Kuvauskeikalla, henkilökuva ulkona miljöössä

Olin parisen viikkoa sitten kuvaamassa Ekokem Oy:n ongelmajätteidenkäsittelylaitoksella Riihimäellä. Kuvasimme jätteidenkäsittelyyn liittyviä työvaiheita ja oheinen kuva on yksi sarjasta.

Nikon D700 + Nikkor AFS 50 mm f/1.4 @ f/2.8, 1/2000 s. ja ISO 200.

Ulkona oli mitä hienoin päivä, aurinko paistoi täysillä, mutta aiheutti samalla pieniä haasteita kuvaajalle. Tämä kohde on kuvattu lastauslaiturilla, jossa on katos päällä. Olimme siis varjossa ja taustalla paistoi aurinko. Tämä olikin hyvä, koska nyt minun piti vain tasapainottaa kohteen valo taustan valon kanssa.

Varjossa ainoa konsti oli valaista kohdetta salamalla ja näin välttää taustan täydellinen ylivalottuminen. Käytin 50 mm objektiivia ja halusin kuvata kohtalaisen suurella f/2.8 aukolla, jotta taustasta tulisi mukavasti epäterävä. Kirkas auringonvalo ja aukko f/2.8 johtivat 1/2000 s. valotusaikaan, mutta onneksi Nikonin salamoilla mikä tahansa valotusaika toimii.

Asetin kaksi Nikon SB-900 salamaa eri jalustoille ja molempiin vielä Photoflexin 76 cm heijastavat varjot. Käytin kahta salamaa, koska yhden salaman teho ei ollut aivan tarpeeksi lyhyen valotusajan vuoksi. Lyhyen valotusjan täsmäys pienentää salaman ohjelukua ja siksi melko lyhyelläkin valaisuetäisyydellä pitää käyttää täyttä salaman tehoa. Tässä tapauksessa heijastava varjo verotti vielä osansa. Toinen syy oli se, että kahdella salamalla pystyin tekemään ikään kuin isomman valaisimen.

Toisen valon laitoin n. 1,5 metrin korkeudelle ja toisen laitoin hieman alemmaksi, koska muuten kuvassa olevan henkilön pitämän työkalun varjo olisi osunut kasvoihin. Nyt varjo osuu kypärään. Molemmat salamat olivat täydellä teholla ja väläytin ne käyttämällä Nikonin langatonta järjestelmää. Ohjaavana salamana oli Nikon D700 rungon yhdysrakenteinen salama.

Lopputulos on kohtalaisen toimiva. Terävyysalue rajoittuu henkilöön ja kuvassa on hyvä värikontrasti. Etualalla punakeltaista ja taustalla sinertävää. Lisäksi kuvassa on rajausvaraa ja tasaista pintaa, jotka joissakin tilanteissa helpottavat kuvan käyttöä julkaisuissa.

Alla vielä valaisukaavio.

Nikon D700 + Nikkor AFS 50 mm f/1.4 @ f/2.8, 1/1250 s. ja ISO 200.

Lisäsin tähän loppuun vielä yhden kuvan, jonka otin kokeeksi ennen kuin laitoin valot paikalleen. Tästä näkee hyvin valaisun vaikutuksen. Tässä kuvassa käytin 1/1250 s. valotusaikaa, jolla tausta jäi hieman liian vaaleaksi ja siksi lyhensin aikaa 1/2000 sekuntiin, kun aloin kuvaamaan niitä oikeita kuvia.

Ralliauto salamalla valaistuna

Silläkin uhalla, että nyt on kesä tulossa julkaisen talvisen kuvan, jonka sain valokuvaaja Janne Mäeltä.

Janne kertoo kuvauksesta näin.

Olen kuullut CLS:stä paljon hyvää ja paljon negatiivistä palautetta. Itse sitä olen kuitenkin käyttänyt jokapäiväisessä kuvaamisessa ja valaisussa monta vuotta. Tammikuussa oli isompi projekti valaista ralliauto pimenevässä illassa. Kaikki keiden kanssa juttelin aiheesta tyrmäsivät suunnitelmani täysin. Otin kuitenkin setin salamoita matkaan tuonne Artic Ralliin Rovaniemelle ja viritin ne sopivaan paikkaan aiemmin suunnittelemani kaavan mukaan jolloin syntyi yllä oleva kuva.


Salamoita on kuvassa kolme, yksi vasemmalta, yksi edestä oikealta ja yksi takana valaisemassa lippua. Kaikki salamat on laukaistu CLS:llä. Tarkoituksena on vain osoittaa, että järjestelmä toimii isommassakin mittakaavassa loistavasti. 


Jannen saitilla on enemmänkin samalla tavalla tehtyjä kuvia.

Katupotretteja lisää

Tässä pari salamalla valaistua potrettia lisää. Tuossa Jyrkin kuvaamassa sotilaassa on kyllä kaunis valo, joka tulee yhdestä Nikon SB-800 salamasta. Voisi vaikka luulla, että ilta-aurinko tuo valoa vartiovuoroon.

Kuvaamani nainen taas voisi olla vaikka New Yorkista. Aurinko valaisee vastaan kuvattavan takaa oikealta ja Nikon SB-900 valaisee edestä vasemmalta.

Katupotretteja

Kuvasimme Jyrki Vesan kanssa Tukholman kaduilla ihmisiä. Kuvissa käytimme salamaa päivänvalossa ja samalla testasimme kuinka Nikonin langaton järjestelmä toimii ulkona.

Pysäytimme ihmisiä kadulla ja pyysimme kuvauslupaa, jonka jälkeen kuvasimme. Ajatuksena oli kuvata nopeasti muutama ruutu ja valaisu piti tehdä salamalla. Yhtäkään kohdetta emme kuvanneet kymmentä ruutua enempää ja se oli hauskaa, koska kuva piti pystyä tekemään siinä hetkessä. Hutejakin tuli, mutta myös muutama ihan kelpo otos.

Meillä molemmilla oli oma kamera ja yksi irrallinen salama mukana. Kun toinen kuvasi, niin toinen oli puheohjattu salamajalusta. Käytimme salamaa käsisäädöllä, koska valotus on varmempaa ja tasaisempaa niin, mutta salaman väläytys tapahtui Nikonin langattomalla järjestelmällä.

Tässä pari kuvaa, mutta lisää on tulossa. Ylempi on Jyrkin ja alempi minun. Jyrki kuvasi Nikon D3 kameralla ja 70 - 200 mm zoomilla ja minulla oli Nikon D700 24 - 70 mm zoomin kanssa.

Jyrki valotti aukolla f/5, ajalla 1/125 s., herkkyydellä ISO 200 ja polttovälillä 90 mm. Pidin salamaa vasemmalla niin, että valo tuli puhelikopin avoimesta ovesta kohteeseen. Puhelikoppi on kuvaushetkellä varjossa.

Oman kuvani valotin aukolla f/5.6, ajalla 1/3200s., herkkyydellä ISO 200 ja polttovälillä 35 mm. Jyrki kannatteli salamaa ylävasemmalla. Tässä olen lyhyellä valotusajalla tummentanut taivaan. Jos olisin joutunut tyytymään normaaliin salamatäsmäysaikaan n. 1/200s., niin aukoksi olisi tullut f/22, joka ei monessakaan suhteessa ole parhain mahdollinen henkilökuvaukseen.

Langaton salama ulkona

Nikonin D90-, D300- ja D700-malleissa on langaton salamakuvaus vakiovarusteena ja muissa malleissa tuon ominaisuuden voi saada käyttämällä joko SB-800 tai SB-900 salamaa ohjaamaan toisia salamoita. Langaton ohjaus toimii infrapunavalolla, jonka ohjaava laite välittää salaman välähdyksellä. Tämän järjestelmän toimivuudesta varsinkin ulkoilmassa liikkuu monenlaisia mielipiteitä ja siksi tein pienen testin viime perjantaina Tukholman kaduilla yhdessä Jyrki Vesan kanssa.

Kokeilimme ensin ohjauksen kantamaa varjoisalla pikkukadulla. Minä ohjasin Nikon D700 kameran omalla salamalla SB-900 salamaa. Kameran salaman välähdysikkunan edessä oli infrapunasuodatin, joka poistaa näkyvän valon ohjausvälähdyksestä. SB-900 välähteli iloisesti askelilla mitattuna n. 30 metrin päässä. Jyrkillä oli D3 ja SB-900 salama, joilla hän ohjasi SB-800 salamaa. Tämän yhdistelmän kantama samalla askelmitalla oli n. 40 metriä. Kokeilimme Jyrkin kameran ohjaavan salaman välähdysikkunan edessä hajotinkupua, joka ei vaikuttanut kantamaan sanottavasti.

Seuraavaksi kokeilimme kantamaa kirkkaassa auringossa samalla kalustolla. Suoraan eteenpäin ja n. 15 asteen kulmassa kameraan nähden kantama oli viitisen metriä pienempi kuin varjossa. Suuremmassa kulmassa kantama pieneni huomattavasti, mutta n. viiden metrin päässä D700 väläytti SB-900:n miltei 90 asteen kulmassa kameraan nähden eli lähes sivulta. Nikon D3:ssa kiinni ollut SB-900 varustettuna hajotinkuvulla ja käännettynä suoraan ylöspäin kykeni väläyttämään joka suuntaan n. viiden metrin päähän. Oheiset kuvat, joissa Jyrki pitelee salamaa on kuvattu 70 mm polttovälillä.

Nikonin langaton salama toimii kirkkaassa auringossa varsin hyvin, mutta toiminnan kannalta on tärkeää, että ohjattavan salaman kenno osoittaa ohjaavaan salamaan päin. Kantama sivuille ja taakse ei tunnu kovin pitkältä, mutta riittää esim. yhden hengen potrettia valaistessa varsin hyvin. Jos ohjaavana laitteena käytetään SB-900 salamaa, niin välähdyspäätä kääntämällä ohjaussignaalia voi ohjata haluamaansa suuntaan.

Jos kuvaan suhteellisen pitkällä polttovälillä käyttäen esim. 70 - 200 mm zoomia, niin silloin valot ovat kameran etupuolella miltei väkisin, koska joudun kuvaamaan kaukaa. Jos taas kuvaan laajakulmalla, niin voin sijoittaa valot kantaman alueelle helposti. Varsinkin auringossa yli viiden metrin etäisyys kohteesta on valotehonkin kannalta epäkäytännöllinen.

Salamoiden ohjaaminen radiolla on erittäin varmaa, kantama infrapunaa parempi eikä ohjattavan salaman tarvitse olla näkyvissä. Tavallisilla radioilla on kuitenkin myös rajoituksia verrattuna infrapunaohjaukseen. Lyhin mahdollinen valotusaika salamakuvauksessa on kamerasta riippuen n. 1/200 s. eikä salaman tehoa voi säätää lähettimestä käsin. Perusradiot eivät myöskään mahdollista salaman automaattivalotusta, joka voi joskus olla hyödyksi. Infrapunalla voi ohjata vaikka kymmentä salamaa, mutta radio-ohjauksessa jokainen salama tarvitsee oman vastaanottimen, ainakin ulkona.

Salamoiden tehonsääätö kamerasta käsin on erittäin miellyttävä ominaisuus, varsinkin jos käytössä on yhtä useampi välkky. Lyhyen, jopa 1/8000 s. valotusajan käyttömahdollisuus parantaa valaisun hallintaa auringonpaisteessa, vaikka salaman valoteho laskeekin lyhyillä valotusajoilla. Infrapunaohjaus on aina mukana ja toimii aina, kun kamerassa ja salamassa on virtaa. Ylimääräisiä palikoita ei tarvita.

Markkinoilla on radioita, joilla saadaan samat ominaisuudet kuin Nikonin omalla infrapunaohjauksella, mutta halvimmillaankin lähettimen ja yhden vastaanottimen paketti maksaa useita satoja euroja. Tuolla rahalla saa vähintään yhden Nikonin SB-900 salaman.

Nikonin langaton järjestelmä ei korvaa salamoiden radio-ohjausta, mutta on oikein käytettynä luotettava, monipuolinen ja toimii myös kirkkaassa auringossa. Tässäkin tapauksessa on tärkeää ymmärtää järjestelmän toiminta ja sen rajoitukset, niin käyttäminen on mukavampaa. Olen siirtynyt käyttämään infrapunaohjattua langatonta salamaa lähes kokonaan juuri siksi, että se on niin kätevä useimmissa tilanteissa.

Ylin kuva on valaistu vasemmalta salamalla, joka oli käsisäädöllä ja lähes täydellä teholla, koska käytin 1/2500 s. valotusaikaa aukolla f/5.6. Kameran herkkyys oli ISO 200.

Huomenna lisää katupotretteja Tukholmasta.

Salamalla ulkona

Olin viime torstaina HEOssa näyttämässä miten salamoilla voi valaista. Tein muutamia erilaisia perusvaloja antaakseni jotakin ideoita valaisun aloitteluun. Kuvasimme sisällä studiomaisissa olosuhteissa ja lisäksi teimme ulkona muutaman kuvan.

Ulkona salamakuvaajan haasteena on usein runsas vallitsevan valon määrä. Kameroiden lyhin mahdollinen salamakuvaukseen sopiva valotusaika on yleensä lyhimilläänkin melko pitkä, eli 1/200 s. tai vastaava. Tämä merkitsee, että kuvausaukko pitää olla suhteellisen pieni, jotta vallitsevasta valosta ei tule hallitseva valo. Pienestä kuvausaukosta taas seuraa, että salamassa pitää olla paljon tehoa tai salama pitää laittaa lähelle kohdetta.

Kameravalmistajien omat langattomat salamajärjestelmät mahdollistavat kuvaamisen kaikilla valotusajoilla, mutta nämä infrapunakauko-ohjaukseen perustuvat järjestelmät eivät aina ulkona toimi luotettavasti.

Tässä kuvassa tein aika perineteisesti, eli otin taivaan taustaksi ja salamoilla nostin pääkohteen esille. Yläkuva on ilman salamaa valotuksella 1/160 s. ja f/13. Keskikuvassa on sama valotus, mutta lisäsin yhden Canonin salaman oikealle. En muista salaman mallia, koska laite ei ollut omani. Alakuvassa on edelleen sama valotus, mutta lisäsin toisenkin salaman, joka on vasemmalla.

Alimman kuvan dramaattisuus katosi hieman, kun sininen taivas jäi pilvien taakse, mutta luonnonvoimille ei aina voi mitään.

Tämä on tavallinen tapa käyttää kahta salamaa. Valot ovat melkolailla vastakkain ja kohde niiden välissä. Salamat olivat käsisäädöllä ja tehoa niin paljon, että aukko f/13 antoi oikean valotuksen kuvattavan kasvoille.

Tässä esimerkissä valaisin kuten studiossa, mutta otin vallitsevaa valoa mukaan hieman. Yläkuva on ilman salamaa valotuksella 1/125 s. ja f/7.1. Alakuvassa on sama valotus, mutta oikealta salama valaisee kohdetta ja vasemmalta toinen salama valaisee taustalla olevaa seinää. Päävalon, siis kohdetta valaisevan, olisin voinut sijoittaa hieman ylemmäksi, niin valaisu olisi ollut paremman näköinen. Tässäkin salamat olivat käsisäädöillä.

Salamoiden väläyttelyyn käytin radioita, mutta en omiani. Olen monelle kehunut kuinka pitkään Multiblitz lähettimeni paristo kestää, mutta joskus sillekin tulee tunnit täyteen. HEOssa eivät radioni toimineet, koska lähettimen paristo oli tyhjä. Onneksi en ollut keikalla. Sain yleisöltä lainaksi radiot, joilla homma hoitui hienosti.

Studiokuvia tulee huomenna.