Asetelma on ehkä hieman liikaa sanottu tässä tapauksessa, mutta englanninkielisen "still life" nimikkeen alle tämä menisi. Valmistin eräänä päivänä ruokaa, johon käytin noin puolikkaan paprikan, ja käyttämätön puolikas jäi yli. Parin päivän päästä olin vähällä kompostoida yli jääneen puolikkaan, joka oli unohtunut pöydälle, mutta osittain nahistunut vihannes olikin varsin kuvauksellinen. Päätin siis kuvata paprikan ennen sen joutumista luonnon kiertokulkuun.
Tein esimerkin yhdellä valolla, koska monella harrastajalla on käytössään vain yksi valo, mutta haaveissa on useampikin. Yhdellä valolla voi kuitenkin tehdä hienoja valaisuja ja yksi valo on helppo hallita.
Tässä laitoin jalustalle yhden salaman, jonka heijastin Photoflexin 114 cm varjosta. Toin varjon niin lähelle kuin mahdollista, koska halusin pehmeät, mutta jyrkät varjot. Punainen paprika piti tietenkin laittaa tummalle alustalle, joksi kävi hienosti työpöydällä lojunut tuotepakkaus.
Otin useita ruutuja, mutta tämä on mielestäni paras. Paprikan sisällä näkyy juuri sopivasti tekstuuria ja kiillot ovat oikeissa paikoissa. Pidin vasemmalla n. 30 sentin päässä valkoista A4 paperiarkkia heijastimena, jonka tarkoitus oli vaalentaa aivan aavistuksen verran vihanneksen vasenta reunaa. Kuvan sävyt ovat mukavan täyteläiset.
Kuvasin Olympus E-5 kameralla ja 12- 60 mm zoomilla aukolla f/8. Säädin kamerarungosta langattomasti salaman oli täydelle teholle, koska herkkyys oli pienimmällä ISO 100 arvolla. Laitoin kameran valkotasapainon keinovalolle, koska lievästi sinertävä sävy sopi tähän paremmin kuin neutraali päivänvalo. Kuva on kameran jpg ilman mitään jälkikäsittelyä.