Showing posts with label canon G12. Show all posts
Showing posts with label canon G12. Show all posts

Canon G12

Canon toi alkusyksystä markkinoille jälleen uuden G-mallin, jonka järjestysnumero on nyt 12. Uutuus ei loppujen lopuksi eroa edeltäjästään kovin paljoa ja merkittävin ero onkin täyden HD-videon kuvausmahdollisuus.

Rakenteeltaan G12 on tuttua geetä, eli tukeva ja asiallinen. Optinen etsin on edelleen tallella, kuten myös hienosti toimivat kierrettävät säätökiekot kameran päällä ja kääntyvä näyttö. Uutta on kameran etupuolelle, etusormella käännettäväksi on tullut uusi säätökiekko.

Uusi kiekko on ensi alkuun hyvä asia, mutta käytännössä ei kuitenkaan niin merkittävä. Kahdesta säätökiekosta on hyötyä valotuksen käsisäädössä, mutta tämän tapainen kamera ei sovellu hyvin käsisäätöön, vaan on parhaimmillaan P-asennossa. Ai miksi?

No, kuvaajan vaikuttamismahdollisuudet lopputulokseen himenninaukon valinnalla ovat hyvin pienet. Syväterävyys ei pahemmin muutu aukkoa säätämällä, eikä valittavia aukkojakaan ole montaa, varsinkaan zoomin teleasennossa. Valotusaika vaikuttaa tietenkin samalla tavalla kuin muissakin kameroissa, mutta ajan esivalinta-automaattia ja automaattista herkkyyttä käyttämällä pääsee helpommalla, jos jokin tietty suljinaika pitää kuvatessa olla.

Ei kahdesta säätökiekosta haittaakaan ole, mutta käytännön kuvaamisessa tällaisella kameralla ei läheskään niin paljon hyötyä, kuin järjestelmäkameralla.

Laukaisin on äärimmäisen herkkä ja ennenaikaisia laukeamisia sattuu tuon tuosta, joka on noloa. Napissa saisi olla selvempi pykälä etuvedon ja laukaisun välillä.

Oma valikko, My Menu, on turhauttava, koska siihen ei saa laitettua kuin joitakin toimintoja. Esim. kortin alustusta ei sinne saa, eikä paljon muutakaan kuvaamisen kannalta tärkeää. Olisi hienoa, jos omaan valikkoon voisi laittaa minkä tahansa toiminnon.

Kuvan laatu on hyvä ja hyvin käyttökelpoinen aina n. ISO 1000 lukemaan asti, mutta siitä ylöspäin käytettävyys on paljolti makuasia. Objektiivi on erinomainen ja zoomin alue kattaa käytetyimmän polttovälialueen.

Canonin prosessoriteho on kiitettävä ja raakakuvaajakin on melko tyytyväinen kuvausnopeuteen. Aivan peräjälkeen ei raakakuvaus onnistu, mutta huomattavasti nopeammin kuin esim. Nikon P7000:lla. Canon on muutenkin täsmällisen tuntuinen ja vastaa käyttäjälle rivakasti.

G12 ei ole merkittävä uutuus edeltäjäänsä verrattuna, vaikka onkin erinomainen pokkari. Jos videokuvaus hoodeenä on tärkeä ominaisuus, niin sitten kannattaa vaihtaa vanha uuteen, mutta muuten ei. G11 on hyvä kamera ja siitä kirjoittamani vuoden takainen juttu pitää yllä mainittuja asioita lukuunottamatta paikkansa myös G12:n kohdalla.

Canon G12 säilyttää tässä luokassa ykkösasemansa kuvaajan kamerana. Nikon P7000 on hyvä laite sekin, mutta Canonin ripeämpi raakakuvausnopeus ratkaisee pelin näiden kahden välillä.

KORJAUS: G12 video on 1280 x 720 kokoa, mutta siis ei täyden 1920 x 1080 koon HD-videota.

Päivän kuva, Canon G12

Canon G12, f/4.5, 1/160 s. ja ISO 400

Canon G12, f/4.5, 1/160 s. ja ISO 400

Canon G12, f/4.5, 1/200 ja ISO 80

Tässä kolme päivän kuvaa. Teen Canon G12 kamerasta vielä erillisen jutun, mutta sanon jo nyt, että G12 on paras tässä sarjassa, vaikka Nikon P7000 ei ole huono sekään ja Panasonic LX5 on myös hyvä laite.

Valo taipuu, mutta taipuuko kuvaaja?

Nikon D7000 juttuni yhteydessä tuli joitakin kommentteja diffraktiosta eli valon taipumisesta, joka on monimutkainen ja -puolinen asia. Valokuvauksessa se tarkoittaa lähinnä sitä, että kun valo kulkee pienestä reiästä, niin valo taipuu. Valonsäde ei säilytäkään suoraa reittiänsä, vaan muuttaa suuntaansa reiän kohdalla hieman. Mitä lähempänä reiän reunaa säde kulkee sitä enemmän se taipuu. Keskeltä reikää kulkeva säde ei taivu, vaan jatkaa suorinta tietä kohteeseensa, joka on yleensä digikameran kenno.
Kylmää, Canon G12, f/4, 1/160 s. ja ISO 80.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun himmennän objektiivia, niin valon taipuminen aiheuttaa kuvan pehmenemistä, koska himmentäminen pienentää reikää, josta valon on kuljettava. Himmentämisen määrän suhteeseen kuvan pehmentäjänä valon taipumisen vuoksi vaikuttaa objektiivi ja kamera. Täyden kinokoon objektiiveilla valon taipuminen alkaa vaikuttaa yleensä n. aukon f/11 tienoilla. Pokkareilla sen sijaan jo aukko f/5.6 saattaa olla valon taipumisen aiheuttaja.

Onko tällä merkitystä käytännön kuvaamisessa? Joissakin tilanteissa varmasti, mutta useimpien meidän kannattaa kuvatessaan miettiä ihan muita asioita kuin diffraktiota eli valon taipumista.
Lämmintä, juuri uunista otettuja sämpylöitä.
Canon G12, f/2.8, 1/30 ja ISO 250.
Kannattaa miettiä mitä ja miten kuvaa, ennen kuin edes kuvaa mitään. Sitten kannattaa miettiä vaikkapa valon laatua, valon suuntaa, varjojen suuntaa, sommittelua, rajausta jne. Sitten, kun nuo asiat alkavat asettua kohdilleen kuvissa, niin silloin viimeistään valon taipuminen alkaa vähitellen tuntua melko pieneltä, jopa vähäpätöiseltä seikalta käytännön kuvaamisen ja ennen kaikkea kuvan sisällön kannalta.

Jos joku kuvasi katsoja alkaa epäillä, että kuvassasi on merkkejä diffraktiosta, niin kuvasi sisältö ei jostain syystä ole aiheuttanut mitään tunnereaktiota tässä katsojassa. Jos kuvasi sisältö aiheuttaa tunnereaktion katsojassa, kuvan katsojassa, niin silloin on aivan yhdentekevää onko jokin valonsäde matkallaan digikamerasi kennolle kääntynyt hieman ohittaessaan himmentimen lamellit.

Katso vaikka Elliot Erwittin, Richard Avedonin, Irving Pennin tai Helmut Newtonin kuvia. Tuleeko diffraktio mieleen? Jos tulee, niin rohkenen sanoa, kaikella kunnioituksella, että sinun kannattaisi miettiä onko valokuvaus sittenkään sinun juttusi.
 
Bloggers Team