Noniin, viimeinkin odotettu toinen osa salamavalaisuohjeista. Tämäkin osa käsittelee melko perusteita, lähinnä valon laatua ja suuntaa. Ne lukijat, jotka ovat jo edistyneitä valaisijoita voivat lukea tämän kertauksena, sillä sehän on opintojen äiti.
Ensiksi muutamia sanoja tai termejä, joita käytän, kun puhun valotuksen säätämisestä ja valon määrästä. Virallinen termi valotuksen säätöasteikon "pykälille" on EV, eli Exposure Value. Yhden EV:n muutos tarkoittaa valotuksen kaksinkertaistamista tai puolittamista suljinaikaa, himmnenninaukkoa tai herkkyysarvoa muuttamalla.
Valotusta voidaan tietenkin säätää tai muuttaa myös lisäämällä tai vähentämällä valoa kohteessa. Tästä lisää alempana.
Esimerkiksi aukosta f/2 aukkoon f/2.8 on yksi EV ja esim. ajasta 1/200 s. aikaan 1/100 s. on yksi EV ja vastaavasti herkkyydestä puhuttaessa esim. väli ISO 800 - ISO 1600 on yksi EV.
Nykyaikaisissa kameroissa EV arvoja voi tyypillisesti säätää 1/3 tarkkuudella, joka onkin täysin riittävä oikeastaan kaikkeen kuvaukseen.
Valokuvaajat puhuvat yleisesti aukosta, kun tarkoittavat EV:tä ja niin teen minäkin. Kun puolitan salaman tehon, niin sanon, että vähensin salaman tehoa aukon verran jne. Nyt, kun tämä asia on selvä, niin asiaan.
Valon suunta on ehkä tärkein valokuvaan vaikuttava tekijä ja toinen on valon laatu. Molempien arvioimiseen meidän pitää katsoa varjoja, sillä niistä näemme mistä valo tulee ja minkälaista valoa se on.
Minulle on asiakas joskus sanonut hieman pettyneenä kuvaamiini kuviin, että näissä kuvissahan on varjoja! Hän on tietenkin tarkoittanut, että varjot ovat liian tummia, liian teräviä tai liian jotakin hänen makuunsa. Käytännössä jokaisessa kuvassa kuitenkin on varjoja, sillä jos varjoja ei ole, niin kuvassa on pelkkää yhtä tasaista sävyä, joka useimmissa tapauksissa on melko tylsää katseltavaa.
Kun me valaisemme valokuvia, niin meillä on mahdollisuus tehdä varjoista juuri sellaiset kuin haluammme. Valon etäisyys kohteesta vaikuttaa valon määrään ja valon laatuun eli varjojen laatuun.
Valon määrä muuttuu suhteessa etäisyyden neliöön, eli suomeksi sanottuna: kun valon etäisyys kohteesta kaksinkertaistuu, niin samalla valon määrä kohteessa vähenee neljäsosaan. Sama päinvastoin: jos valo siirretään lähemmäksi kohdetta, niin valon määrä lisääntyy samalla tavalla.
Valon etäisyyden muuttaminen ei kuitenkaan ole hyvä tapa valotuksen säätöön, sillä valon laatu muuttuu huomattavasti etäisyyden mukana. Valaistus muuttuu toisin sanoen ihan toiseksi, kun valoa siirretään lähemmäksi tai kauemmaksi kohteesta.
Mitä kauempana kohteesta valo on sitä jyrkemmät varjot, mutta toisaalta valo on koko kuvan alueella tasaisempi. Isokin valonlähde muuttuu pistemäiseksi, jos valo siirretään tarpeeksi kauas kohteesta.
Yllä olevassa esimerkissä laitoin valon aivan kohteen lähelle, täpärästi kuvan ulkopuolelle vasemmalle. Varjot ovat pehmeäreunaiset ja kuvan vasen alareuna on huomattavasti oikeaa reunaa vaaleampi. Alla olevassa kuvassa siirsin saman valon n. 2 metrin päähän kohteesta vasemmalle. Varjot ovat terävöityneet ja valo jakautuu tasaisesti koko kuvan alueelle. Kuvasin melko matalassa tilassa ja katosta heijastuva valo on alakuvassa hieman vaalentanut varjoja, mutta se ei mitenkään tärvele tätä esimerkkiä.
Samalla, kun siirsin valoa, niin jouduin lisäämään sen tehoa 4 aukkoa 1/64 -> 1/4, eli 16 kertaiseksi, jotta olisin voinut säilyttää saman määrän valoa kohteessa ja saman valotuksen.
Kuvasin molemmat kuvat Nikon D300s kameralla ja Nikkor 35 mm f/1.8 DX objektiivilla aukolla f/11.
Kuvasin molemmat kuvat Nikon D300s kameralla ja Nikkor 35 mm f/1.8 DX objektiivilla aukolla f/11.
Käytin molemmissa kuvissa Nikon SB-900 salamaa, jonka valoa pehmensin 30 x 40 cm kokoisella pienellä tasovalolla. Valo oli kevyen valojalustan päässä, joka ei ole kuvassa.
Yllä olevassa kuvassa laitoin valon kameran yläpuolelle. Varjoja ei juuri näy, koska ne jäävät hedelmien taakse. Hedelmät ovat myös melko lattean näköisiä, koska kameran suunasta tuleva valo ei juurikaan muotoile kohdetta.
Yllä olevassa kuvassa laitoin valon kameran vasemmalla puolelle n. 45 asteen kulmaan. Nyt hedelmiin on tullut jo muotoa hieman, koska sivumyötäinen valo muotoilee kohdeta. Hedelmien vasen puoli on vaaleampi kuin oikea varjoon jäävä puoli ja taustalle lankeavat heittovarjot antavat kolmiulotteisuuden tuntua.
Yllä olevassa kuvassa valo tulee vasemmalta sivusta. Nyt hedelmien pyöreä muoto on hyvin selkeä ja päärynän pinnalla oleva kuoppakin erottuu hyvin. Heittovarjot ovat siirtyneet edellistä kuvaa enemmän oikealle.
Näissä kolmessa kuvassa käytin samaa valoa ja samaa kuvauskalustoa kuin ylempänä olevissa kuvissakin. Kuvasin nämäkin kuvat aukolla f/11, koska halusin varmistaa syväterävyyden. Valo oli suurinpiirtein saman matkan päässä kohteesta ja samalla korkeudella kaikissa kolmessa kuvassa.
Näin tällä kertaa. Toivottavasti en pitkästyttänyt ketään liian yksinkertaisella asialla ja toivottavasti tästä oli hyötyä. Lisää on tulossa ja ehkä seuraavassa osassa pääsemme jo kuvaamaan ihmisiä.
