Otin viime viikolla eräästä henkilöstä muutamia miljööpotretteja. Ensin kuvasin isoa ikkunaa vasten, ja siinä halusin käyttää salamaa, koska niin oli vaivatonta tasapainottaa valaistus sisällä olevan kohteen ja ulkona vaikuttavan auringonvalon kesken.
Sitten halusin vielä pari kasvokuvaa, vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Valaisin kasvokuvat samalla salamalla kuin aikaisemmat kuvatkin. Nikon SB-900 pienen varjon kautta heijastettuna. Ensimmäisessä kuvassa salama ei kuitenkaan välähtänyt, koska olin unohtanut nostaa kameran pikkusalaman, joka ohjasi jalustalla olevaa päävaloa. Nostin salaman, kuvasin muutaman ruudun salamalla onnistuneesti, pakkasin tavarani ja poistuin paikalta.
Toimistolla sitten ryhdyin valitsemaan parhaita ilmeitä ja huomioni kiinnittyi ensimmäiseen kasvokuvaan, jossa salama ei välähtänyt. Kuva oli alivalottunut, mutta valo näytti hyvältä. Vaalensin kuvaa, ja toden totta, valohan toimii.
Kasvoilla valo toimii paremmin kuin tekemäni keinovalaistus salamalla. Olisin toki voinut valaistakin eri tavalla, mutta halusin neutraalin kasvokuvan ilman liikaa dramatiikkaa. Älkää nyt kiinnittäkö huomiota liikaa taustaan. Näissä kahdessa kuvassa sommittelu ei ole lopullinen, mutta valitsin ne tähän, koska molemmissa kuvakulma on sama.
Kuvaustilanteessa en edes katsonut kunnolla vallitsevaa valoa, koska olin jo päättänyt tehdä kuvan salamalla. Valaisemani kuva toimii muiden samassa tilanteessa kuvaamieni kanssa hyvin yhteen, mutta vallitseva valo on kyllä kauniimpi.
Tämä olkoon esimerkkinä, että vallitseva valo voi usein toimia hienosti. Salamat ja niillä valaisu on tosi suosittua, mutta kannattaa aina tarkastella myös vallitsevaa valoa. On aivan sama onko valo tehty vai onko kuvaaja osannut käyttää valmista valaistusta, jos lopputulos toimii.
Lopuksi vielä muikkari Sulantoblogin
synttäriarvonnasta, johon kannattaa ehdottomasti osallistua.
