Tällainen kuva tänään lumisateessa kuvattuna.
Tämän blogin kommenteissa on hiljattain keskusteltu siitä, että kameroista keskustellaan liikaa ja kuvista liian vähän. Tämä saattaa olla totta, mutta molemmat aiheet ansaitsevat keskustelua. Tässä kuvista.
Kun katson valokuvaa, niin yritän aina miettiä onko se hyvä kuva ja jos on, niin miksi? Mikä tekee kuvasta hyvän? Hyvä kuva vetoaa tunteisiin, hyvä kuva saa katsojan hyvälle mielelle tai pahalle mielelle. Hyvä kuva siis ei välttämättä ole katsojan mieleen, mutta jos kuva herättää tunnereaktion, niin silloin kuva on tehnyt tehtävänsä.
Moni meistä halajaa kaukomaille kuvaamaan, minä ainakin, mutta ovatko kaukana kotoa kuvatut kuvat parempia kuin lähellä kotia kuvatut? Ovatko vaikeapääsyisessä kohteessa kuvatut kuvat hienompia kuin kotipihassa kuvatut?
Olen joskus sanonut, että jos minä nyt voisin käydä Marsin pinnalla näpsimässä muutamat kuvat, niin nehän olisivat sensaatio joka tapauksessa, vaikka olisivat millaista suttua, huonosti sommiteltuja tai aihepiiriltään tylsiä. Eivät ne välttämättä olisi hyviä kuvia, mutta kaikki haluaisivat nähdä ne, koska ne olisivat ainoat laatuaan.
Olen nähnyt melko tylsiä otoksia esim. Etelämantereelta. Eivät ole tunteitani liikuttaneet, vaikka on ollut pingviini tai jäävuori kuvassa. Kuvissa olevat kohteet ovat saattaneet olla mielenkiintoisia, mutta kuvat eivät. Olen myös itse kuvannut monellakin ulkomaanmatkalla ihan tusinakuvia. Kohde on tuntunut kiinnostavalta kuvaushetkellä, mutta kun olen jälkeenpäin kuvaa tarkastellut, niin eipä se ole hetkauttanut mihinkään suuntaan.
Tällaisia, ehkä hieman sekavia, ajatuksia kinkun ja suklaakonvehtien kyllästämistä aivosoluista pulppusi tänään.
Onko yllä oleva päivän kuva hyvä vai ei? Herättääkö se mitään tunteita?
Kun olet prosessoinut päivän kuvan, niin katso tämä kuvasarja ja pohdi, ovatko sarjan kuvat hyviä vaiko eivät ja miksi.
