Keikalla, henkilöitä miljöössä

Keikkakertomuksia on pyydetty ja niitä tulee aina, kun kertomuksen arvoinen kuvaus on tehty ja kuvien maksaja antaa minun kertoa. Tällä viikolla olin kuvaamassa B+Tech Oy nimisessä yrityksessä Helsingissä. Tehtävänä oli kuvata henkilökuvia miljöössä. Ihmisten piti näyttää positiivista asennetta kuvissa ja sitä, että he pitävät työstään. Tavoitteena oli saada noin 6 - 8 valmista kuvaa.

Menimme tiimini ( minä, apulainen ja meikkaaja ) kanssa kuvauskohteeseen ja tutkimme paikat. Päämiljöö oli laboratorio ja jos aikaa jäisi, niin kuvaisimme ehkä muuallakin.

Tämä kuvaus piti tehdä tehokkaasti, sillä aikaa oli vain puoli päivää, joten olin päättänyt käyttää hyväksi havaittua reseptiä. Käytetään vallitsevaa valoa, mutta tuunataan sitä tarpeen mukaan sopivaksi. Tarkoitukseni oli valaista kuvat kahdella Nikon SB-900 salamalla, mutta otin mukaan myös neljä Elinchrome studiosalamaa kaiken varalta.

Meikkaaja Satu Arvo alkoi laittaamaan porukkaa kuvauskuntoon, kun minä ja apulaiseni Sakari Hannula laitoimme valot ja kuvauskaluston valmiiksi. Olin jättänyt kannettavan tietokoneen kotiin, mutta se pitäisi aina ottaa mukaan kuvien arviointia varten. Kameran näytöltä päättelin, että salamoiden eteen kannattaa laittaa kääntösuodatin, jotta kaikki valonlähteet kuvassa olisivat edes lähellä toisiaan värilämpötilan puolesta.

Loisteputkivalaistus on joskus tosi hankala, koska putket välkkyvät. Välke on niin nopeaa, että silmä ei sitä huomaa, mutta kamera sen sijaan kyllä. Suhteellisen lyhyillä valotusajoilla samassa paikassa kuvatut peräkkäiset kuvat saattavat olla eri värisiä keskenään. Väri riippuu siitä missä loisteputken välähdyksen vaiheessa kuva on otettu. Tästä aiheutuu toisinaan ylimääräistä työtä kuvankäsittelyn muodossa.

Vallitsevaa valoa oli huoneessa yllättävän paljon ja saatoin pitää kameran herkkyyden melko matalalla, eli alle ISO 800 koko kuvauksen ajan. Salamat olivat käsisäädöllä ja kuvasin nyt ensimmäisen kerran näinkin ison kuvauksen kokonaan Nikonin langatonta salamaa käyttäen. Tekniikka pelasi moitteetta koko kuvauksen ajan. Elinchromeja ei tarvittu, vaan pärjäsimme kahdella Nikonin salamalla.

Aikanaan Canon EOS3 kamerassa oli langattoman salaman käyttömahdollisuus, mutta järjestelmä ei toiminut kovin hyvin tai luotettavasti. Yritin silloin, filmikuvauksen viimeisinä aikoina, hyödyntää pikkusalamoita tämän kaltaisissa kuvauksissa, mutta huonolla menestyksellä. Tuosta minulle on jäänyt lievä kammo kameroiden langattomia salamajärjestelmiä kohtaan, mutta tänä päivänä laitteiden toimintavarmuus on aivan toisella tasolla kuin yli kymmenen vuotta sitten.

Kuvasin kahdella Nikon D700 kameralla sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm zoomeilla. Valotin kaikki kuvat täydellä aukolla f/2.8, koska halusin mahdollisimman pienen terävyysalueen. Suuri aukko auttoi myös pitämään valotusajan riittävän lyhyenä.

Tällaisessa kuvauksessa on ensiarvoisen tärkeää tuntea niin kuvaustekniikka kuin kuvauskalustokin omia taskujaan paremmin. Kaikki liikenevä energia pitää voida käyttää kuvien sisältöön ja mallien ohjaamiseen. Kameran säätöjen opettelu vie keskittymisen heti pois pääasiasta. Tärkeää on tehdä kuvaustilanteessa mahdollismman valmista jälkeä, sillä kuvankäsittelyyn saa pahimassa tapauksessa kulumaan paljon enemmän aikaa kuin itse kuvaukseen, kun kuvia on paljon.

Tällä kertaa mallit olivat erittäin yhteistyökykyisiä, vaikka olivatkin tässä hommassa amatöörejä. Saimme hyviä kuvia enemmän kuin uskalsin toivoa ja kuvaukseen käytetty aika oli siis vaivan arvoinen. Tässä muutama otos. Tilannekuvat ovat apulaiseni Saken napsimia.

Taso vai varjo?

Edelliseen valaisujuttuuni liittyen Toni kyseli tasovalon ja sateenvarjon eroja. Ehkä merkittävin käytännön ero on käytettävyydessä, jossa varjo päihittää tasovalon mennen tullen. Sateenvarjo on kuvauskunnossa parissa sekunnissa ja toisaalta menee tosi pieneen tilaan kokoonpantuna. Kokoontaittuvat pikkutasot ovat ihan käteviä, mutta siltikin monimutkaisia varjoon verrattuna. Pieni A-nelosen kokoinen taso on sitä paitsi aika pieni tositoimissa.

Alla olevassa kuvassa on Elinchromen 1 x 1 metrin taso pakattuna kuljetuslaukkuunsa ja vieressä Photoflexin 114 cm varjo.

Isohko, esim. n. metri kanttiinsa tasovalo antaa kaunista valoa ja käytän mieluummin tasoa kuin varjoa, jos kuvauksen luonne sen mahdollistaa. Pikkukeikoilla ei tasovaloja ehdi pystytellä. Tasovalon heijastus on myös nätimpi kuin varjon vaikkapa silmälaseissa tai muissa kiiltävissä pinnoissa. Monissa tuotekuvissa tasovalo toimii varjoa paremmin juuri siksi, että tasolla voi tehdä kauniita kiiltoja tai heijastuksia kuvattavan esineen pinnalle.

Jos ei ihan hifistelemään aleta, niin useimmissa tilanteissa varjo kätevämpi ja sen antama valo on hyvin saman kaltainen kuin vastaavan kokoisen tason. Ainakin harrastajan näkökulmasta varjolla on vielä yksi etu puolellaan; se on paljon edullisempi ostaa kuin tasovalo.

Sain tänään vihdoinkin oman 70 - 200 mm zoomnikkorin ja käytinkin sitä heti keikalla, jossa kuvasin henkilökuvia miljöössä. Tämä opiska on yksinkertaisesti ihan hiton hyvä. Tarkennus toimii unelmasti, ainakin D700:n kanssa ja optiikkapuoli ei juurikaan jätä toiveille sijaa. Sitä saa mistä maksaa, sillä tarkennus on parasta mitä olen kokenut tämän polttovälin zoomeissa. Ei hapuile, sahaa tai sekoile. Joka ruutu on tarkka oikeasta paikasta ja nopeasti. Ainoa varsinaisesti heikko esitys tässä zoomissa on pilipali vastavalosuoja, joka on liian lyhyt ja väärin muotoiltu. Kokonaisuutena kuitenkin jälleen yksi hieno objektiivi Nikonilta.

Pimeysmasennusta vastaan, Nikon D3s

Nikon oli ensimmäinen valmistaja, joka ilmoitti kameransa herkkyydeksi yli 100 000 ISO. Nikon D3s uutuuden suurin herkkyys on samalla suurin muutos vanhaan D3 malliin, vaikka muitakin muutoksia on.

Kokeilin Nikon D3s kameraa erittäin pikaisesti yhdessä uuden 70 - 200 f/2.8 VRII zoomin kanssa. Koska kokeilu oli varsin lyhyt, niin kerron tässä niistä asioista, jotka jäivät päällimmäisenä mieleen. Minulla ei ollut aikaa tehdä tarkkoja vertailuja eri kameroiden välillä, mutta kuvasin samoja kohteita myös Nikon D700 kameralla.

Olen sitä mieltä, että kameroiden herkkyysominaisuuksia korostetaan liiaksi nykyään. Kohinasta kohistaan ihan liikaa ja herkkyys ei tunnu riittävän millään, vaikka mitä olisi tarjolla. Kun kuvasin Nikon D3s:llä, niin on pakko myöntää, että kyllä se suun hymyyn veti, kun miltei pimeässä saatoin kuvia napsia.

Valovoimaisella objektiivilla varustettuna Nikon D3s mahdollistaa hämärissä oloissa kuvaamisen ennen kokemattomalla tavalla. Suurin herkkyys ISO 102400 on kelvollinen silloin, kun kuvan saamiselle ei ole vaihtoehtoja, sillä kohinaa on jonkin verran, mutta värit toistuvat ihmeen hyvin.

Herkkyydellä ISO 25600 sen sijaan kuvaisin epäröimättä esim. sanoma- tai aikakauslehtiin, jos kohteena olisi toimintaa vähässä valossa. Kohinaa on tässäkin vielä jonkin verran, mutta värit ja terävyys ovat hyvällä mallilla. Tästä alaspäin, siis ISO 12800 ja alle, kohina ei näyttele merkittävää osaa.

Muilta ominaisuuksiltaan D3s on aito työkalu, laadukas sellainen. Kameran reagointi seurailee lähes tulkoon kuvaajan ajatuksia, eikä kuvaajan tarvitse odotella kameraa missään tilanteessa. Tarkennus toimii hämärässäkin vauhdikkaasti ja heti D3s:n jälkeen D700 tuntui ihan toivottomalta. Ero näiden kahden välillä on huomattava, eikä D700 ole ollenkaan huono tarkentamaan.

Uudella 70 - 200 mm zoomilla varustettuna D3s on melko mojova paketti, sillä uuden zoomin tehokas vakaaja sallii kuvaamisen huomattavan pitkillä valotusajoilla, kunhan kohde pysyy paikallaan. Tarkennus on esimerkillisen täsmällinen ja napsahtaa kohdalleen hankalissakin olosuhteissa luotettavasti ilman haparointia. Tällaisella yhdistelmällä kuvaamisen jälkeen kaikki muut kuvauskalut tuntuvat jotenkin vajavaisilta.

Zoomin suorituskyky ei lyhyen kokeilun aikana jättänyt paljon toivomisen varaa ja miksi olisi? Nikon on niin halutessaan osannut tehdä hyviä objektiiveja jo vuosikymmeniä. Vanhan 70 - 200 mm zoomin ominaisuuksissa oli selvä korjaamisen paikka ja Nikon on vuosien mittaan harjoitellut useaankin kertaan tällaisen zoomin tekoa. Tässä tapauksessa hinnallakaan ei tarvitse kilpailla, joten mitään keskinkertaista kompromissia ei kai kukaan odottanutkaan.

Kuvat eivät parane kameraa vaihtamalla, mutta hyvillä kameroilla on mukava tehdä kuvia, kunhan tietää mitä tekee. Nikon D3s on työkalu kovaan käyttöön ja ominaisuudet ovat sen mukaiset. Ok, onhan se iso, painava, kallis jne. sanoi kettu pihjalanmarjoista.

Olen kuvannut oheiset kuvat raakana ja kehittänyt Lightroomin versiolla 2.6. Kuvat ovat suoraan kamerasta, en ole tehnyt mitään säätöjä kuviin jälkeenpäin ja kohinanvaimennus on LR:n oletusarvoissa.

Kuvasin nämä kuvat melko hämärässä, sillä esim. tuon keskimmäisen lyhtykuvan valotusaika herkkyydellä ISO 800 olisi ollut 1/2 sekuntia aukolla f/1.4.