Kuvasin siis muutamia kuvia Sony lippulaivalla Alpha 900:lla. Kamera oli minulla todella lyhyen ajan, joten en ehtinyt kovin syvällisesti perehtyä laitteeseen. Kuvasin ainoastaan RAWia käsisäädöillä. Sonyn omaa salamaa en käyttänyt lainkaan. Sää oli lainan aikaan todella surkea, joka ei parantanut kuvausmahdollisuuksia.
Edellä oleva teksti perustuu siis käyttökokemuksiini noin kahden päivän ajalta eikä kyseessä ole testi. Moni asia jäi kokeilematta lyhyessä ajassa, mutta toivon, että tästä on jotakin iloa lukijoilleni. Nyt on selittelyt selitelty ja asiaan.
Sony tuntuu erittäin hyvin tehdyltä, runko ei natise eikä todellakaan ole muovisen tuntuinen. Canon asteikolla Sony on lähempänä ( lähellä! ) 1-sarjaa kuin 5D:tä. Säätimet ja namikat toimivat täsmällisesti ja peli tuntuu ihan oikeasti pro-laitteelta. Nappien sijoittelu on makuasia, jota kannattaa tunnustella jokaisen itse. Minulla oli hieman hakemista, koska olen tottunut Canoniin ja totta puhuen pidän enemmän Canonin virtaviivaisuudesta ja nappien vähyydestä.
Alpha 900 on pienempi kuin Canonin ja Nikonin ammattikamerat, mutta pieni se ei ole. Varustettuna 24 - 70 f/2.8 zoomilla kokoa ja painoa kertyy huomattavasti enemmän kuin Canon 5D:lle samanlaisella objektiivilla.
Sonyn yläpinnalla oleva näyttö on pieni, eikä sisällä muuta kuin aivan perustiedot. Takaseinän näytöltä voi tarkastella kameran asetuksia syvällisemmin. Asetusten muuttaminen ja usein tarvittavien arvojen säätäminen käy kätevästi. Käyttöliittymä on selkeä ja lisäksi suomenkielinen.
Takanäyttö on tarkka ja siitä on miellyttävä katsella kuvia. Kuvan terävyyden tarkastelu sujuu myös hyvin, mutta ei tällainen pieni näyttö määräänsä enempää voi näyttää olipa tarkkuus kuinka iso tahansa. Suurennetun kuvan liikuttelu näytöllä on aavistuksen tahmeaa, mutta suurentaminen sujuu rivakasti.
Etsinkuva on näyttää 100%, joka on ehdottoman hyvä asia. Etsin on muutenkin kirkas ja hyvä, mutta ei siitä minulle mitään värinöitä tullut. Pikkukennon kameroihin tottuneelle Sonyn etsin on varmasti upea kokemus, koska kuva tähyslasilla on iso.
Tarkennus tuntuu tarkalta eikä normaalitilanteissa hapuile, vaan osuu laakista. Näppituntumalta sanoisin, että tarkennus on parempi kuin Canon 5D:ssä. Varsinkin lähietäisyydeltä Sony tuntui erittäin tarkalta, joka oli helppo todeta 85mm f/1.4 objektiivin täydellä aukolla. Liikkuvaan maaliin en oikein luotettavasti voinut testata, koska tuo mainittu 85 millinen oli pisin käytössäni ollut polttoväli ja siihen hieman lyhyt. 200 millisellä olisin voinut testata esim. liikkuvaan autoon.
Sulkimen ääni on melkoinen losahdus, joka ensi alkuun tuntuu kovalta. Toinen epämiellyttävä seikka on epästandardi salamakenkä, johon sopii ainoastaan Sonyn salamalaite. Esimerkiksi radio-orjien käyttö ei onnistu, koska lähetin kiinnitetään kameran salamakenkään. Salamakenkään saa lisähintaan palikan, joka muuttaa kiinnityksen standardin mukaiseksi. Tämä pelastaa osittain, mutta sitten kameralaukussa on taas yksi sokeripalan kokoinen palikka lisää odottamassa katoamista.
Sonyssa on kuvanvakain rungossa, joka on hyvä asia, vaikka en vakaajaa itse kovasti kaipaakaan. Sonyn vakaaja auttaa pitkähköillä valotusajoilla käsivaralta kuvatessa, mutta minulle jäi sellainen tuntuma, että Canonin objektiiviin rakennettu vakaaja on parempi kuin Sonyn rungossa oleva. Ainoa vakaajaobjektiivini on Canon 70 - 200 f/2.8 IS.
Kuvissa piisaa resoa, sillä käytössä on lähes 25 megapikseliä, joka riittää likipitäen mihin tahansa. Näin ison resoluution parhaita puolia on rajauksen mahdollisuus niin, että jäljelle jäävät pikselitkin riittävät vielä johonkin. Moni haluaa tehdä esim. neliön muotoisia kuvia, johon Alpha 900:n kuvista riittää reilut 4000 pikseliä sivulle. Täysikokoisen kuvan koko on 6048 x 4032 pikseliä.
Ison resoluution kääntöpuoli on isojen tiedostojen tilantarve. Sonyn oma RAW-tiedosto ottaa levytilaa noin 36 megatavua ja Adobe DNG:ksi muutettuna noin 19 megatavua. Isot tiedostot vaativat tietokonnelta myös suorituskykyä, jotta käsittely on sujuvaa. Sony Alpha 900:n resoluutiota pitää todella tarvita, jos kameran haluaa, sillä muutenhan tällaisella kuvaamisessa ei ole oikein mitään älyä. Tosin Minoltan objektiiveille ei ole ainakaan vielä muuta täyden kennon digitaalikameraa, joten onhan sekin kieltämättä hankintaperuste.
Kuvan laatu on hyvä ja laadukkaalla objektiivilla pikseleistä saa täyden hyödyn. Sävyntoisto on miellyttävää ja sävyala pikaisesti arvioituna vähintään samalla tasolla Canonin 5D:n kanssa. Sonyn RAW-kuvissa on mukavasti säätövaraa, mutta minulla oli pieniä vaikeuksia säätää kuviin mieleisäni sävyjä. Uskon, että omistajana tuo korjaantuisi, kun tottuisi kalustoon. Muistan, kun vaihdoin Nikonista Canoniin muutama vuosi sitten, niin minulla oli alussa samoja ongelmia.
Pieni pettymys oli kuvassa esiintyvä kohina, vaikka olenkin sitä mieltä, että aiheesta puhutaan aivan liikaa nykyään. Kohina alle ISO 400 herkkydellä ei häiritse normaaleissa olosuhteissa, mutta tuon herkkyyden yläpuolella kohina on selvästi näkyvää. Kohinan sävy on kuitenkin miellyttävä ja muistuttaa filmin rakeisuutta, joten ei tätä asiaa kannata liioitella. Esimerkkikuvia katsomalla jokainen voi päätellä onko kohinaa omaan käyttöön liikaa. Mainittakoon vielä, että nämä kommentit perustuvat siis RAW-kuvien katseluun Lightroomissa.
Kysymys kuuluukin, että kenelle Sony Alpha 900 on tarkoitettu? Canon- tai Nikonkuvaaja, jolla on useita objektiiveja ynnä muita varusteita tuskin vaihtaa Sonyyn. Ammattilaiselle Sonyn hinta on kohtuullinen, mutta harrastajalle kallis.
Yksi hyvin potentiaalinen ostajaryhmä ovat Minoltan laadukkaiden objektiivien omistajat, jotka ovat odottaneet lasiensa arvoista digitaalikameran runkoa. Alpha 900 on sellainen. Sony Alpha 900 on erittäin mukava käytössä, toimii täsmällisesti ja on hyvin tehty.
Täällä on muutamia esimerkkikuvia.
Jos kysyntää on, niin laitan serverilleni imuroitavaksi muutamia Sonylla kuvattuja Adobe DNG-fileitä.
