Kumpi on kumpi?

Onko tämä kuvattu Olympus XZ-1 vai Canon 5D mk2 kameralla?

Onko tämä kuvattu Olympus XZ-1 vai Canon 5D mk2 kameralla?

Sain eilen torstaina kokeiluun Olympuksen XZ-1:sta myyntimallin ja lisäksi kokeiluun tuli Canon 70 - 300 mm f/4 - 5.6 L IS USM, josta olen saanut lukijoiltani kyselyjä. Kuvasin tänään iltapäivällä ennen työkeikkaa muutamia kuvia Olympuksella ja Canonin zoomilla, joka oli kiinni Canon 5D mk2 rungossa.

Koska suurin osa valokuvista katsellaan tietokoneen näytöltä, niin tässä perjantai-illan iloksi kevytmielinen arvaustehtävä. Huomasin nimittäin, että olin kuvannut sekä Olympuksella että Canonilla miltei samanlaiset kuvat.

Kysynkin nyt, että kumpi yllä olevista kuvista on kummalla kameralla kuvattu?

Kumpaakaan kuvaa ei ole rajattu, ainoastaan koko on pienennetty.

Voit arvailla itseksesi, jos haluat, mutta kommenttejakin saa toki lähettää. Kerron huomenna oikean vastauksen.

Pieni asetelma pienellä kameralla

Ostin taannoin valokuvauskirjan, jota voin suositella (Tuck, Kirk: Minimalist Lighting). Tuossa kirjassa on valaisuharjoituksia, joista yhden päätin tehdä, mutta hieman muunneltuna versiona.

Olin juuri hankkinut uuden pokkarikameran, Canon PowerShot S95:n, ja päätinkin tehdä kuvauksen tuolla pokkarilla. Onhan siinä manuaalisäädöt ja se osaa raw-formaatin; ulkoiselle salamalle siinä taas ei ole mitään kytkentää. No, onhan kameran kulmassa pienenpieni oma salama, ja LumoPro LP160 -salamassa taas optinen orjakenno; siinä ratkaisu. Koska en kuitenkaan halunnut kameran oman salaman valaisevan asetelmaa, askartelin foliovuoan palasta suuntaimen salaman eteen. Ideana oli estää valon kulku suoraan eteenpäin ja ohjata se vasemmalle sivulle LumoProon suuntaan. Idea ja sen toteutus toimi hyvin.

Valaisussa minulle haastavinta oli löytää valolle suunta, joka toteuttaisi parhaiten ideani: appelsiinin pyöreä muoto tulisi tulla esiin valoisuuden vaihtelulla, ja halusin irtolohkon kirkkaaksi. Heti alkajaiseksi huomasin, että heijastava varjo antaa liikaa valoa, joten ratkaisu oli läpiampuva varjo. Salamaa en halunnut siirtää kauemmaksi, sillä silloin valon luonne olisi muuttunut. Varjot olisivat siirtyneet, vaalentuneet ja muuttaneet muotoaan liikaa.

Kokeilin valaisua myös etuviistosta, mutta silloin appelsiinin kylki sai mielestäni liikaa valoa, ja appelsiinilohko taasen ei saanut haluamaani määrää valoa taustaansa. Kokeilin myös valaisua suoraan sivulta yläviiston sijaan, mutta appelsiinin muoto ei tällöin tullut minusta yhtä hyvin esiin. Lopullisessa otoksessa on yllä olevan kuvan tilanteen lisäksi pyöröheijastin sateenvarjon ja kameran välissä antamassa valoa appelsiinin leikkauskolon sisäpintaan.

Lopuksi kokeilin vielä kuvata saman asettelun Canon EOS 5D Mark II -järkkärilläni. Salamaksi vaihdoin Canon Speedlite 580 EXII:n, ja ohjaus rapahtui Elinchromen Skyporteilla. Heijastinta en nyt käyttänyt apuna. Halusin näyttää, mitä järjestelmäkameralla saa lisää kuvaan, ja niinpä käytin hyväkseni 50 mm:n f/1.4 -objektiivia täyden kennon kamerassa lyhyen syväterävyyden aikaansaamiseksi kuvaan. Omasta mielestäni asetelma on näin kuvattuna parempi.

Kyllä järjestelmäkameralla kuvaaminen on paljon helpompaa. Pokkarin käyttöä hankaloittaa jo sen pieni koko, ja hyvin pienet, lähekkäin olevat painikkeet. Zoomaus on myös pykälällistä, ja virransäästö kytkeytyessään vetää objektiivin kasaan; sitten saa taas nykytellä zoom-vipua. Pokkarin pieni kenno aikaansaa suuren syvyysterävyyden, mikä tuo rajoituksensa - ja toki joissain tilanteissa etunsa.

Päivän vinkki

RAW-työnkulkuohjelmissa, siis muissa kuin kameravalmistajien omissa, kestää aikansa saada tuki uusille kameroille. Esimerkiksi käyttämäni Bibble Pro 5 ei tue vielä S95:ttä, mutta onneksi löytyy kiertotie. Ilmaisella ExifTool-ohjelmalla voi exif-tietoihin muuttaa kameramallin edeltäjäversioksi, eli tässä tapauksessa S90:ksi, ja nytpä kuvat aukevatkin käsiteltäviksi. Pääteikkunan komentoriville vain käskysarja exiftool -model='Canon PowerShot S90' IMG_0001.CR2.

Sakari Hannula

Minä kokeilin tuota Saken vinkkiä heti Olympus E-5 kameran raakakuviin, joita Lightroom ei vieläkään osaa avata. Laitoin kameran mallinimeksi E-30, ja johan rupesivat kuvat aukenemaan.

Matti

Ammatilaiskameralla ammattilaisnyrkkeilyä - Canon 1D Mark IV

Olin menossa kuvaamaan ammattilaisnyrkkeilyä Boxing Night - Helsinki Rumble -tapahtumaan Töölön Kisahalliin syyskuun alussa, ja tämä olikin mitä oivallisin tilaisuus kokeilla Canon EOS 1D Mark IV -kameraa. Lainakameran mukana tuli myös uusi Canon EF 70-200mm F2.8 IS USM II -objektiivi, josta lyhyet kokemukset jutun lopussa.

HUOM! Kokeilemani kamera oli esisarjaa, joten se ei välttämättä vastannut kaikin osin nyt myynnissä olevia malleja. Mahdollisia eroja en tiedä, mutta tämäkin yksilö toimi täysin ongelmitta.

Etukäteistunnelmat

Olin kuvannut omalla Canon EOS 5D Mark II -kamerallani maaliskuun Boxing Night -tapahtuman samassa paikassa sekä toukokuussa Amin Asikaisen sparrausta Kirkkonummella, ja oma kamerani oli nytkin mukana verrokkina. Tästä eteenpäin kamerat ovat lyhyesti vain 1D ja 5D, ja seuraavassa kerron pääasiassa kokemuksiani ammattilaisnyrkeilyä kuvatessa verraten myös kameroita keskenään.

Objektiiveina käytin sekä edellä mainittua uutta 70-200 -putkea että omaa ja hyväksi havaittua Sigma DG EX 50mm 1/1.4 HSM -lasia. Kehän reunalla kuvaamista - missä sai olla - oli maaliskuiseen tapahtumaan verrattuna rajoitettu, ja 50-millinen osoittautui siksi tällä kertaa käyttökelpoisemmaksi. Pidemmällä putkella kehän köydet tuntuivat aina olevan edessä. Salaman käyttö on kielletty nyrkkeilyotteluissa ja kuvat pitää tehdä vallitsevassa valossa.

Käsissä 1D tuntui miellyttävältä ja sangen tutun oloiselta; Canon mikä Canon. 1D on aika saman kokoinen kui 5D akkukahvalla varustettuna 1D:n ollessa muutaman millin suurempi suuntaansa. 1D akun ja hihnan kanssa painaa n. 1,41 kg, ja 5D on akkukahvan, 2 akun ja hihnan kera 70 grammaa kevyempi. Akkujen tehokapasiteetit ovat tällöin melko samat: 1D:ssä 2300 mAh 11,1 V eli n. 25,5 Wh, 5D 2 x 1800 mAh 7,2 V on 25,9 Wh, ja kuvamääräarviot tällöin 1D 1500 ja 5D 1700 kuvaa.

Sitä voi säätää!

Sain 1D:n juuri ennen kuvausta, enkä sitä ehtinyt pahemmin kokeilemaan ennen otteluja. Tässä kamerassa on mahdollisuus tehdä valtava määrä säätöjä valikon ns. valinnaisissa toiminnoissa (Canon-valikkolyhenteillä C.Fn): 62 säätökohtaa 4 valikossa vs. 5D:ssä 25 säätökohtaa 4 valikossa...

Etukäteen ehdin onneksi kahlata läpi 48 A4-sivua käsittävän suomenkielisen opuksen "Opas jatkuvan tarkennuksen valinnaisten toimintojen ja ISO-herkkyysasetusten käyttöön". Sen perusteella tein seuraavat asetukset: AI-servon seurantaherkyys puolihitaalle (2/5) estämään välitön uudelleentarkennus, jos kohde siirtyilee edestakaisin tai tuomari kulkee kuva-alan ohi; AF-pistealueen laajennus ympäröivillä pisteillä, jotta rajauksen pysyessä samana tarkennus pysyy ottelijassa vaikka tämä vähän liikkuisikin; nuo pisteet valitsin ympäröiviksi (olisi voinut valita myös vain sivusuuntaiset), koska ottelija voi myös kyykistyä vaikkapa väistöissään; AI-servotarkennuksen seurantatavaksi jatkuva tarkennus ensisijaiseksi, jotta eteen tuleva kohde ei aiheuta uudelleentarkennusta kohdetta seuratessa; AI-servon painotus 1. kuvassa ja 2. kuvasta eteenpäin -kohdassa valitsin molempiin seurantapainotuksen kuvausnopeuden sijaan; otin käyttöön automaattisen ISO-herkkyyden, jotta aika ja aukko voivat pysyä samana, mutta valaisun hieman muuttuessa tapahtuu tasapainotus automaattisesti ISO-arvoilla.

Jospa otettaisiin niitä kuvia

Tarkennuksen asetuksien toimivuuden myös huomasi käytännössä, sillä tarkennus pysyi hyvin juuri siinä, missä sen halusikin olevan vaikka tuomari kulki edestäni tai ottelija liikkui hieman sivusuunnassa edestakaisin. Tarkennus oli myös nopeaa ja ennen kaikkea luotettavaa. Tässä näkyi ja tuntui se suurin ero 1D:n hyväksi, sillä 5D:n antiikkisella tarkennuksella nyrkkeilyn kuvaaminen ei ole kovin helppoa.

1D:llä tapahtuneet tarkennusvirheet olivat siis ihan omia kämmejä! Aluksi oli vaikea muistaa, että vaikka käytössä oli jatkuva tarkennus, ei tarkennus muuttunutkaan heti siirtäessäni tarkennuspisteen toiseen ottelijaan - olinhan valinnut asetuksista monin tavoin, että tarkennus pysyisi alkuperäisessä kohteessaan mahdollisimman pitkään. Pian kuitenkin muistin liikuttaa sormeani laukaisimelta ja takaisin tarkennuksen "resetoimiseksi".

1D:n 45 tarkennuspistettä mahdollistavat myös sen, että yhtä tarkennuspistettä käyttäessä sitä voi nopeasti siirtää joystick-säätimellä (eli Canonin kielellä Monivalitsimella) eri kohtiin rajauksen pysyessä samana. 5D:ssä on "peräti" 9 tarkennuspistettä, jotka ovat aivan liian harvassa tähän tarkoitukseen ainakin nyrkkeilyä kuvatessa.

Käytettyä tarkennuspistettä voi hyödyntää myös kuvan toistossa suurennettaessa, sillä asetuksista voi valita kuvan suurentuvan aina sen tarkennuspisteessään.

Kuvaustaajuus eli sarjatuli on 1D:ssä 10 kuvaa sekunnissa, 5D:ssä 3,9, ja sen kuulee äänestä: klikklikklik vs. Klak - Klak. 1D:n raw-puskuri on valmistajan mukaan 26 kuvaa, nopealla kortilla jopa 28. Lainassa olleella 16 magatavun SanDisk CF Extreme Pro 90 MB/s -kortilla puskuri täyttyi kuitenkin vasta 29 kuvan jälkeen, ja Kehä I:llä arviolta 80 km/h ajanutta kuorma-autoa kuvatessa tarkennus toimi koko tuon ajan virheettä. Kokeilin 70-200 -millisen sekä ykkös- että kakkosversiolla, ja en havainnut niissä eroa tarkennuksen seurannassa.

Tunnelmat

Jenkkifutista ja rugbya kuvatessani en juurikaan ole kaipaillut ammattilaiskameraa, mutta nyrkkeilyssä kylläkin. Ero tuntuu tarkennuksessa - miten se pysyy hetkittäisisä häiriöistä huolimatta luotettavasti mukana juuri siinä ottelijassa, jota haluan seurata.

Ostanko siis 1D Mark IV:n? En. Kameran hinta on niin paljon korkeampi kuin 5D Mark II:n, että minun pitäisi kuvata urheilua - ja ehkäpä vain urheilua - todella paljon, jotta kamera maksaisi itsensä. Nautinto sillä kyllä oli kuvata nyrkkeilyä!!!

Hitaammin liikkuvia kohteita kuvaa 5D:lläkin ihan mielellään.

Harmaata laatua -  Canon EF 70-200mm F2.8 IS USM II

Vertasin pikaisesti sekä omaa ykkösversion EF 70-200mm F2.8 IS USM:ää että lainassa ollutta kakkosversiota sekä 1D:ssä että 5D:ssä. Uudessa versiossa sääsuojausta on parannettu, tarkennusrengas kumipintoineen on leveämpi ja tarkennukseen sekä kuvanvakaukseen liittyvät kytkimet ovat upotettu syvemmälle. Kerrotaan myös tarkennuksen nopeutuneen sekä kuvanvakaimen ja kuvan terävyyden parantuneen.

Erilaisissa netin kamera- ja objektiivitestisaiteilla olen tutustunut uuden mallin testeihin, ja niissä sen tuottama kuva on ollut terävämpi kuin vanhan version. Itse kuvasin käsivaralta isoimmalla aukolla muutaman otoksen, ja 100 % suurennoksesta en pysty sokkotestissä sanomaan, kumpi on uusi tai kumpi vanha (vasemmalla vanhempi versio ja oikella uudempi).

Ei vanhaa versiota koskaan ole huonoksi sanottukaan, ja mielestäni pitääkin olla hyvin erityinen kuvaustarve, jotta vanhan uuteen päivittäisi. Tarkennuksen suhteenkaan en havainnut objektiivien välillä aistinvaraisesti havaittavia eroja kummassakaan kamerassa - kameroiden välillä kylläkin nopeudessa 1D:n eduksi. Vasemmalla jälleen vanha ja oikella uusi versio.

Sakari Hannula