Nikonin D90-, D300- ja D700-malleissa on langaton salamakuvaus vakiovarusteena ja muissa malleissa tuon ominaisuuden voi saada käyttämällä joko SB-800 tai SB-900 salamaa ohjaamaan toisia salamoita. Langaton ohjaus toimii infrapunavalolla, jonka ohjaava laite välittää salaman välähdyksellä. Tämän järjestelmän toimivuudesta varsinkin ulkoilmassa liikkuu monenlaisia mielipiteitä ja siksi tein pienen testin viime perjantaina Tukholman kaduilla yhdessä Jyrki Vesan kanssa.
Kokeilimme ensin ohjauksen kantamaa varjoisalla pikkukadulla. Minä ohjasin Nikon D700 kameran omalla salamalla SB-900 salamaa. Kameran salaman välähdysikkunan edessä oli infrapunasuodatin, joka poistaa näkyvän valon ohjausvälähdyksestä. SB-900 välähteli iloisesti askelilla mitattuna n. 30 metrin päässä. Jyrkillä oli D3 ja SB-900 salama, joilla hän ohjasi SB-800 salamaa. Tämän yhdistelmän kantama samalla askelmitalla oli n. 40 metriä. Kokeilimme Jyrkin kameran ohjaavan salaman välähdysikkunan edessä hajotinkupua, joka ei vaikuttanut kantamaan sanottavasti.
Seuraavaksi kokeilimme kantamaa kirkkaassa auringossa samalla kalustolla. Suoraan eteenpäin ja n. 15 asteen kulmassa kameraan nähden kantama oli viitisen metriä pienempi kuin varjossa. Suuremmassa kulmassa kantama pieneni huomattavasti, mutta n. viiden metrin päässä D700 väläytti SB-900:n miltei 90 asteen kulmassa kameraan nähden eli lähes sivulta. Nikon D3:ssa kiinni ollut SB-900 varustettuna hajotinkuvulla ja käännettynä suoraan ylöspäin kykeni väläyttämään joka suuntaan n. viiden metrin päähän. Oheiset kuvat, joissa Jyrki pitelee salamaa on kuvattu 70 mm polttovälillä.
Nikonin langaton salama toimii kirkkaassa auringossa varsin hyvin, mutta toiminnan kannalta on tärkeää, että ohjattavan salaman kenno osoittaa ohjaavaan salamaan päin. Kantama sivuille ja taakse ei tunnu kovin pitkältä, mutta riittää esim. yhden hengen potrettia valaistessa varsin hyvin. Jos ohjaavana laitteena käytetään SB-900 salamaa, niin välähdyspäätä kääntämällä ohjaussignaalia voi ohjata haluamaansa suuntaan.
Jos kuvaan suhteellisen pitkällä polttovälillä käyttäen esim. 70 - 200 mm zoomia, niin silloin valot ovat kameran etupuolella miltei väkisin, koska joudun kuvaamaan kaukaa. Jos taas kuvaan laajakulmalla, niin voin sijoittaa valot kantaman alueelle helposti. Varsinkin auringossa yli viiden metrin etäisyys kohteesta on valotehonkin kannalta epäkäytännöllinen.
Salamoiden ohjaaminen radiolla on erittäin varmaa, kantama infrapunaa parempi eikä ohjattavan salaman tarvitse olla näkyvissä. Tavallisilla radioilla on kuitenkin myös rajoituksia verrattuna infrapunaohjaukseen. Lyhin mahdollinen valotusaika salamakuvauksessa on kamerasta riippuen n. 1/200 s. eikä salaman tehoa voi säätää lähettimestä käsin. Perusradiot eivät myöskään mahdollista salaman automaattivalotusta, joka voi joskus olla hyödyksi. Infrapunalla voi ohjata vaikka kymmentä salamaa, mutta radio-ohjauksessa jokainen salama tarvitsee oman vastaanottimen, ainakin ulkona.
Salamoiden tehonsääätö kamerasta käsin on erittäin miellyttävä ominaisuus, varsinkin jos käytössä on yhtä useampi välkky. Lyhyen, jopa 1/8000 s. valotusajan käyttömahdollisuus parantaa valaisun hallintaa auringonpaisteessa, vaikka salaman valoteho laskeekin lyhyillä valotusajoilla. Infrapunaohjaus on aina mukana ja toimii aina, kun kamerassa ja salamassa on virtaa. Ylimääräisiä palikoita ei tarvita.
Markkinoilla on radioita, joilla saadaan samat ominaisuudet kuin Nikonin omalla infrapunaohjauksella, mutta halvimmillaankin lähettimen ja yhden vastaanottimen paketti maksaa useita satoja euroja. Tuolla rahalla saa vähintään yhden Nikonin SB-900 salaman.
Nikonin langaton järjestelmä ei korvaa salamoiden radio-ohjausta, mutta on oikein käytettynä luotettava, monipuolinen ja toimii myös kirkkaassa auringossa. Tässäkin tapauksessa on tärkeää ymmärtää järjestelmän toiminta ja sen rajoitukset, niin käyttäminen on mukavampaa. Olen siirtynyt käyttämään infrapunaohjattua langatonta salamaa lähes kokonaan juuri siksi, että se on niin kätevä useimmissa tilanteissa.
Ylin kuva on valaistu vasemmalta salamalla, joka oli käsisäädöllä ja lähes täydellä teholla, koska käytin 1/2500 s. valotusaikaa aukolla f/5.6. Kameran herkkyys oli ISO 200.
Huomenna lisää katupotretteja Tukholmasta.
