Toimitusjohtajat ovat kiireistä väkeä ja heistä tarvitaan usein valokuvia. Kuvaajan kannalta tämä voi olla ongelmallinen tilanne, koska kuvausajan sopiminen saattaa olla vaikeaa ja kun aika löytyy, niin se on usein lyhyt.
Viime viikolla kuvasin jälleen yhden toimitusjohtajan, joka esiintyy esimerkkikuvissa. Sain kuvausajan sovittua ja tällä kertaa aikaa järjestyi poikkeuksellisen pitkästi, eli 45 minuuttia. Yritän aina sopia mahdollisimman pitkän kuvaussession, sillä hosuminen ei ole mukavaa. Sitä paitsi, jos kuvaus sitten sujuukin sovittua nopeammin, niin kuvattava on yleensä vain iloinen. Jos taas kuvaus menee pitkäksi, niin kuvattava ei aina ole kovin tyytyväinen tilanteeseen.
Tehtäväni oli kuvata muutama erilainen kuva ja tilanne, jotta asiakas saisi arkistoonsa käyttökuvia joksikin aikaa eteenpäin. Kuvia käytettäsiin myös lehdistötiedotteiden mukana.
Saavuin kuvauspaikalle hieman ennen sovittua aikaa ja käytin odottelun kuvauksen suunnitteluun. Olin jo etukäteen päättänyt tehdä yhdellä valolla yksinkertaisesti ja tehokkaasti. Halusin tilannekuvan kaltaisia otoksia, koska varsinkin lehdet miellellään käyttävät sellaisia.
Tällaisessa kuvaustilanteessa yritän saada kuvattavan rentoutumaan ja vapautumaan mahdollisuuksien mukaan. En ala heti kuvaamaan, vaan yritän aikaansaada keskustelua esim. päivän polttavista aiheista, kuvattavan johtaman yrityksen toiminnasta tai jostakin muusta. Sitten pikkuhiljaa otan kameran esille ja alan kuvaamaan. Ohjailen kuvattavaa tarpeen mukaan, mutta samalla pidän kameran kaiken aikaa valmiina, että mikään tilanne ei mene ohi. Tärkeää tällaisessa on siirtyä ajoissa seuraavaan poseeraukseen, jotta tarpeelliset kuvat tulee otettua. Kun olen tallentanut muutaman hyvän kuvan, niin vaihdan asetelmaa. Jos jokin tilanne ei näytä hyvältä, niin en jää hieromaan sitä, vaan siirryn seuraavaan. Kuulostaa ehkä hieman karulta, mutta niin se vaan on.
Kuvaustyylini on muutenkin aika suoraviivainen. Teen suunnitelman ja etenen sen mukaan. Kuvaan moneen kollegaani verrattuna suhteellisen vähän ruutuja. Kun minulla on mielestäni riittävä määrä hyviä otoksia, niin lopetan kuvaamisen, vaikka 20 valotuksen jälkeen. Yleensä tämä toimii, mutta joskus huomaan jälkeenpäin, että olisi ehkä kannattanut hieman enemmän poiketa suunnitelmasta. Toisaalta jälkiviisastelu on aina helppoa.
Linkin takana on muutama valittu kuva tästä sessiosta, josta kuvattava pääsi etuajassa oikeiden töidensä pariin. Kuvauksessa käytin yhtä jalustalla olutta salamavaloa, kahta Canon 5D runkoa ja 35 mm sekä 85 mm objektiiveja. Salaman väläytin Multiblitz radio-orjalla.
