Canon teki harvinaisen tempun digikameroiden historiassa alentamalla uuden kameran pikselimäärää vanhaan malliin verrattuna. Suurimpana tavoitteena lienee ollut kuvan teknisen laadun parantaminen korkeilla herkkyyksillä. Oli miten oli, niin 10 megapikseliä riittää oikein hyvin tämän tapaisen kameran käyttötarkoituksiin.
Kuvasin G11:lla reilun parin viikon työmatkani aikana Kaliforniassa sekalaisia kuvia, joita olen täällä blogissa jo näytellyt. Canon G11 on erittäin miellyttävä käyttää ja toimii etenkin matkakamerana hienosti.
Tärkeimmät kuvaukseen liittyvät säätimet ovat perinteiseen tyyliin kameran päällä olevaa kierrettävää mallia. Valotuskorjailun tai herkkyyden asettaminen käy näppärästi kiekkoa pyöräyttämällä. Vielä kun zoomauskin olisi mahdollista objektiivin juuressa olevaa rengasta kiertämällä.
Kääntyvä näyttö on sekin oiva lisä hyvään käyttömukavuuteen. Uusia kuvakulmia löytyy ihan huomaamatta, kun kameraa tulee pideltyä totutusta poikkeavissa asennoissa.
Optinen etsinkin löytyy, mutta en käyttänyt sitä kuin muutaman kerran. Etsimen tarkkuus ei ole kehuttava eikä näkyvissä ole mitään kuvaukseen liittyvää informaatiota. Hyvälaatuinen optinen etsin on tietenkin aina toivottava, mutta minulle takanäytöltä kuvaaminen ei ole ongelma tämän tyyppisellä kameralla.
Canon G11 tekee hyvää jälkeä pokkariksi ja parhaimmillaan kuva on hyvin terävä sekä sävykäs. Kuvasin kaikki kuvani raakana ja käytin enimmäkseen aukon esivalinta-automaattia, mutta täysautomaatti on oikeastaan ihan yhtä hyvä valinta.
Aukon valinnalla tällaisessa kamerassa ei ole samalla tavalla merkitystä kuin isommalla kennolla varustetuissa kameroissa. Valon määrä toki säätyy, mutta aukon vaikutus kuvan terävyyteen tai syväterävyysalueeseen on melko mitätön.
G11 valottaa ainakin minun makuuni oikein hyvin lähes aina. Kasvontunnistuksella on voimakas vaikutus valonmittaukseen, joka pyrkii valottamaan kasvojen mukaan.
Korkeilla herkkyyksillä kuvan terävyys pysyy hyvänä, vaikka kohina lisääntyykin. Olen tutkinut kuvia Lightroom 3 Beta versiolla ja näyttää siltä, että kun värikohinan poistaa korkeilla herkkyyksillä kuvatuista kuvista, niin jälki on melko käyttökelpoista.
Värikohinan poiston jälkeen jäljelle jää luminanssikohinaa, mutta se ei ainakaan minua haittaa. Tällainen kamera ainakin minulla olisi matkakamerana tai vastaavana ja siinä käytössä en epäröisi kuvata ISO 800 asetuksella, jos tilanne sitä vaatisi. Korkeammallakin herkkyydellä voi kuvata, mutta silloin kohina alkaa syödä yksityiskohtia, vaikka kuvan terävyys säilyykin melko hyvänä. Raakakuvissa on mukavasti työvaraa ja Canonin dynamiikka on käytännössä hyvä.
Pientä moitetta omassa käytössäni antaisin siitä, että tahattomia kameran taseinässä olevien nappien painalluksia sattui jonkin verran. Kamera on melko pieni ja näytön vieressä on tiheässä nappuloita. Kyseessä oli varmaankin oma kömpelyyteni, mutta seikka häiritsi jonkin verran.
Toivoisin myös, että muistikortin alustaminen olisi mahdollista jollakin näppäinyhdistelmällä Nikonin järjestelmäkameroiden tapaan. Minulla on tapana alustaa kortti kamerassa aina kuvien siirtämisen jälkeen ja alustaminen on valikoiden kautta työlästä. Sama vika on monessa muussakin kamerassa.
Canon G11 ei pysty järjestelmäkameran tekniseen laatuun, mutta sopivissa oloissa yltää lähelle ja omassa sarjassaan se on hyvä kamera. Mitään oikeasti pahaa moitittavaa on vaikea keksiä ja kokemusteni perusteella voin suositella Canon G11:a niille, jotka haluavat pienen monikäyttöisen kameran. Kehoitan kuitenkin ainakin kaupassa kokeilemaan Canonia omassa kädessä ennen ostopäätöstä.
Alla pari kuvaa, joista ylempi on 100% rajaus alemmasta. Kuvan tekniset tiedot ovat: polttoväli 6,1 mm, aukko f/4, aika 1/400s. ja ISO 80. Kuvasin raakana, avasin LR 3 betaversiolla ja tallensin parhaalla laadulla jpg:ksi. Terävöitys oli LR oletusarvoissa.
