Bokeh, mikä ihme sana se oikein on? Minä en pysty pokkana sanomaan sitä ääneen, mutta nykyään varsinkin nuoret kuvaajat käyttävät sitä sujuvan asiantuntevasti. Kuulin sanan ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja olen selvinnyt suurimman osan kuvaajan urastani autuaan tietämättömänä koko sanasta.
Tiedän kyllä mitä se tarkoittaa ja miltä se näyttää kuvissa, mutta välillä tuntuu, että tämä bokeh on saavuttanut elämää suuremman merkityksen valokuvauksessa.
Edellisen juttuni kommenteissa kerrotaan kuinka surkea objektiivi Canon EF 35 mm f/2 on, mutta olen eri mieltä. Vahvasti eri mieltä. Kyllä, se on muovinen, mutta ei sen muovisempi kuin suurin osa tämän päivän objektiiveista. Se on myös edullinen, joten muovisuuden voi sietää. Tarkennusmoottori ja -mekanismi ovat vanhanaikaikaisia, mutta toimivia, koska objektiivissa on pienet liikkuvat massat.
Kuvien kannalta tärkein asia, eli optinen suorituskyky on erittäin hyvä. Jo täydellä aukolla kuva on terävä ja kontrastikas. Terävyysalue on kupera, joten kuvan reunat eivät välttämättä ole terävyysalueella, jos kuvataan esim. seinää täydellä aukolla. Kuvan äärimmäiset nurkat eivät terävöidy kunnolla edes himmennettynä, mutta tämä on melko pieni haitta, eikä näy kuin täyden kennon kameroissa.
Yllä olevat kaksi kuvaa ovat täydellä aukolla kuvattuja, eikä kuvien epäterävä alue ole mielestäni ollenkaan hirveän näköinen. Joillakin objektiiveilla bokeh voisi olla kauniimpi, mutta tämä ei ole hirveä tai kamala, vaan oikein nätti.
Alla olevissa esimerkeissä näkyy terävyys täydellä aukolla. Osasuurennos on täysikokoinen osa kuvasta. Kaikki kuvat on kuvattu Canon 5D kameralla ja tellennettu jpg-kuviksi Lightroomin oletusterävöityksellä. Pikkukennoisella kuvista rajautuisi reunoilta iso osa pois.
