Vuonna 1994, muistaakseni, maailman vaurain henkilö ja Windows-käyttöjärjestelmän meidän hyödyksemme kehittänyt Bill Gates vieraili Suomessa ensimmäisen kerran. Suomen Microsoft halusi suuresta johtajasta omaan käyttönsä muutamia kuvia ja soittivat siksi minulle.
Olin jo tuossa vaiheessa uraani kuvannut kaikenlaisia julkkiksia, mutta kyllähän se hieman kuitenkin jännitti, kun maailman rikkain mies piti kuvata.
Otin apulaisen mukaani ja menimme illansuussa lentokentälle hyvissä ajoin katsomaan paikkoja ja laittamaan valoja valmiiksi. Kuvaus tehtiin lentosemalla heti, kun Gatesin kone oli laskeutunut. Olimme asiakkaan edustajan kanssa keskustelleet ja sen perusteella olin päättänyt tehdä perinteisen potretin kolmella valolla.
Tuohon aikaan minulla oli keikkasettinä kolme pientä Multiblitzin salamaa, joissa hyvää oli pieni koko, mutta ei paljon muuta. Pystytimme valot kuvausta varten varattuun kabinettiin Helsinki-Vantaan sellaisessa osassa, jota tuskin on olemassakaan enään. Latasin kaksi Mamiya RZ filmikasettia valmiiksi ja minulla oli siis yhteensä 20 ruutua käytössäni. Otin testipolaroidit apulaiseni toimiessa mallina ja kaikki oli kunnossa. Kaiken pitikin olla kunnossa, sillä kuvaukseen oli varattu 10 minuuttia tai jotakin vastavaa. Ei ollut varaa sählätä.
Odotimme konetta, joka taisi olla jonkin verran myöhässä. Ainakin tuohon aikaan Gates matkusti reittikoneilla. Lopulta lento laskeutui ja jännitys tiivistyi. Paikalla oli toinenkin kuvaaja, Suomen Kuvalehden Markku Niskanen, joka oli vuorossa ennen minua.
Markun otettua kuvansa Bill ohjattiin minun kabinettistudiooni. Esittelin itseni ja apulaiseni ja ryhdyimme kuvaamaan. Otin ensimmäisen kuvan, mutta salamat eivät välähtäneet. Synkkajohdon pistoke kameran päässä oli hieman kulahtanut eikä mukana tietenkään ollut toista johtoa. Johto sitä paitsi toimi aivan hienosti, kun otimme testikuvia.
Pyörittelin johtoa hieman kameran töpselissä ja otin seuraavan kuvan välähdyksen kanssa. Noniin, nyt homma alkoi sujua. Paitsi, että kolmas kuva oli taas pimeä. Minulle alkoi hiki nousta pintaan, sillä minullahan oli vain 20 ruutua. Yritin siinä jotakin small talkia heittää samalla, kun kääntelin synkkajohtoa kamerassa.
En usko, että kuvattava huomasi mitään, mutta minulle meinasi tulla kuumat paikat. Loppujen lopuksi noin puolet kuvaamistani ruuduista olivat pimeitä, mutta onneksi Billillä oli hyvä pokerinaama ja oikein valottuneista sain asiakkaalle riittävän monta kelvollista kuvaa.
Suomen kuvalehden toimittaja haastatteli Gatesia ja tuossa yhteydessä kuvasin vajaan rullallisen mustavalkofilmiä vielä ikään kuin varmistukseksi.
Tuo kuulostaa jälkeenpäin oikein malliesimerkiltä siitä, miten ei pidä toimia. Jälkeenpäin on tosin aina niin helppo viisastella. Nykyään digiaikana tuon kaltainen tilanne ei edes olisi mahdollinen, koska hätätapauksessa voisi kuvata vaikka vallitsevassa valossa.
Tuosta sessiosta minulla ei valitettavasti ole yhtään kuvaa jäljellä. Taitavat kaikki oikein valotetut diat olla jossakin Microsoftin arkistoissa.
