Menimme tiimini ( minä, apulainen ja meikkaaja ) kanssa kuvauskohteeseen ja tutkimme paikat. Päämiljöö oli laboratorio ja jos aikaa jäisi, niin kuvaisimme ehkä muuallakin.
Tämä kuvaus piti tehdä tehokkaasti, sillä aikaa oli vain puoli päivää, joten olin päättänyt käyttää hyväksi havaittua reseptiä. Käytetään vallitsevaa valoa, mutta tuunataan sitä tarpeen mukaan sopivaksi. Tarkoitukseni oli valaista kuvat kahdella Nikon SB-900 salamalla, mutta otin mukaan myös neljä Elinchrome studiosalamaa kaiken varalta.
Meikkaaja Satu Arvo alkoi laittaamaan porukkaa kuvauskuntoon, kun minä ja apulaiseni Sakari Hannula laitoimme valot ja kuvauskaluston valmiiksi. Olin jättänyt kannettavan tietokoneen kotiin, mutta se pitäisi aina ottaa mukaan kuvien arviointia varten. Kameran näytöltä päättelin, että salamoiden eteen kannattaa laittaa kääntösuodatin, jotta kaikki valonlähteet kuvassa olisivat edes lähellä toisiaan värilämpötilan puolesta.
Loisteputkivalaistus on joskus tosi hankala, koska putket välkkyvät. Välke on niin nopeaa, että silmä ei sitä huomaa, mutta kamera sen sijaan kyllä. Suhteellisen lyhyillä valotusajoilla samassa paikassa kuvatut peräkkäiset kuvat saattavat olla eri värisiä keskenään. Väri riippuu siitä missä loisteputken välähdyksen vaiheessa kuva on otettu. Tästä aiheutuu toisinaan ylimääräistä työtä kuvankäsittelyn muodossa.
Vallitsevaa valoa oli huoneessa yllättävän paljon ja saatoin pitää kameran herkkyyden melko matalalla, eli alle ISO 800 koko kuvauksen ajan. Salamat olivat käsisäädöllä ja kuvasin nyt ensimmäisen kerran näinkin ison kuvauksen kokonaan Nikonin langatonta salamaa käyttäen. Tekniikka pelasi moitteetta koko kuvauksen ajan. Elinchromeja ei tarvittu, vaan pärjäsimme kahdella Nikonin salamalla.
Aikanaan Canon EOS3 kamerassa oli langattoman salaman käyttömahdollisuus, mutta järjestelmä ei toiminut kovin hyvin tai luotettavasti. Yritin silloin, filmikuvauksen viimeisinä aikoina, hyödyntää pikkusalamoita tämän kaltaisissa kuvauksissa, mutta huonolla menestyksellä. Tuosta minulle on jäänyt lievä kammo kameroiden langattomia salamajärjestelmiä kohtaan, mutta tänä päivänä laitteiden toimintavarmuus on aivan toisella tasolla kuin yli kymmenen vuotta sitten.
Kuvasin kahdella Nikon D700 kameralla sekä 24 - 70 mm ja 70 - 200 mm zoomeilla. Valotin kaikki kuvat täydellä aukolla f/2.8, koska halusin mahdollisimman pienen terävyysalueen. Suuri aukko auttoi myös pitämään valotusajan riittävän lyhyenä.
Tällaisessa kuvauksessa on ensiarvoisen tärkeää tuntea niin kuvaustekniikka kuin kuvauskalustokin omia taskujaan paremmin. Kaikki liikenevä energia pitää voida käyttää kuvien sisältöön ja mallien ohjaamiseen. Kameran säätöjen opettelu vie keskittymisen heti pois pääasiasta. Tärkeää on tehdä kuvaustilanteessa mahdollismman valmista jälkeä, sillä kuvankäsittelyyn saa pahimassa tapauksessa kulumaan paljon enemmän aikaa kuin itse kuvaukseen, kun kuvia on paljon.
Tällä kertaa mallit olivat erittäin yhteistyökykyisiä, vaikka olivatkin tässä hommassa amatöörejä. Saimme hyviä kuvia enemmän kuin uskalsin toivoa ja kuvaukseen käytetty aika oli siis vaivan arvoinen. Tässä muutama otos. Tilannekuvat ovat apulaiseni Saken napsimia.
