Leica S2

Kirjoitin esittelyn tästä kameroiden Ferrarisarjaan kuuluvasta kamerasta jo jokin aika sitten, mutta tässä vielä käyttökokemuksiani.

Leica S2 on hyvin muotoiltu ja istuu käteen kuin hansikas. Ulkoasu on virtaviivainen ja Leicamaisesti pelkistetty, joka on hienon näköistä, mutta ei aina niin käytännöllistä.

Takanäytön ympärillä on neljä nappia, joilla valikoita hallitaan yhdessä peukalopyörän kanssa. Leican käyttöliittymä on totuttelun jälkeen ihan mukiinmenevä, mutta poikkeaa pikkukameroiden standardista ja vaatii siksi totuttelun.

Pakko kyllä sanoa, että pikkukameroissa ( kaikki Canonin, Nikonin ynnä muiden vastaavien kamerat ) on keskimäärin käytettävämpi liittymä, koska Leicasta puuttuu monivalitsin, joka on mielestäni hyvä keksintö.

Sanna kuvattuna samoilla valoilla kuin tämä kuva.
Leica S2 + 70 mm f/2.5 @ f/2.8, 1/125 s. ja ISO 160.

Leican valikoiden eri kohtiin pääsee oikotietä kullakin neljästä napista. Peukalopyörällä rullaamalla siirrytään haluttuun valikon kohtaan ja pyörää painamalla valitaan kohta.

Kuvan tarkastelu suurennettuna ei ole kovin kätevää, koska se edellyttää peukalopyörän kääntelyä ja napin painamista, jotta myös pystysuuntainen kuvan siirtely olisi mahdollista. Tässä kohtaa kunnollinen monivalitsin tai vastaava on huomattavsti parempi.

Leican päällä oleva näyttö on pieni ja selkeä, mutta ulkona auringossa näytön informaatiota on vaikea nähdä.

Kuvaaminen Leicalla on erittäin mukavaa, eikä eroa kovinkaan paljon pikkukamerasta. Kuvausnopeus ei ole samalla tasolla pikkukameoiden kanssa, mutta riittävä kuitenkin. Etsinkuva on ISO ja KIRKAS verrattuna mihin tahansa pikkukameraan ja kuvattavaa aihetta on ilo silmäillä Leican läpi. Tarkennus ainakin 70 mm normaaliobjektivilla on yllättävänkin nopea, mutta pitää melkoista vinkunaa. Tarkennuspisteitä on vain yksi kuvan keskellä ja se on aika ankeaa pikkukameraan tottuneelle, mutta parempi sekin kuin käsitarkennus, joka on muuten helppoa ISOn etsinkuvan asnsiosta.

Leica S2 + 70 mm f/2.5 @ f/4.8, 1/500 s. ja ISO 160.

Leica S2 on ehdottomasti mukavin ns. keskikoon kamera, jota olen käyttänyt ja Leicalla voi kuvailla vaikka turistikuvia tai näppäillä muuten vaan. Eihän Leicaa ole näppäilyyn tarkoitettu, mutta kuvausmukavuus sopii siihenkin.

Kuvan tekninen laatu on aivan eri sarjassa kuin pikkukameroilla ja sen vuoksi Leica S2 varmaan hankitaankin. Siltikin pistää miettimään, että pitää olla todella tarvetta kaikille niille pikseleille, sillä kaikesta huolimatta Leica S2 on hieman kankea kuvausväline pikkukameran jälkeen.

Toisaalta isot kamerat ovat aina olleet kankeita pieniin verrattuna ja aina kaikille kameroille on käyttäjiä riittänyt. Oma kuvaustapa ja kuvattavat kohteet ratkaisevat homman. Omassa työssäni Leica menisi aivan hukkaan ja olisi hankala, mutta jonkun toisen kuvaajan käytössä asia on varmasti toisin.

Leica S2 + 70 mm f/2.5 @ f/5.7, 1/500 s. ja ISO 160.

Ihan virheetön ei Leicakaan ole ja esim. kuvassa oleva aurinko tekee varsin ruman valkoisen "pylvään" kuvaan, kuten yllä voi nähdä. Sama ilmiö toistuu Leica M9:n kuvissa. Tällaista ei esiinny ainakaan samassa mittakaavassa pikkukameroilla nykyään. Joskus digikameroiden alkuaikoina vastaavaa oli monessakin kamerassa.

Leica S2 on tehty niille kuvaajille, jotka jostain syystä haluavat vain parasta teknistä laatua ja ovat siitä valmiita ( ja kykeneviä ) myös maksamaan. Mainoskuvausmaailmassa lienee kyse myös katu-uskottavuudesta. Oli ilo kuvata Leica S2:lla ja kyllä ne kuvat kieltämättä näyttävät hyviltä teknisessä mielessä. Ehkä siihen voisi tottua ja sitten olisi valmis antamaan anteeksi pienet epämukavuudet kuvaamisessa.

Nämä kuvat aukeavat täysikokoisina klikkaamalla.

Leica S2 kokeilussa, ensivaikutelmia

Sain kokeiluun Leica S2:n, joka on Suomessa harvinaista herkkua, koska näitä melko arvokkaita kameroita  ei ole maahantuojallakaan hyllyt notkollaan. Sain myös kevättalven flunssan, enkä ole oikein päässyt ulos kokeilemaan Leicaa. Eilen kyllä näppäilin joitakin kuvia tuntuman saamiseksi.

Tässä kuitenkin yksi esimerkkikuva Leicalla. Hyödynsin jälleen tyttäreni koiraa, joka oli viikonloppuna käymässä. Ensi viikolla minulla on muitakin esimerkkejä.

Leica S2 + 75 mm f/2.5 @ f/9.5, 1/125 s. ja ISO 160.
Kuva aukeaa täysikokoisena.

Tämä on kuvattu ISO 160 perusherkkyydellä aukolla f/9.5 ja valotusaika oli 1/125. Käytin valaisuun kahta studiosalamaa, yksi vasemmalta 45 asteen kulmassa niin kuin potrettivalon kuuluukin ja kameran suunnasta täytevalo kolme aukkoa päävaloa alemmalla teholla. Molemmissa valoissa oli Photoflexin 114 cm heijastava sateenvarjo. Objektiivi oli Summarit-S 70 mm f/2.5 Asph.

Leica S2 on merkille tunnusomaisesti erittäin pelkitetty ulkonäöltään. Nappeja ja säätimiä ei ole liikaa pilaamassa linjakkaita muotoja. Leica on tällaiseksi kameraksi kohtuullisen kokoinen ja verrattavissa esim. Nikonin D3-sarjan kameroihin. Rakenne vaikuttaa lujalta ja runko tuntuu käsissä mukavalta. Painoa on keskiverto digijärkkäriä enemmän, mutta käsivaralta kuvaaminen käy hienosti, ainakin 70 mm normaalilasilla. Kamera on kädessä miellyttävän tuntuinen ja sekin auttaa.

Leica S2 on perinteisen keskikoon digiperän ja ns. täyden kennon ( kinokoko ) digijärkkärin väliin sijoittuva järjestelmäkamera. Leican kenno on 45 x 30 mm kokoinen ja pikseleitä on 37,5 miljoonaa. tarkemmat tekniset tiedot ovat täällä. Kokeilussa oleva paketti maksaa 22200 euroa, josta rungon osuus on 18600 euroa ja objektiivin 3600 euroa.

Lisää Leicaa ensi viikolla. Minulla on huomenna maanantaina kuvaus, jossa toivon voivani käyttää Leicaa jonkin verran. Katsotaan miten käy.

Noin 1,5 vuotta sitten otin testikuvan Leaf 56 Mp digiperällä, Nikon D3x kameralla ja Nikon D700 kameralla. Jos kiinnostaa vertailla, niin testikuvat löytyvät täältä.