X1 on mukavan yksinkertaisesti muotoiltu, nappeja on säästeliäästi ja valotukseen liittyvät asiat hoidellaan kahdella pyörivällä kiekolla kameran päällä. Kiekot ova todella hyvä oivallus ja erittäin selkeät käyttää. Valikko, kyllä vain yksi, on sekin selkeä ilman liikoja valintoja, mutta tarpeellinen löytyy. Tarkennuksen ja herkkyyden asetukset ovat myös riittävän yksinkertaiset käytellä kuvauksen aikana jopa hanskat kädessä.
Sisäänrakennettu salama on sekin mukavasti toteutettu. Salaman toimintaan kuvaustilanteissa en paneutunut paria testikuvaa enempää, koska en muutenkaan oikeastaan koskaan käytä minkään kameran sisäänrakennettua salamaa. Salama kuitenkaan ei ole turha, sillä se voi joskus tulla tarpeeseen.
Automaattisen herkkyyden säätöparametrit ovat niukat, sillä suurimman herkkyyden lisäksi valittavana on vain kolme suljinaikaa: 1/8, 1/15 ja 1/30 s. Miksi vain kolme, miksei kaikki ajat? Minä ainakin keksin heti tilanteita, joissa haluaisin pitää ajan esim. vähintään 1/250 s. ja kuvata aukolla f/5.6.
Leica X1 on parhaimmillaan automaattivalotuksella, kuten muutkin saman tyyppiset kamerat. Säätökiekot ovat hyvät, mutta käsisäädöllä valotusmittarin osoitin liikkuu hyvin pienellä, mutta tarpeeksi pitkällä viiveellä, joka tekee nopeasta valotuksen käsisäädöstä vähemmän nopeaa. Osoitin tuppaa menemään yhden pykälän yli oikeasta valotuksesta, kun aika- tai aukkosäädintä kiertää nopeasti.
Kuvan laatu on erittäin hyvä ja paras mitä olen nähnyt taskukameroissa. Leica X1 pärjää käytännössä mille tahansa pikkukennoiselle digijärkkärillekin kuvan tarkkuudessa ja terävyydessä. Kohinasuhde on varsin hyvä ja ainakin minulle ISO 1600 olisi aivan käyttökelpoinen herkkyys ilman mitään ongelmia. Tuon herkkyyden yläpuolella värikohina alkaa tehdä tasaisille pinnoille laikkuja, jota eivät häiritse muunlaisilla pinnoilla. Kuvan terävyys ja värit pysyvät melko hyvin kasassa aina ISO 2500 arvoon asti.
Nikon D300s on jonkin verran Leicaa parempi, kun herkkyyttä nostetaan 1000 ISOn herkemmälle puolelle. Pidättäydyn täsmällisemmästä lausumasta, koska en tehnyt tarkkaa rinta rinnan vertailua.
Laatuun liittyy sekin, että täysin yllättävästi Leican kennolla oli pari roskaa, jotka näkyvät hyvin tasaista pintaa vasten. Katso ylimmän kuvan oikeata reunaa ja yläreunaa hieman keskilinjasta vasemmalle. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt roskia kiinteäobjektiivisen kameran kennolla. Kyseessä oli maahantuojan demokamera, mutta kuitenkin.
Kuvasin pelkkiä DNG-tiedostoja, jotka kehitin Lightroomissa. Jos ollaan ihan tarkkoja, niin kuvasin jpgt myös, mutta en tarkastellut niitä sen enempää. Leica X1:llä ei nimittäin jostain syystä voi kuvata pelkästään raakana, vaan jpg tulee aina myös kortille.
Objektiivi on laadukas ja kaikki aukot ovat käyttökelpoisia. Kuvan nurkat paranevat hieman parin aukon himmennyksellä, mutta kokonaisuutena Elmarit on nimensä arvoinen. Polttoväli on 24 mm, joka vastaa kinofilmikoossa 35 mm kuvakulmaa. Suurin aukko on f/2.8, joka on melko hyvä valovoima, mutta luulenpa etten ole ainoa, joka olisi toivonut aukon verran lisää valovoimaa.
Ulkoinen salamakenkään kiinnittyvä etsin on melko tarkka, etenkin jos kohde on muutamien metrien päässä tai kauempana. Optisen etsimen huono puoli tällaisessa kamerassa on kaikenlaisen kuvaamiseen liityvän tiedon puute. Valotustiedot, tarkennus ja kaikki muukin rajausta lukuunottamatta pitää tarkistaa kameran näytöltä. Etsin on kuitenkin suositeltava, hyödyllinen ja kuvausmukavuutta lisäävä varuste. Etsin toimii hyvin alempana kuvattua kuvaustapaa käyttämällä.
Lisäkahva toimii hyvin etsimen kanssa, mutta kameran näytöltä kuvatessa kahvasta ei ole mielestäni mitään hyötyä. Etsimen kanssa kannattaa ostaa siis myös kahva tai kahvan kanssa etsin, mutta ei pelkkää kahvaa.
Leicassa on käsitarkennus ja kokeilin asettaa sen suunnilleen hyperfokaalietäisyydelle kun kuvasin. Sanon suunnilleen, koska etäisyysasteikolla 2 metrin jälkeen seuraava arvo on ääretön ja siksi esim. neljään metriin tarkentaminen arviolta on hankalaa. Homma kuitenkin toimi kohtalaisesti ja niin sanottu katukuvaaminen onnistui tähtää ja laukaise periaatteella nopeasti. Käsin tarkentaminen kameran näytöltä ei ole helppoa ja käytännön tilanteissa aivan liian hidasta.
Kameran ohjelmistoon voisi varmaan tehdä koodin, jolla kamera osaisi valitun aukon perusteella itse tarkentaa hyperfokaalietäisyydelle. Tällainen vaihtoehto olisi mielestäni varsin Leicamainen ja kaiken lisäksi joissakin tilanteissa mitä parhain ratkaisu.
Automaattitarkennus ei häikäise nopeudellaan, mutta toimii hyvässä valossa muuten luotettavasti. Hämärässä tarkennus hidastelee jonkin verran, mutta yhden pisteen tarkennuksella en havainnut ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tilannekuvausta ajatellen tarkennus on hidas.
Lyhin tarkennusetäisyys on 60 cm ja makrollakin 30 cm, jolla ei kovin lähelle pääse. Normaaliasennolla minulle tuli toistuvasti tilanteita, joissa olin liian lähellä kohdetta. Makroasennnon lähin etäisyys on ihan hyvä ja siihen pitäisi päästä ilman makroakin, koska 30 cm vastaa melko hyvin 35 millisen kinarin objektiivin lähintä tarkennusetäisyyttä.
Kuvausnopeus on toinen hitaanpuoleinen piirre. Sarjakuvaus on mahdollista, mutta vain sarjoissa, jonka jälkeen kamera ei tee mitään ennen kuin puskurimuisti on tyhjä. Yksittäiskuvien ottaminen sarjakuvausasennossa on jopa hitaampaa kuin kertatuliasennossa ja siinäkin pitää kuvien välillä odotella vähintään pari sekuntia.
Käytännössä kuvausnopeus riittää tämän kameran tapaiselle hyvin, mutta ei siitä mitään haittaakaan olisi, jos kamera valmistautuisi seuraavaan kuvaan hieman ripeämmin.
Kun ensimmäisen kerran laitoin virrat pois X1:stä niin luulin, että jotain on vialla, koska laitteen sulkeutuminen kesti niin kauan. Leica on kuvausvalmiina reippaasti, mutta virtojen katkaisu kestää useita sekunteja.
Käytännössä kuvaamista häiritsee aukko- ja varsinkin suljinaikakiekon yliherkkä pyörähtely. Ennen jokaista sulkimen painallusta on syytä tarkistaa ovatko säädöt edelleen kuvaajan haluamassa asennossa. Joku lukitusmekanismi tai napakammat pykälät parantaisivat muuten mainioita säätökiekkoja rutkasti.
Mainituista epäkohdista huolimatta pidin kovasti X1:llä kuvaamisesta, mutta X1 ei varmasti ole jokaisen kuvaajan suosikki eikä sovi hyvin jokaiseen kuvaustilanteeseen. Hitaanpuoleinen toiminta tarkennuksen ja kuvausnopeuden osalta voi joissain tilanteissa pistää kuvaajan kompromissin eteen, vaikka suurin osa kuvista syntyykin vaivatta.
X1 on Leicaksi edullinen, mutta kilpailijoihin verrattuna kallis. Esim. Panasonicin mainion GF-1:n saa reilulla puolella Leican hinnasta ja Olympus Pen E-P1 lähtee kaupan hyllyltä alle puolella Leican hinnasta. Leican kuvanlaatu on paras, mutta eivät Olympus tai Panasonic todellakaan huonoja ole ja niihin saa valovoimaisemman objektiivin, joka tasoittaa eroja korkeilla herkkyyksillä,
Leica X1:een on saatavana muutama erilainen valmiuslaukku etsimen ja kahvan lisäksi. Varsinkin pieni olkalaukku tuntui kätevältä ja siihen sopii kameran lisäksi kaikki kuvaukseen tarvittava.
Dpreview julkaisi eilen Leicasta oman erittäin perusteellisen testinsä, joka kannattaa lukea, jos englannin kielen ymmärrys ei tuota vaikeuksia.
Leica X1 on aito ( digi ) Leica: siinä on hyvä kuvan laatu, siinä on yksinkertaisen toimiva muotoilu, siinä on joitakin omituisuuksia ( Leicamaisuuksia ) ja se on melko kallis.
