Nikon D7000 juttuni yhteydessä tuli joitakin kommentteja diffraktiosta eli valon taipumisesta, joka on monimutkainen ja -puolinen asia. Valokuvauksessa se tarkoittaa lähinnä sitä, että kun valo kulkee pienestä reiästä, niin valo taipuu. Valonsäde ei säilytäkään suoraa reittiänsä, vaan muuttaa suuntaansa reiän kohdalla hieman. Mitä lähempänä reiän reunaa säde kulkee sitä enemmän se taipuu. Keskeltä reikää kulkeva säde ei taivu, vaan jatkaa suorinta tietä kohteeseensa, joka on yleensä digikameran kenno.
 |
| Kylmää, Canon G12, f/4, 1/160 s. ja ISO 80. |
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun himmennän objektiivia, niin valon taipuminen aiheuttaa kuvan pehmenemistä, koska himmentäminen pienentää reikää, josta valon on kuljettava. Himmentämisen määrän suhteeseen kuvan pehmentäjänä valon taipumisen vuoksi vaikuttaa objektiivi ja kamera. Täyden kinokoon objektiiveilla valon taipuminen alkaa vaikuttaa yleensä n. aukon f/11 tienoilla. Pokkareilla sen sijaan jo aukko f/5.6 saattaa olla valon taipumisen aiheuttaja.
Onko tällä merkitystä käytännön kuvaamisessa? Joissakin tilanteissa varmasti, mutta useimpien meidän kannattaa kuvatessaan miettiä ihan muita asioita kuin diffraktiota eli valon taipumista.
 |
Lämmintä, juuri uunista otettuja sämpylöitä.
Canon G12, f/2.8, 1/30 ja ISO 250. |
Kannattaa miettiä mitä ja miten kuvaa, ennen kuin edes kuvaa mitään. Sitten kannattaa miettiä vaikkapa valon laatua, valon suuntaa, varjojen suuntaa, sommittelua, rajausta jne. Sitten, kun nuo asiat alkavat asettua kohdilleen kuvissa, niin silloin viimeistään valon taipuminen alkaa vähitellen tuntua melko pieneltä, jopa vähäpätöiseltä seikalta käytännön kuvaamisen ja ennen kaikkea kuvan sisällön kannalta.
Jos joku kuvasi katsoja alkaa epäillä, että kuvassasi on merkkejä diffraktiosta, niin kuvasi sisältö ei jostain syystä ole aiheuttanut mitään tunnereaktiota tässä katsojassa. Jos kuvasi sisältö aiheuttaa tunnereaktion katsojassa, kuvan katsojassa, niin silloin on aivan yhdentekevää onko jokin valonsäde matkallaan digikamerasi kennolle kääntynyt hieman ohittaessaan himmentimen lamellit.
Katso vaikka
Elliot Erwittin,
Richard Avedonin,
Irving Pennin tai
Helmut Newtonin kuvia. Tuleeko diffraktio mieleen? Jos tulee, niin rohkenen sanoa, kaikella kunnioituksella, että sinun kannattaisi miettiä onko valokuvaus sittenkään sinun juttusi.
