Akkukäyttöiset studiosalamat ovat nykyään yleisiä ja jokaisen itseään kunnioittavan ammattilaisen valolaukusta löytyy jonkinlainen verkkovirrasta riippumaton välkky.
Täällä kotisuomessa nämä kätevät laitteet ovat kunnolla yleistyneet vasta tällä vuosituhannella, mutta unelmien unelmamaassa Amerikassa akkusalamat olivat suhteellisen tavallisia jo 80-luvun lopulla. Norman-merkkisillä salamoilla moni kuvaaja valaisi hienoja kuvia aina miljööpotreteista autoihin aavikolla auringonlaskussa.
Amerikan Kaliforniassa vuonna 1990 minäkin ensimmäisen kerran tein tuttavuutta Norman 400B-akkusalamaan, jonka sain lainaksi korealaiselta kuvaajaystävältäni. Laitteen voimaosa oli kenkälaatikon kokoinen ja siihen sai kiinni yhden välähdyspään. Välähdystehoa Normanista irtosi parhaimmillaan 400 Wattisekuntia, jonka sai säätimellä pudotettua 50:n Wattisekuntiin. Ohjausvalokin oli, mutta sitä ei voinut pitkiä aikoja käyttää, jos halusi akkujen riittävän salamointiinkin.
Norman 400B oli yllättävän kätevä ja kompakti koje. Välähdysten määrä oli tietenkin pienempi verrattuna tämän päivän laitteisiin ja tehonsäätöaluekin oli suppeampi, mutta paino ja koko olivat erittäin sopivat keikkakäyttöön.
Valmistajan kotisivuilta käy ilmi, että 400B on edelleen tuotannossa, mutta kyllä se tämän päivän vaatimuksiin on hieman vanhanaikainen. Nykyajan akkusalamat ovat parhaimmillaan todella hienoja laitteita.
Ylläoleva kuva on valaistu Norman 400B-salamalla, jossa oli n. 60 x 80 cm tasovalo kiinni. Salama on vasemmalta ja oikealla on heijastin, joka tuo kohteen ääriviivat esiin varjopuolelta. Kuvan muut tekniset tiedot ovat hieman hämärtyneet 20 vuodessa, mutta kamera oli Mamiya 645 Super luultavasti 80 mm objektiivilla. Filmi oli ehkä Kodak T-max 400.
Kuva on ihan suora skannaus eikä sitä ole mitenkään photoshopattu, jos pölynpoistoa ei lasketa. Käärme on ihan oikea ja asettui itse tuohon asentoon hetken kiemurtelun jälkeen. Käsi on maalattu teatterimaalilla, muovikynnet lakkasimme ennen kuvausta mustaksi ja kiinnitimme kaksipuolisella teipillä. Netti ei tee tälle kuvalle oikeutta, sillä se on tosi hieno 40 x 50 cm kokoisena aidolle Ilford Gallerie paperille aidossa pimiössä vedostettuna.
Tämä kuva olkoon samalla esimerkkinä, että enemmän valoja ei tarkoita parempia kuvia. Mitä useampi valo sitä monimutkaisempaa valaistuksen hallinta on.
Salama- ja valaisujuttua tulee lisää syksyn mittaan ja tähän viittaa myös otsikon "osa1". Katsotaan, jos saisin aikaan ihan oikean sarjan muutaman tyypillisen kohteen valaisusta.
