Tämän kokeilun piti tulla jo eilen, mutta olinkin kuvaamassa koko päivän, iltaan asti. Kuvauksen piti kestää klo 15 asti, mutta asiakkaani toivomuksesta jatkoimme miltei klo 22 asti. Kotiin päästyäni olin niin väsähtänyt, että bloggaaminen ei enää innostanut. Ja nyt asiaan.
Panasonic G2
Panasonic julkisti talvella seuraajan G1 mallille, joka oli aikanaan ensimmäinen Micro 4/3 kameramalli. Uutuus, Panasonic Lumix G2, on ulkoisesti saman kaltainen kuin vanhakin, mutta uutta on mm. kosketusnäyttö, jota valmistajakin erityisesti korostaa.
Käsittely ja kuvaaminen
Panasonic G2 on hyvä kädessä, koko on pieni, mutta käyttönapit osuvat melkolailla hyvin sormille ja tukiuloke auttaa hyvän kuvausotteen saamisessa. Säätimet ovat selkeät ja tärkeimmät toiminnot kuvauksen aikana ovat hyvin saatavilla.
Kamerarunko on hyvälaatuisen tuntuinen mekaaniselta rakenteeltaan ja niin on 14 - 42 mm f/3.5 - 5.6 kittiobjektiivikin, mutta sen muovinen bajonetti latistaa vaikutelmaa hiukan.
Valotusta hallitaan yhdellä säätökiekolla, jota pyöritellään peukalolla. Yksi kiekko ei ole hyvä valotuksen käsisäätöön, mutta puoliautomaatilla kuvaukseen ratkaisu on toimiva. Kiekkoa kääntämällä voi muuttaa joko aikaa tai aukkoa kuvausohjelmasta riippuen ja kiekon painalluksella pääse valotuksen korjailuun. Käsisäädöllä kiekon painalluksella valitaa kumpaa säädetään, aikaa vai aukkoa.
Kosketusnäytöllä voi hallita monia kameran toimintoja, mutta kaikkein parhaiten koskettamalla sujuu tarkennuspisteen koon ja paikan valinta. On todella näppärää valita tarkennuskohta näytöltä koskettamalla samoin kuin tarkennuspisteen koko. Tämä tosin miltei edellyttää kuvaamista kameran kääntyvältä takanäytöltä, jotta homma olisi sujuvaa.
Takanäyttö on hyvälaatuinen, mutta niin on sähköinen etsinkin. Etsinkuva on erittäin hyvä ja joissakin kohteissa voi olla jopa vaikea huomata katsovansa sähköiseen etsimeen. Myös liikkuva kohde tai kameran liike välittyy hyvin etsimeen, jonka kuva ei ole pahasti nykivä.
Etsinkuva on kontrastikaampi kuin kameraan tallentuva kuva, joka pitää huomioida kuvatessa. Valottaminen pitäisi aina tehdä valotusmittarin tai histogrammin avulla, eikä kameran näytön kuvaa arvioimalla. Hämärässä etsin tummenee, mutta jälleen kerran sanoisin, että siinä valossa missä voi hyvin kuvata käsivaralta, niin etsinkuvakin toimii.
Käytin kuvatessani etsintä lähes kaiken aikaa, koska siitä on parempi tähystää kuin takanäytöltä.
Toiminta
Panasonicin tarkennus on nopea ja varma, ainakin jos kohde on suhteellisen paikallaan. Mitään rajua toimintaa en kuvannut, mutta siltikin G2:n tarkennus jätti hyvän vaikutelman. Tarkennuksen monipuolisuutta lisää laaja tarkennuspisteen valintamahdollisuus. Tarkennuspisteelle ei ole kiinteää paikkaa, vaan sen voi sijoittaa mihin tahansa ja miltei minkä kokoisena tahansa kuva-alalle. Tämä on ihan selvä etu verrattuna peilikameroiden tarkennukseen.
Tarkennuspisteen siirtely takaosan nuolinäppäimillä onnistuu katsetta etsimestä siirtämättä, mutta näppäimissä saisi olla parempi tuntuma.
Panasonic G2 valottaa tasaisesti hankalissakin olosuhteissa, enkä huomannut mitään erityisiä taipumuksia virheisiin. Valotuksenkorjailu on hyvin käsillä, jos siihen on tarvetta.
Kuvausnopeus ja kortille kirjoitusnopeus ovat myös riittävät käytännössä.
Kuvan tekninen laatu
Panasonic G2 on 4/3 kameroiden parhaimmistoa kuvan laadussa ja pärjää hyvin vertailussa vaikka minkä saman hintaluokan kameran kanssa kennon koosta ja järjestelmästä riippumatta. Kuva on terävä ja sävykäs.
Raakakuvien työvara ei ole samaa tasoa kuin esim. Nikon D700 kamerassa, mutta ei missään nimessä huono. Kuvissa on paljon yksityiskohtia ja yleisilme on kaunis. Kohinan häiritsevyys suurilla herkkyyksillä on paljolti kuvaajakohtainen seikka, mutta mielestäni Panasonic G2 on hyvin käyttökelpoinen ainakin ISO 1600 asti. Mainittu perustuu raakakuviin ja niiden kehitykseen LR 3 Beta 2 ohjelmalla.
Kittiobjektiivi on optisesti hyvälaatuinen ja aukko f/5.6 tuottaa hyvää jälkeä kautta linjan. Panasonicin tyyliin optiset virheet on korjattu ohjelmallisesti, joten virheitä ei näy. Toivoisin, että tämän korjailun voisi ainakin raakakuvien kuvaaja kytkeä halutessaan pois päältä koska on kuvauskohteita, joissa esim. vääristymät eivät käytännössä näy. Korjailu pienentää objektiivin kuvakulmaa ja huonontaa kuvan terävyyttä reunoilla.
Jotkut raakakuvien kehitykseen tarkoitetut ohjelmat eivät tee korjauksia, mutta valtavirran ohjelmat kuten Adobe LR tekevät. Applen Aperturesta en tiedä. Voiko joku lukija ehkä kertoa?
Kokonaisuus
Pidin aikanaan Panasonic G1 kamerasta ja niin pidän seuraajastakin. Panasonic G2 on hyvä kamera, jossa valmistaja on hienosäätänyt monen asian kohdalleen ja huomautettavaa on vähän.
Takaseninän napit ovat tunnottomat ja kosketusnäytön hyöty jää ainakin minulle hieman kyseenalaiseksi, koska etsinkuva on niin hyvä, että haluan käyttää sitä. Tarkennuspisteen valinta koskettamalla on kuitenkin tosi näppärää.
Jos etsit pientä järjestelmäkameraa, jossa kuvalaadusta ei ole tingitty, niin suosittelen tutustumaan Panasonic G2:een.
Oheisiin kuviin käytin kittiobjektiivia 14 - 42 mm f/3.5 - 5.6. Tuotekuva on maaliskuulta, jolloin olin kameran Suomen esittelytilaisuudessa.
