Leica S2

Kirjoitin esittelyn tästä kameroiden Ferrarisarjaan kuuluvasta kamerasta jo jokin aika sitten, mutta tässä vielä käyttökokemuksiani.

Leica S2 on hyvin muotoiltu ja istuu käteen kuin hansikas. Ulkoasu on virtaviivainen ja Leicamaisesti pelkistetty, joka on hienon näköistä, mutta ei aina niin käytännöllistä.

Takanäytön ympärillä on neljä nappia, joilla valikoita hallitaan yhdessä peukalopyörän kanssa. Leican käyttöliittymä on totuttelun jälkeen ihan mukiinmenevä, mutta poikkeaa pikkukameroiden standardista ja vaatii siksi totuttelun.

Pakko kyllä sanoa, että pikkukameroissa ( kaikki Canonin, Nikonin ynnä muiden vastaavien kamerat ) on keskimäärin käytettävämpi liittymä, koska Leicasta puuttuu monivalitsin, joka on mielestäni hyvä keksintö.

Sanna kuvattuna samoilla valoilla kuin tämä kuva.
Leica S2 + 70 mm f/2.5 @ f/2.8, 1/125 s. ja ISO 160.

Leican valikoiden eri kohtiin pääsee oikotietä kullakin neljästä napista. Peukalopyörällä rullaamalla siirrytään haluttuun valikon kohtaan ja pyörää painamalla valitaan kohta.

Kuvan tarkastelu suurennettuna ei ole kovin kätevää, koska se edellyttää peukalopyörän kääntelyä ja napin painamista, jotta myös pystysuuntainen kuvan siirtely olisi mahdollista. Tässä kohtaa kunnollinen monivalitsin tai vastaava on huomattavsti parempi.

Leican päällä oleva näyttö on pieni ja selkeä, mutta ulkona auringossa näytön informaatiota on vaikea nähdä.

Kuvaaminen Leicalla on erittäin mukavaa, eikä eroa kovinkaan paljon pikkukamerasta. Kuvausnopeus ei ole samalla tasolla pikkukameoiden kanssa, mutta riittävä kuitenkin. Etsinkuva on ISO ja KIRKAS verrattuna mihin tahansa pikkukameraan ja kuvattavaa aihetta on ilo silmäillä Leican läpi. Tarkennus ainakin 70 mm normaaliobjektivilla on yllättävänkin nopea, mutta pitää melkoista vinkunaa. Tarkennuspisteitä on vain yksi kuvan keskellä ja se on aika ankeaa pikkukameraan tottuneelle, mutta parempi sekin kuin käsitarkennus, joka on muuten helppoa ISOn etsinkuvan asnsiosta.

Leica S2 + 70 mm f/2.5 @ f/4.8, 1/500 s. ja ISO 160.

Leica S2 on ehdottomasti mukavin ns. keskikoon kamera, jota olen käyttänyt ja Leicalla voi kuvailla vaikka turistikuvia tai näppäillä muuten vaan. Eihän Leicaa ole näppäilyyn tarkoitettu, mutta kuvausmukavuus sopii siihenkin.

Kuvan tekninen laatu on aivan eri sarjassa kuin pikkukameroilla ja sen vuoksi Leica S2 varmaan hankitaankin. Siltikin pistää miettimään, että pitää olla todella tarvetta kaikille niille pikseleille, sillä kaikesta huolimatta Leica S2 on hieman kankea kuvausväline pikkukameran jälkeen.

Toisaalta isot kamerat ovat aina olleet kankeita pieniin verrattuna ja aina kaikille kameroille on käyttäjiä riittänyt. Oma kuvaustapa ja kuvattavat kohteet ratkaisevat homman. Omassa työssäni Leica menisi aivan hukkaan ja olisi hankala, mutta jonkun toisen kuvaajan käytössä asia on varmasti toisin.

Leica S2 + 70 mm f/2.5 @ f/5.7, 1/500 s. ja ISO 160.

Ihan virheetön ei Leicakaan ole ja esim. kuvassa oleva aurinko tekee varsin ruman valkoisen "pylvään" kuvaan, kuten yllä voi nähdä. Sama ilmiö toistuu Leica M9:n kuvissa. Tällaista ei esiinny ainakaan samassa mittakaavassa pikkukameroilla nykyään. Joskus digikameroiden alkuaikoina vastaavaa oli monessakin kamerassa.

Leica S2 on tehty niille kuvaajille, jotka jostain syystä haluavat vain parasta teknistä laatua ja ovat siitä valmiita ( ja kykeneviä ) myös maksamaan. Mainoskuvausmaailmassa lienee kyse myös katu-uskottavuudesta. Oli ilo kuvata Leica S2:lla ja kyllä ne kuvat kieltämättä näyttävät hyviltä teknisessä mielessä. Ehkä siihen voisi tottua ja sitten olisi valmis antamaan anteeksi pienet epämukavuudet kuvaamisessa.

Nämä kuvat aukeavat täysikokoisina klikkaamalla.

Fuji X100

Viime viikolla näyttelin Fujin X100 kameralla kuvattuja kuvia ja kerroin lyhyesti laitteen hyviä ja huonoja puolia. Tässä vielä tiivistetysti mieleen jääneitä seikkoja Fujilla kuvaamisesta.

Fuji X100 @ f/5.6, 1/300 s. ja ISO 200.

Fuji X100 on hauskan näköinen kamera, joka varmasti viehättää pelkästään ulkonäöllään ainakin niitä kuvaajia, jotka ovat aloittaneet filmiaikoina. Perinteiset aukon ja ajan säätimet ovat kaiken lisäksi miellyttävät käyttää. Kameran takaosa paljastaa, että kyse on modernista digitaalikamerasta ja juuri tässä modernissa osassa ovat myös Fujin pahimmat epäkäytännöllisyydet.

Ensinnäkin monivalitsin on liian herkkä ja tunnoton. Varsinkin keskellä oleva ok-nappi toimii erityisen kehnosti, sillä sitä pitää käytännössä painaa sormen kynnen kärjellä tarkasti, koska muuten tulee samalla painettua pyörivää ulkokehää.

Fuji X100 @ f/2.8, 1/500 s. ja ISO 640.

Tarkennuspisteen valinta on myös melko kelvottomasti toteutettu, koska siinä vaaditaan kaksi kättä. Vasemman käden sormella pitää painaa af-nappia ja samalla oikean käden sormella pitää painella monivalitsinta, jolla tarkennuspiste valitaan.

Takanäytöltä tähtäillessä ongelma ei ole kovin paha, mutta etsimestä katsellessa tarkennuspistettä ei oikeastaan kovin näppärästi voi vaihtaa muuten kuin nostamalla kamera pois silmältä. Tämä on harmillistä, koska Fujissa on valittavana monta tarkennuspistettä laajalla alueella. Käytännössä tulee tarkennettua ainoastaan keskimmäisellä pisteellä.

Monivalitsimen kanssa voi elää helpommin, mutta tarkennuspisteen valinta on pahempi juttu. Fujin etsin hybridimoodissa on käytännöllinen, sillä siinä yhdistyy sähköisen ja optisen etsimen hyvät puolet. Etsin ei oikeastaan ole mitenkään kovin ihmeellistä teknologiaa, mutta toimii hyvin. Optisen etsinkuvan päälle näytetään tarkennuspiste, valotustiedot, histogrammi jne.

Pelkästään sähköisen etsinkuvankin voi valita ja vaikka sekin on hyvälaatuinen, niin edellämainittu optisen ja sähköisen yhdistelmä on vielä parempi. Mainittakoon vielä, että etsinkuvaa on hieman vaikea nähdä kokonaan silmälaseilla. Ilman laseja silmän saa tarpeeksi lähelle, jolloin koko kuva reunoja myöten näkyy hyvin.

Fuji X100 @ f/2.8, 1/15 s. ja ISO 3200.

Nuo huonot seikat miltei unohtuvat, kun katselee Fujilla kuvattuja kuvia. Kamera tekee teknisessä mielessä erittäin kaunista jälkeä, sävyt, värit, terävyys ja kaikki tuntuu olevan hyvin kohdallaan. Kuva on erittäin terävä eikä kohina häritse pahasti millään herkkyydellä.

En yleensä kuvaa jpg-kuvia, mutta Fujin raakakuvat eivät toistaiseksi aukea kummallakaan käyttämälläni ohjelmalla. Ei Capture Onella eikä Lightroomilla. Siksi kuvasinkin jpg:tä, enkä oikeastaan edes kaivannut raakakuvia.

Fuji X100 @ f/5.6, 1/340 s. ja ISO 200.

Fujin objektiivi on erinomainen. Terävyys ja kontrasti eivät jätä toivomisen varaa, mutta terävyystaso on ilmeisesti melko voimakkaasti kupera, joka näkyy yllä olevassa kuvassa. Kuvan oikea ja vasen reuna ovat lyhyen sivun puolivälistä hieman pehmeät, mutta samalla etäisyydellä oleva kuvan keskusta on terävä. Kuvan vasen alanurkka ja lähellä olevat veneet ovat myös teräviä.

Objektiivin lähin tarkennusetäisyys ilman markoasennon käyttämistä on laajakulmalle melko pitkä 80 cm. Lähemmäksi, aina 10 cm asti, pääsee, mutta silloin pitää kytkeä lähitarkennus, jolloin tarkennusnopeus myös hidastuu.

Fujin keskussuljin asettaa pieniä rajoituksia lyhimmälle käytössä olevalle suljinajalle. Vaikka lyhin valittavissa oleva aika on 1/4000 s., niin aukolla f/2 lyhin suljinaika on kuitenkin vain 1/1000 s. Sisäänrakennettu harmaasuodatin auttaa ja mahdollistaa suurimman aukon käyttämisen kirkkaassakin valossa.

Toivottavasti Fuji korjaa seuraavaan malliin sekä monivalitsimen että tarkennuspisteen valinnan. Joka tapauksessa Fuji X100 on harkitsemisen arvoinen kamera, jos tällainen kiinteäobjektiivinen tuntuu sopivalta. Tällä hetkellä Fujille ei ole oikeaa kilpailijaa samoilla ominaisuuksilla ja kuvan tekninen laatu on ehdottomasti huippua.

Hyvää: kuvan tekninen laatu, pieni koko, objektiivi, ulkonäkö

Huonoa: monivalitsin, tarkennuspisteen valinta

Nämä kuvat aukeavat täydessä koossa ja ne ovat kameran suoria jpg-kuvia parhaalla laadulla.

Nikkor 18 - 200 f/3.5 - 5.6 VRII ja Nikon D7000

Nikon D7000 + Nikkor 18- 200 mm VRII @ 130 mm, f/11, 1/250 ja ISO 200.

Kaikesta huolimatta otin kuitenkin reissulle mukaan otsikossa mainitun yhdistelmän ja ehdin jopa kuvata sillä. Nikonin superzoom 18 - 200 mm on hyvässä maineessa ja moni on kiinnostunut tietämään miten kakkula toimii Nikonin uuden D7000 rungon kanssa. Tässä tiivistetysti omat ajatukseni aiheesta.

Nikon D7000 ja Nikkor 18- 200 mm f/3.5 - 5.6 VRII

Kokeilin viime kesänä 18 - 200 millistä Nikon D40 rungossa ja tämä yhdistelmä pelasi todella hyvin. Zoomi oli riittävän terävä kaikilla polttoväleillä ja aukoilla. Nikon D7000 kenno on uusinta uutta ja siinä on pikseleitä lähes kolminkertainen määrä D40 kennoon verrattuna, joka asettaa optiikalle kovat vaatimukset.

Nikon D7000 + Nikkor 18- 200 mm VRII @ 200 mm, f/8, 1/640 ja ISO 400.

Nikkor on mekaanisesti hyvää tasoa, tarkennus toimii hienosti ja vakaajakin hoitaa työnsä, joten siinä suhteessa kaikki on kunnossa, mutta sehän ei riitä.

Nikon D7000 + Nikkor 18- 200 mm VRII @ 18 mm, f/8, 1/800 ja ISO 400.

Kuten arvata saattaa, niin lyhyillä polttoväleillä Nikkor toimii kohtalaisen hyvin, mutta 100 mm pidemmällä puolella kokonaisuus huojuu.

Kuvan keskellä terävyys on jotenkin siedettävä aina 200 mm asti, mutta reunat ovat parhaimmillaankin pehmeät välillä n. 100 - 200 mm. Laajakulmalla sen sijaan on mahdollista tehdä terävää jälkeä nurkasta nurkkaan. Vääristymät ovat hulppeat, mutta helposti korjattavissa jälkikäteen tai jpg-kuvissa suoraan kamerassa. Kokeiluobjektiivi oli telepäässä epäkesko ja kuvan vasen reuna oli huonompi kuin oikea.

Nikon D7000 + Nikkor 18- 200 mm VRII @ 200 mm, f/8, 1/500 ja ISO 400.

En voi suositella Nikkor 18 - 200 mm zoomia Nikon D7000 rungon kanssa, sillä se on mielestäni liikaa kompromissi. Hyvä runko menee hukkaan, eikä 16 miljoonasta pikselistä ole vastaavaa hyötyä, kun objektiivi ei kykene niitä kaikkia erottelemaan.

Nikon D7000 + Nikkor 18- 200 mm VRII @ 55 mm, f/8, 1/1250 ja ISO 400.

Kyllä kai me kaikki haluamme jollain tapaa mukavuutta elämäämme ja superzoom voisi tarjota sitä valokuvauksen osalta. Valitettavasti mukavuudella on toinenkin puoli ja superzoomit kannattaa unohtaa, jos kuvia on tarkoitus käyttää muuhun kuin ruudulla katseluun. Olen lyhyen ajan sisällä kokeillut kolmea eri superzoomia, joista Nikkor on paras, mutta sekään ei vakuuta. Ei ainakaan Nikon D7000 rungon kanssa, mutta Nikon D40 rungon kanssa 18 - 200 millinen on hyvä kaveri.

Kannattaa ostaa vaikka Canon G12 tai Nikon P7000, jos mukavuus on etusijalla ja unohtaa järkkäri kokonaan.

Nikon D7000 + Nikkor 18- 200 mm VRII @ 18 mm, f/11, 1/640 ja ISO 400.

Tässä joitakin Nikkorilla kuvattuja otoksia, joista osa aukeaa täysikokoisina. Joissakin kuvissa näkyy pilkkuja, mutta ne eivät ole roskia kennolla, vaan lumisadetta. Olen kuvannut raakana ja säädellyt kuvien sävyjä, mutta objektiivin virheitä en ole korjaillut.

Nikon D7000 + Nikkor 18- 200 mm VRII @ 200 mm, f/11, 1/1000 ja ISO 400.

Muista osallistua valokuvauskisaan!

Turskia ja muuta

Eilen en päässyt nettiyhteyden äärelle tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta bloggaaminen olisi onnistunut. Matkustin Göteborgista Svolvaeriin Lofooteille n. 12 tuntia kolmella eri lentokoneella. Tänne ei ole helppo tulla.

Tänään on sitten kuvattu turskan kalastusta, ajettu veneellä lumipyryssä ja ihmetelty miten sää voi muuttua auringonpaisteesta lumimyräkkään kaksi kertaa tunnissa. Täällä on mielenkiintoista kuvata, mutta taidan lomalla suunnata jonnekin muualle.

Tässä Fuji X100 kameralla joitakin kuvia parin viime päivän ajalta. Nämäkin kuvat ovat kamera jpg-kuvia ilman mitään säätöjä kokomuutosta lukuunottamatta.

Fuji X100 @ f/2.8, 1/7 s. ja ISO 3200.

Fuji X100 @ f/2, 1/30 s. ja ISO 500.

Fuji X100 @ f/2.8, 1/30 s. ja ISO 640.

Fuji X100 @ f/2, 1/30 s. ja ISO 400.

Fuji X100 @ f/2.8, 1/18 s. ja ISO 3200.

Lisää reissukuvia

Tänään aamulla aloitin kuvaamisen n. yhdeksän aikaan aamulla Göteborgissa ja kuvauspaikalta menimme apulaiseni kanssa suoraan lentokentälle ja saavuimme juuri Osloon, joten reissukuvatkin ovat lentokentältä. Loppuviikosta saan reissukuviin muutakin kuin lentokenttiä, sillä lennän perjantaina Lofooteille kuvaamaan turskankalastusta.

Tässä kuitenkin kolme valittua otosta matkalta Göteborgista Osloon. Nämäkin ovat kameran tekemiä jpg-kuvia, mutta pienenettynä.

Fuji X100 @ f/2.8, 1/500 s. ja ISO 640.

Fuji X100 @ f/2, 1/30 s. ja ISO 200.

Fuji X100 @ f/2.8, 1/60 s. ja ISO 200.

Reissukuvia Fujilla

Fuji X100 @ f/4, 1/30 s. ja ISO 320.

Fuji X100 @ f/4, 1/160 s. ja ISO 200. 

Fuji X100 @ f/4, 1/70 s. ja ISO 200.

Fuji X100 @ f/2.8, 1/70 s. ja ISO 200.

Saavuin juuri Göteborgiin, jossa minulla on huomenna kuvaus. Matkalla näppäilin Fuji X100 kameralla muutamia kuvia. Nämä kuvat ovat suoraan kamerasta, mutta olen pienentänyt niitä, koska täyden koon kuvat ovat turhan isoja reissun päältä siirettäviksi.

Vaikka olenkin vannoutunut raakakuvaaja, niin pidän Fujin jpg-kuvia ovat tosi hyvän näköisinä. Muutenkin Fuji tekee kaunista jälkeä ja valotus tuntuu menevän automaatilla hyvin kohdalleen. Olen näin alkuun erittäin positiivisesti vaikuttunut Fujin kuvan teknisestä laadusta.

Jotkut säätimet voisivat olla toisinkin, mutta niistä lisää myöhemmin. Nyt on saatava iltapalaa ja lähdenkin tästä etsimään jotain suuhun pantavaa.

Fuji X100 esimerkkikuvia

Fuji X100, f/2, 1/30 s. ja ISO 2500.

Fuji X100, f/2, 1/30 s. ja ISO 2500.

Kävin eilen illalla vielä Helsingin Töölössä ja näppäsin Fujilla pari kuvaa katulamppujen valossa. Nämä ovat kameran jpg-kuvia parhaalla laadulla suoraan muistikortilta ilman mitään jälkisäätöjä. Kohinanvaimennus oli normaaliasennossa samoin kuin terävöitys. Kuvat aukeavat täysikokoisina klikkaamalla.

Muista osallistua valokuvauskilpailuun.

Sigma 70 - 200 f/2.8 APO EX DG OS HSM kokeilussa

137 mm, f/11, 1/400 s. ja ISO 100.

Sigma on tuomassa vauhdilla kuvanvakaajaa suosittuihin objektiiveihinsa jotta niiden kilpailukyky säilyisi merkkiobjektiiveihin verrattuna. Telezoom 70 - 200 sai vakaajan viime vuonna ja kokeilimme Saken kanssa tätä klassikkopolttovälin zoomia.

200 mm, f/4, 1/500 s. ja ISO 100.

Rakenne

Sigma 70 - 200 on tukevan ja kiinteän oloinen. Materiaalit vaikuttavat hyviltä, eikä välyksiä tai kolinoita esiinny. Yleisvaikutelma on hyvä, mutta viimeistely jää hieman esim. Canonin ja Nikonin vastaavista laseista.

Sigman katkaisijat toimivat hyvin, mutta näyttävät halvoilta.

Kuvanvaakaajan ja tarkennuksen toimintaan vaikuttavat katkaisijat objektiivin kyljessä näyttävät halpahallitavaralta vaikka toimivatkin hyvin. Zoomausrengas on objektiivin etupäässä ja kiertyy pehmeästi, mutta sijoitus on huono kuvausotteen kannalta, koska etäisyys kamerarungosta on liian pitkä.

Sekä Canonin että Nikonin suunnittelijat ovat laittaneet zoomausrenkaan objektiivin keskelle, jolloin kuvausote on mukavampi. Zoomausrengasta käytetään tarkennusrengasta enemmän, joten oikea sijoitus on tärkeä asia.

Vasemmalla Nikkor ja oikealla Sigma.
Nikkorin zoomausrengas on paremmassa paikassa kuin Sigman.

Canonilla ja Nikkorilla voi kuvata vaikka vastavalosuoja olisi kuljetusasennossa, mutta Sigmalla se on hankalaa.

Sigman tarkennusrengas on tarpeettoman jäykkä ja kapea, joka haittaa käyttöä.

137 mm, f/5.6, 1/1000 s. ja ISO 100.

Optiikka

Sigma tekee hyvää jälkeä. Käytimme Canon 5D mk2 kameroita kokeilussa ja käytännön tilanteissa Sigma toimi mainiosti. Piirto ja kontrasti ovat käyttökelpoiset heti täydellä aukolla, mutta paranevat parin aukon himmennyksellä.

200 mm, f/2.8, 1/4000 s. ja ISO 200.

Vinjetointi 200 mm polttovälillä täydellä aukolla on melko runsasta, mutta ei haittaa kuvaamista useimmissa tilanteissa. Himmennys pari pykälää auttaa kriittisissä kohteissa.

Vääristymät ovat perussettiä ja helposti korjattavissa jälkeenpäin, jos ovat häiriöksi. Ainakin Lightroomin uusimmassa versiossa on valmis korjailuprofiili Sigmalle, joka tekee homman todella vaivattomaksi.

180mm, f/2.8, 1/2000 s. ja ISO 100.

Kokonaisuutena Sigman optinen suorituskyky on hyvä. Canonin ja Nikonin uusimmat versiot tällä polttovälialueella ovat kerrassaan erinomaiset ja kriittisessä pikselitirkistelyssä eroa Sigmaan voi löytää, mutta useimmissa käytännön kuvauksissa Sigma toimii hienosti.

Tarkennus toimii hyvin, eikä kokeilukappaleessa esiintynyt mitään ongelmia. Takapuolituntuma kertoisi, että Nikkorin tarkennus on hitusen nopeampi ja täsmällisempi, mutta se on vain tuntuma takapuolesta :)

200 mm, f/2.8, 1/1600 s. ja ISO 100.

Vaikea valinta

Sigma on optisesti hyvä, mutta ergonomia jättää toivomista.  Jos annetaan kouluarvosanoja, niin kokonaisuutena Sigma saa 8, kun Canon ja Nikkor ovat 9,5 arvoisia. Sigman hinta pyörii 1500 euron tuntumassa, joten halvaksi sitä ei voi sanoa.

200 mm, f/2.8, 1/2000 s. ja ISO 100.

Saken kanssa tuumasimme, että tässä tapauksessa kannattaa ehkä kärvistellä ja ostaa merkkiobjektiivi. Varsinkin Nikkoria saa alle kahden tonnin hintaan jatkuvasti ja Canonistakin on tarjouksia. Ei sovi myöskään unohtaa käytettyjen markkinoita, joilla liikkuu hyväkuntoisia vähän kuvattuja yksilöitä. Valinta ei ole aivan helppo Sigman ja merkkiobjektiivin välillä.

Olipa ostos sitten Canon tai Sigma, niin joka tapauksessa vakaaja käy kalliiksi, sillä se nostaa hinnan miltei tuplaksi vastaavaan lasiin ilman vakaajaa. Vakaajattomissa zoomeissa valinnanvarakin lisääntyy jonkin verran. Nikkorista ei ole versiota ilman vakaajaa muuten kuin käytettynä.

Jos tällainen telezoomi kiinnostaa ja on ostoslistalla, niin Sigmaan kannattaa kuitenkin tutustua omin päin ja muistaa, että ylläkirjoitettu on vain meidän mielipiteemme.

PÄIVITYS: Ainakin Top-Shotissa Sigman hinta näyttää laskeneen n. 1250 euroon. Tällä hinnalla Sigman hinta-laatusuhde paranee ja on melko hyvin kohdallaan.

Nikon D3100 kokeilussa

Nikon D3100 esiteltiin viime syksynä malliston hinnat alkaen malliksi. Nyt on Nikonillakin videokuvaus muodin mukaisesti myös edullisimmassa mallissa ja verrattuna D3000 malliin pikseleitä on tullut lisää, sillä nyt kuva tallennetaan 14 megapikselin tarkkuudella entisen 10 sijasta.

Nikon D3100 + 35 mm f/1.8 @ F/4, 1/500 s. ja ISO 100.

Käsittely

Runko on hyvin samanlainen kuin edeltäjä D3000, mutta videon ja live view näkymän hallintanapit ovat tulleet lisäksi takaseinään. Nikon D3100 on pienikokoinen, mutta kuvaaminen ja käyttäminen on silti sujuvaa, sillä säätimet on hyvin sijoiteltu. Kuvausote on ainakin keskikokoiselle kädelle hyvä ja laukaisin tunnokas.

Isosta valintakiekosta on mukava valita sopiva kuvausohjelma. Kiekko ei ole lukittavissa, mutta ainakin minun käytössäni valittu asento pysyi hyvin paikallaan. Valittavia ohjelmia on tredikkäästi useita, mutta pitää ihmetellen kysyä, että tarvitaanko niitä kaikkia ihan oikeasti? No, ehkä tämän päivän ihmiselle pitää olla valmiiksi pureskeltu tämäkin ja kai se auttaa aloittelevaa järkkärikuvaajaa, joka on pokkarissaan tottunut vastaaviin kuvausohjelmiin.

Nikonissa on valinnaisena myös opastava näyttö, joka neuvoo mitä pitäisi tehdä tietyissä tilanteissa. Tästä voi olla hyötyä aloittelijalle.

Valotuksenkorjailu on hyvin sormenpään ulottuvissa laukaisimen vieressä. Yksi säätökiekko valotusarvoille, joka on normi tässä hintaluokassa, ei ole hyvä, kun halutaan kuvata käsisäädöllä, mutta muuten kiekko toimii niin kuin pitääkin.

Fn-nappiin voi ohjelmoida esim. herkkyyssäädön.

Nikoneissa herkkyyssäätö ei ole kovin hyvin toteutettu ja sama koskee myös D3100 mallia, mutta onneksi siihen löytyy kiertotie. Herkkyyssäädön voi nimittäin ohjelmoida bajonetin vasemmalla puolella olevaan Fn-nappiin. Tämä on hienoa, mutta omituista sen sijaan on, että samaa mahdollisuutta ei ole kalliimmassa ja uudemmassa D7000:ssa, jonka herkkyyssäätönappi on kameran takaseinässä täysin väärässä paikassa sujuvaa käyttöä ajatellen.

Videon ja live view näkymän hallinta on asiallisesti toteuttettu. Vipua kääntämällä live view aukeaa ja vivun yhteydessä olevaa punaista nappia painamalla videokuvaus käynnistyy. Jos videokuvausta ei käynnistetä, niin live view ei pysy päällä kovin pitkään kameran kuumenemisen estämiseksi. Käytännössä huomasin, että live view on päällä n. 30 sekuntia kerrallaan, jos videokuvausta ei käynnistetä.

Takanäyttö on hyvä, mutta ei samaa tasoa kuin esim. kalliimmassa D7000:ssa. Käsitarkennus ei kunnolla onnistu näytöltä, koska kuva puuroutuu suurennettaessa. Kuvien katselu käy kyllä hyvin, mutta jostain syystä kuvaa ei voi suurentaa yhtä paljon kuin kalliimmissa Nikoneissa. Aivan kuin näytöllä olisi vain kameran esikatseluun tekemä pieni jpg tai jotain vastaavaa.

Nikon D3100 + 35 mm f/1.8 @ F/2, 1/50 s. ja ISO 1600.

Etsin on omassa sarjassaan aivan kelvollinen, mutta edustaa perinteistä pikkukennoisen aavistuksen tunnelimaista etsintä, josta esim. tarkennuksen varmistus on miltei mahdotonta. Etsimessä näkyvät kaikki tarpeelliset tiedot, mutta ei herkkyysarvoa, joka saisi näkyä myös.

Tarkennus

Tarkennus toimii luotettavasti ja 11 tarkennuspistettä ovat luontevasti kuva-alalla. Tuntumalta sanoisin, että D7000:n tarkennus on hieman luotettavampi hämärässä ja etenkin silloin, kun käytetään reunimmaisia tarkennuspisteitä. Toivoisin, että pisteet olisi merkitty etsimeen hieman nykyistä isommilla merkeillä ja myös aktiivinen piste voisi olla näkyvämmin valaistu.

Live view tilassa ja videokuvauksen aikana voi myös tarkentaa, mutta hitaammin kuin normaalisti. Kontrastiin perustuva tarkennus on hyvin täsmällinen, tarkennuspisteen sijainti on vapaasti valittavissa kasvojen tunnistus toimii, mutta hitaus estää käytön nopeissa tilanteissa.

Kuvanlaatu


Teknisessä mielessä kuvanlaatu on hyvä, kuinkas muutenkaan, koska Nikon D3100 on uusi malli ja sisältää viimeisintä teknologiaa. Herkkyyden nosto ISO1600 lukemaan ei aiheuta mitään huolta vähäisessäkään valossa ja ISO 3200 on käyttökelpoinen, jos tarve tulee. Kohinansieto on hyvin henkilökohtainen asia kullekin kuvaajalle, mutta uusissa kameroissa kohinat eivät juuri ole ongelma käytännön tasolla. Siis esim. tulosteissa tai muulla tavalla koko kuvaa katsottaessa.

Nikon D3100 + 35 mm f/1.8 @ F/4, 1/250 s. ja ISO 100.

Nikonin 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 kittizoomi on lajissaan hyvätasoinen, mutta jos D3100:sta haluaa rutistaa viimeisetkin pikselit hyötykäyttöön, niin zoomin vaihtaminen toiseen optiikkaan kannattaa. Zoomin rinnalle kannattaa hankkia hyvä, valovoimainen ja edullinen Nikkor DX 35 mm f/1.8.

Videokuvan laatu on hyvä, vaikka parempiakin videokameroita on. Videon valotuksen säätöön liitty omituisuus, joka löytyy kalliimmistakin Nikoneista: aukkoa ei voi säätää, kun live view on päällä. Tähän tottuu, mutta pitää ihmetellä, että miksi tuollainen ominaisuus? Valotuksen käsisäätö on myös hankalaa videolla, koska näytön kuva ei muuta kirkkautta valotuksen säätämisen mukana.

Nikon D3100 on hyvä kamera hintaluokassaan, vaikka muutamia omituisia ominaisuuksiakin on. Kamera on helppokäyttöinen, hyvässä mielessä pienikokoinen ja kuvan tekninen laatu on erinomainen.

Ostajakandidaatille suosittelen kulkua lähimpään kamerakauppaan ja tutustumista omin käsin niin Nikoniin kuin pariin kilpailevaankin tuotteeseen. Kannattaa sitten ostaa se kamera, joka tuntuu parhaalta, koska kaikilla saa hyviä kuvia.

Pahoittelen esimerkkikuvien pientä määrää. Kuvasin kyllä paljon enemmän, mutta en halua niitä täällä blogissa julkaista. Pienen videon Nikon D3100:lla tein jo aikaisemmin ja se on täällä.

Olympus XZ-1

f/5.6, 1/800 s. ja ISO 100.

Nyt olen kuvannut Olympus XZ-1 tuotantomallilla, joka varmisti käsitykseni siitä, että Olympus on tehnyt hienon pokkarin. Vajaat pari viikkoa sitten kokeilemani esituotantokappale oli hyvin lähellä tuotantomallia, mutta minulla ei ollut lupaa sanoa mitään lopullista esim. kuvan teknisestä laadusta tai julkaista täysikokoisia kuvia.

Olympus on XZ-1:n kanssa eräällä tavalla pelkistetyllä linjalla, sillä säätimien ja nappuloiden kustomointi ei ole mahdollista. Tämä ei mielestäni ole ollenkaan huono asia, vaan osoitus siitä, että joku on jo suunnitteluvaiheessa miettinyt asioita. Käyttöliittymä on selkeä ja toimiva.

Liikkuvan kohteen kuvaaminen ei ole ongelma, koska laukaisuviive on lyhyt.
f/4, 1/640 s. ja ISO 100.

Tarkennus on nopea ja tarkennuspisteen valinta sujuvaa. Laukaisuviive on lyhyt ja myös raakakuvaaminen käy rivakasti tarpeen vaatiessa.

Kameran päällä olevan virtakytkimen kanssa minulla oli lieviä vaikeuksia, sillä painelin sitä tahattomasti, kun käsittelin kameraa. Laitoin kameran vahingossa päälle useita kertoja. Liukuva tai käännettävä virtakytkin olisi painonappia parempi, mutta kyllä napin kanssakin oppii tulemaan toimeen.

Lisävarusteena saatava etsin VF-2 muuttaa XZ-1:n käsittelyn miltei järkkäritasolle, mutta toisaalta hintakin nousee siinä samalla miltei järkkäritasolle. Erillisen etsimen kuva on hyvälaatuinen ja käyttökelpoisuus on aivan eri maailmasta kuin joidenkin pokkareiden optisilla etsimillä.

Olympus XZ-1 ja etsin VF-2.

Jos hinta ei hirvitä, niin suosittelen VF-2 etsintä. Sama etsin käy PEN-sarjan kameroihin, joten joillekin etsin saattaa olla monikäyttöinen.

f/3.2, 1/640 s. ja ISO 100.

Olympus XZ-1:n valovoimainen objektiivi on erittäin terävä koko polttovälialueellä, joka vastaa 28 - 112 mm kuvakulmaa. Hyvä valovoima antaa mahdollisuuden käyttää suhteellisen alhaisia herkkyyksiä. Onhan f/2.5 yli kaksi aukkoväliä kirkkaampi kuin pokkareille tyypillinen telepään valovoima f/5.6.

Sisäänrakennettu harmaasuodatin auttaa kirkkaassa valossa pitämään kuvausaukon parhaan suorituskyvyn alueella. Suodinta kannattaa käyttää, koska valon taipuminen eli diffraktio huonontaa tällaisissa pikkuobjektiiveissa terävyyttä suhteessa enemmän kuin esim. ns. täyden kennon kameroiden optiikoissa.

Hyvästä valovoimasta on yksi haitta: irrallinen linssinsuojus. Yhdysrakenteinen linssinsuojus ei mahdu rakenteisiin, koska objektiivin etulinssi on verrattain kookas. Sama koskee esim. Panasonic LX5 ja Samsung EX-1 kameroita.

f/2.8, 1/320 s. ja ISO 100.

Alhaisilla herkkyyksillä Olympuksen kuva on terävä ja kaikin puolin hyvälaatuinen. Korkeilla, yli ISO 800, herkkyyksillä XZ-1 ei ole aivan parhaiden pokkareiden tasolla, mutta ei huono. Kokonaisuutena Olympuksen kuva on teknisessä mielessä pokkareiden parhaimmistoa.

f/2.2, 1/1000 s. ja ISO 100.

Olympus on onnistunut tuottamaan mainion pokkarin, joka kannattaa ehdottomasti ottaa huomioon, jos tämän tapaisen kameran osto on ajankohtainen.

PÄIVITYS 20.2.2011: Olen poistanut yhden kappaleen, jossa käsitellään VF-2 etsimen toimintaa, koska kappaleessa oli virheellistä tietoa.