Vaivattomasti langattomasti Eye-Fi muistikortilla

Langaton tiedonsiirto on nykyään arkipäivää ja yhä useammin mukavuuden lisäksi myös välttämätön jonkin asian suorittamiseksi. Langaton tiedonsiirto on valokuvaajallekin mukavuutta ja ainakin lehtikuvaajille monessa tilanteessa välttämätön, jotta kuvat siirtyisivät nykyajan hetimitenkaikkivalmista yhteiskunnan vaatimusten mukaan julkaistavaksi välittömästi kuvauksen jälkeen.

Canonilla ja Nikonilla on kovaan ammattikäyttöön langattomat lähettimet, jotka sopivat tiettyihin kameroihin ja jotka on hinnoiteltu kovan ammattikäytön mukaan. Ovat siis kalliita.

Langattoman verkkokortin sisältävällä muistikortilla voi lähes minkä tahansa kameran kuvat saada liitelemään ilmojen halki haluttuun kohteeseen. Ostin viime vuoden lopulla Eye-Fi muistikortin kokeillakseni antaako langattomuus uusia ulottuvuuksia kuvaamiseeni.
Eye-Fi on, tietenkin, aivan saman kokoinen kuin muutkin SD-kortit.
Eye-Fi kortteja on neljä eri mallia, kaksi 4 gigan ja kaksi 8 gigan korttia. Valmistaja on halunnut keinotekoisesti tehdä eri kohderyhmille erilaisia ja eri hintaisia kortteja, sillä vain kalleimmassa 8 gigan mallissa on raakakuvien lähetysmahdollisuus. Raakakuvat ovat dataa siinä kuin jpg-kuvatkin, joten kyse on siis vain rahastuksesta. Kaikki kortit ovat SD-mallia.

Paras ja kallein kortti osaa myös muodostaa Ad Hoc yhteyden suoraan esim. kannettavalle tietokoneelle, jossa on langaton verkkokortti, kun muut kortit osaavat ainoastaan yhdistää langattomaan verkkoon ja sitä kautta haluttuun kohteeseen.

Ostin juuri tuon kalleimman mallin, koska halusin käyttööni kaikkien kuvien siirtomahdollisuuden. Kortti maksoi suomalaisessa verkkokaupassa 149.90 euroa ja hintaan sisältyy kortinlukija.

Kuten niin monen muunkin tuotteen kohdalla nykyään, niin myös Eye-Fi muistikortin käyttöohjeet ovat surkeat, mutta valmistajan englanninkielisiltä nettisivuilta etsivä kyllä löytää tarvitsemansa tiedon.

Kun homman juoni on selvinnyt, niin kortin käyttäminen on melko yksinkertaista. Omalle tietokoneelle asennetaan ohjelma, sitten luodaan oma käyttäjätili ja sitten päästään siirtämään kuvia. Kortti laitetaan tietokoneeseen liitettyyn lukijaan ja äsken asennetun ohjelman avulla määritellään mihin verkkoon kortti on yhteydessä. Kaikki kortin toimintaan liittyvät asetukset tehdään tässä vaiheessa. Kamerassa voi korkeintaan kytkeä lähetyksen päälle tai pois, eikä useimmissa kameroissa sitäkään.

Eye-Fi kortti toimi 13 tuumaisen MacBook Pron sisäänrakennetussa kortinlukijassa, mutta esim. Sandiskin Extreme USB lukija ei tunnistanut koko korttia. Mukana tuleva kortinlukija kannattaa siis pitää tallessa.

Kuvien siirtokohde voi olla joko oma tietokone, Flickr tai vastaava palvelu tai vaikka ftp-palvelin. Myös videoiden siirto on mahdollista. Siirtotapoja on useita kortista riippuen. Kuvaaja voi valita esim. että vain kamerassa lukitut kuvat siirtyvät, jolloin kuvat siirtyvät sitä mukaan kuin kuvaaja valitsee ja lukitsee niitä. Muuten kuvat siirtyvät jatkuvasti heti kuvan ottamisen jälkeen.

Käytössä kortti toimii tähän astisen kokemukseni mukaan luotettavasti, mutta kantama ei ole kovin pitkä. Olosuhteista riippuen kannattaa pysytellä alle 10 metrin päässä langattomasta tukiasemasta. Kameraa pitävä käsi, joka on muistikortin ympärillä huonontaa siirtonopeutta.

Sisätiloissa kantama ei ole paha ongelma, ja liikkuvan kuvaajan kannattaa käyttää akuilla toimivaa langatonta reititintä, joka voi olla vaikka taskussa ja siirtää kuvia mobiilivarkossa eteenpäin.

Joskus ensimmäisen kuvan siirtyminen kestää hieman liian kauan, mutta yleensä ja keskimäärin kuvat siirtyvät ripeästi. Jos kuvan siirto katkeaa tai jää jostain syystä kesken, niin Eye-Fi osaa jatkaa siitä mihin jäi, kun yhteys palautuu. Kameran virransäästö kannattaa kytkeä melko pitkälle ajalle, jotta kuvien siirto ei katkea kesken. Laitoin esim. Nikon 40D:ssa ajaksi 30 min.

Jos kuvaaja kuvaa Eye-Fi kortille langattoman verkon ulkopuolella, niin kuvien siirto alkaa, kun kuvaaja tulee kameroineen Eye-Fi:lle asetetun langattoman verkon alueelle.

Eye-Fi käyttää osansa kameran akun kapasiteetista, mutta en ole tehnyt tieteellistä mittauksia tai kokeita siitä kuinka paljon akun käyttöaika lyhenee. Vara-akku voi olla hyvä varuste, jos aikomuksena on lähetellä paljonkin kuvia.
Eye-Fi ProX2 solahtamassa Panasonic GH2:n sisälle.
Eye-Fi toimii useimmissa kameroissa. Olen kokeillut ja toimivaksi havainnut oman korttini seuraavissa kameroissa: Canon A460, Canon 60D, Canon S95, Olympus E-PL1, Olympus E-PL2, Olympus E-5, Panasonic LX3, Panasonic GH2, Nikon D40, Nikon P7000 ja Nikon D7000.

Joissakin kameroissa Eye-Fi tai sen toiminta ei näy mitenkään valikoissa tai näytöllä, mutta joissakin on kortille oma valikko. Kokeilluista kameroista monipuolisin valikko oli Canon 60D:ssa, joka näytti verkon, johon kortti on yhteydessä ja lisäksi valikosta saattoi kytkeä kortin lähetyksen päälle tai pois.

Eye-Fi ei sen sijaan toiminut seuraavissa: Pentax K-r, Pentax K-5 ja Samsung EX-1. Nämä kamerat ilmoittivat muistikorttivirhettä, kun Eye-Fi oli sisällä.

Valmistajalla on kattava lista yhteensopivista kameroista. Panasonic GH2 näyttää puuttuvan listalta, mutta kortti toimi siinä.

Eye-Fi korteissa on yksi varsinainen huono puoli: kortteja saa vain SD-kokoisina. SD-korteille on sovittimia, joiden avulla niitä voi käyttää CF-kortin tilalla, mutta sovittimien toimivuudesta kamerakäytössä liikkuu kaikenlaisia huhuja, joista osa lienee tottakin. Minulla ei ole kokemusta sovittimista, enkä ottaisi mitään riskejä sen suhteen, että tallentuvatko kuvat vai eivät.

Eye-Fi on kohtuuhintainen tapa saada langaton kuvien siirto omaan kameraan. Eye-Fi toimii useimmissa kameroissa, eikä se ole varsinainen lisälaite, koska joku muistikortti kamerassa pitää kuitenkin olla. Se ei siis ole jälleen yksi katoava tai tilaa vievä lisätarvike, jonka akut pitää muistaa ladata.

Jos langaton kuvien siirto kiinnostaa tai on tarpeellinen, niin kannattaa tutustua Eye-Fi muistikortteihin, joista valitettavasti vain kallein malli on suositeltava, koska se osaa raakakuvien siirron ja Ad Hoc yhteydet.
 
Bloggers Team