Tässä yksi keikkakertomus, nehän ovat osoittautuneet suosituiksi.
Asiakkaani toive oli, että ihmiset ovat valkoisella taustalla ja näyttävät hauskoilta, innostuneilta tai muuten vaan hulluttelevat. Ei ole ihan helppo toive, sillä suomalaiset ovat usein melko vaatimattomia kuvissa ja haluavat esiintyä hillitysti. Kuten näistä parista esimerkistä näkyy, niin lopputulos on ihan kelvollinen. Helppoa kuvaajalle, kun mallit ovat näin hyviä, niin ei tarvitse kuin nappia painella.
Ennen laukaisimen painelua minun piti kuitenkin pystyttää tausta ja valot. Olin sopinut tietyn tilan käytöstä kuvaukseen ja koska olin ollut siellä ennenkin, niin pystyin etukäteen miettimään studion paikan.
Sillä välin kun pystyttelin valoja, niin maskeeraaja Sanna Liljamo laittoi mallit edustavaan kuntoon. Kuvausmeikki tekee ihmeitä ja vaikuttaa lopputulokseen ihan silmin havaittavasti.
Valkoinen tausta on sinänsä helppo tehdä, mutta huolellisella valaisulla lopputulos paranee merkittävästi ja kuvankäsittelyä tarvitsee tehdä vähemmän. Jos valkoinen on liikaa valaistu, niin kuvan kontrasti kärsii ja kohteen ääriviivat pehmenevät. Jos valkoinen on taas liian vähän valaistu, niin se ei ole valkoinen. Tässä tavoitteena oli juuri ja juuri puhkipalanut valkoinen.
Valaisin taustan kahdella 1 x 1 metrin tasovalolla, joissa kummassakin oli Elinchrone 600 Ws salama. Käytin tasoja, koska halusin mahdollisimman tasaisen valon, joka ei leviä kohteeseen.
Päävalona käytin yhtä 300 Ws salamaa heijastavalla sateenvarjolla. En erityisemmin pidä läpiampuvista sateenvarjoista, koska niiden valo leviää joka puolelle ja sitä on vaikeampi hallita. Kuvissa näkyvä neljäs salama oli varalla, jos sille tulisi tarvetta.
Halusin kuvausaukoksi melko pienen, joten päädyin aukkoon f/10 ( 8 2/3 ) ja koska taustan piti palaa hallitusti puhki, niin taustan valotukseksi säädin f/14 ( 11 2/3 ), eli yksi aukko ylivalotusta pääkohteeseen verrattuna. Nämä lukemat on siis mitattu kohdistuvasta valosta, joka on tavallaan absoluuttinen mittaustapa, johon kohteen väri tai sävy ei vaikuta.
Mitä kauempana tausta on kohteesta, niin sitä helpompi on hallita kummankin, kohteen ja taustan, valaistus toisistaan riippumatta. Toisaalta mitä kauempana tausta, sitä isompi sen pitää olla, varsinkin jos kuvaaja haluaa käyttää laajakulmaa.
Minä halusin käyttää laajakulmaa joihinkin kuviin ja koska vakio taustakartonki on n. 2,7 m leveää, niin en voinut laittaa taustaa kovin kauaksi kohteen taakse. Tässä tapauksessa kuvaustilan korkeus asetti myös omat rajoituksensa studion rakentelulle.
Merkkasin pienellä teipinpalalla kohteelle paikan, jonka päällä pyysin malleja seisomaan. Kuvattavia oli seitsemän ja valotin heistä yhteensä n. 300 ruutua, joista n. 100 heitin pois, koska ilme tai asento oli huono. Toinen esimerkkikuvista on tavallaan pilalla, koska kuvattavan käsi meneen ulos kuvasta. Pidän kuvasta muuten ja siksi käytän sen nyt tässä.
Kuvauksessa käytin Nikon D700 kameraa ja 24 - 70 mm zoomia. Kuvasin vaihtelevilla polttoväleillä ja kuvakulmilla taustan suomissa rajoissa.
Huom: Olen korjannut aukkoarvot oikein myös tuonne tekstiin. Alunperin olin kirjoittanut taustan aukoksi f/11, joka on tietenkin väärin.
