Saimme kuvauksen tehtyä juuri ennen lumisateen alkamista ja jäätävä viima kylmetti sekä kohmetti sormet pikavauhtia. Välillä pitikin käydä sisällä lämmittelemässä, jotta kamera pysyi kuvaajan hyppysissä ja kitaristin sormet kielillä.
Alkutalven iltapäivän valo oli sen verran himmeä, että taivas tummentui helposti lyhentämällä suljinaika 1/500 sekuntiin, vaikka aukko olikin arvolla f/4 eli miltei täysin auki. Salamat, joita oli kolme kappaletta, seisoivat tukevilla jalustoilla. Yleensä käytän keikoilla Manfrotto Nano 5001B jalustoja pikkusalamoiden kanssa, mutta nyt käytin pari numeroa isompia 004B jalustoja, koska pelkäsin, että navakka tuuli saattaa kaataa heppoiset pikkujalustat.
Valaisu oli melko suoraviivainen kolmen valon toteutus. Yksi valo kohteen edestä yläviistosta sekä yksi valo molemmilta sivuilta takaviistosta. Etuvalo on oikeastaan vain täytevalo kasvoihin, sillä pelkät sivuvalot olisivat jättäneet kasvot liian tummiksi. Kokeilin ilman etuvaloa, mutta tulos oli liiankin dramaattinen ja halusin kasvoihin sävyjä.
Alla yksi kuva ilman valoja vertailun vuoksi.
Kuvasin Olympus E-5 kameralla, 12 - 60 mm f/2.8 - 4 objektiivilla ja valaisin kolmella Olympus FL-50R salamalla. Valotus oli siis 1/500 s., f/4 ja ISO 200. Etusalama oli 1/13 teholla ja sivusalamat täydellä teholla, mutta valojen todellista tehosuhdetta ei voi päätellä tästä, koska etuvalo oli lähempänä kohdetta kuin sivuvalot. Salamat välähtivät Olympuksen langattomalla järjestelmällä niin, että E-5 rungon yhdysrakenteinen salama toimi ohjaavana lähettimenä.
Alla lyhyt pätkä videota kuvaustilanteesta.
Lopuksi kaavio valaisusta.
