![]() |
Nikon D7000 + Tamron 18 - 270 mm @ 18 mm, f/7.1, 1/125 s. ja ISO 500. |
Onko superzoom oikeasti kätevä?
Objektiivien ja kameroiden kokeilu on hieman kaksijakoinen homma. On hauska kokeilla uusia laitteita, mutta jos laitteet eivät oikein miellytä, niin siltikin pitää kuvata. Superzoomit herättävät minussa ristiriitaisia tunteita. Sanotaan, että ne lisäävät mahdollisuuksia ja ovat käteviä, varsinkin reissussa. Koen asian lähes päin vastoin. Superzoomilla tulee sohittua sinne sun tänne ja tekee mieli kuvata kaikki lähellä sekä kaukana. Keskittyminen hajoaa liian moneen suuntaan.
![]() |
Sony A580 + Sony DT 18 - 250 mm @ 18 mm, f/10, 1/640 s. ja ISO 100. |
![]() |
Nikon D7000 + Tamron 18 - 270 mm @ 18 mm, f/10, 1/400 s. ja ISO 100. |
Kaksi erilaista samanlaista
Sony ja Tamron ovat toistensa kaltaisia monessa suhteessa. Molempien fyysinen koko ja polttovälialue on samanlainen, valovoima samoin ja jopa optinen suorituskyky pääpiirteissään. Laajakulma-asennossa molemmat ovat suhteellisen pienikokoisia, mutta pisimmälllä polttovälillä pituutta kertyy melkoisesti.
Mekaaninen rakenne on uutena hyvän tuntuinen molemmissa, mutta Sony tuntuu aavistuksen tukevammalta. Zoomausrengas toimii pehmeästi koko alueella ilman pykäliä tai tahmeita kohtia.
![]() |
Sony A580 + Sony DT 18 - 250 mm @ 18 mm, f/5, 1/40 s. ja ISO 100. |
Osittain käyttökelpoisia
Sonyn optinen performanssi on laajakulmalla paras ja pysyy kohtalaisella tasolla n. 100 mm asti. Aukolle f/8 himmennettynä kuva on kohtalaisen käyttökelpoinen reunoja myöten, mutta täydellä aukolla reunat ovat pehmeät. Kun zoomataan 200 mm asti ja yli, niin liikutaan käyttökelpoisen rajamailla himmennettynäkin. Varsinkin kuvan reunat ovat mössöä, jota runsaat kromaattiset aberraatiot pahentavat. Kontrastin puute vaivaa myös koko polttovälialueella korostuen yli 100 mm asetuksilla ja se saa kuvat näyttämään latteilta.
![]() |
Yllä vertailun vuoksi Tamron 18 - 270 mm ja Nikkor 70 - 200 mm VRII. Kuvat aukeavat täysikokoisina. |
Tamronin optiikka on niin ikään parhaimmillaan lyhyillä polttoväleillä ja pysyy kohtalaisena 100 mm tienoille asti. Aukolle f/8 himmennettynä terävyys on käyttökelpoinen kuvan reunoillakin ja n. 18 - 35 mm asennossa jopa hyvä. 200 mm ja pidemillä polttoväleillä ollaan taas käyttökelpoisen rajamailla tilanteesta riippuen. Huono kontrastintoisto ja runsaat kromaattiset aberraatiot pahentavat tilannetta pitkillä polttoväleillä.
![]() |
Yllä vertailun vuoksi Tamron 18 - 270 mm ja Nikkor 70 - 200 mm VRII. Kuvat aukeavat täysikokoisina. |
Näiden superzoomien valovoima on lähtökohtaisesti vaatimaton ja etenkin pitkillä polttoväleillä pitää himmentää vähintään aukolle f/8, joka ei ole hyvä juttu ainakaan Suomen talvessa. Yllä olevissa vertailuesimerkeissä oleva Nikkor 70 - 200 mm f/2.8 VRII on aukolla f/8 jo hieman parhaan terävyytensä huonommalla puolella. Nämä esimerkkikuvat osoittavat hyvin mikä ero on hyvän ja vähemmän hyvän välillä. Eroa pitää toki näkyäkin, sillä saahan Nikkorin hinnalla vähintään kolme Tamronia, eikä polttovälialue ole kuin osa superzoomin vastaavasta.
Sonyn valovoima muuttuu seuraavasti: 18 mm f/3.5, 35 mm f/4, 50 mm f/4.5, 70 mm f/5, 100 mm f/5.6, 200 - 250 mm f/6.3.
Tamronin valovoima muuttuu seuraavasti: 18 mm f/3.5, 35 mm f/4.5, 50 mm f/5, 70 mm f/5.6, 100 mm f/6, 200 - 270 mm f/6.3.
Sony on siis hieman valovoimasempi n. 35 - 100 mm asennoilla.
Liika on liikaa
Kokonaisuutena näin suuri zoomin polttovälialue tuntuu hieman liian kunnianhimoiselta, koska kuvan laatu heikkenee lähes käyttökelvottomalle tasolle kun lähestytään 200 mm polttoväliä. Näillä molemmilla zoomeilla voi tehdä ihan kohtalaista jälkeä alle 100 mm polttoväleillä, mutta sen pidemmällä puolella lähestytään vähitellen riskirajaa. Kokonaisuutena Tamron on aavistuksen Sonya parempi.
![]() |
Sony A580 + Sony DT 18 - 250 mm @ 130 mm, f/5.6, 1/200 s. ja ISO 500. |
![]() |
Nikon D7000 + Tamron 18 - 270 mm @ 18 mm, f/9, 1/320 s. ja ISO 200. |
Paras kokeilemani superzoom on Nikkor 18 - 200 mm f/3.5 - 5.6 VRII, joka ei ole virheetön, mutta melko hyvä kokonaisuus ja huomattavasti parempi optisesti kuin Sony tai Tamron. Nikkor on käyttökelpoinen kaikilla polttoväleillä. Osittain se voi johtua Nikonin taidoista tehdä hyvä optiikka, mutta iso syy on varmasti Sonya tai Tamronia maltillisemmassa polttovälialueessa.
Kaikki on kompromissia. Superzoomissa saa paljon polttoväliä kätevässä paketissa, mutta optista laatua jää kaipaamaan. Useammalla erillisellä objektiivilla voi kattaa superzoomin polttovälin tasokkaasti, mutta ei läheskään niin kätevästi.
Kuinka iso polttovälialue sitten pitää olla vaikkapa matkoilla mukana? Minusta tuntui, että näissä superzoomeissa oli ihan liikaa ja turhaa pituutta. Jos haluaisin yhden zoomin mukaani vapaa-ajan kuvaamiseen, niin joku n. 16 - 105 mm alueelle osuva olisi varmaan sopiva. Esim. Nikkor 16 - 85 mm f/3.5 - 5.6.
Yksi, ehkä melko äärimmäinen ratkaisu on omani, johon kuuluu siis vain yksi objektiivi yhdellä polttovälillä. Se on yksinkertainen, kevyt, pieni ja optisesti erinomainen.
Varsinkin Tamron on kohtuuhintainen alle 600 euron hinnallaan ja Sonykin menee vielä samaan kategoriaan n. 700 euron hintalapullaan. Molemista saa kuitenkin pulittaa sen verran valuuttaa tiskiin, että hinta - laatusuhde ei ole erityisen kehuttava. Jokainen tekee ostopäätöksensä omien käyttötarpeidensa ja vaatimustensa mukaan, mutta minulle jäi sellainen vaikutelma, että näin iso zoomauskerroin ei toimi.