Arvaillaan taas!

Nikkor 85 mm f/1.4, Canon 85 mm f/1.2 ja Sigma 85 mm f/1.4.

Olemme Saken kanssa kuvailleet valovoimaisilla 85 millisillä ja ne ovat hienoja optiikoita kaikki. Mukana ovat siis Canon 85 mm f/1.2, Nikkor 85 mm f/1.4 ja Sigma 85 mm f/1.4. Näissä laseissa on eroja, mutta käytännön kuvaamisessa ne ovat hyvin pieniä. Teen vielä yhteenvedon kokemuksistamme, mutta sitä odotellessa arvaillaan.

Kuka osaa sanoa alla olevista kuvista mikä on milläkin objektiivilla kuvattu? Tarkennus on talon seinässä ja kaikki kuvat on kuvattu kunkin objektiivin täydellä aukolla. Kuvat aukevat täysikokoisina klikkaamalla. Vastaus on täällä blogissa huomenna.

Onko valovoima hintansa arvoista?

Nikon D700 + Nikkor AF-S 35 mm f/1.4 @ f/1.4, 1/50 s. ja ISO 200.

Olen muutamat viime päivät kokeillut Nikonin uusinta objektiivia, f/1.4 valovoimaista 35 millistä, jonka hinta on n. 1850 euroa. Valovoima maksaa ja olen aina ollut sitä mieltä, että se on hintansa arvoista, mutta onko se oikeasti?

Jonkinlainen todiste saattaa löytyä tilastosta eli metadatasta, jota esim. Lightroom ylläpitää. Katsoin metadataa omasta tämänhetkisestä Lightroomin työkirjastostani, jossa ovat siis asiakkailleni kuvaamani kuvat tietyltä ajalta.

Kirjastossa on reilut 23000 kuvaa, joista lähes kolmanneksen olen kuvannut aukolla f/2.8 ( 7310 kpl ). Seuraavaksi eniten olen kuvannut aukolla f/4 ( 3079 kpl ) ja kolmanneksi eniten aukolla f/8 ( 2300 kpl ). Aukot f/5.6 ja f/11 ovat seuraavina n. 1800 kuvan osuudella. Olen siis käyttänyt aukkoa f/2.8 ylivoimaisesti eniten.

Yllä olevasta voisi päätellä, että ainakin minulle kaksi eniten töissä käyttämääni objektiivia, 24 - 70 mm f/2.8 ja 70 - 200 mm f/2.8, ovat olleet hintansa arvoiset. Johtopäätös: minun kannattaa jatkossakin ostaa valovoimaa.

Uutuus tämäkin, Nikkor AF-S DX 55 - 300 mm f/4.5 - 5.6 G ED VR

Nikon julkisti hiljattain uusia objektiiveja, joista varsinkin valovoimainen 85 mm f/1.4 sai paljon huomiota. Yksi uutuus on suunnattu pienellä budjetilla kuvaavalle ja ansaitsee hieman huomiota sekin. Tämä on 55- 300 mm f/4.5 - 5.6 G ED VR telezoomi.

Minulla on kokeilussa 55 - 300 millinen, joka vaikuttaa varsin lupaavalta. Vanhaan 55 - 250 milliseen verrattuna parannusta on metallinen bajonetti muovisen sijasta. Rakenne on hyvää harrastajatasoa, muovinen, mutta tukeva. Optisesti uutuus tuntuu olevan erinomainen, mutta kuvaan vielä hieman lisää ennen kuin sanon mitään lopullista.

Palataan asiaan.

Ammattilainenkin voi kuvata pirattiobjektiivilla

Pitkät valovoimaiset teleobjektiivit maksavat ihan älyttömästi, eikä ammattilaisenkaan välttämättä kannata sellaisia ostella, jos käyttöä ei paljon ole. Tunnen kyllä sellaisiakin ammttikuvaajia, jotka ostavat aina uusimmat kamerat, objektiivit, tietokoneet sun muut, vaikka taloudellisia perusteita ei aina olisikaan. No, jokainen tekee tietenkin niin kuin parhaaksi näkee, eikä se muille kuulu.

Valokuvaaja Jyrki Vesa käyttää Nikkoreiden lisäksi Sigman 100 - 300 millistä zoomia ja alla lyhyet kommentit ja parit kuvat Vesalta.

Olen kesän mittaan joutunut kuvaamaan erinäisiä urheilu- ja konserttitapahtumia. Lehtien kalustoilla kuvaavilla on auton verran maksavat 2.8-valovoimaiset pitkät merkkiobiskat. Olen kuvannut sisällä Nikonin 70-200 millisellä, mutta ulkona luottanut Sigman 100-300 milliseen. Valovoima on Sigmassa f/4, eli siitä tulee se auton hinnan ero verrattuna 2.8 merkkilaseihin.

Sanomalehtiin kuvataessa reilun tonnin hintainen piraatti toimii vähintään tyydyttävästi. Ohessa Ankkarockin Don Huonot-kuvia. Ammattirungoilla voi käyttää 3600 herkkyyttä, ja nelosen aukolla voi kuvata hyvin käsivaraltakin.


Jyrki Vesa

Päivän yökuva

Hevonen shakkilaudalla puistossa. Tähän kuvaan käytin omaa kameraani, Nikon D700 ja Nikkor 50 mm f/1.4 AFS objektiivia. Kuvasin miltei maan tasosta etsimeen katsomatta. Valotus aukolla f/1.4, 1/60 s. ja ISO 3200.

Valovoimaa, vihdoinkin!

Tänä vuonna se toteutuu, Nikonistit saavat valovoimaa. Nikonilta on puuttunut yleiskuvaamiseen sopivat valovoimaiset objektiivit aivan liian pitkään. Normaali 50 millinen tuli viime vuonna ja aivan muutama päivä sitten esiteltiin 24 mm f/1.4. Tänä vuonna Nikon esittelee kaikella todennäköisyydellä vielä 85 mm ja 35 mm polttovälit f/1.4 valovoimalla ja kaikilla uusimmilla herkuilla.

En ole kova valokuvauskalustointoilija, mutta jokaisella meillä on heikkoutemme, niin minullakin. Kohdallani se on valovoima, minä pidän kovasti valovoimaisista objektiiveista. En niinkään välitä superteleistä, koska niiden käyttö tai tarve on osaltani erittäin vähäistä, mutta juuri nuo yllä mainitut polttovälit ovat niin käytännöllisiä. Niillä voin kuvata miltei kaiken.

Äskettäin esitelty 24 mm f/1.4 tulee olemaan sikamaisen hintainen, mutta ennakkotiedoista päätellen rahalle saa vastinetta. Nikonilla on tervetta esitellä osaamistaan alueella, joka on pitkään ollut Canonin hallitsemaa ja muutenkin Nikonin viime aikaisista esityksistä päätellen uudet ammattinikkorit ei tule olemaan kompromisseja.

Uutuuksissa tultaneen keskittymään nimenomaan täyden aukon suorituskykyyn, koska näinä automaattitarkennuksen ja erinomaisten zoomien aikoina valovoimainen kiinteäpolttovälinen ostetaan täyden aukon kuvaamiseen. Toisin oli käsitarkennuksen aikoina, jolloin hyvä valovoima auttoi tarkentamista kirkaan etsinkuvan muodossa.

Kuvasin eilen karnevaaleissa aivan kelpo kuvia Olympus E-P2 kameralla ja 17 mm f/2.8 objektiivilla, mutta tässä jutussa olevien kaltaisia kuvia en olisi voinut kuvata millään muulla kuin valovoimaisella kiinteäpolttovälisellä objektiivilla. Lyhyt terävyysalue on parhaimmillaan niiiin hieno! Objektiivi oli tässä tapauksessa Nikkor 50 mm f/1.4 AFS. Kaikki kuvat on kuvattu täydellä aukolla f/1.4.

Kaikki tarpeelliset objektiivit 400 eurolla

Vanhassa vara parempi, sanotaan. Esittelen tässä käyttökelpoisen ja hyvälaatuisen sarjan objektiiveja, joiden polttovälialue kattaa lähes kaiken peruskuvaamisen. Parasta on hinta, yhteensä n. 400 euroa.

Ok, kakkulat ovat käytettyjä ja lisäksi tarkennus pitää tehdä käsin, mutta kaikkea ei voi saada.

Laajakulma Nikkor Ai 28 mm f/2.8. Valovoimaa n. aukko enemmän kuin tyypillisessä kittizoomissa ja optinen laatu vähintään samaa tasoa. Pienikokoinen ja metallirakenteinen, joten kestää kovaa käyttöä vielä muutaman vuosikymmenen.

Kontrastikas ja teräväpiirtoinen täydeltä aukolta alkaen, mutta terävyysalue voimakkaasti kupera, joten täydellä aukolla kuvan nurkat eivät aina ole terävyysalueella. Nikonilla on optisesti parempiakin 28 milllisiä, mutta tämä versio ei ole todellakaan huono. Maksoin omastani käytettynä 100 euroa.

Normaali Nikkor Ai 50 mm f/2. Valovoimaa pari aukkoa enemmän kuin kittizoomeissa ja optisesti vähintään samaa tasoa. Tämäkin on pieni ja tukevarakenteinen.

Täydellä aukolla kontrasti ja terävyys hieman lattea, mutta toimii hienosti esim. potreteissa. Aukon tai parin himmennys terävöittää kuvan mukavasti. Maisemat kannattaa kuvata aukoilla f/8 - 11, jolloin nurkatkin ovat terävät. Parhaimmillaan tosi skarppi ja toimii vaikka D3x:n kanssa. Maksoin omastani käytettynä 50 euroa.

Lyhyt tele Nikkor Ai 105 mm f/2.5. Jälleen hyvä valovoima ja tukeva rakenne, joka tuntuu painossa, sillä sitä on enemmän kuin muoviobjektiiveilla. Koko on kuitenkin mukavan pieni. Tästä objektiivista on pienempikin Ais-versio, joka on optisesti samanlainen.

Tämä legendaarinen Nikkor on optisesti huippua, eikä häpeä oikeastaan minkään objektiivin rinnalla. Suorituskyky on loistava heti täydeltä aukolta, mutta paranee vielä aavistuksen himmentämällä. Toimii lähilinssin tai loiton kanssa hienosti myös lähikuvauksessa. Maksoin omastani käytettynä 150 euroa.

Tele Nikkor Ai 200 mm f/4. Tässä valovoimalla ei voi kehuskella, vaikka sitä onkin aukon verran kittizoomia enemmän, mutta pieni koko vastaavasti tasapainottaa kokonaisuutta. Metallia ei ole tässäkään säästelty ja se tuntuu kaikin puolin laadukkaana kokonaisuutena.

Kuten edellinenkin tele, niin myös tämä on optisesti erinomainen. Täydellä aukolla voi joskus havaita pientä purppuraa kontrastikkaissa rajapinnoissa, mutta ei mitään hälyttävää. Terävyydessä ja kontrastissa ei ole moittimista ja parempaa saa hakea. Maksoin omastani käytettynä 100 euroa.

Koko setti siis 400 euroa, jolla ei saa mitään optiseselta suorituskyvyltään vastaavaa uutta tämän polttovälialueen kattavaa optiikkaa. Tämä on tietenkin hieman paradoksaalista, sillä 28 - 200 mm alue on käytönnöllinen vain täyden kennon kamerassa ja ne, joilla on varaa tai tarvetta esim. Nikon D700:lle tai jopa D3:lle eivät ehkä halua pihtailla objektiiveissakaan.

Käsitarkennus on toinen hankaluus, josta selviää kunnolla vain isolla etsinkuvalla varustetulla täyden kennon kameralla. Parhaidenkaan pikkukennoisten etsinkuvat eivät sovi hyvin käsitarkennukseen, ainakaan minun silmilläni.

Varsinkin 105 ja 200 milliset toimivat tosi hyvin pikkukennoisessakin ja kyllä tarkennuksen kanssakin toimeen tulee, jos kohde ei liiku vauhdilla. Telen lyhyt syväterävyysalue helpottaa käsitarkennusta, koska terävä kohta erottuu laajakulmaa paremmin.

Sitten on vielä tietenkin valotuksen mittaus, joka toimii vain Nikonin paremmissa malleissa. Tämä ei digiaikana ole mikään aivan ylitsepääsemätön asia, koska mittauksen voi yritys ja erehdys menetelmällä asettaa kohdalleen ennen kuvaamista. Sitä paitsi samalla oppii mittaamaan valoa omilla silmillään ja siitä taidosta on pelkästään hyötyä.

Muutamia tilannekuvausta haittaavia ominaisuuksia siis tulee kaupanpäälle näissä perinneobjektiiveissa, mutta suosittelen silti kokeilemaan niitä, koska siinä ohessa voi oppia valokuvaamisesta uusia asioita. Optisen tai mekaanisen laadun ja hinnan suhde ei ainakaan parane vaikka ostaisi minkä tahansa uuden objektiivin.

Päivitys: Automaattihimmennin toimii kaikilla Nikoneilla.