Kuvasin oheisen ylemmän kuvan MikroPC-lehden kansikuvaksi vuonna 1993. Tai oikeammin yläkuva on yksi versio, joka miellytti minua. Kuten alakuvasta huomaat, niin kanteen päätyi kuva, jossa oli enemmän rekvisiittaa eikä softausta. Silloinen päätoimittaja Kari Tyllilä piti softattua liian epäselvänä ja koska päätoimittajan sana on laki, niin mitäpä kuvaaja siihen. Tulin kyllä ihan mainiosti toimeen Tyllilän kanssa ja olemme edelleen väleissä, että ei tuosta mitään hampaan koloon jäänyt. Voi olla, että Tyllilän valinta kanteen oli parempikin.
Mallin poseeraus on suoraan Rodinin ajattelijapatsaasta, kuten valistunut lukija heti huomaankin. Muistan, että valokuvamallin hankkimisessa oli jotakin pientä säätöä, koska tuossa piti poseerata ihan munasillaan. Eihän tuossa mitään ( munia ) näy, mutta kuitenkin. En muista kuka mallina lopuksi oli, mutta hänellä oli kokemusta alalla enemmänkin, ainakin omien sanojensa mukaan. Näin muistelen.
Tuo mallin silmillä oleva verme oli ihan kuvausta varten kyhätty tulevaisuuden teknorekvisiitta. Ajattelija siinä pohtii tulevaisuuden näkymiä.
Valaistus oli yksinkertainen. Taustana oli iso lievästi laikukas harmaa kangas, joka ulottui lattialle asti. Valaisin taustan kahdella studiosalaman välähdyspäällä, joissa molemmissa oli sininen värikalvo. Tausta on sen verran kaukana, että sininen valo ei heijastu malliin. Mallia valaisee yksi hunajakennolla varustettu välähdyspää.
Tuo softattu versio on kuvatessa tehty, sillä tuohon aikaan Photoshop oli versiossa 2 eikä sen käyttö vielä ollut joka kuvaajan arkea. Softaus on tehty tuplavalotuksella, joka mahdollistaa kuvassa näkyvän osittaisen softauksen. Kuvasin pimeässä studiossa kamera jalustalla, jotta voin pitää kameran suljinta auki filmin valottumatta. Sulkimen auki ollessa väläytin päävalon, jonka jälkeen laitoin objektiivin eteen softarin, sitten väläytin taustavalon ja laitoin sulkimen kiinni. Mallin piti pysyä paikallaan, mutta varsinkin tuossa asennossa se on helppoa ja valotusaikakin oli alle sekunti.
Tarkennuksen aikana salaman ohjausvalo oli tietenkin päällä. Salamavalot mittasin huolella Minoltan mittarilla ja Polaroidilla varmistin, että lopputulos tulisi olemaan sitä mitä halusinkin. Kuvasin tietysti filmille ja kamera oli Mamiya RZ. Objektiivi oli todennäköisesti 140 mm makro, mutta voi olla, että se oli joku muukin. Filmi oli Fujin RDP eli 100 asan diafilmi ja dian koko tuolla kameralla oli 6 x 7 cm.
Että näin sitä jotakin efektejä sai tehtyä ilman sähköistä vahvistustakin.
