Tarkennuksen hienosäätöä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä

Useissa uusissa kameroissa on tarkennukselle hienosäätö, joka on tarkoitettu omatoimiseen tarkennuksen säätöön, jos joku objektiivi toistuvasti tarkentuu väärin. Tarkennusta voi kalibroida minkä tahansa paikallaan pysyvän kohteen avulla, mutta sitä varten myydään ihan oikeita työkalujakin. Kokeilimme kahta tarkennuksen kalibrointiin tarkoitettua laitetta ja hämmästyimme.

Vasemmalla Spyder LensCal ja oikealla LensAlign MkII.

Älä osta huonoa työkalua

Ostin Spyder LensCal nimisen laitteen viime vuoden puolella, koska Spyder valmistaa laadukkaan oloisia tuotteita ja olin lukenut ( netistä, tietenkin ), että tarkennuksen kalibrointi tekee ihmeitä.

Spyder LensCal on tukevaa muovia ja sen saa taitettua kätevästi litteään säilytysmuotoon. Pohjalevyssä on jalustakierre ja vesivaaka, hyvältä näyttää toistaiseksi.

Spyderin ohjeet ovat suurpiirteiset, sillä kalibroinnille ei suositella sopivaa etäisyyttä, jolla luulisi olevan jotain merkitystä. Spyderin ja kameran kohdistamisesta mainitaan ohimennen, mutta siihen on myös hyvä syy. Spyderia ei nimittäin voi kohdistaa kameran kanssa kohtisuoraan käytännössä mitenkään. Vesivaaka riittää vain yhteen suuntaan, jos kamerassakin on vesivaaka.

Jos Spyder ja kamera eivät ole kohtisuorassa toisiinsa nähden, niin kalibroinnin tulokset eivät ole luotettavia. Virhe voi olla parhaimmillan hyvin pieni, mutta koska kyseessä on tätä tarkoitusta varten tehty erikoistyökalu, niin käyttäjällä pitäisi olla mahdollisuus ainakin yrittää minimoida virheet. Spyderilla tämä ei ole käytännössä mahdollista.

Jos haluan kalibroida kamerani tarkennuksen siihen tarkoitetulla erikoistyökalulla, niin haluan tehdä työn kunnolla. Sitä varten ostan tällainen työkalun. Spyder LensCal on melko hyödytön tuote, johon kulutetut n. 60 euroa menevät taivaan tuuliin. Aivan yhtä hyvään tulokseen pääsee käyttämällä kohteena vaikka kirjahyllyä, talon seinää tai muuta pystysuoraa tasoa. Esim. kirjahyllyn ja kameran kohdistaminen on mahdollista Spyderia tarkemmin tarkkailemalla pysty- ja vaakalinjoja kuvan reunoilla.

Spyderia voi toki käyttää, mutta sitä voisi verrata verrata vaikkapa viivottimeen, josta puuttuu mitta-asteikko. Sellaisella viivottimella voi tehdä suoria viivoja, mutta suoran viivan saa myös laudanpätkällä. Jos viivottimesta pitää maksaa, niin kyllä siinä täytyy olla niin sentit kuin millimetritkin asteikon muodossa.

Alkuperäinen on paras

Koska Spyder osoittautui huonoksi, mutta ei halvaksi, kopioksi päätin ostaa alkuperäisen, joka piti tilata Amerikasta asti. LensAlign MkII saapui kirjeenä n. 1,5 viikon kuluttua tilaamisesta, joka oli mielestäni kohtuullista. Hintaa postikuluineen kertyi 93,40 Amerikan dollaria, joka euroiksi käännettynä on n. 69 yksikköä. LensAlign taisi olla ensimmäinen tarkennuskalibrointityökalu markkinoilla muutama vuosi sitten.

LensAlign MkII rakennussarja.

LensAlign MkII on rakennussarja, joka napsahtaa kokoon tarkasti ja ilman työkaluja, mutta materiaali on hieman huteran tuntuista. Koottuna vehje on kelvollisen tuntuinen ja toimii tehtävässään, mutta ei taatusti kestä kovaa käsittelyä. Alustassa on jalustakierre keskellä.

LensAlign erottuu huonosta kopiosta siten, että se on oikeasti hyvä työkalu tarkennuksen kalibrointiin. Laitteen suunnittelija on ymmärtänyt, että kameran ja tarkennuskohteen tarkka yhdensuuntaisuus on perusta onnistuneelle tarkennuksen kalibroinnille. LensAlignissa on sisäänrakennettu kohdistusjärjestelmä, joka on yksinkertainen ja toimiva.

Etulevyssä on reikä, joka kohdistetaan takalevyssä olevaan reikään joko etsimestä katsomalla, live view toiminnolla tai kuvaamalla. Kun taaempi reikä punaisine pisteineen näkyy etummaisen reiän keskellä, niin kamera ja LensAlign ovat kohtisuorassa. Suuntaus on varsin tarkka, sillä pienikin kameran kohdistusvirhe on nähtävissä.

LensAlign kannattaa valaista hieman alla olevaa esimerkkikuvaa paremmin, jotta kohdistus on helpompaa ja valotusaikakin pysyy lyhyenä.

Osasuurennos, jossa näkyy kohdistureiät. Kameraa pitäisi siirtää
vielä aivan hitusen verran oikealle, jotta kohdistus olisi oikein.
Kuva on Canon 5D mk2 kameralla ja
Sigma 50 mm f/1.4 objektiivilla täydellä aukolla.

LensAlignille on kohtalaisen hyvät ohjeet ja valmistajan sivuilta löytyy pienen etsimisen jälkeen kalibroinnille suositeltu kuvausetäisyys, joka on 25 kertaa polttoväli. Siis esim. 50 mm objektiiville sopiva etäisyys on 1250 mm, joka on sama sekä täyden että vajaan kennon kameroille.

LensAlign MkII on hyvä työkalu tarkennuksen kalibrointiin, jos sellaiselle tuntuu olevan tervetta.

Onko kalibrointi tarpeellista?

Jos tarkennus jollakin objektiivilla menee joka kerta huomattavasti pieleen ja vieläpä samaan suuntaan pieleen, niin jotain pitää tehdä. Jos taas tarkennus on kohdallaan tai virhe on erittäin pieni, eikä aina samaan suuntaan, niin mitään ei kannata tehdä.

LensAlignin suositellulla kalibrointietäisyydellä hyvin pieniä tarkennusvirheitä on vaikea nähdä, koska syväterävyys peittää ne. Monissa valovoimaisissa objektiiveissa kontrastintoisto on hieman loivaa täydellä aukolla, jolla kalibrointi pitäisi suorittaa, ja myös tämä vaikeuttaa mahdollisen tarkennusvirheen havainnointia.

Kameroiden tarkennus ei kaiken lisäksi aina osu tarkalleen samaan paikkaan. Kohteen takaa alkava tarkennus pysähtyy hieman eri paikkaan kuin kohteen edestä alkava tarkennus. Ero ei ole iso, mutta jalustakäytössä isolla aukolla havaittavissa.  Käsivaralta kuvatessa eroa on mahdoton nähdä, koska kamera heiluu ja liikkuu kaiken aikaa.

Jos tarkennuksen kalibrointi halutaan tehdä kunnolla,
niin kamera ja kalibraattori pitää kohdistaa huolella.

Me tulimme apulaiseni Saken kanssa siihen tulokseen, että isot ja selvät tarkennusvirheet voi kalibroida kohdalleen käyttämällä tarkennuskohteena esim. kirjahyllyä. Kun virhe on pieni ja liikutaan kameran asteikolla muutaman yksikön hienosäädöissä, niin käytännön hyöty voi olla kyseenalainen.

Käsivarakuvauksessa isolla aukolla lähietäisyydeltä pieni virhe tulee tosi helposti siitä, kun kuvaaja liikahtaa sentin johonkin suuntaan juuri ennen laukaisimen painallusta.

Tässä esimerkkinä omakohtainen kokemukseni tarkennuksen kalibroinnista.

Minä kalibroin tyytyväisenä kaikki runkoni ja objektiivini. Mitään isoja virheitä ei ollut, mutta säätelin Nikonin asteikolla + / - 5 yksikön tarkkuudella paria objektiivia. Siis melko vähän. Kun olin kalibroinnin jälkeen tehnyt pari kuvauskeikkaa, niin soitin Sakelle ja kerroin, että kamerani tarkennus tuntuu nyt aikaisempaa paremmalta. Pari päivää sen jälkeen huomasin, että oli unohtanut tallentaa kalibrointiasetukset eri objektiiveille. Kamerani tarkennus ei ollutkaan muuttunut mihinkään, mutta luulo siitä sai sen muuttumaan todeksi.

Sulantoblogin kalibrointijoukkueen ( Sakke ja Matti ) kokemus on, että tarkennuskalibraattori ei välttämättä ole tarpeellinen työkalu. Jos kalibraattorin haluaa hankkia, niin LensAlign on suositeltava laite, mutta Spyder LensCal on rahan haaskausta.