Pari päivää sitten kirjoitin kuinka olin joutunut, vapaaehtoisesti tosin, kuvaamaan ihan oikeaa toimeksiantoa Pentaxin edullisimmalla järjestelmäkameralla. Tässä loppuosa käyttökokeilustani.
Ensimmäinen järjestelmäkamerani vuonna 1979 oli Pentax ME Super, jonka ostin uutena kun se oli juuri tullut markkinoille. Kuvasin Pentaxilla pari vuotta, mutta sitten siirryn Nikoniin, koska se oli tosi kuvaajien kamera. Pentaxiin liittyy osaltani siis joitakin muistoja, sillä eihän kuvaaja unohda ensimmäistä järjestelmäkameraansa. Hienoa, että Pentax on edelleen kuvioissa mukana, koska onhan se yksi perinteisiä kameramerkkejä.
Kokeilin Pentaxin K-m kameraa, jota myydään ainoastaan yhdessä objektiivin kanssa kittinä. Pentax K-m on ensimmäiseksi digijärkkäriksi tarkoitettu 10 megapikselin kone. Mukana tuleva objektiivi on tyypillinen kittilinssi 18 - 55 mm f/3.5 - 5.6. Bajonetti on muovia, mutta kakkula tuntuu ihan kohtalaisen laadukkaalta eikä ole ollenkaan kehnoiten tehty lajissaan.
Kamerarunko on myös ihan asiallisen tuntuinen vailla nitinöitä ja natinoita. Runko on yhdessä opiskan kanssa kevyt ja pienikokoinen yhdistelmä, jota oli vaivaton kuljetella mukana. Taskuun Pentax ei mahdu, mutta peilikamera ei varmaan kovin paljon pienempi voisi olla.
Ergonomia on aivan kelvollinen ja minun sormilleni sekä vivut että hanikat osuivat sopivasti paria pikku seikkaa lukuunottamatta. Peukalolla painettavaksi tarkoitettu tarkennuksen lukitusnappi ei oikein osu millekään sormelle ja niin ikään peukalolla pyöritettävä valitsinkiekko on hieman liian lähellä etsintä. Kiekkoa pyörittävä peukalo tulee miltei silmään ja jos kuvaajalla on silmälasit, niin peukku osuu laseihin.
Säätökiekkoja on vain yksi, jolla valitaan niin aukko kuin aikakin. Tällainen järjestely ei suosi sujuvaa valotuksen käsikäyttöä, joten kuvatessa on parempi käyttää joko puoli- tai täysautomaattia. Minä kuvasin miltei kaikki kuvat aukon esivalintaa käyttäen. Valotus toimii luotettavasti, mutta hämääntyy hieman joissakin vastavalotilanteissa. En tosin ole vielä tavannut sellaista kameraa, jossa olisi käyttäjää viisaampi valotusmittari. Opettelemalla oman kameransa tavat pääsee haluamiinsa valotuksiin.
Valikot ovat ihan kotimaisella kielellä ja selkeät käytellä. Takaseinän näyttö on hyvä enkä huomannut käytössä hankaluuksia kirkkaassakaan valossa. Auringonpaisteessa ei sattuneesta syytä tarvinnut edes kokeilla.
Kuvanlaatu on on mielestäni hyvä eikä varmasti käytännössä eroa juurikaan muista saman hintaluokan laitteista ainakaan huonoon suntaan. Nykyisin edullisissakin kameroissa on ihan hyvä kuva teknisessä mielessä. Kuvasin ainoastaan raakana ja kuvissa on ihan mukavasti sävyjä ja lievästi ylivalottuneen kuvankin voi pelastaa. Pentax oli mukana myös resoluutiovertailussani ja suoriutui hintaansa nähden mielestäni aivan hyvin. Vertailun seuraavaksi kalleimman kamerarungon hinnalla saisi n. viisi Pentaxia objektiiveineen.
Korkeilla herkkyyksillä kohinaa tulee tietenkin mukaan kuvaan, mutta mielestäni ISO 1600 on vielä käyttökelpoinen. Käyttökelpoisen määritelmä riippuu tietenkin lopulta kuvaajasta. Joillekin kelpaa kohisevakin kuva, mutta joillekin pitää olla aivan kohinatonta.
ISO-arvoa voi muuttaa 1/3 aukon välein, joka on hyvä asia. Joissakin edullisissa kameroissa herkkyyttä muutetaan täyden aukon välein, joka on aivan liian karkeaa. Pentaxissa on myös erittäin helposti säädettävä auto-iso, jonka käytössä ollessa kamera säätää ISO-arvoa kuvaajan asettamissa rajoissa.
Objektiivin suorituskyky on hyvä kittisarjassa ja riittää aivan mainiosti perusnäppäilyyn. Laajakulma-asennossa kuvan reunat ja nurkat eivät yllä piirrossa samalle tasolle kuin keskusta, jossa piirto on erinomainen. Pidemmillä polttoväleillä kontrasti voisi olla parempikin täydellä aukolla, mutta tämän kanssakin pärjäilee peruskuvaaja aivan hyvin. Pentaxilla on omia laadukaampia putkia tarjolla, jos tarvetta tulee ja kolmannen osapuolen objektiivejakin on hyvin tyrkyllä.
Tarkennus toimi riittävän vikkelästi ja tarkasti kameran luonteen ja kohderyhmän huomoiden. Rungossa oleva kuvanvakaaja tekee työnsä aivan mallikkaasti ja helpottaa käsivaralta kuvaamista. Vakaaja on erittäin hyödyllinen varsinkin kittiobjektiivin kanssa, jonka valovoima ei talven pimeinä päivinä tahdo riittää.
Salamakin löytyy prismakotelon päältä. Tällainen pieni tuikku voi olla joskus hyödyllinen esim. täytevalona, mutta erillinen salama kääntyvällä välähdyspäällä on tietenkin monipuolisempi.
Virtalähteenä on neljä AA-paristoa tai -akkua. Kokeilukamerassa oli 2500 mAh akut, joilla kuvasin helposti yhden päivän turistikuvat, joka tarkoittaa joitakin satoja kuvia. Vara-akut kannattaa toki aina pitää mukana olipa kamera mikä tahansa. Kameran mukana tulee paristot ja akut latureineen pitää hankkia erikseen. Tämä on mielestäni pieni miinus, mutta saapahan sitten toisaalta valita mieleisensä.
Pentax K-m on mielestäni hyvä kamera ensimmäiseksi järjestelmäkameraksi, eikä suorituskyky lopu aivan heti vaikka kuvaamisesta innostuisi enemmänkin. Pentaxin käyttö on sujuvaa, kuvan laatu hyvä ja hinta edullinen. Mitä muuta voi pyytää? Kamera objektiiveineen maksaa alle 400 euroa.
Yllä joitakin Pentaxilla kuvaamiani turistikuvia.
Viikonvaihteessa Nikon D3x
Viikonlopun kunniaksi julkaisen tänä viikonloppuna mielipiteeni Nikonin D3x-mallista, jonka moni koko vehjettä koskaan edes nähneenä on jo ehtinyt tuomita liian kalliina ja myöhään syntyneenä.
