Digiperä on keskikoon kameraan filmikasetin paikalle kiinnitettävä "digikasetti". Keskikoon filmikameroissa on tai oli miltei kaikissa irroitettava filmikasetti, joka mahdollisti esim. filmilaadun vaihtamisen koska tahansa kesken kuvauksen, jos kuvaajalla oli toinen kasetti ladattuna toisella filmillä.
Digiin siirryttäessä jotkut valmistajat alkoivat tehdä filmikasetin paikalle sopivia digiperiä. Alunperin ajatuksena lienee ollut se, että yksi digiperä voidaan sovittimella kiinnittää monen merkkiseen kamerarunkoon. Alkuaikoina ja osittain vieläkin pieniä käytännön ongelmia aiheutti se, että digiperä ja kamerarunko eivät olleet sähköisesti yhteydessä toisiinsa ja siksi kuvaaminen saattoi olla hieman monimutkaista.
Nykyään kamerarungot ja digiperät ovat yhä enemmän saman valmistaja tuotteita ja esim. uusimmat Hasselbladin perät eivät sovi muun merkkisiin runkoihin. Hasselin etuna on hyvä yhteispeli rungon ja perän välillä, mutta haittana suljettu järjestelmä.
Tällä hetkellä minulla kokeilussa oleva Leafin perä sopii useisiin runkoihin ja lisäksi palkkikameraan. Leafin tapauksessa kamerarungon ja perän yhteispelin laajuus riippuu rungon merkistä.
Nykyään valmistetaan integroiduista järjestelmistä huolimatta irrallisia periä ja yksi hyvä syy siihen lienee se, että kuvaaja voi halutessaan ostaa vanhan perän tilalle uuden ja paremman tarvitsematta ostaa kamerarunkoa. Uusi Leica S2 on tavallaan keskikoon kamera, mutta se on rakenteeltaan tavallisen digijärkkärin kaltainen, eikä Leican digiosaa voi ainakaan kovin helposti vaihtaa.
