Panasonic LX3 on saanut paljon kehuja sekä testaajilta että käyttäjiltä. Minulla oli joskus LX3:n edeltäjä LX1, jonka myin pois, koska se ei vastannut odotuksiani. LX1 oli myös aikanaan kehuttu malli, joskin kohinaa moitittiin, eikä turhaan. Kohinaa tosiaankin oli hieman liikaa jopa pokkarille. Tänä vuonna markkinoille tullut LX3 on kiinnostanut minua alusta asti, mutta nyt vasta pääsin kokeilemaan kojetta.
Kokeilua varten pitää kuvata ja päätin sitä varten käydä läntisessä naapurissamme. Ruotsissa kaikki on paremmin kuin meillä ja ajattelin, että siellä kuvatut kuvatkin ovat ehkä siten parempia kuin kotona kuvatut. Heti perille päästyäni huomasin, että ainakin yksi asia ei ollutkaan paremmin kuin meillä Suomessa. Valoa nimittäin ei ollut yhtään enempää Ruotsin puolella kuin Suomessakaan. Panasonicin valovoimainen objektiivi kuvanvakaajalla saisi näyttää tosissaan mihin pystyy.
Panasonicin takaseinän peittää miltei kokonaan iso näyttö ja sen oikealla puolella olevat napit ovat siksi suhteellisen pieniä. Käyttöliittymä ja nappien toiminta ovat esimerkillisiä, sillä kameran käyttö on nopeaa ja yksinkertaista. Pienellä joystickillä hallitavasta pikavalikosta voi pikaisesti muutella kuvausasetuksia, kuten ISO-arvoa, valkotasapainoa jne. Samalla ilotikulla muutellaan aukkoa, aikaa ja valotuksen korjailua kätevästi. Asetusten muuttaminen nopeissakin tilanteissa käy erittäin näppärästi ja Pana LX3:lla on todella mukava kuvata.
Kameran päällä sijaitseva pyörivä valitsin, jolla haluttu kuvaustila otetaan käyttöön sen sijaan ärsyttää, koska pylpyrä pyörähtelee omia aikojaan. Minulla kävi useammin kuin kerran niin, että huomasin kuvaavani jollakin muulla kuin aukon esivalinnalla, joka on mielestäni paras moodi tämän kaltaisella kameralla kuvaamiseen. Valintapyörässä pitäisi olla lukitus, joka estäisi pyörän tahattoman kääntelyn, ja pyörähtelyn taskun pohjalla.
Jossakin testissä kehuttiin LX3:n ominaisuuksia korkeammilla ISO-asetuksilla. Pokkariksi kohina on ehkä vähäistä, mutta omat kuvaamiseni rajoittaisin alle ISO 400:n. Pokkareilla kannattaa aina kuvata mahdollisimman alhaisella herkkyydellä, eikä Panasonic LX3 ole poikkeus, vaikka onkin pokkareiden parhaimmistoa tässä suhteessa.
Panassa on kuitenkin jotakin mikä helpottaa kuvaamista joulukuisessa pohjolassa, nimittäin valovoimaa, jota ei joka pokkarissa ole. LX3:n objektiivi on laajakulmaisimmassa asennossaan aukon verran avarampi kuin muiden vastaavien kameroiden objektiivit ja telepäässä ero on tuotakin suurempi. Vastapainona zoomin polttovälialue on maltillinen, mutta ainakin minä otan paljon valovoimaa ennemmin kuin paljon polttoväliä. Minulle riittäisi yksikin polttoväli ihan mainiosti, jos saisin vain itse päättää mikä se olisi.
Valovoimasta on ihan oikeasti hyötyä, sillä nopeampi suljinaika pysäyttää liikkeen pitkää paremmin ja kuvanvakaajasta huolimatta vähentää tärähtämisen aiheuttamaa epäterävyyttä. Panasonicilla voikin pysytellä alle ISO 200 arvon useimmissa tilanteissa, kuten galleriastani voi havaita.
Kameran näytöltä arvioin, että kannattaa käyttää +1/3 aukon verran valotuskorjailua, mutta jälkeenpäin havaitisin tuon olleen väärä valinta. Omalla Canonillani valotan mieluummin hieman yli kuin ali, koska näin saan paremmat sävyt tummaan päähän ja huippuvaloja voin tarvittaessa tuoda alaspäin. Panasonicin RAW-kuvissa on pokkariksi ihan kohtuullinen työvara, mutta huippuvaloja ei kovin paljoa voi pelastaa, joten parempi antaa kameran valottaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Varjoja voi hieman avata varsinkin hitaammilla ISO-arvoilla kuvatuissa kuvissa laadun kärsimättä.
Panasonicin objektiivi on vaatinut suunnittelijoilta kuitenkin joitakin kompromisseja. Objektiivi nimittäin tuottaa melkoisen hirveän tynnyrivääristymän laajakulma-asennossaan ja cromaattiset aberraatiot ovat joissakin olosuhteissa häiritsevän voimakkaat, mutta aberraatiot voi onneksi suurelta osin poistaa esim. Lightroomissa.
Tynnyrivääristymää ei keskivertokäyttäjä välttämättä koskaan huomaa, sillä kamera korjaa asian jpg-kuvissa, kameran mukana tuleva Silky Pix tekee saman RAW-kuville ja myös Adoben Camera Raw tekee korjauksen automaattisesti. Ymmärrän, että Panasonic haluaa näyttää tuotteestansa parhaan puolen, mutta ainakin Adobe olisi voinut jättää geometriakorjailun kuvaajalle valinnaiseksi.
Tynnyrivääristymä ei minua kovasti haittaa noin yleensä ottaen, sillä monissa kuvauskohteissa sitä ei voi nähdä. Siksi olisikin mukavaa, jos voisin valita tehdäänkö korjaus vai ei. Objektiivin kuvakulma on nimittäin jonkin verran laajempi korjaamattomissa kuvissa ja terävyyskin on hieman parempi. Macille saatava Raw Developer osaa avata Panasonicin RAW-kuvat eikä tee korjauksia kuviin, mutta voi olla muitakin ohjelmia, jotka tekevät saman.
Edellä mainittua lukuunottamatta LX3 tekee kelpo jälkeä, jos kuvaaja osaa hommansa. Tällaisella kameralla on hauska valokuvata tilanteita ja käyttö on vaivatonta verrattuna järjestelmäkameraan, eikä pokkari kerää huomiota ison kameran lailla. Panasonicilla on hyvä kuvata ja sitä on hyvä käytellä, jotka ovat kuvanlaadun ohella tärkeitä ominaisuuksia. Panasonic LX3:n katuhinta pyörii 430 euron tuntumassa, jolla saa mielestäni kohtuullisen vastineen rahoilleen.
Tukholmassa kuvaamistani kuvista on pieni galleria täällä.
