Kuvasin muutaman päivän Hasselbladin H3D-39 mallilla, jossa on pikseleitä enemmän kuin yhdessäkään kinokoon digikamerassa. Hasselistakin on 50 megapikselin versio ja tulossa 60 megapikseliä, mutta Suomen maahantuojalla ei ole hyllyssä näitä huippumalleja. Jouduin siis tyytymään 39 miljoonaan pikseliin.
Filmiaikana eniten käyttämäni kamera oli Mamiya RZ eri versioissaan, joilla kuvasin tuhansia rullia filmiä. Digiaikana en ole juurikaan kuvannut keskikoon digikameroilla, mutta nyt päätin ottaa itse selvää ovatko ne maineensa veroisia.
Kun otin Hasselin ulos laukustaan, niin ensimmäinen reaktioni oli lähinnä tyrmistyneen pettynyt. Ajattelin, että onpa hiton kömpelö, iso ja painava kapistus. Muistelin että, miten olen joskus voinut kuvata millään tähän verrattavalla kojeella yhtään mitään.
Runko etsimineen ei ole pahan kokoinen, mutta objetiivit ovat jättimäisiä ja kinarin kakkulat tuntuvat vertailussa kääpiöiltä. Jalusta on siis syytä ottaa mukaan kuvaukseen.
Hasselilla kuvatessani muistin vähitellen miksi aikanaan pidin niin paljon keskikoon kameroista.
Etsinkuva on iso, siis ISO todellakin ja kuvaaminen kaikkiaan rauhallisempaa kuin kinarilla. Käyttöergonomia ei yllä kinodigien tasolle ja kokeilemassani kamerassa takanäyttö oli kahden tuuman versio ja aivan ala-arvoisen surkea verrattuna vaikkapa 200 euron digipokkarin näyttöön. Uusimmissa malleissa näyttö on isompi, mutta muuten teknisesti kamera ei ole muuttunut.
Kuvakulmia tulee mietittyä tarkemmin koska isolla kameralla työskentely on paljon hitaampaa kuin kinarilla. Syväterävyyden hallinta on hyvä, koska objektiivien polttovälit ovat suhteellisen pitkiä. Normaaliobjektiivi digihasselin 36 x 48 mm kennolle on kennon lävistäjän mukaan laskettuna 60 mm, mutta saman kaavan mukaan kinarin normaali olisi noin 43 mm. Kinarin kuvakulmaa vastaavat objektiivit ovat Hasselissa polttoväliltään noin 1,4 kertaa kinarin polttoväli.
Pieni syväterävyys asettaa kuvaamiselle myös huolellisuusvaatimuksia, sillä tarkennnus pitää laajakulmallakin olla kohdallaan eikä sinne päin. Syväterävyysalue on suhteellisen kapea myös pienillä himmentimen aukoilla.
Olen lukenut, että keskikoon digikameroissa on dynamiikka paljon paremi kuin parhaissa kinokoon digikameroissa ja kuvattuani H3D:llä voin vahvistaa tuon. Sävyalaa voisi kuvailla pehmeän täyteläiseksi ja runsaaksi. Vertasin Hasselia omaan Canon 5D:hen ja ero on selvä. Siinä vaiheessa, kun Canonin varjoista löytyy enään ainoastaan kohinaa, niin Hasseli näyttää lisää sävyjä. Huippuvaloissa ero ei ehkä ole aivan yhtä korostunut kuin tummissa sävyissä.
Yksityiskohtien toisto on mahtavaa ja pienetkin asiat erottuvat selvästi, sillä Hasselin kuva on suhteessa terävämpi Canoniin verrattuna kuin pelkkä ero pikselien lukumäärässä antaisi olettaa. Myöskään kokeilemani Sony Alpha 900 ei 24 megapikselin voimalla pääse lähellekään Hasselbladin tarkkuutta. Pakko kuitenkin myöntää, että pitää tehdä isoja vedoksia ennen kuin erot tulevat esille resoluution puolesta.
No kaikella on kääntöpuolensa, niin Hasselblad H3D-39 kamerallakin. Käyttökelponen ISO-alue ainakin omien kokeilujeni perusteella on 50 - 100. Tilannekuvausta pilvisenä talvipäivänä on siis turha yrittää Hasselilla.
Hasselin tiedostot ovat suuria ja kahdeksan gigan CF-kortille mahtuu noin 129 kuvaa. Omassa formaatissaan yksi kuva vie levytilaa noin 60 megatavua ja Adobe DNG muodossa noin 45 megatavua, riippuen hieman kuvatusta aiheesta. Tietokoneelta vaaditaan puhtia näiden jättifileiden pureskelussa. Oma 8-prosessorin MacProni ei pahemmin pykinyt, mutta huomasin kuitenkin eron Canonin tiedostojen käsittelyyn verrattuna.
Mahtava sävyala ja tarkkuus aiheuttavat omistamisen haluja, vaikka Hasselbladin käyttöalue on suhteellisen kapea verrattuna kinodigiin. Hasselin hinnat ovat tulleet kovaa kyytiä alaspäin, mutta siltikään aivan taskurahat eivät riitä. Kuvatun H3D-39 kameran aloituspaketti 80 mm normaaliobjektiivilla maksaa 18 294 euroa. Kokeiltavana minulla oli tuo mainittu kamera ja lisäksi objektiivit 35 mm f/3,5 sekä zoom 50 - 110 mm f/3,5 - 4,5, joiden hinnat vastaavasti 3355,- ja 3977,-. Nuo ovat isoja summia ammattilaisenkin lompakosta otettuna ja ne pitäisi tavalla tai toisella pystyä rahastamaan asiakkaalta kuvauksen hinnassa.
Täällä on muutamia kuvaesimerkkejä.
