Nikon D300 on saanut seuraajan, jossa joitakin jo erittäin hyvän kameran ominaisuuksia on parannettu entisestään. Seuraajan mallimerkintä on D300s.
Minulle D300s on helppo kamera, koska omakin kamerani on Nikon ja käyttöliittymä on siksi tuttu. Nikon ei ole s-mallissa muuttanut liikoja hyväksi havaittua ja napit sekä säätöpyörät toimivat kuten ennenkin. D300-malliin verrattuna takaseinän leiska on muuttunut hieman ja nyt se on käytännössä samanlainen kuin D700-mallissakin.
Nikon D300s:n käytettävyys on, sanon tämän puolueelliselta kuulostamisen uhallakin, kenties paras omassa sarjassaan. En tarkoita, että Nikon olisi täydellinen, mutta paras kuitenkin.
Perustele heti, kuuluu kommentti. No, nappulat ovat hyvillä paikoilla eikä niitä voi vahingossa käännellä vääriin asentoihin. Kaikki kuvaamisen kannalta oleellisen säätämisen voi tehdä napeilla, eikä valikoihin tarvitse kajota. Ainoastaan herkkyyden säätö voisi olla hieman paremmin toteutettu, josta enemmän alempana.
Esimerkiksi automaattitarkennuksen asetusten valitseminen on huomattavasti yksinkertaisempaa kuin Canonissa ja sama koskee valonmittauksen alueiden valintaa.
Valikot ovat selkeät ja luvattoman pitkät, mutta kun niitä valintoja pitää olla. Onneksi kuvaaja voi tehdä oman valikon, jossa on koottuna tarpeelliset asiat ytimekkäästi. Nikonin asetukset voi muistikortin avulla siirtää kamerasta toiseen, joka on aivan ehdoton juttu, jos sattuu omistamaan useamman samanlaisen rungon. Pitää kyllä ihmetellä miksi tätä ei voi tehdä Nikonin softalla usb-kaapelin välityksellä, mutta mikään ei ole täydellistä.
Kyllä kummallisuuksia löytyy Nikonistakin, sillä ISO asetukset ovat hieman erikoiset. Ensinnäkin automaattinen herkkyysasetus toimii päällä ollessaan aina myös käsisäädöllä. Käsisäätö ei ole mikään käsisäätö, jos kamera muuttelee herkkyyttä omaan tahtiinsa, vaan silloin kyseessä on herkkyyttä säätävä automaattivalotus.
Automaattinen herkkyydensäätö pitäisi voida kytkeä myös niin, että se olisi automaattivalotuksella päällä, mutta käsisäädöllä pois päältä. Näin kuvaaja voisi siirtyä automaattivalotuksesta aitoon käsisäätöön nopeasti ja helposti. Tilannetta hankaloittaa se, että Nikonin automaattiherkkyyden voi kytkeä päälle ja pois ainoastaan valikosta. Esim. Canon on tässä suhteessa helpompi, sillä siinä automaattiasento on herkkyyssäätimellä asetettavissa.
Toinen erikoisuus on Nikonin tapa ilmoittaa asetuksissa matalimmat ja korkeimmat herkkyydet. On jokseenkin sekavaa, kun kameran näytöllä lukee vaikkapa "HI 1.0" sen sijaan, että siinä lukisi selvästi "6400". Nikonilla perustellaan tuota sillä, että nämä tehosteherkkyydet eivät välttämättä ole valmistajan tarkkojen toleranssien puitteissa ja siksi ilmoitustapa on tuollainen. Selitys onnahtelee hieman, sillä EXIF-tiedoissa herkkyysasetus kuitenkin lukee selväkielisesti numeroilla ja markkinointi käyttää sitä myös estotta myynninedistämieen.
Kuvaaminen Nikon D300 ässällä on erittäin sujuvaa eikä kameraa tai sen käyttämistä tarvitse aktiivisesti ajatella, joka mahdollistaa kuvaajan korvien välisen prosessointitehon parhaan hyödyntämisen kuvallisen sisällön tuotantoon.
Etsinkuva näyttää kaiken mitä kuvaan tulee ja on kookas ja kirkas, täysikennoisten alapuolella parhaita Canon 7D:n ohella. Etsimeen saa halutessaan näkyviin ruudukon, joka ainakin minulla on aina päällä, koska se helpottaa sommittelua.
Tarkennus toimii erittäin luotettavasti ja 51 tarkennuspistettä varmistavat, että kohde on lähes aina tarkennuksen ulottuvilla. Tarkennuspisteen valinta käsipelillä kuvauksen aikana on yllättävän sujuvaa, vaikka pisteitä on paljon. Tarkennusta voi mukauttaa oman mielensä mukaan valikoista. Tässäkin Nikonissa on kasvojentunnistus, joka saattaa kuulostaa hassulta, mutta se toimii melko hyvin.
Nikonin valotusmittari on luotettava ja monilohkomittaus antaa lähes aina sopivan valotuksen. Tarkkustyöhön voi valita pistemittarin, jolla osaava kuvaaja poimii käsin oikeat lukemat hankalastakin aiheesta.
Nikon D300s on vankkaa tekoa, jonka voi tuntea, kun kameran ottaa omaan käteen. Kaikki toimii täsmällisesti ja varmasti. Laite reagoi herkästi ja kuvausnopeus on riittävä. Kaksi korttipaikkaa voi ohjelmoida lähes miten vaan, mutta molemmat paikat eivät ole samanlaiselle kortille. Tilanpuute ilmeisesti estää kahden CF-kortin käytön, mutta kaksi paikkaa ovat hyvä asia joka tapauksessa.
Nikon D300s ja Nikon D700 ovat hyvin lähellä toisiaan ominaisuuksiltaan ja olemukseltaan, mutta D300s tuntuu käytössä paljon isoveljeään pienemmältä. Paljon enemmän kuin ero paperilla antaisi olettaa. Tämä pitää tulkita positiivisena huomiona.
Matkustelevalle kuvaajalle Nikonissa on eräs erittäin hyvä ominaisuus. Nikoniin saa GPS-vastaanottimen suoraan johdolla kiinni, siis sellaisen laitteen, joka kirjoittaa koordinaatit kuvatiedostoihin reaaliajassa. Nikoniin sopivia laitteita valmistavat muutkin kuin Nikon ja ihan kohtuuhinnalla. Kaikenlaiset muut GPS-viritelmät ovat enemmän tai vähemmän epäkäytännölisiä ja edellyttävät ylimääräisiä työvaiheita kuvauksen jälkeen.
Kuvan tekninen laatu ei jätä toivomisen varaa. Nikonissa on "vain" 12 megapikseliä, mutta ne kaikki ovat täysillä mukana tekemässä terävää ja sävykästä jälkeä. Korkeilla herkkyyksillä parempaa kohinasuhdetta pitää hakea Nikonin täyden kennon malleista ja tämä onkin ainoa paikka, jossa esim. D700 on selvästi parempi.
On helppo ymmärtää miksi ammattilaiset suosivat kahta merkkiä kameravalinnoissa. Canon 7D ja Nikon D300s ovat ainoat pikkukennoiset kamerat, jotka oikeasti sopivat ammattikäyttöön kunnolla. On muitakin kameroita, joissa on hyviä ammattimaisia ominaisuuksia, mutta kokonaisuutena Canon ja Nikon ovat omassa sarjassaan.
Hyviä kuvia voi tehdä kaikilla kameroilla, mutta tositilanteessa ammattikuvaajalla tuppaa olemaan kaikenlaisia ongelmia ratkottavanaan, jotta hyvä kuva syntyy ja silloin kameran mahdollisimman jouhea toiminta nousee omaan arvoonsa.
Minä siis pidin Nikon D300s kamerasta, mutta ei kai se yllätys ollut kenellekään, enkä ole ainoa tätä mieltä oleva.
Ohessa vielä muutama kuva Nikon D300 ässällä ja Nikkor 35mm f/1.8 DX objektiivilla.
