Olin juuri hankkinut uuden pokkarikameran, Canon PowerShot S95:n, ja päätinkin tehdä kuvauksen tuolla pokkarilla. Onhan siinä manuaalisäädöt ja se osaa raw-formaatin; ulkoiselle salamalle siinä taas ei ole mitään kytkentää. No, onhan kameran kulmassa pienenpieni oma salama, ja LumoPro LP160 -salamassa taas optinen orjakenno; siinä ratkaisu. Koska en kuitenkaan halunnut kameran oman salaman valaisevan asetelmaa, askartelin foliovuoan palasta suuntaimen salaman eteen. Ideana oli estää valon kulku suoraan eteenpäin ja ohjata se vasemmalle sivulle LumoProon suuntaan. Idea ja sen toteutus toimi hyvin.
Valaisussa minulle haastavinta oli löytää valolle suunta, joka toteuttaisi parhaiten ideani: appelsiinin pyöreä muoto tulisi tulla esiin valoisuuden vaihtelulla, ja halusin irtolohkon kirkkaaksi. Heti alkajaiseksi huomasin, että heijastava varjo antaa liikaa valoa, joten ratkaisu oli läpiampuva varjo. Salamaa en halunnut siirtää kauemmaksi, sillä silloin valon luonne olisi muuttunut. Varjot olisivat siirtyneet, vaalentuneet ja muuttaneet muotoaan liikaa.
Kokeilin valaisua myös etuviistosta, mutta silloin appelsiinin kylki sai mielestäni liikaa valoa, ja appelsiinilohko taasen ei saanut haluamaani määrää valoa taustaansa. Kokeilin myös valaisua suoraan sivulta yläviiston sijaan, mutta appelsiinin muoto ei tällöin tullut minusta yhtä hyvin esiin. Lopullisessa otoksessa on yllä olevan kuvan tilanteen lisäksi pyöröheijastin sateenvarjon ja kameran välissä antamassa valoa appelsiinin leikkauskolon sisäpintaan.
Lopuksi kokeilin vielä kuvata saman asettelun Canon EOS 5D Mark II -järkkärilläni. Salamaksi vaihdoin Canon Speedlite 580 EXII:n, ja ohjaus rapahtui Elinchromen Skyporteilla. Heijastinta en nyt käyttänyt apuna. Halusin näyttää, mitä järjestelmäkameralla saa lisää kuvaan, ja niinpä käytin hyväkseni 50 mm:n f/1.4 -objektiivia täyden kennon kamerassa lyhyen syväterävyyden aikaansaamiseksi kuvaan. Omasta mielestäni asetelma on näin kuvattuna parempi.
Kyllä järjestelmäkameralla kuvaaminen on paljon helpompaa. Pokkarin käyttöä hankaloittaa jo sen pieni koko, ja hyvin pienet, lähekkäin olevat painikkeet. Zoomaus on myös pykälällistä, ja virransäästö kytkeytyessään vetää objektiivin kasaan; sitten saa taas nykytellä zoom-vipua. Pokkarin pieni kenno aikaansaa suuren syvyysterävyyden, mikä tuo rajoituksensa - ja toki joissain tilanteissa etunsa.
Päivän vinkki
RAW-työnkulkuohjelmissa, siis muissa kuin kameravalmistajien omissa, kestää aikansa saada tuki uusille kameroille. Esimerkiksi käyttämäni Bibble Pro 5 ei tue vielä S95:ttä, mutta onneksi löytyy kiertotie. Ilmaisella ExifTool-ohjelmalla voi exif-tietoihin muuttaa kameramallin edeltäjäversioksi, eli tässä tapauksessa S90:ksi, ja nytpä kuvat aukevatkin käsiteltäviksi. Pääteikkunan komentoriville vain käskysarja exiftool -model='Canon PowerShot S90' IMG_0001.CR2.
Sakari Hannula
Minä kokeilin tuota Saken vinkkiä heti Olympus E-5 kameran raakakuviin, joita Lightroom ei vieläkään osaa avata. Laitoin kameran mallinimeksi E-30, ja johan rupesivat kuvat aukenemaan.
Matti
