Nikon on vahva ja hyvä merkki järjestelmäkameroissa, mutta ei ole niiden alapuolella onnistunut kehittämään yhtä vahvaa mainetta. Tosin Suomessa yksi merkki on niin hallitseva, että meidän maailmankuvamme on hieman vääristynyt, kun ajattelemme kameramerkkien paremmuutta myynnin perusteella. Oli miten oli, niin Nikonilla on ollut paineita tehdä pokkari, jonka vannoutunut Nikonkuvaaja voi ostaa muunkin kuin merkin vuoksi.
Nyt paineet hellittävät, ainakin hetkeksi, sillä Nikon P7000 on hyvä kamera, jota voi suositella. Olen jo aikaisemmin kertonut, että käsiteltävyys on hyvä. Säätömahdollisuuksia on paljon, joten saadakseen kaiken irti tästä kamerasta kannattaa tutustua huolella sen ominaisuuksiin.
Objektiivin polttovälialue kattaa oikeastaan kaiken mitä voi vaatia, ja ainakin minulle riittäisi vähempikin. Kakkula on hyvälaatuinen, eikä kuvien tekninen laatu jää siitä kiinni. Valotuksen täysautomaatti haluaa käyttää suurinta aukkoa miltei kaiken aikaa, ja siihen lienee syynä se, että himmentäminen ei oikeastaan paranna kuvan terävyyttä. Tämähän on tuttu asia muidenkin pikkukennoisten kameroiden kanssa. Valon taipuminen eli diffraktio alkaa vaikuttaa näissä pikkuruisissa objektiiveissa melko aikaisin.
Kuvanvakaaja toimii tehokkaasti ja tarkennus osuu kohdalleeen. Tarkennuksen nopeus on hyvä, jos valoa on paljon, mutta hidastuu hieman hämärässä.
Kuvan laatu on hyvä ja kun vertasin sitä Canon G11:lla ottamiini kuviin, niin tulos on melko tasapeli. Minulla ei ollut mahdollisuutta vertailla noita kahta vierekkäin ja Nikonilla tyydyin tarkastelemaan vain jpg-kuvia, mutta jos eroja löytyy, niin niillä ei ole käytännön merkitystä.
Kuvasin myös raakakuvia, mutta Lightroom ei osaa niitä avata, joten se saa jäädä myöhemmäksi. Yleensä raakakuvat näyttävät paremmilta kuin jpgeet ja niin on varmasti myös Nikon P7000 tapauksessakin.
Eräs pettymys oli raakakuvien hidas tallennus kortille. Yhden kuvan tallennus kestää useamman sekunnin, joka on kiusallisen pitkä aika. Sarjakuvauksella voi ottaa raakakuvia peräkkäin, mutta sen jälkeen tallennus kestää kymmeniä sekunteja. Kyllä raakakuvia pitäisi tämän tasoisella ja hintaisella kameralla pystyä kuvaamaan vähintään yksi sekunnissa. Samanhintaisilla järkkäreilläkin pystyy. Jopa ikivanha Nikon D40 prosessoi vauhdikkaammin.
Korkeilla herkkyyksillä jopa ISO 1600 on suhteellisen hyvä, mutta rajoittaisin omassa käytössäni herkkyyden ISO 800 arvoon. Näin ainakin jpg-kuvien kanssa. Raakakuvilla voi ehkä rajaa nostaa hieman.
Kamera on myös aavistuksen hitaanpuoleinen joidenkin säätöjen kanssa, kuten esim. jpg-kuvien parametrien muuttaminen. Jos kuvaaja haluaa esim. vaihtaa kuvan laadun värikuvasta mustavalkoiseksi, niin valikko tulee näkyviin sekunnin viiveellä, joka tuntuu pitkältä.
Takanäyttö on hyvälaatuinen ja siihen saa valinnaisesti näkyville kaiken tarpeellisen, kuten histogrammin tai vesivaa'an. Käsisäädön käyttäminen on mukavaa kahden säätöpyörän ansiosta, mutta valotusmittarin asteikko on vaikealukuinen.
Optinen etsin lienee niin hyvä kuin tällaisessa kamerassa voi olla, mutta siltikin sen käyttö jäänee toissijaiseksi, koska okulaarin ikkuna on pieni ja rajaus suurpiirteinen. Pidän optista etsintä hyvänä varusteena, koska joissakin tilanteissa ei voi olla välttämätön.
Kokonaisuutena Nikon P7000 on onnistunut kamera. Käyttömukavuus on hyvä, kuvan tekninen laatu on hyvä ja paria yllä mainittua poikkeusta lukuunottamatta suorituskykykin on hyvä.
Minulla ei ollut aikaa tehdä kovin syvällistä analyysia videokuvan laadusta, mutta kokeilemani perusteella sanoisin sen olevan hyvä, mutta parempiakin videopokkareita on.
Näissä kuvissa pitäisi nyt olla exiffit mukana. Tarkistin kaikki kuvat itse.
