Nikon D7000 yhteenveto

Olen jo julkaissut herkkysvertailua, kuvia sekä muuta pientä juttua Nikon D7000 kamerasta. Tässä vielä lyhyt yhteenveto mieleen jääneistä asioista.

18 - 105 mm muovinen kittizoom, f/5.6, 1/320 s. ja ISO 400

Kuvasin Nikon D7000:lla vain pitkän viikonlopun ajan, joten en millään ehtinyt kokeilla jokaista kameran toimintoa, vaan käytin laitetta aivan kuin omaani ja omalla kuvaustavallani. Kuvasin kuitenkin yhden kuvauksen eräälle asiakkaalleni, joten työkäyttöäkin tuli kokeiltua.  Olen melko suoraviivainen kuvaaja mitä laitteisiin tulee ja pidän yksinkertaisesta kuvauskalustosta.

Kuvaan miltei aina valotuksen käsisäädöllä ja raakakuvia. Tämä ei välttämättä ole ainoa oikea tapa juuri sinulle, mutta minulle se toimii ehkä osittain menneisyyteni vuoksi. Silloin, kun opettelin kuvaamaan, niin ei ollut olemassa näitä kaikkia kuvausapuja automaatteineen, vaan oli miltei pakko opetella kaikki käsisäädöt.

18 - 105 mm muovinen kittizoom, f/10, 1/640 s. ja ISO 640

Nikon D7000 muistuttaa ulkoisesti Nikon D90 mallia sekä kokonsa, painonsa että muotoilunsa osalta. Käyttö on helppoa, ainakin Nikonilla aikaisemmin kuvanneelle. Käyttösäätimet ovat hyvät, eikä valikoita tarvita kuvatessa. Runko on suhteellisen pienikokoinen ja isokourainen kuvaaja saattaakin pitää enemmän Nikon D300s mallista, mutta muuten D7000 on hyvin muotoiltu. Videoesittelyssäni moitin tarkennus- ja valotuksenlukistusnapin paikkaa, joka ei ole paras mahdollinen, mutta sen kanssa kyllä pärjää.

Vasemman reunan valintakiekko voisi olla lukittava, koska se liikahtaa toiminnan tuoksinassa helposti väärään asentoon. Samassa kiekossa on kuvaustilan lisäksi valinnat käyttäjäasetuksille U1 ja U2. Nuo asetukset tallentavat käyttäjän valinnat kätevästi saataville.  Käyttäjäasetuksiin tallentuu kaikki muu paitsi oma valikko, tallennuskansio, tiedoston nimeäminen, päällekkäisvalotus, ajastettu kuvaus ja muokkaa kuvasäätimiä.

Nikonin paremmissa rungoissa muistikortin alustus on aivan älyttömän kätevästi toteutettu. Painetaan samaan aikaan hetken roskakorinappia ja laukaisimen vasemmalla puolella olevaa nappia. Sitten painetaan nopeasti samoja nappeja toisen kerran ja kortti alustuu. Tämä kätevä tapa oli käytössä jo Nikon D1 kamerassa. Kortin alustus on liian monessa kamerassa valikoiden syvyyksissä.

24 - 70 mm f/2.8 metallibajonetilla, f/11, 1/125 s. ja ISO 100

Kaksi korttipaikkaa alkavat olla jo arkipäivää keskihintaluokan kameroissa, eikä Nikon D7000 ole poikkeus. Rungossa on paikat kahdelle SD-kortille, jotka voi asetella tallentamaan rinnakkain, peräkkäin tai toiselle raaka- ja toiselle jpg-kuvat.

Automaattitarkennus toimi kokeiluni aikana erittäin luotettavasti ja täsmällisesti. Automaattitarkennuksen nopeuteen ja muuhunkin toimintaan objektiivi vaikuttaa kokemukseni mukaan enemmän kuin kamerarunko, joten tämäkin puoltaa hyvän laadukkaan kakkulan hankintaa muovisen kittizoomin sijasta. Tarkennuspisteitä on 39, joka on vähemmän kuin esim. D300 mallin 52 pistettä, mutta riittää käytännössä enemmän kuin hyvin. Pisteet ovat hyvin kuva-alalla ja kuvan reunastakin tarkennus onnistuu. Jos nyt pitäisi niuhottaa, niin ristikkäisitä tarkennussensoreita voisi olla enemmän kuin 9.

35 mm f/1.8 metallibajonetilla, f/2.8, 1/500 s. ja ISO 6400.
Kuvan kohinaa olen hienosäätänyt Lightroomissa.
Kuva aukeaa täysikokoisena.

Kuvan tekninen laatu on erinomainen ja varsinkin isoilla herkkyyksillä Nikon D7000 on kokeilemistani pikkukennoisista kameroista ehdottomasti paras. Iso 6400 on hyvin käyttökelpoinen ja jopa ISO 12800 toimii pienen kohinaviilauksen jälkeen. Värintoisto alkaa kärsiä ISO 6400:n herkemmällä puolella ja tässä suhteessa ISO 10000 näyttää vielä kohtalaisen hyvältä. Kennon normiherkkyys on ISO 100, jota pidän hyvänä asiana. Tämä taitaakin olla ensimmäinen Nikonin harrastajamalli, jossa perusherkkyys on alle ISO 200.

35 mm f/1.8 metallibajonetilla, f/2.8, 1/100 s. ja ISO 10000.
Kuvan kohinaa olen hienosäätänyt Lightroomissa.
Kuva aukeaa täysikokoisena.

Terävyys ja tarkkuus on sekin erinomainen, mutta tarkka pikselitirkistelijä huomaa, että Canonin 18 Mp pikkukenno tallentaa aavistuksen enemmän yksityiskohtia. Kokonaisuutena Nikon D7000 kuvan tekninen laatu ei jätä paljon toiveita.

Videokamerana D7000 on tällä hetkellä Nikonin paras malli, sillä se tallentaa ainoana täyden reson HD-videota. Videon valotus on täysin käsin säädettävissä, joka on ehdoton edellytys vähänkään vaativamman videotuotannon toteuttamiselle.

Nikon mainostaa, että automaattitarkennus toimii myös videon aikana. No, kyllä se toimiikin, mutta ei niin kuin esim. Sony Alpha 55 kamerassa. Tarkennusta voi käyttää kuvauksen aikana, mutta suurin hyöty tästä on se, että kuvausta ei tarvitse keskeyttää tarkennuksen ajaksi. Tarkennuskohtaan joutuu todennäköisesti tekemään leikkauksen, mutta ainakin ääniraita tallentuu ehjänä, josta voi olla hyötyä.

Videokuvan laatu on hyvä ja esim. niin sanottu rolling shutter ominaisuus on melko vaimea. Ulkoiselle mikrofonille on liitin, mutta äänen tasoja ei voi säätää käsin. Tämä olisi toivelistalla pikaisesti, vaikkapa firmware päivityksellä.

Nikon D7000 on erinomainen kamera, josta en muutaman päivän kokeilun aikana löytänyt isoja moitteita. En tiedä mitä muuta voisi tähän hintaan kameralta vaatia kohtuudella. Lopputulos on kuitenkin aina tekijästä kiinni. Nikon D7000 on hinta - laatusuhteeltaan Nikonin paras malli aivan selvästi, ainakin nyt.

Nikon D7000 vai Nikon D300s? Minä en edes miettisi, ostaisin D7000:n ilman muuta. Minun perusteluni ovat tässä: pienempi koko, parempi kuvan laatu, parempi video, edullisempi hinta.

Nikon D7000 on siis haluttava kamera, mutta muista kuitenkin, että se ei tee sinusta tai minusta parempaa kuvaajaa. Se voi tehdä kuvaamisen mukavammaksi ja ehkä joissakin tapauksissa mahdollistaa paremman teknisen toteutuksen verrattuna nykyiseen ( siihen vanhaan ) kameraan verrattuna, mutta kuvien sisältöön se ei voi vaikuttaa. Sisällön teet sinä tai minä, kamerasta riippumatta.

Sony A55

Kuvailin Sonyn uutuudella ja tässä viimein joitakin käytännön kokemuksia.

Mekaaninen rakenne on hyvää harrastajatasoa. Muovinen, mutta tukeva. Sony A55 tuntui käsissä paremmalta kuin kesällä kokeilemani A390 sekä laadultaan että ergonomialtaan, vaikka säätimet ovat samalla tavalla sijoitetut. A55 tuntuu todellista pienemmältä hyvällä tavalla.

Puoliläpäisevällä peilillä toteutettu rakenne ja sähköinen etsin mahdollistavat jatkuvan tarkennuksen kaiken aikaa, jopa valotuksen aikana. Rakenne mahdollistaa myös huiman 10 kuvaa sekunnissa nopeuden valokuvauksessa, kun peilin liikkeen hitaus ei ole esteenä.

Sonyn peili ei ole pölytiivis ja kennolle saattaa päästä roskia. Puhdistusta varten peilin voi kääntää sivuun.

Sony A55 peili päästää suurimman osan valosta kennolle ja loput tarkennussensorille. Koska kaikki valo ei mene kennolle, niin sen herkkyys käytännössä laskee hieman. Sony ei kerro täsmällistä valohäviötä, mutta kun samanlainen rakenne oli aikoinaan käytössä Canonin nopeissa filmirungoissa, niin valohäviö oli n. 1/3 aukkoa. Käytännössä tämä ei näy tai haittaa mitenkään, sillä Sonyn kenno toimii melko hyvin korkeillakin herkkyyksillä.

Sonyn A55 kuvanlaatu on erinomainen ja mielestäni selvästi parempi kuin esim. Sony A390 mallissa, vaikka siinäkään ei ole mitään vikaa. Myös valotus toimi luotettavasti ja ainakin minun makuuni oikein.

Tarkennus toimii sekin nopeasti ja luotettavasti. Sarjakuvauksessa kokeilin kuvata kameraa lähestyvää autoa ja tarkennus pysyi yllättävän hyvin mukana jopa 10 kuvaa sekunnissa vauhdilla. Kaikki kuvat eivät olleen aivan oikein tarkennettuja, mutta käyttökelvottomia tai täysin pielessä olleita ei tullut. Käytin 100 millistä makro-objektiivia, joka ei ole ehkä paras toimintaobjektiivi, mutta se oli paras saatavilla oleva.

Tarkennuksen 15 pistettä ovat mukavasti sijoitetut ja miltei joka tilanteeseen löytyy sopivassa paikassa oleva piste. Pisteistä kolme on ristikkäisiä.

Pelkkien jpg-kuvien kanssa kameran puskurimuisti tyhjenee riittävän nopeasti, mutta raakakuvat viipyvät liian kauan puskurissa. Jos raakakuvat täyttävät puskurin, niin kuluu kymmeniä sekunteja ennen kuin puskuri tyhjenee. Nopeimmalla sarjatulella saa kuvattua n. 20 raakakuvaa, kunnes puskuri täyttyy.

Etsinkuva on hyvä ja kuvatessa miltei unohtaa katsovansa sähköiseen etsimeen. Pikkukennoisten edullisten kameroiden optiset etsimet ovat lähes kaikki surkeita tai surkeampia, joten Sonyn isoa etsinkuvaa katselee mielellään. Sähköinen etsin voi näyttää kaikkea kivaa, kuten vaikka vesivaaka etsinkuvan keskellä niin haluttaessa.

Hämärässä huonovalovoimasella ( f/5.6 ) objektiivilla etsinkuva suttaantuu, mutta kyllä huono optinenkin etsin on melko tumma samoissa olosuhteissa.

Luulen, että optinen etsin katoaa edullisista kameroista, koska sähköinen on edullisempi valmistaa ja antaa enemmän mahdollisuuksia.

Sonyn takanäyttö on hyvälaatuinen, mutta alareunastaan saranoituna sopii huonosti jalustakuvaukseen, joka on videon kanssa ongelma.

Videokuvauksessa tarkennus toimii erittäin nopeasti ja seuraa liikkuvaa kohdetta vaivattomasti. Tarkennus on videokuvauksessa aina jatkuvalla, joka ei ole pelkästään hyvä asia. Tarkennus saattaa toisinaan hötkyillä paikallaankin olevan kohteen kanssa ja tämä ei tietenkään ole toivottavaa. Olisi kätevää, jos videollekin voisi valita kertatarkennuksen. Käsitarkennus on tietenkin mahdollista, mutta kun se automaatti toimii niin hyvin.

Mainittakoon vielä, että automaattitarkennus toimii ainoastaan täydellä aukolla. Kaikki vaihe-eroon perustuvat tarkennukset toimivat näin, mutta videolla ei ole mahdollista himmentää ennen "kuvanottoa", kuten valokuvissa.

Sonylla voi tallentaa AVCHD videota 29 minuuttia yhtäjaksoisesti, joten esim. vihkimisen tallennus kokonaisuudessaan onnistuu.

Kuvasin testivideoni mp4 muodossa, koska en saanut auki AVCHD videoita. Joissakin kuvissa liike on hieman nykivää, mutta en tiedä mistä se johtuu. Sonyn videokuvaa on kiitelty muualla netissä. Minulla oli kuvanvakaaja päällä ja kamera jalustalla, joten voisiko vakaaja aiheuttaa nykimistä? Siinä vaiheessa, kun huomasin nykimisen, niin olin jo palauttanut kameran. Sonyn videokuva on muuten hyvännäköistä ja sävykästä.

Sony A55 on mielenkiintoinen uutuus, joka vaikuttaa hyvältä ja mietityltä tuotteelta, vaikka onkin valmistajansa ensimmäinen laatuaan. Kuvanlaatu on hyvä ja jos joku tuntee tarvetta kuvata 10 kuvaa sekunnissa, niin Sony tekee sen ainoana tässä hintaluokassa ja vieläpä melko hyvin. Sonyn hinta 18 - 55 mm kittilasilla jää alle 900 euron.

Ohessa muutama kuva Sonylla. Hieman lähikuvapainotteista, mutta se 100 mm f/2.8 makro on niin hieno optiikka.

Lisäys:

Unohdin kokonaan mainita, että Sony A55 sisältää myös GPS-paikantimen, jolla koordinaatit tulevat kuvatiedostoihin automaattisesti. Tämä ominaisuus saisi tulla pikkuhiljaa muihinkin järjestelmäkameroihin.

Video Sony A55 kameralla

Tässä alkupaloiksi lyhytelokuva eli siis testivideo, jonka kuvasin Sony A55 kameralla. Käytin automaattitarkennusta ja - valotusta sekä kuvanvakaajaa koko kuvauksen ajan. Video on suoraan kamerasta, mutta koko on pienennetty, otoksia leikelty ja musiikki lisätty taustalle.

Sony A55 testielokuva from sulantoblog on Vimeo.

Profiileista vielä, hyvä linkki, ja kuva Sony A55 kameralla

Pari päivää sitten kirjoitin kameraprofiileista. Minulla ei ole syvälle luotaavaa tietoa profiileista, mutta tässä linkki niille, jotka haluavat perehtyä asiaan huolella. Linkki johtaa blogiin, jossa on englanninkielellä muitakin kiinnostavia asioita. Ainakin joillekin kiinnostavia. Minulla ei kärsivällisyys ja into riitä ihan noin tekniseen asiaan, mutta olen varma, että monella riittää.

Yllä oleva kuva on Sony A55 kamerasta peräisin. Kuvasin juuri omasta puutarhasta keräämiäni mustia viinimarjoja, joista tulee erittäin herkullista hilloa, kun laitan sekaan omenaa ja mausteeksi aitoa vaniljaa.

Objektiivi oli Sony macro 100 mm f/2.8. Kuvasin jalustalta, koska valotusaika oli 1/3 s. aukolla f/5.6 ja herkkyydellä ISO 100. Kuva on kameran prosessoima jpg, jonka olen pienentänyt. Kuvasin 16:9 kuvasuhteella ja siksi kuva on tuon muotoinen.

Teknoporno jatkuu, Sony A55 kokeilussa

Näin Photokinan alla uutuuksia tulee liukuhihnalta. Tänään viimeksi Canon esitteli uusia objektiiveja ja kamerarungon. Muutama päivä sitten Sony esitteli uutuuksia, joissa on uutta tekniikkaa. Tai oikeastaan ainakin osittain vanhaa tekniikkaa uudelleen sovellettuna.

Netissä on ollut jo muutamakin käyttökokemus Sony A55 kamerasta, mutta Sulantoblog tekee omansa. Minulla on Sony A55 käsissäni tällä hetkellä ja kuvaan sillä lähipäivät, jotta voin kertoa lukijoilleni millainen kone on kyseessä.

Sonyssa on perinteisen peilin tilalla puoliläpäisevä peili, joka ei liiku ollenkaan. Näin Sonyssa on voitu yhdistää sähköinen etsin ja vaiheeseen perustuva tarkennus, jollainen on peilikameroissa. Osa objektiivin läpi tulevasta valosta ohjataan tarkennussensoreille, mutta samalla osa menee suoraan kennolle.

Tuo järjestely mahdollistaa erittäin nopean tarkennuksen videokuvauksessa ja sähköisen etsimen kanssa. Lisäbonuksena tulee nopea sarjakuvaus, koska peili ei liikkeensä hitaudella rajoita kuvausnopeutta. Sony lupaa peräti 10 kuvaa sekunnissa sarjatulinopeutta.

Puoliläpäisevä peili kameroissa ei ole uutta, sillä ainakin Canon on käyttänyt sitä jo ajat sitten nopeissa filmirungoissaan, joilla niilläkin taisi sarjatulinopeus olla n. 10 kuvaa sekunnissa.

Kerron lisää kamerasta ja sen käyttämisestä, kun olen ehtinyt laitetta oikeasti käyttää. Kuvasin äsken pienen videopätkän, joka näyttää hyvin miten tarkennus toimii. Siis hyvin ja nopeasti.

SonyA55 from sulantoblog on Vimeo.

Elokuva on kuvattu käsivaralta, joten kuva heiluu hieman. Kuvasin hieman parempaakin pätkää, mutta en saa AVCHD videoita auki. Yllä oleva on kuvattu mp4-muodossa.

Tuo AVCHD on muuten ihan syvältä, koska se ei ole standardi, vaan jokainen kamera tekee omanlaisensa. Siksi AVCHD vaatii aina jonkin lisäohjelman, päivityksen tai jotain muuta, jotta sen saa auki. Tai sitten en ole ymmärtänyt jotakin.