Sony a550 on tämän syksyn uutuuksien joukossa ja edustaa kohtuuhintaista järjestelmäkameraa, joka on suunattu alottelijalle tai pokkarista järkkäriin siirtyvälle kuvaajalle.
Ensituntuma Sonysta on asiallinen, mutta rungon kansiosa on kieltämättä aika muovisen tuntuinen. Runko on hyvä pidellä kädessä ja isokourainenkin saanee siitä hyvän kuvausotteen. Namikat ja säätöpyörät ovat hyvillä paikoilla, mutta minulla oli pieniä sopeutumisvaikeuksia, koska kuvaan yleensä Nikonilla. Olen varma, että sellaiset kuvaajat, joilla ei ole menneisyyden taakkaa tässä suhteessa pärjäävät hienosti.
Kamera vastaa kuvaajan käskyihin riittävän ripeästi useimmissa käytännön tilanteissa. Tarkennus etsii oikean kohdan hapuilematta ja sarjakuvanopeus riittänee kameran kohderyhmälle hyvin. Laukaisin oli hieman liiankin herkkä minulle ja lauoin tahattomia kuvia jonkin verran.
Valotuksen säätö tehdään yhdellä säätöpyörällä, joka ei ole paras ratkaisu valotuksen käsisäädölle. Kuvasin kaikki kuvani Sonylla käyttäen aukon esivalintaa, joka osoittautui toimivaksi ratkaisuksi. Valotusmittari arvioi tilanteet hyvin, eikä sen toimintaan tarvinnut puuttua.
Takaseinän monivalitsin toimi niin kuin pitääkin, mutta oli tunnottoman oloinen.
Epästandardia salamakenkää pitää moittia, koska monen lisävarusteen liittäminen vaatii sovittimen, joka on yksi ylimääräinen ja häviämään altis palikka kameralaukun pohjalla.
Rungossa olevaa kuvavakaajaa pitää puolestaan kiitellä. Vakaaja hoitaa tehtävänsä hienosti ja mikä parasta toimii kaikkien objektiivien kanssa.
Live view lienee markkinoiden mukavin käyttää, koska tarkennus toimii aivan normaalisti. Sonyssa on pieni CCD-kenno etsinprisman sisällä ja tämä välittää elävän kuvan takanäytölle. Haittapuolena on kuvan rajautuminen niin, että näkyvissä on n. 90 % todellisesta kuvasta, mutta mielestäni toimiva tarkennus on kuvaamisen kannalta tärkeämpi. Live view tilassa saa koko kuvankin näkymään, mutta silloin tarkennus pitää tehdä käsin, joka toimiikin hyvin jalustalta kriitsessä työssä.
Kuvien katselu ja niiden suurentelu sen sijaan on paikoitellen hidasta. Kuvankatselunapin painamisen jälkeen voi kestää kiusalliset pari sekuntia ennen kuin näytölle ilmestyy mitään.
Toinen hieman kuvausta hankaloittava ja mielestäni edellistä vakavampi vika liitty etsimeen. Silloin, kun valo tulee kuvaajan sivulta tai takaviistosta se tekee okulaarin lasille haijastuksia, jotka häiritsevät kuvaamista. Näin tapahtuu ainakin silmälaseja käyttävälle kuvaajalle. Okulaarin kumisuojan ja silmän / silmälasin välimatka jää liian suureksi, jolloin vallitseva valo pääsee tekemään heijastuksiaan.
Kuvan laatu on riittävän hyvä, kuten kaikissa uusissa kameroissa. Pienimmällä ISO 200 herkkyydellä laatu on tietenkin parasta, mutta säilyy käyttökelpoisena n. ISO 1600 asti. Kameran jpg-kuvissa kohinanvaimennuksesta näkyy merkkejä jo ISO 400 kohdalla, mutta ne näkyvät vasta 100% suurennoksia ruudulla tiiratessa eivätkä juurikaan häiritse normaalisti kuvia ruudulta katsellessa.
Raakana kuvaaminen on lähes aina parempi kuin suoraan jpg:nä ja niin on Sony a550:kin kohdalla. Kameran mukana tuleva raakakuvien käsittelyohjelma ei ole hulluimmasta päästä ja sen avulla voi tehdä yleisimmät sävyjensäätötoimenpiteet raakakuville. Ohjelman käyttö on suhteellisen helppoa, joten sitä kannattaa kokeilla ennen kuin ostaa muita ohjelmia.
Pieni salamalaite HVL-F20AM on näppärä pikkuapuri, jos valo käy vähiin. Virtakatkaisija on yhdistetty nivellettyyn salaman jalkaan. Kun Salama nostetaan käyttöasentoon, niin virta kytkeytyy samalla.
Tällainen pikkuruinen salama ei ole a550 rungon kanssa ehkä kaikkein käyttökelpoisin, koska rungossa on yhdysrakenteinen salama, joka riittää lähietäisyydelle. HVL-F20AM toimii langattoman salamajärjeslemän ohjaajana ja tässä tarkoituksessa sopii hvyin esim. a850 rungon kanssa, koska siinä ei ole salamaa.
Kokeilin kamerarungon lisäksi kolmea objektiivia, joista 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6 SAM myydään pakettina rungon kanssa. Pitkä zoomi oli 70 - 300 mm f 4.5 - 5.6 G SSM ja lähikuviin DT 30 mm f/2.8 SAM.
En tee objektiiveilla enkä muillakaan laitteilla mitään tieteellisiä testejä, vaan kaikki arvioni perustuvat käyttökokemuksiin. Kittilasi on hyvää tasoa sarjassaan, eikä siitä ole pahaa sanottavaa niiden vakiovalitusten lisäksi.
Vakiovalitukset pakettiobjektiivien kohdalla ovat huono valovoima ja edulliselta tuntuva rakenne, joka tosin Sonyn tapauksessa ei ole ollenkaan huonoimmasta päästä. Valovoimasta ja rakenteesta tinkimällä valmistajat voivat toteuttaa muilta osin kohtuullisen hyviä ja ennen muuta edullisia objektiiveja.
Pitkä zoomi 70 - 300 mm on hyvä alle 200 mm polttoväleillä, mutta tuon pidemmälle puolelle mentäessä suorituskyky laskee selvästi. Kyllä 300 mm asentokin käyttökelpoinen on moneen tilanteeseen, mutta kriittiseen kuvaamiseen kannattaa käyttää alle 200 mm polttovälejä.
Pitkän zoomin rakenne on kohtalaisen hyvä, vaikka ainakin päällipuolinen rakenne on muovia. Mukana tulee hyvä vastavalosuoja, joka on aina tarpeellinen varuste.
Kolmesta kokeiluobjektiivista suosikkini oli 30 mm f/2.8 makro, joka sopii tietenkin lähikuvaukseen hyvin, mutta on myös oiva yleislasi kohtalaisella valovoimalla. Tämän objektiivin parhaat kuvausaukot ovat välillä f/4 - f/8, jonka alle mentäessä toisto pehmenee asteittain ja aukkoa f/22 ei kannata käyttää jollei ole pakko. Täydellä aukolla piirto on hyvä, mutta kontrastintoisto hieman loivaa.
Yhteenvetona voisin todeta, että Sony a550 on varteenotettava valinta hintaluokassaan. Eräs henkilö näki minun kuvaavan Sonylla ja kysyi, että miksi ihmeessä sinä Sonylla kuvaat? Kannattaa muistaa, että Sonyn järjestelmäkameroiden juuret ovat vahvasti Minoltassa. Kameran valinnassa kannattaa päätyä sellaiseen kojeeseen, joka tuntuu sopivalta omaan käteen ja on muutenkin luontevan tuntuinen käytellä.
Olen tehnyt pienen gallerian Sonylla kuvaamistani kuvista tänne. Kuvasin pari esimerkkiä korkeilla herkkyyksillä ISO 1600 - 12800. Nämä kuvat voi imuroida zippinä täältä.
Hieman tiedotusta
Laitekokeilut ovat olleet ja tulevat olemaan osa tätä blogia. Kun minulla on mahdollisuus kokeilla uutuuksia heti tuoreeltaan, niin raportoin niistä mahdollismman pian myös lukijoilleni, kuten kävi Panasonic GF1:n kanssa.
Muitakin kuin laitteisiin liittyviä asioita tullaan jatkossakin käsittelemään tässä blogissa. Esittelen myös omia kuvausprojektejani aina, kun sopivaa esiteltävää sattuu matkan varrelle.
