Päivän kuva, Sigma 85 mm f/1.4

Canon 5D mk2 ja Sigma 85 mm f/1.4 @ f/1.4, 1/80 s. ja ISO 1600.

Sulantoblogin toimituksen pöytä on väärällään objektiiveja kokeilua varten. Moni lujika on toivonut, että kokeilisin Sigma 70 - 200 mm f/2.8 APO DG HSM uusinta kuvanavakaajalla varustettua mallia. Sellainen on nyt edessäni, kuten myös Sigma 85 mm f/1.4, josta olen myös saanut lukijoilta kokeilupyyntöjä.

Tarkoitukseni on Sulantoblogin käytännönläheiseen tyyliin verrata Sigman 85 millistä Canon 85 f/1.2L ja Nikkor 85 mm f/1.4 AFS laseihin. Sigma varmasti houkuttaa monia, koska sen hinta on n. 900 euroa, kun taas Nikkor maksaa vajaat 1500 ja Canon astronomiset n. 2200 euroa.

Sain kokeiltavaksi myös pari pikkukenoisille tarkoitettua Sigmaa: 10 - 20 mm f/3.5 ja 17 - 50 mm f/2.8. Näistäkin voit lukea käyttökokemuksia lähiaikoina täältä Sulantoblogista.

Ylinnä aivan ensimmäinen kuvani Sigman 85 millisellä. Tyttäreni koirineen pistäytyi kylässä ja mikäs sen helpompaa kuin hyödyntää eläinkunnan edustajaa taas kerran. Superlyhyt terävyysalue sopii joihinkin kuviin tooodella hyvin.

Ammatilaiskameralla ammattilaisnyrkkeilyä - Canon 1D Mark IV

Olin menossa kuvaamaan ammattilaisnyrkkeilyä Boxing Night - Helsinki Rumble -tapahtumaan Töölön Kisahalliin syyskuun alussa, ja tämä olikin mitä oivallisin tilaisuus kokeilla Canon EOS 1D Mark IV -kameraa. Lainakameran mukana tuli myös uusi Canon EF 70-200mm F2.8 IS USM II -objektiivi, josta lyhyet kokemukset jutun lopussa.

HUOM! Kokeilemani kamera oli esisarjaa, joten se ei välttämättä vastannut kaikin osin nyt myynnissä olevia malleja. Mahdollisia eroja en tiedä, mutta tämäkin yksilö toimi täysin ongelmitta.

Etukäteistunnelmat

Olin kuvannut omalla Canon EOS 5D Mark II -kamerallani maaliskuun Boxing Night -tapahtuman samassa paikassa sekä toukokuussa Amin Asikaisen sparrausta Kirkkonummella, ja oma kamerani oli nytkin mukana verrokkina. Tästä eteenpäin kamerat ovat lyhyesti vain 1D ja 5D, ja seuraavassa kerron pääasiassa kokemuksiani ammattilaisnyrkeilyä kuvatessa verraten myös kameroita keskenään.

Objektiiveina käytin sekä edellä mainittua uutta 70-200 -putkea että omaa ja hyväksi havaittua Sigma DG EX 50mm 1/1.4 HSM -lasia. Kehän reunalla kuvaamista - missä sai olla - oli maaliskuiseen tapahtumaan verrattuna rajoitettu, ja 50-millinen osoittautui siksi tällä kertaa käyttökelpoisemmaksi. Pidemmällä putkella kehän köydet tuntuivat aina olevan edessä. Salaman käyttö on kielletty nyrkkeilyotteluissa ja kuvat pitää tehdä vallitsevassa valossa.

Käsissä 1D tuntui miellyttävältä ja sangen tutun oloiselta; Canon mikä Canon. 1D on aika saman kokoinen kui 5D akkukahvalla varustettuna 1D:n ollessa muutaman millin suurempi suuntaansa. 1D akun ja hihnan kanssa painaa n. 1,41 kg, ja 5D on akkukahvan, 2 akun ja hihnan kera 70 grammaa kevyempi. Akkujen tehokapasiteetit ovat tällöin melko samat: 1D:ssä 2300 mAh 11,1 V eli n. 25,5 Wh, 5D 2 x 1800 mAh 7,2 V on 25,9 Wh, ja kuvamääräarviot tällöin 1D 1500 ja 5D 1700 kuvaa.

Sitä voi säätää!

Sain 1D:n juuri ennen kuvausta, enkä sitä ehtinyt pahemmin kokeilemaan ennen otteluja. Tässä kamerassa on mahdollisuus tehdä valtava määrä säätöjä valikon ns. valinnaisissa toiminnoissa (Canon-valikkolyhenteillä C.Fn): 62 säätökohtaa 4 valikossa vs. 5D:ssä 25 säätökohtaa 4 valikossa...

Etukäteen ehdin onneksi kahlata läpi 48 A4-sivua käsittävän suomenkielisen opuksen "Opas jatkuvan tarkennuksen valinnaisten toimintojen ja ISO-herkkyysasetusten käyttöön". Sen perusteella tein seuraavat asetukset: AI-servon seurantaherkyys puolihitaalle (2/5) estämään välitön uudelleentarkennus, jos kohde siirtyilee edestakaisin tai tuomari kulkee kuva-alan ohi; AF-pistealueen laajennus ympäröivillä pisteillä, jotta rajauksen pysyessä samana tarkennus pysyy ottelijassa vaikka tämä vähän liikkuisikin; nuo pisteet valitsin ympäröiviksi (olisi voinut valita myös vain sivusuuntaiset), koska ottelija voi myös kyykistyä vaikkapa väistöissään; AI-servotarkennuksen seurantatavaksi jatkuva tarkennus ensisijaiseksi, jotta eteen tuleva kohde ei aiheuta uudelleentarkennusta kohdetta seuratessa; AI-servon painotus 1. kuvassa ja 2. kuvasta eteenpäin -kohdassa valitsin molempiin seurantapainotuksen kuvausnopeuden sijaan; otin käyttöön automaattisen ISO-herkkyyden, jotta aika ja aukko voivat pysyä samana, mutta valaisun hieman muuttuessa tapahtuu tasapainotus automaattisesti ISO-arvoilla.

Jospa otettaisiin niitä kuvia

Tarkennuksen asetuksien toimivuuden myös huomasi käytännössä, sillä tarkennus pysyi hyvin juuri siinä, missä sen halusikin olevan vaikka tuomari kulki edestäni tai ottelija liikkui hieman sivusuunnassa edestakaisin. Tarkennus oli myös nopeaa ja ennen kaikkea luotettavaa. Tässä näkyi ja tuntui se suurin ero 1D:n hyväksi, sillä 5D:n antiikkisella tarkennuksella nyrkkeilyn kuvaaminen ei ole kovin helppoa.

1D:llä tapahtuneet tarkennusvirheet olivat siis ihan omia kämmejä! Aluksi oli vaikea muistaa, että vaikka käytössä oli jatkuva tarkennus, ei tarkennus muuttunutkaan heti siirtäessäni tarkennuspisteen toiseen ottelijaan - olinhan valinnut asetuksista monin tavoin, että tarkennus pysyisi alkuperäisessä kohteessaan mahdollisimman pitkään. Pian kuitenkin muistin liikuttaa sormeani laukaisimelta ja takaisin tarkennuksen "resetoimiseksi".

1D:n 45 tarkennuspistettä mahdollistavat myös sen, että yhtä tarkennuspistettä käyttäessä sitä voi nopeasti siirtää joystick-säätimellä (eli Canonin kielellä Monivalitsimella) eri kohtiin rajauksen pysyessä samana. 5D:ssä on "peräti" 9 tarkennuspistettä, jotka ovat aivan liian harvassa tähän tarkoitukseen ainakin nyrkkeilyä kuvatessa.

Käytettyä tarkennuspistettä voi hyödyntää myös kuvan toistossa suurennettaessa, sillä asetuksista voi valita kuvan suurentuvan aina sen tarkennuspisteessään.

Kuvaustaajuus eli sarjatuli on 1D:ssä 10 kuvaa sekunnissa, 5D:ssä 3,9, ja sen kuulee äänestä: klikklikklik vs. Klak - Klak. 1D:n raw-puskuri on valmistajan mukaan 26 kuvaa, nopealla kortilla jopa 28. Lainassa olleella 16 magatavun SanDisk CF Extreme Pro 90 MB/s -kortilla puskuri täyttyi kuitenkin vasta 29 kuvan jälkeen, ja Kehä I:llä arviolta 80 km/h ajanutta kuorma-autoa kuvatessa tarkennus toimi koko tuon ajan virheettä. Kokeilin 70-200 -millisen sekä ykkös- että kakkosversiolla, ja en havainnut niissä eroa tarkennuksen seurannassa.

Tunnelmat

Jenkkifutista ja rugbya kuvatessani en juurikaan ole kaipaillut ammattilaiskameraa, mutta nyrkkeilyssä kylläkin. Ero tuntuu tarkennuksessa - miten se pysyy hetkittäisisä häiriöistä huolimatta luotettavasti mukana juuri siinä ottelijassa, jota haluan seurata.

Ostanko siis 1D Mark IV:n? En. Kameran hinta on niin paljon korkeampi kuin 5D Mark II:n, että minun pitäisi kuvata urheilua - ja ehkäpä vain urheilua - todella paljon, jotta kamera maksaisi itsensä. Nautinto sillä kyllä oli kuvata nyrkkeilyä!!!

Hitaammin liikkuvia kohteita kuvaa 5D:lläkin ihan mielellään.

Harmaata laatua -  Canon EF 70-200mm F2.8 IS USM II

Vertasin pikaisesti sekä omaa ykkösversion EF 70-200mm F2.8 IS USM:ää että lainassa ollutta kakkosversiota sekä 1D:ssä että 5D:ssä. Uudessa versiossa sääsuojausta on parannettu, tarkennusrengas kumipintoineen on leveämpi ja tarkennukseen sekä kuvanvakaukseen liittyvät kytkimet ovat upotettu syvemmälle. Kerrotaan myös tarkennuksen nopeutuneen sekä kuvanvakaimen ja kuvan terävyyden parantuneen.

Erilaisissa netin kamera- ja objektiivitestisaiteilla olen tutustunut uuden mallin testeihin, ja niissä sen tuottama kuva on ollut terävämpi kuin vanhan version. Itse kuvasin käsivaralta isoimmalla aukolla muutaman otoksen, ja 100 % suurennoksesta en pysty sokkotestissä sanomaan, kumpi on uusi tai kumpi vanha (vasemmalla vanhempi versio ja oikella uudempi).

Ei vanhaa versiota koskaan ole huonoksi sanottukaan, ja mielestäni pitääkin olla hyvin erityinen kuvaustarve, jotta vanhan uuteen päivittäisi. Tarkennuksen suhteenkaan en havainnut objektiivien välillä aistinvaraisesti havaittavia eroja kummassakaan kamerassa - kameroiden välillä kylläkin nopeudessa 1D:n eduksi. Vasemmalla jälleen vanha ja oikella uusi versio.

Sakari Hannula

Kaikki tarpeelliset objektiivit 400 eurolla

Vanhassa vara parempi, sanotaan. Esittelen tässä käyttökelpoisen ja hyvälaatuisen sarjan objektiiveja, joiden polttovälialue kattaa lähes kaiken peruskuvaamisen. Parasta on hinta, yhteensä n. 400 euroa.

Ok, kakkulat ovat käytettyjä ja lisäksi tarkennus pitää tehdä käsin, mutta kaikkea ei voi saada.

Laajakulma Nikkor Ai 28 mm f/2.8. Valovoimaa n. aukko enemmän kuin tyypillisessä kittizoomissa ja optinen laatu vähintään samaa tasoa. Pienikokoinen ja metallirakenteinen, joten kestää kovaa käyttöä vielä muutaman vuosikymmenen.

Kontrastikas ja teräväpiirtoinen täydeltä aukolta alkaen, mutta terävyysalue voimakkaasti kupera, joten täydellä aukolla kuvan nurkat eivät aina ole terävyysalueella. Nikonilla on optisesti parempiakin 28 milllisiä, mutta tämä versio ei ole todellakaan huono. Maksoin omastani käytettynä 100 euroa.

Normaali Nikkor Ai 50 mm f/2. Valovoimaa pari aukkoa enemmän kuin kittizoomeissa ja optisesti vähintään samaa tasoa. Tämäkin on pieni ja tukevarakenteinen.

Täydellä aukolla kontrasti ja terävyys hieman lattea, mutta toimii hienosti esim. potreteissa. Aukon tai parin himmennys terävöittää kuvan mukavasti. Maisemat kannattaa kuvata aukoilla f/8 - 11, jolloin nurkatkin ovat terävät. Parhaimmillaan tosi skarppi ja toimii vaikka D3x:n kanssa. Maksoin omastani käytettynä 50 euroa.

Lyhyt tele Nikkor Ai 105 mm f/2.5. Jälleen hyvä valovoima ja tukeva rakenne, joka tuntuu painossa, sillä sitä on enemmän kuin muoviobjektiiveilla. Koko on kuitenkin mukavan pieni. Tästä objektiivista on pienempikin Ais-versio, joka on optisesti samanlainen.

Tämä legendaarinen Nikkor on optisesti huippua, eikä häpeä oikeastaan minkään objektiivin rinnalla. Suorituskyky on loistava heti täydeltä aukolta, mutta paranee vielä aavistuksen himmentämällä. Toimii lähilinssin tai loiton kanssa hienosti myös lähikuvauksessa. Maksoin omastani käytettynä 150 euroa.

Tele Nikkor Ai 200 mm f/4. Tässä valovoimalla ei voi kehuskella, vaikka sitä onkin aukon verran kittizoomia enemmän, mutta pieni koko vastaavasti tasapainottaa kokonaisuutta. Metallia ei ole tässäkään säästelty ja se tuntuu kaikin puolin laadukkaana kokonaisuutena.

Kuten edellinenkin tele, niin myös tämä on optisesti erinomainen. Täydellä aukolla voi joskus havaita pientä purppuraa kontrastikkaissa rajapinnoissa, mutta ei mitään hälyttävää. Terävyydessä ja kontrastissa ei ole moittimista ja parempaa saa hakea. Maksoin omastani käytettynä 100 euroa.

Koko setti siis 400 euroa, jolla ei saa mitään optiseselta suorituskyvyltään vastaavaa uutta tämän polttovälialueen kattavaa optiikkaa. Tämä on tietenkin hieman paradoksaalista, sillä 28 - 200 mm alue on käytönnöllinen vain täyden kennon kamerassa ja ne, joilla on varaa tai tarvetta esim. Nikon D700:lle tai jopa D3:lle eivät ehkä halua pihtailla objektiiveissakaan.

Käsitarkennus on toinen hankaluus, josta selviää kunnolla vain isolla etsinkuvalla varustetulla täyden kennon kameralla. Parhaidenkaan pikkukennoisten etsinkuvat eivät sovi hyvin käsitarkennukseen, ainakaan minun silmilläni.

Varsinkin 105 ja 200 milliset toimivat tosi hyvin pikkukennoisessakin ja kyllä tarkennuksen kanssakin toimeen tulee, jos kohde ei liiku vauhdilla. Telen lyhyt syväterävyysalue helpottaa käsitarkennusta, koska terävä kohta erottuu laajakulmaa paremmin.

Sitten on vielä tietenkin valotuksen mittaus, joka toimii vain Nikonin paremmissa malleissa. Tämä ei digiaikana ole mikään aivan ylitsepääsemätön asia, koska mittauksen voi yritys ja erehdys menetelmällä asettaa kohdalleen ennen kuvaamista. Sitä paitsi samalla oppii mittaamaan valoa omilla silmillään ja siitä taidosta on pelkästään hyötyä.

Muutamia tilannekuvausta haittaavia ominaisuuksia siis tulee kaupanpäälle näissä perinneobjektiiveissa, mutta suosittelen silti kokeilemaan niitä, koska siinä ohessa voi oppia valokuvaamisesta uusia asioita. Optisen tai mekaanisen laadun ja hinnan suhde ei ainakaan parane vaikka ostaisi minkä tahansa uuden objektiivin.

Päivitys: Automaattihimmennin toimii kaikilla Nikoneilla.