 |
| Canon 5D mk2 ja EF 70 - 300 mm f/4 - 5.6 L IS USM. Polttoväli 221 mm, valotus f/5, 1/200 s. ja ISO 500. |
Kameroiden valmistajat uskottelevat meille markkinointiviestinnässään, että kamerat tekevät kaiken hienosti ja luotettavasti. Tarkennus seuraa leikkiviä lapsia, kuvanvakaaja estää tärähtäneet kuvat ja osaapa kamera katsoa senkin, että onko kuvattavalla silmät auki ja suu hymyssä. Meidän ei tarvitse muuta kuin nappia painaa, ja taitavat jotkut kamerat osata tehdä senkin ihan ilman kuvaajaa.
Sitten, kun kuvamme eivät olekaan aina ihan niin hienoja, niin valitamme, että tarkennus ei pysy liikkuvan kohteen mukana ja joskus kuvat tärähtävätkin. Kamerahuollossa ollaan ylityöllistettyjä, kun korjataan takuuseen sellaisia vikoja, jotka ovat oikeasti ominaisuuksia.
Jotkut kuulemma testaavat uuden kameransa perin pohjin heti uutena, että josko siinä kuitenkin olisi jokin vika. Puolen tunnin valotus linssin suojus päällä suurimmalla herkkyydellä saattaa paljastaa kameran kennon vasemmasta alanurkasta lievää magentaa raidoitusta tai mikä pahinta, kuolleen pikselin. Tuo magenta tai kuollut pikseli ei näy oikeissa valokuvissa, mutta silti kamera on saatava takuuhuoltoon mahdollisimman vauhdikkaasti.
Automaattitarkennustakin voi testata monella tavalla. Olen äskettäin kokeillut kahta erilaista automaattitarkennuksen kalibrointiin tarkoitettua laitetta, joista toinen on hyvä ja toinen ei niin hyvä, mutta en ole ihan varma onko kumpikaan laite tarpeellinen.
Jos tarkennuksessa ei käytännön kuvaamisessa ole mitään ongelmia, niin silloin mitään ei tarvitse tehdä. Jos taas on isoja ongelmia, jotka kiistatta liittyvät kameraan ja tiettyyn objektiiviin, niin kamerahuolto lienee paras osoite. Tarkennuskalibraattoreista enemmän ensi viikolla.
Tämän päivän kamerat ovat teknisesti hienompia kuin koskaan aikaisemmin. Tarkennus, valotus ja miltei kaikki muukin toimii vaivattomammin ja ehkä luotettavammin kuin ennen. Kun katson negatiiveja tai dioja, jotka olen kuvannut käsitarkenteisella kameralla joskus muinoin, niin kyllä siellä seassa on melko monta hieman etu- tai takatarkkaa kuvaa. Käyttökelpoisia, ainakin omana aikanaan, mutta eivät ihan kohdallaan.
Suurin osa teknisesti kehnoista kuvista johtuu kuvaajan virheestä ja epärealistisista odotuksista kaikkia nykyajan hienouksia kohtaan. Ei se automaattitarkennuskaan ihan joka paikassa toimi, mutta kyllä se toimii vähintään yhtä hyvin kuin keskimääräisen kuvaajan käsitarkennus. 6000 pikselin matriisivalonmittauskin saattaa joskus erehtyä, mutta kyllä se toimii vähintään yhtä varmasti kuin keskimääräisen kuvaajan arviointikyky.
Silloin, kun kuvaaja on opetellut käyttämään kameraansa ja harjoitellut eri tilanteissa sekä tekniikkaa että kuvan sisältöön liittyviä asioita, niin silloin nykyajan automaattiapuvälineet voivat täydentää kuvaajan osaamista ja tehdä miltei mahdottomasta mahdollista. Mutta se vaatii harjoittelua, ei ole oikotietä onneen. Tämä kannattaa muistaa, vaikka kameravalmistajien markkinointiviestintä ei sitä aina kerrokaan.
