamalaitteiden käyttöä yhdessä saman kuvauksen aikana. Kysyjä vielä pelkäsi kyselevänsä ihan tyhmiä, mutta se ei ole totta. Kysymys on hyvä.

Canon 5D, 24 - 70 mm f/2.8 @ f/11, 3,2 s. ja ISO 100.
2 kpl Elinchrom 600 S, 2 kpl Elinchrom 300 S ja 1 kpl Canon 580EX.

Tässä tapauksessa on kyseessä Elinchrom RX-sarjan kompaktisalamat ja Nikon SB-900. Lyhyt vastaus on, että kyllä niitä voi käyttää samaan aikaan samassa kuvauksessa.

Pidempi vastaus on tässä. Kun käytössä on samanlaisia valoja, niin valaisun hallinta on hieman helpompaa kuin sekalaisilla valoilla. Kahdesta samanlaisesta valosta tulee sama määrä valoa, kun säätimet ovat samoissa asennoissa. Samanlaiset valot antavat muutekin samanlaista valoa, johon käytettävä heijastin tietenkin vaikuttaa. Ehkä paremmin ( tai sekavammin ) sanottuna samanlaisilla valoilla on sama fiilis.

Vaikka valot olisivat eri tehoiset, mutta saman tyyppiset, niin silloinkin valaisun rakentaminen ja hallitseminen on melko yksinkertaista. Esim. Elinchrom RX 600 ja RX 300 ovat muuten samanlaiset, mutta 600 antaa kaksinkertaisen määrän valoa verrattuna 300:een.

Samanlaisilla tai samantyyppisillä salamoilla valaisu on siis mukavuutta, mutta muuten ei ole mitään estettä käyttää sekaisin erilaisia salamalaitteita. Nikonin SB-700 ja SB-900 sopivat teknisessä mielessä hyvin mihin tahansa valaisuun, koska Nikoneissa on optinen orjakenno. Mitään lisälaitteita ei tarvita, jotta salamasynkka toimisi.

Nikon, tai muu vastaava pikkusalama, sopii erityisen hyvin tilanteisiin, joissa valo pitää saada pieneen tilaan, eikä isoa studiosalamaa voi käyttää. Pikkusalaman voi sijoittaa vapaammin myös siksi, että virtajohtoa ei ole.

Ongelmia voi tulla kuvauksissa, joissa paukutetaan isoilla tehoilla paljon kuvia. Silloin tehokkaatkin pikkusalamat tuppavat hyytymään. Niistä ei tule tarpeeksi valoa, varautumisaika venyy ja saattaapa ylikuumeneminenkin yllättää.

Yllä olevassa kitarakuvassa käytin neljää Elinchrom kompaktisalamaa ja viidentenä valona Canon 580EX pikkusalamaa. Canon valaisi Cadillacin jalkatilaa, jonne se oli suhteellisen helppo piilottaa. Canonissa oli kiinni orjakenno, jonka avulla väläytys hoitui, ja valoteho oli tietenkin käsin asetettu.

Siitä vaan kokeilemaan.

Mihin tätä oikein tarvitaan?

Sain anonyymin kommentin, jossa ihmetellään, että mihin pari päivää sitten julkaisemassani saapaskuvassa oiken tarvittiin Nikonin langatonta salamajärjestelmää? Anonyyminä pysyttelevä ihmettelijä on sitä mieltä, että koska salamat olivat käsisäädöllä, niin olisihan tavallinen optisilla orjillakin toteutettu valaisu toiminut.

Anonyymi on aivan oikeassa. Nikonin langatonta salamajärjestelmää ei tarvittu yhtään mihinkään tässä kuvassa valaisun kannalta, ja sama pätee oikeastaan lähes kaikkiin maailman salamakuviin, joissa tämän kaltaista järjestelmää on käytetty.

Nykyaikaisissa kameroissa ja niiden lisävälineissä on paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat tarpeettomia valokuvaamisen kannalta: automaattitarkennus, automaattivalotus, digitaalisuus, zoomit, ISO 102400 jne.

Ilman noita kaikkia herkkuja on mahdollista tehdä valokuvia, jopa hienoja tunteisiisn vetoavia valokuvia. Nuo kaikki herkut ovat mukavuusvarusteita, jotka tekevät valokuvauksesta mukavampaa. Aivan kuten monet autoissa olevat herkut, joita ilmankin matka taittuu, tekevät ajamisesta mukavampaa: ilmastointi, vakionopeussäädin, automaattivaihteisto, nahkapenkit, sähköikkunat, 240 kW, 510 Nm jne.

Nikonin langaton salamajärjestelmä, ja muutkin vastaavat, tekevät salamakuvauksesta mukavampaa. Voin säätää valotehot kamerasta käsin, eikä minun tarvitse kävellä hiusvalona kolmen metrin korkuisen jalustan päässä olevan salaman luokse, laskea tarkoin suuntaamani salama alas, säätää sitä käsin, nostaa salama uudelleen kolmeen metriin, suunnata se uudelleeen, kävellä takaisin kuvauspaikalle ja mitata valo mittarilla tai ottaa testikuva.

Yllä mainitun sijasta näpyttelen kamerani valikosta 2/3 aukkoa tehoa pois hiusvalosta ja jatkan kuvaamista.

Nikonin langaton salamajärjestelmä, ja muutkin vastaavat, ovat aina mukana, jos salamatkin ovat mukana. Mitään ylimääräisiä lisälaitteita ei tarvita. Ei sellaisia, joista voi paristo tai akku tyhjentyä. Ei sellaisia, jotka voi unohtaa kotiin tai studiolle, jos kuvaus on miljöössä.

Minä pidän mukavuudesta ja siksi käytän omassa salamakuvaamisessani Nikonin langatonta järjestelmää, vaikka en asetankin aina salamoiden tehot käsin. Jos kuvaisin muun merkkisellä kameralla, niin käyttäisin sen kameramerkin langatonta salamjärjestelmää. En ostaisi sellaista kameraa, ainakaan ainoaksi työkameraksi, josta puuttuisi tämä mukavuusvaruste.

A:B = valaisu, Nikonin valomatematiikkaa

Nikonin uudessa SB-700 salamassa on yksi uusi ominaisuus langattomaan salamakuvaukseen, nimittäin valotehon suhteellinen säätömahdollisuus A- ja B-ryhmien välillä silloin, kun SB-700 toimii ohjaavana "Masterina". Canonilla on myös tällainen ominaisuus joissakin salamalaitteissaan, mutta Nikonin versio on käytettävyydeltään muutaman ison askelen Canonia edellä.

Tämä ominaisuus antaa mahdollisuuden automaattisalamalla kuvatessa säätää kätevästi kahden salamaryhmän tehoja yhdellä kertaa. Pyörittämällä SB-700:n säätökiekkoa valosuhde muuttuu lähes portaattomasti ryhmien A ja B välillä. Salaman näytöllä valosuhde näkyy havainnollisena pylväsdiagrammina sekä numeroina, kuten kuvassa 1:4. Kätevää.

Siis kätevää, mutta ei sovi minulle, koska haluan säätää valon tai ryhmän kerrallaan ja haluan voida säätää jokaista valoa tai ryhmää täysin toisistaan riippumatta. Oikeaoppisesti valaistus rakennetaan siten, että laitetaan päävalo kohdalleeen ja sopivalle teholle. Sitten laitetaan mahdollinen tasoitusvalo kohdalleen ja sopivalle teholle. Sitten laitetaan mahdollinen taustavalo kohdalleen jne. Lopuksi pitää ehkä tehdä hienosäätöä, kun kaikki valot ovat kohdallaan, jotta valaistus saadaan hiottua juuri niin täydelliseksi kuin halutaan.

Automaattivalotus ei siis sovi silloin, kun halutaan tehdä valaistus kunnolla, mutta moni kokee automaatin helpoksi. Ja tottahan näin saakin vaivattomasti tehtyä valaistuksia, jotka menevät ihan täydestä monessakin tilanteessa. Niille, jotka haluavat kuvata automaattisalamalla, Nikonin SB-700 antaa erittäin miellyttävän tavan säätää valosuhdetta kahden valon tai valoryhmän välillä. Säätö toimii hienosti ja sitä on nopea käytellä kuvauksessa.

Suosittelen kuitenkin kaikille salamakuvauksesta kiinnostuneelle opettelemaan valojen käsisäädöt, koska vain niin voi valaista juuri niin kuin itse haluaa.

Nikon SB-700 kokeilussa

Nikonin uusin salamalaite SB-700 on tervetullut uutuus ja tuo isoveljestä SB-900:sta tutun erinomaisen käyttöliittymän huomattavasti edullisemmassa paketissa.

SB-700 ja SB-900 asetettuna ohjaaviksi "Master" salamoiksi.

SB-700 on täysin uusi salamalaite, eikä mikään facelift päivitys vanhaan. Käyttöliittymä on samankaltainen kuin SB-900 mallissa, jonka omistaja ei tarvitse edes käyttöohjetta SB-700:n kanssa. Uudessa mallissa on tingitty jättämällä pc-synkkapistoke pois, mutta muuten ysisatasen kaikki hyvät ominaisuudet on jätetty aina optista orjaa myöten. Langattomassa salamajärjestelmässä SB-700 osaa ohjata itsensä lisäksi kahta salamaryhmää, kun SB-900 osaa ohjata kolmea.

Mites ne tehot? No, aika mukavat. Laitoin vierekkäin SB-700:n ja SB-900:n jalustoille, molempiin samat asetukset, tehot täysille ja väläyttelin. Minoltan salamamittarin mukaan SB-700 antoi vajaan aukon verran vähemmän valoa kuin SB-900. Siis ei huono, eikä mikään pilipalisalama tehojen puolesta.

Nikon SB-700 vahvistaa ja monipuolistaa mukavasti Nikonin salamajärjestelmää, joka on kiistatta markkinoiden paras.

Palaan vielä yksityiskohtaisemmin SB-700:n käyttöön, mutta tässä yksi kuva, jonka valaisussa käytin ohjaavana salamana SB-700:aa. Molemmilta puolilta takaviistosta valaisevat salamat tekevät bootsien reunoille kiillot ja ikään kuin ääriviivat. Edestä valaisevan salaman tarkoituksena on nostaa etupuolen varjoista hieman yksityiskohtia ja antaa pientä kiiltoa etupuolelle. Halusin pitää kuvan alasävyisenä ja siksi edestä tuleva täytevalo on hyvin pienellä teholla. Tässäkin riitti hyvin kaksi ryhmää, vaikka valoja oli kolme. SB-700 ei osallistunut valaisuun, vaan toimi ainoastaan ohjaavana "Masterina" muille salamoille. Alla kaavio valoista.

Aina pitää yrittää

Haastattelukuvaukset voivat olla hankalia tilanteita, jos kuvaaminen pitää tehdä samaan aikaan, kun toimittaja jututtaa kohdetta. Yleensä haluan hetken kahden haastateltavan / kuvattavan kanssa, jotta voin tehdä rauhassa työni, mutta aina se ei onnistu.

Viime viikolla kuvasin Finnairin toimitusjohtajaa Talouselämään haastattelun yhteydessä. Toimittajalla ja minulla oli tunti aikaa hoitaa homma, mutta mitä nopsemmin sen parempi, koska Vehviläisellä oli sattuneesta syystä kysyntää muuallakin. Tilauksena oli yksi iso kuva haastatteluun.

Olisihan se ollut kiva mennä vaikka lentoasemalle tai jotain, mutta haastattelu tehtiin toimitusjohtajan työhuoneessa. Yritin siis ottaa kaikki irti tästä tilanteesta. Kerroin aluksi mihin halusin toimittajan ja haastateltavan istuvan, jotta minulla olisi paras mahdollinen kuvaussuunta. Sitten laitoin yhden salaman metrisestä varjosta heijastettuna kuvattavan etupuolelle. Halusin sellaisen valon, jota minun ei tarvitsisi siirrellä, vaikka liikkuisin eri puolella huonetta kameran kanssa.

Huoneessa oli loisteputket ja joitain muita valoja, joten päätin laittaa salamaan kääntösuotimen, jotta välttyisin pahemmilta sekavaloilta. Kääntösuodin ( CTO ) tekee salaman valosta keinovalon väristä, eli suunnilleen saman väristä kuin huoneen vallitseva valo.

Kuvasin muutaman kuvan ja sitten päätin, että laitan toisenkin valon haastateltavan taakse antamaan hieman lisäpotkua. Tähän valoon laiton Honlphoton hunajakennon, koska halusin rajata valon vain pienelle alueelle. Ajattelin, että kuvissa on ainakin kunnollinen valo, jos ei muuta. Näillä sitten mentiin haastattelun loppuun. Kuvasin eri puolilta, ylhäältä, alhaalta, tiukkaa ja väljää.

Olosuhteet huomioiden selvisin kunnialla, mutta ei näissä tilanteissa yleensä mitään ihmeitä tehdä. Onhan noissa joissakin hieman sinivalkoista tunnelmaa. Onneksi Vehviläinen elehti jonkin verran puhuessaan, sillä puujumalan tavoin paikallaan olevat puhujat ovat painajainen kuvaajalle. Voisi ottaa kolme kuvaa ja sitten häipyä, koska mikään ei muutu.

Käytin kuvaukseen Nikon D700 kameroita sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm objektiiveja. Valaisun tein kahdella Nikon SB-900 salamalla, jotka olivat jalustoilla. Kääntösuodatin sisältyy Honlphoton sarjaan.

Valotus oli kaikissa kuvissa f/2.8, 1/250 s. ja ISO 800. Photoflexin varjosta heijastettu pääsalama oli 1/16 teholla ja takavalo oli 1/128 teholla. Salamat olivat käsisäädöllä ja niiden ohjaus tapahtui Nikonin langattomalla järjestelmällä. Ohjaava salama oli D700:n oma yhdysrakenteinen välkky.

Alla vielä suuntaa antava kaavio valaisusta.

Työpajassa tehtyä

Olin viikonloppuna tutustumassa Kameraseurojen liiton valokuvatyöpajaan Hangossa. Tutustumisen ohella päädyin opettamaan kahdelle henkilölle salamakuvauksen alkeita. Pirkko ja Tuula olivatkin hyviä oppilaita, koska halu oppia uutta oli kova ja he vieläpä kuuntelivat huolella mitä selitin. Ainakin osa puheestani taisi mennä jakeluun, sillä saimme aikaan ihan kelpo kuvia, joista tässä pari näytettä. Ei ollenkaan hullumpaa, kun muistaa, että kummallakaan ei ollut aikaisempaa kokemusta salamavalon käytöstä.

Yllä olevassa kuvassa täydensimme salamalla puiden välistä pilkistävää auringonvaloa. Valona on yksi Nikon SB-900 sateenvarjosta heijastettuna.

Tässä harjoittelimme vasten aurinkoa kuvaamista ja varjopuolen valaisua salamalla. Tässä valona on kaksi SB-900 salamaa heijastettuna sateenvarjosta. Kahdella salamalla saimme aukon enemmän valoa yhteen salamaan verrattuna. Tässä on käytössä Nikonin langaton nopean valotusajan salamatäsmäys, jota voi ohjata kameran yhdysrakenteisella salamalla toisin kuin joillakin muilla kameramerkeillä.

Yhdellä valolla asetelma

Asetelma on ehkä hieman liikaa sanottu tässä tapauksessa, mutta englanninkielisen "still life" nimikkeen alle tämä menisi. Valmistin eräänä päivänä ruokaa, johon käytin noin puolikkaan paprikan, ja käyttämätön puolikas jäi yli. Parin päivän päästä olin vähällä kompostoida yli jääneen puolikkaan, joka oli unohtunut pöydälle, mutta osittain nahistunut vihannes olikin varsin kuvauksellinen. Päätin siis kuvata paprikan ennen sen joutumista luonnon kiertokulkuun.

Tein esimerkin yhdellä valolla, koska monella harrastajalla on käytössään vain yksi valo, mutta haaveissa on useampikin. Yhdellä valolla voi kuitenkin tehdä hienoja valaisuja ja yksi valo on helppo hallita.

Tässä laitoin jalustalle yhden salaman, jonka heijastin Photoflexin 114 cm varjosta. Toin varjon niin lähelle kuin mahdollista, koska halusin pehmeät, mutta jyrkät varjot. Punainen paprika piti tietenkin laittaa tummalle alustalle, joksi kävi hienosti työpöydällä lojunut tuotepakkaus.

Otin useita ruutuja, mutta tämä on mielestäni paras. Paprikan sisällä näkyy juuri sopivasti tekstuuria ja kiillot ovat oikeissa paikoissa. Pidin vasemmalla n. 30 sentin päässä valkoista A4 paperiarkkia heijastimena, jonka tarkoitus oli vaalentaa aivan aavistuksen verran vihanneksen vasenta reunaa. Kuvan sävyt ovat mukavan täyteläiset.

Kuvasin Olympus E-5 kameralla ja 12- 60 mm zoomilla aukolla f/8. Säädin kamerarungosta langattomasti salaman oli täydelle teholle, koska herkkyys oli pienimmällä ISO 100 arvolla. Laitoin kameran valkotasapainon keinovalolle, koska lievästi sinertävä sävy sopi tähän paremmin kuin neutraali päivänvalo. Kuva on kameran jpg ilman mitään jälkikäsittelyä.

Rokataan taas!

Pikkusalamoita taas. Tällä kertaa rock and roll teemassa. Halusin tehdä tämän musiikkigenren näköistä kuvaa ja siksi valaisu on kovilla valoilla tehtyä. Salamat ovat siksi ilman mitään valonohjaimia tai -pehmentimiä.

Saimme kuvauksen tehtyä juuri ennen lumisateen alkamista ja jäätävä viima kylmetti sekä kohmetti sormet pikavauhtia. Välillä pitikin käydä sisällä lämmittelemässä, jotta kamera pysyi kuvaajan hyppysissä ja kitaristin sormet kielillä.

Alkutalven iltapäivän valo oli sen verran himmeä, että taivas tummentui helposti lyhentämällä suljinaika 1/500 sekuntiin, vaikka aukko olikin arvolla f/4 eli miltei täysin auki. Salamat, joita oli kolme kappaletta, seisoivat tukevilla jalustoilla. Yleensä käytän keikoilla Manfrotto Nano 5001B jalustoja pikkusalamoiden kanssa, mutta nyt käytin pari numeroa isompia 004B jalustoja, koska pelkäsin, että navakka tuuli saattaa kaataa heppoiset pikkujalustat.

Valaisu oli melko suoraviivainen kolmen valon toteutus. Yksi valo kohteen edestä yläviistosta sekä yksi valo molemmilta sivuilta takaviistosta. Etuvalo on oikeastaan vain täytevalo kasvoihin, sillä pelkät sivuvalot olisivat jättäneet kasvot liian tummiksi. Kokeilin ilman etuvaloa, mutta tulos oli liiankin dramaattinen ja halusin kasvoihin sävyjä.

Alla yksi kuva ilman valoja vertailun vuoksi.

Kuvasin Olympus E-5 kameralla, 12 - 60 mm f/2.8 - 4 objektiivilla ja valaisin kolmella Olympus FL-50R salamalla. Valotus oli siis 1/500 s., f/4 ja ISO 200. Etusalama oli 1/13 teholla ja sivusalamat täydellä teholla, mutta valojen todellista tehosuhdetta ei voi päätellä tästä, koska etuvalo oli lähempänä kohdetta kuin sivuvalot. Salamat välähtivät Olympuksen langattomalla järjestelmällä niin, että E-5 rungon yhdysrakenteinen salama toimi ohjaavana lähettimenä.

Alla lyhyt pätkä videota kuvaustilanteesta.


Lopuksi kaavio valaisusta.

Terveisiä Saharasta

Valokuvaaja Jyrki Vesa pakeni räntäsadetta, ainakin hetkeksi, Tunisiaan, mutta muisti meitä kuitenkin kuvalla. Alla Jyrkin kuva ja hieman taustaa kuvalle tekstin muodossa.

Nikon D3, 1 s., f/5 ja ISO 1600.

PIKKUSALAMOILLA ISOSSA SAHARASSA

Tein kuvituskuvan kolmen miehen ryhmästä Saharassa. Käytin ensimmäistä kertaa keikalla Manfrotton 5001B jalustaa salamassa. Se on kooltaan niin pieni, että menee matkalaukun sisään, mutta korkeus riittää silti seisovan ihmisen valaisuun. Useimmiten kevyet jalustat ovat niin matalia, että perinteinen muotokuvavalo, eli 45 astetta ylhäältä ja 45 astetta edestä, ei onnistu. Se ei ole ainoa oikea valaisu, mutta perusvarma. 


Valojalustassa on Manfrotton 482 kuulapää, johon salama on kiinnitetty Nikonin omalla pöytätelineellä. Kuulapää mahdollistaa orjan kennon suuntamisessa pääsalamaan paremmin kuin tavallinen tilt-head. Kuulaan ei saa sateenvarjoa kiinni, mutta 5001B on niin kevyt, että varsinkaan ulkona varjoa ei voi käyttää, ellei joku sivullinen pitele jalustaa paikallaan. 


Minulta on kysytty usein, mistä pikkusalamasälää voi ostaa. Netistä löytyy paljon edullisia ostopaikkoja. Käytän kuitenkin Studiovarustamoa, koska haluan nähdä ja kokeilla varsinkin uudet palikat ennen ostamista.

Nuotiokuvassa on taas ainoa osaamani valaisusetti, eli rungossa ohjaavana salamana Nikon SB-900 ja orjina SB-800:t.

Päävalo vasemmalta ja miesten takana piilossa takavalo, jonka suunta ja korkeus ei ole aivan niin kuin olisin halunnut. Olimme hiekkadyynillä, ja valot oli sijoitettava maaston ehdoilla. Kuvasin hehkulamppuvalkotasapainolla, koska halusin korostaa tunnelmaa ja sinistä pukua kylmällä salaman valolla. Raakana kuvatessa valkotasapaino voidaan vaihtaa, mikäli ajatus ei käytännössä toimikaan. 


Jouduin keskeyttämään miesten tanssiesityksen kuvanottoa varten ja pyytämään miehet alas nuotion viereen. Koska ei ollut yhteistä kieltä, ei mallinohjauksesta ole hajuakaan. Ilman kameran ohjaavaa pääsalamaa täytevalona, tummat vaatteet olisivat menneet umpimustiksi. Sen vuoksi käytän ohjaavana lähettimenä salamaa, enkä infralähetintä.

Kolmen valon setti, joka kulkee repussa, on tämän tyyppiseen kuvaukseen mielestäni järkevin.

Jyrki Vesa

Harjoittelin ruokakuvausta

Harjoittelin ruokakuvausta pari päivää sitten hyvän ystäväni Kari Castrénin kanssa. Olen tehnyt jonkin verran ruokakuvia urani varrella, mutta se ei ole ollenkaan vahvin alueeni. Nyt olen päättänyt harjoitella ja tulla paremmaksi siinä. Kari on kokki korkeamman voiman armosta ja laittaa aivan taivaalliset appeet, kuten Paistinkääntäjiin kuuluvalta hämmentäjältä voi odottaakin.

Me teemme ruuan luomukuvausta, joka tarkoittaa, että kuvaamme syötäväksi tehtyjä ruokia ja annoksia. Kumpikin rakastamme ruokaa ja ruuanlaittoa, joten ruuasta tehtyjen syömäkelvottomien veistosten kuvaaminen sotii ideologiaamme vastaan emmekä siis sellaisia kuvaa, jos saamme itse päättää mitä teemme. Ja nyt me saimme.

Taboule 

Tässä yksi esimerkki, jonka kuvasin Olympus E-5 kameralla ja Olympuksen 50 mm f/2 makro-objektiivilla. Käytin kahta valoa: yksi Olympus FL-50R salama metrisen sateenvarjon läpi ammuttuna annoksen takaa kameraa vastaan ja etuvasemmalta toinen FL-50R salama Honlphoton SpeedGrid hunajakennolla anatamassa hieman täytettä salaatin etupuolelle. Salamat välkkyivät Olympuksen langattomalla järjestelmällä. Tämä on aivan suora Olympuksen jpg-kuva, siis jpg!

Halusin vaalean ja valoisan vaikutelman kuvaan ja esim. annoin haarukan palaa puhki, koska sen muodot näkyvät kuitenkin. Kuvassa olisi hieman parantamista, pari pikku juttua, mutta olen silti melko tyytyväinen.

Kuvassa oleva salaatti on nimeltään taboule, jossa aineksina on bulguuria, persiljaa, punasipulia, tomaattia, oliiviöljyä ja sitruunamehua. On ihan törkeän herkullista. Kaikki syötiin kuvauksen jälkeen.

Alla valaisukaavio. Kamerassa olivat seuraavat asetukset f/2.2, 1/50 s. ja ISO 100. Salamoiden tehot olivat: pääsalama varjon takana 1/2 ja täytevalo 1/50.

Henkilökuva miljöössä

Tässä jälleen valokuvaaja Jyrki Vesan taidonnäyte miljöössä valaisusta ja nopeasta työskentelystä.

Teen suurimman osan lehtikuvauksistani asiakkaiden luona ja nopeasti. Ensimmäinen tehtävä on löytää joku tolkullinen tausta kuvaan. Koska lehdet eivät halua passikuvia, otetaan ympäristöä ainakin jossain määrin mukaan. Joskus on pakko tyytyä johonkin rauhalliseen taustaan. 

Kamerana tässä on Nikon D3 ja rungossa ohjaavana salamana SB-900. Orjina 2 kpl SB-800 salamoita. Takavalossa sininen filtteri korostamassa seinän sinistä väriä. Nikonin langaton infrapunaohjaus on käytössä ja orjien tehonsäätö pääsalamasta. Kamera ja salamat käsisäädöllä. Kuvauksen kesto kaikkineen kymmenen minuuttia. Pysty- ja vaakaversiot, kasvo- ja puolikuvat. Ei taidetta, mutta tunnistettava henkilökuva yhden kuvan uutiseen.


Jyrki Vesa

Radio-orjat ovat historiaa

Tänään, ensimmäisen kerran niin pitkän aikaan kuin muistan, jätin uskolliset Multiblitz radio-orjani kotiin, kun lähdin kuvauskeikalle. En ole radioita käyttänyt aikoihin, mutta olen pitänyt ne kameralaukussa mukana kaiken varalta. Radiot eivät vie paljon tilaa tai lisää laukun painoa, mutta turhan tavaran kantaminen on silti...turhaa.

Olen nyt, kuukausia kestäneen käyttötestin jälkeen varma siitä, että Nikonin langaton salama on luotettava niin ulkona kuin sisälläkin. Käytän radioita varmasti vielä jonakin päivänä, kun käytän valaisuun studiosalamoita, enkä aio Multiblitzeistä luopua, mutta en kuljeta niitä mukanani varmuuden vuoksi.

Salamavalot ovat niin ikään vaihtuneet, enkä kovin paljon enää käytä Elinchrom studiosalamoitakaan. Lähes kaikki kuvaukseni teen miljöössä, ulkona tai sisällä, joten verkkovirran käyttäminen aina on hankalaa tai mahdotonta. Kuten kuvasta näkyy, niin koko kolme Nikonin SB-900 salamaa vie vähemmän tilaa kuin kolme Elinchromea. Painosta puhumattakaan.

Nyt kamerat ja valot sekä valojen lisävarusteet mahtuvat yhteen pieneen reppuun. Ennen valot kulkivat isossa laukussa ja kamerat repussa. Jalustat pitää edelleenkin kuljettaa omassa pussissaan sateenvarjojen kera.

Salaman käsisäätö, ohje aloittelijalle

Salaman irroittaminen kamerasta antaa valaisuun lukemattomasti uusia mahdollisuuksia verrattuna kamerassa kiinni olevaan salamaan. Siinä samalla tulee tietenkin lisää valinnan paikkoja, kun vaihtoehdot lisääntyvät.

Mihin sijoitan valon, laitanko sateenvarjon, miten salaman teho säädetään jne.?

Silloin kuin kuvaaja päättää sijoittaa salaman jalustalle, niin kuvaus on jo lähtökohdiltaan edes jotenkin suunniteltu. Kohde on tietyssä paikassa, valo tietyssä ja niin edespäin. Tällaisessa tapauksessa salaman valotehon käsisäätö puolustaa paikkaansa, sillä vaikka automaattivalotus toimii keskimäärin luotettavasti kaikissa kameroissa, niin tulos on siltikin kameran arpoma, eikä välttämättä vastaa kuvaajan näkemystä asiasta. Automaatti saattaa kaiken lisäksi valottaa hieman eri lailla peräkkäisiä ruutuja.

Salaman käsisäätö on kuulemani perusteella yksi vaikea asia salamakuvaajan tiellä aloittelijasta mestariksi. Käsisäätö kannattaa opetella, koska vasta sen hallittuaan voi valaisemalla tehdä juuri sellaisia kuvia kuin itse haluaa.

Himmeninaukko ensin kohdalleen

Tässä perustoimintaohje aloittelijalle. Tämä ohje koskee miljöössä kuvaamista, koska useimmat kuvat tehdään miljöössä, esim. kotona tai kotipihalla. Tätä ohjetta voi tietenkin soveltaa loputtomiin, mutta jostain on alettava. Tämä ohje toimii kaikkien salamoiden ja kaikkien digijärkkäreiden kanssa.

Laita salama jalustalle haluamaasi kohtaan valaisemaan kohdetta, kytke salama päälle ja aseta se käsisäädölle. Valitse tehoksi jotain säätöasteikon puolivälin tienoilta, esim. 1/16. 

Laita kamera käsisäädölle ja päätä millä aukolla haluat kuvata. Yleensä kannattaa valita suurehko aukko, varsinkin sisätiloissa, jotta mahdollinen vallitseva valo saadaan tarvittaessa hyödynnettyä. Alla olevassa esimerkissä valitsin aukon f/2.8. Valitse suljinajaksi käsivarakuvaukseen sopiva valotusaika, esim. 1/60, mutta kuitenkin sellainen aika, että valotus ilman salamaa on alivalotuksen puolella.

Säädä salaman teho sopivaksi valitulle kuvausaukolle. Ota testikuva ja tarkastele kuvaa kameran näytöltä. Jos kuva on aivan liian vaalea, niin pienennä salaman tehoa reilusti, eli ainakin kaksi aukkoväliä. Jos lähtökohta oli 1/16, niin siitä kaksi aukkoväliä pienempi tehoasetus on 1/64 teho. Jos kuva taas aivan liian tumma, niin säädä salamaan lisää tehoa. Kaksi aukkoa 1/16 tehoon lisää olisi 1/4 teho.

Älä muuta mitään asetuksia kamerassa äläkä siirrä salamaa, vaan säädä salaman tehoa suuremmaksi tai pienemmäksi niin kauan, että kuvauskohde on oikein valottunut. Kun testikuva on melkein oikein valottunut, niin säädä salaman tehoa 1/3 aukkoväli kerrallaan joko suuremmaksi tai pienemmäksi sen mukaan onko testikuva liian vaalea vai liian tumma. Useimmissa pikkusalamoissa 1/3 aukon väli on yksi pykälä tai pienin mahdollinen säätöväli.

Valotusaika säätää vallitsevan valon

Jos kuvaat sisätiloissa ja haluat vallitsevaa valoa mukaan kuvaan, niin valotusaikaa säätämällä voit vaikuttaa tähän. Nyrkkisääntö on, että valitulla valotusajalla säädetään vallitsevaa valoa ja salaman teho säädetään valitun himmenninaukon mukaan. Kokeile valotusajan säätämistä vasta sitten, kun olet ensin säätänyt salamavalotuksen oikein kohdalleen. Valotusajan pidentäminen ottaa mukaan enemmän vallitsevaa valoa ja valotusajan lyhentäminen tekee tietenkin päin vastoin.

Alla olevat esimerkit kuvasin aivan äsken. Käytin mallina tyttäreni koiraa, joka on meillä hoidossa pari päivää, koska se antaa aina kuvausluvan. Valitsin siis kuvausaukoksi f/2.8, jolle sopivaksi salaman tehoksi osoittautui parin kokeilun jälkeen 1/64. Yläkuvassa käytin 1/200 s. valotusaikaa ja alakuvassa valotusaika oli 1/20 s. Kohde, eli koira, on samalla tavalla valottunut molemmissa kuvissa, mutta tausta on yläkuvassa tummempi kuin alakuvassa.

Alakuvassa ikkunasta tuleva valo haijastuu pöydän pinnasta ja ikkunakin on ylivalottunut miltei täysin sävyttömäksi. Kumpi on parempi? Se lienee makuasia, mutta alakuva näyttää vähemmän valaistulta.

Lisäsin vielä kaavion valaisusta, jos se selventää tätä tilannetta.

Kuva samasta tilanteesta ilman salamaa olisi tietenkin kuulunut mukaan, mutta kun meikäläinen on niin hajamielinen, että rutiinilla lauoin menemään ja muistin asian vasta, kun kohde ja vallitseva valo olivat jo ihan muualla.

Koko homma kuulostaa aluksi ihan hirveältä säätämiseltä, mutta ei se sitä oikeasti ole. Muutaman harjoittelukuvan jälkeen tulee tuntumaa siitä mille teholle salama kannattaa asettaa valitulla kuvausaukolla ja ennen pitkää koko säätäminen on miltei automaattinen toimenpide, eikä salaman automaattivalostusta enää kaipaakaan.

Kameran herkkyysasetus vaikuttaa lopputulokseen myös, mutta sekavuuden tunnetta vähentääkseni palaan siihen myöhemmin. Esimerkikkuvissa käytin herkkyyttä ISO 400, mutta harjoittelussa käy muukin asetus. Kannattaa kuitenkin pysyä melko matalissa herkkyyksissä. 

Kuvasin esimerkkikuvat Olympus E-5 kameralla, 12 - 60 mm f/2.8 - 4 objektiivilla ja Olympus FL-50R salamalla, jonka heijastin 76 cm sateenvarjosta. Väläytin salamat Olympuksen langattomalla järjestelmällä.

Vesa kuvasi Veskua

Kolleegani Jyrki Vesa kuvasi Vesa-Matti Loiria Iltalehteen. Alla Jyrki kertoo lyhyesti tämän tapaisista kuvauksista ja tämän kuvauksen valaisusta.

1/100 s., f/3.2 ja ISO 640

Lehdillä on usein määrätyt juttutyypit, jolloin kuvien formaatti on etukäteen määrätty. Kuvien päälle saatetaan laittaa teksti, ja kuvaajalta  odotetaan kuvaa, jossa on epäterävä ja samansävyinen tausta.

1/160 s., f/2.8 ja ISO 640

Arkistoa varten tai lisäkuviksi halutaan erityyppisiä kuvia. Kuvaukseen varattu aika on usein muutamasta minuutista varttiin. Kuitenkin pitäisi saada kuvattua pystyä ja vaakaa sekä yleiskuvaa ja lähistä. 

Veskun sisäkuvissa on viisi minuuttia eroa. Sama paikka, mutta kuvattu eri kulmista. Lisäksi kuvasin ulko-ovella sisään mennessä sarjan lähikuvia vallitsevalla valolla.

Valaisu tehty yhdellä Nikon SB-800 salamalla ja heijastavalla varjolla. Kamerassa masterina eli ohjaavana salamana oli SB-900. Vallitsevan valon, eli ikkunaverhojen ja seinävalaisimien tummuuden säädin suljinajalla ja salaman tehon valitun aukon mukaan. Kaikki manuaalisesti.

Ammattirunkojen etuna on hieno kuvanlaatu isoillakin herkkyyksillä. Tonnin herkkyys ei näy kuvassa mitenkään huonontavasti, mutta se antaa hyvin pelivaraa vallitsevan valon hallintaan. Suljinajat saa pidettyä niin lyhyinä, ettei tule liike-epäterävyyttä pitkälläkään putkella. Pitää muistaa, että salamasta huolimatta voi tulla tärähtäneitä kuvia, jos vallitsevan valon ja salaman teho lähellä toisiaan ja kuvataan käsivaralta pitkällä suljinajalla.
Jyrki Vesa


Jyrki ei erikseen mainitse, mutta näyttäisi siltä, että alakuvassa kamerassa kiinni ollut salama on osallistunut valaisuun täytevalona.
Kuulen myös jo kysymyksen, että miksi päävalona on ollut SB-800 ja ohjaavana salamana SB-900? Eikö SB-900 ole parempi ja tehokkaampi kuin SB-800?
Vastaan Jyrkin puolesta ja luulen, että olen oikeilla jäljillä. Jyrkillä on kassillinen SB-800 salamoita, joten päävalona on mitä luultavimmin ollut siksi juuri SB-800. Ohjaavana salamana taas on järkevää käyttää ysisatasta, koska sen käyttöliittymä on ylivertainen mihin tahansa pikkusalamaan verrattuna.
Matti